Tekis mieli vaan tappaa itsensä. En kestä enää yhtään näitä oloja. Olen ollut nyt jo 1,5v ilman lääkkeitä, mutta ne teki mulle jotain enkä tiedä yhtään, että mitä mutta niiden käytön aikana jokin minussa ja mun kehossa muuttui ja sain kauheita oireita ja muutti mun persoonallisuutta laukaisi pahempaa ja ahdistusta kuin ikinä ja sitte piti vielä kärsiä nämä kaiken maailman vieroitusoireet. Lopetin ne ja edelleenkään näiden neljän vuoden aikana en ole pystynyt enää tuntemaan mielenrauhaa en edes muista miltä tuntuu kun olo on rento tai edes siedettävä. Siitä asti kun lääkkeet aloitin ja niitä vaihdeltiin ees taas on jokapäivä ollut täynnä paniikkia, ahdistusta, pelkoa, levottomuutta, hermostuneisuutta, kiihtyneisyyttä ja jännitystä sekä pääkipuja, kihelmöintejä kaulassa, niska ja hartiseudulla, tasapainohäiriöitä. En ole sen jälkeen pystynyt enää olla opiskelu enkä työelämässä, koska ei näiden olojen kanssa voi tehdä mitään. Tämä on niin kauheaa kärsimystä ollut monta vuotta. Haluaisin vaan tietää mitä minulle ja mun kropalle tapahtui.. tekikö lääkkeet jotain peruuttamatonta esim mun keskushermostolle. Pahinta on se, ettei kukaan edes tunnu uskovan hoitotahollakaan minua vaikka varmasti ovat nähneet kuinka hoidon aikana menin vaan alaspäin. Tätäkö kutsutaan hoitodoksi nykyään, että saat monin kertaisen kärsimyksen sieltä ja lääkäri pesee kädet koko jutusta. En kerta kaikkiaan kestä enää. Palaudunko tästä enää koskaan? Tämä ei ole elämää vaan silkassa kidutuksessa elämistä päivästä toiseen ja joka ilta rukoilen, että saisin itseni takaisin ja pois näistä oloista ja epämääräisistä inhottavista oireista. Olen koko asian kanssa ihan yksin ja kärsin yksin. Onko täällä ketään kuka on mahdollisesti ollut tai on parasta aikaa samassa tilanteessa? Oon aivan uupunut ja valmis luovuttamaan. En minä halua tälläistä elämää elää.
Tekisi mieli jo luovuttaa
28
1308
Vastaukset
- Anonyymi
Jos lähtökohta on pieni lapsi, niin loput on turhaa. Ihan sama miltä tuntuu, ole onnellinen ja puhdista tiesi.
- Anonyymi
Toimit psykiatrian alalla?
- Anonyymi
tuollaisia aivopieruja en tarvitse. kiitos.
- Anonyymi
Oletko kokeillut jos vaikka kävisit juoksulenkillä tai harjoittaisit jotain selkeästi rasittavampaa liikuntaa about 2-3 kertaa viikossa? Jos se helpottaisi oloa ja laittais veren kiertämään sekä vapauttaisi sitä kautta lihasjumeja yms
- Anonyymi
totta kai huolehdin liikunnasta. Ei auta. tämä on aivan kun jotain akatisiaa
- Anonyymi
teillä kahdella ei selkeästi ole käsitystä psyykelääkkeistä tai vierottautumisesta niin ei kannata vaivautua
- Anonyymi
Olet ollut niin kauan ilman psyykenlääkkeitä, että en usko, että kyse voisi enää mitenkään olla vieroitusoireista. Elimistössäsi ei ole enää mitään lääkeainejämiä. Oireenmuodostusta sinulla on, ja vahvaa sellaista. Se pitäisi olla kirjattu hoitotietoihisi. Vai lukeeko siellä, että olet terve ja hyvin voiva?
Ehkä sinulla oireilee se sama vaiva, jonka vuoksi alun perin aloitit lääkkeiden käytön. Eikö sinulle tarjota lääkkeiden lisäksi mitään muuta hoitovaihtoehtoa? Jos oire on psyykkinen, siihen pitäisi toimia terapian. Jos oire on fyysinen, niin ehkä oikea lääkäri olisi neurologi.
Tavallaan ruokit itse oireitasi sillä, että tarkkailet niitä ja takerrut niihin. Jotain uutta sinun nyt pitää tehdä, eikä tarrautua entiseen. Selvitä, voitko saada jotain muuta hoitoa, kuten terapiaa? Kysy, mitä potilastiedoissasi lukee. Jotainhan sinne on pitänyt kirjoittaa, mikäli olet toistuvasti valittanut oireita. Voit tehdä potilasvalituksen siitä, ettei sinua ole kuunneltu. Pääasia, että teet nyt jotain. Ehkä sitä kautta löytyy jotain uutta. Nyt sinä pyörit vain vanhojen ajatuksien keskellä, ja mitään apua siitä ei ole.
terveisin lääkkeetön ja varsin rauhallinen potilastoveri.- Anonyymi
"Olet ollut niin kauan ilman psyykenlääkkeitä, että en usko, että kyse voisi enää mitenkään olla vieroitusoireista."
"Ehkä sinulla oireilee se sama vaiva, jonka vuoksi alun perin aloitit lääkkeiden käytön."
"Tavallaan ruokit itse oireitasi sillä, että tarkkailet niitä ja takerrut niihin."
Potilastoveriko? Teksitisi vaikuttaa enemmän psykiatrian erikoislääkärin kirjoittamalta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Olet ollut niin kauan ilman psyykenlääkkeitä, että en usko, että kyse voisi enää mitenkään olla vieroitusoireista."
"Ehkä sinulla oireilee se sama vaiva, jonka vuoksi alun perin aloitit lääkkeiden käytön."
"Tavallaan ruokit itse oireitasi sillä, että tarkkailet niitä ja takerrut niihin."
Potilastoveriko? Teksitisi vaikuttaa enemmän psykiatrian erikoislääkärin kirjoittamalta.Ai luuletko että lääkkeet vaikuttaa vaan kun ne on kehossa ja kun ne on pois kehosta niin ongelmia niistä ei enää koidu? Ei pidä paikkaansa. Ne tekee kokoajan muutoksia kehossa käytön aikana, keho mukautuu niihin.Tutustupa vaikka tardiiviin dyskinesiaan tardiiviin akatisiaan tai PSSD.hen. ongelmiin jotka on seurausta lääkkeistä ja voi jatkua käytön loputtua.TD esim voi käsittääkseni puhjeta lääkkeiden käytön jälkeenkin vasta mutta syynä on lääkkeet. Ongelma alkaa vain viivästyneesti. Ne on esimerkkejä että lääkkeen puhkaisema ongelma voi säilyä ja jatkua määrittelemättömän ajan lopetuksen jälkeen
En tiedä onko tarkoituksenmukaista sanoa pitkittyneitä lääkityksen ja sen purun seurauksena syntyneitä oireita välttämättä vieroitusoireiksi. Itse kutsuisin sitä enemmänkin iatrogeeniseksi haitaksi tai vaurioksi. Oireet voi hiljalleen korjautua mutta ottaa aikaa pitkään. Ulkolaisilla nettipalstoilla ihmiset kuvaa masennuslääkkeiden purusta puhjenneita jatkuvia uusia oireita nimellä PAWS tai Protracted withdrawal symptoms. Moni niistä on autonomisen hermoston oireita. Surviving Antidepressants palstan perustaja kuvasi itsellään vuosia kestäneitä oireita paroksetiinin lopetuksen jälkeen. Tutkimusnäyttöä aiheesta on vähän mutta käsittääkseni esim kyseiseltä sivustolta oli kerätty jotain tutkimusdataa pitkittyneistä oireista
Prof. Heather Ashton kuvaa bentsojen jälkeen jatkuvia pitkäkestoisia oireita pitkittyneiksi vieroitusoireiksi. Ashton Manualissa on luettavissa aiheesta. Ne voi jatkua kuukausista vuosiin aaltoillen. Uskon että masennuslääkkeisiin voi liittyä täysin sama ilmiö.
- Anonyymi
Eräs lääketieteen alan tutkija Zel Dolinsky jolla oli diagnosoitu skitsofrenia, valitsi vaikeiden akathisia-oireiden takia eutanasian, koska ei kestänyt enää niiden aiheuttamaa jatkuvaa kärsimystä:
https://www.madinamerica.com/2019/12/zel-dolinsky-i-have-a-right-to-death-with-dignity/
Voi vain kuvitella, kuinka moni ns. skitsofreniadiagnoosin saanut ihminen tappaa itsensä noiden lääkkeiden aiheuttamien hermostollisten vauroiden plus stigman takia. Zel Dolinskykin olisi varmaan kuollut virallisesti ns. skitsofreniaan, jos olisi vienyt hengen itseltään epävirallisesti tai kuollut jossain hämärässä laitoksessa hämärissä olosuhteissa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten skitsofreenikoiden kuolemat Suomessakin tilastoidaan esim. sairaaloissa tai vankimielisairaalassa, jossa ihmiset syövät vastentahtoisesti jopa vuosikymmeniä noita mömmöjä. Kyseessähän on mielenkiintoinen ja vielä tutkimaton ihmisoikeusrikollisuuden ulottuvuus. Ihminen joka tapaa huumemmömmöissä vaikka naapurinsa, tuskin on kiinnostava kenenkään mielestä ihmisoikeusnäkökulmasta, jos kuolee psyykelääkemömmöissä vuosikymmenen myöhemmin vankimielisairaalassa samaan aikaan, kun hänen ns. tervejärkinen verrokkinsa olisi jo vapaalla jalalla tuomionsa kärsineenä. Noita lääkkeitähän ei tutkita kuin muutaman viikon tai kuukauden kerrallaan, ja niillä on laajoja epäspesifejä vaikutuksia ihmisen hermoston ja ylipäätään kehon toimintaan. Eivät ne mitään sairauksia varsinaisesti hoida, mutta niitä ne kyllä aiheuttavat.- Anonyymi
Mark Horowitz niminen tutkija joka on tehnyt masennuslääketutkimusta vieroituksesta jota on julkaistu Lancetissa, twiittasi tänään kuinka hän koki vieroitusvaiheessa masennuslääkkeitä lievää akatisiaa. Hän siis alkoi tutkia masennuslääkevähennystä koska oli itse lääkärinä joutunut hakemaan apua vertaispalstalta(käsittääkseni Surviving antidepressants). (Aika mielenkiintoista!) Hän mainitsi tviitissään kuinka k oki akatisian todella pelottavaksi tuntemukseksi ja ei ihmetellyt miten jotkut eivät kykene elämään sen kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mark Horowitz niminen tutkija joka on tehnyt masennuslääketutkimusta vieroituksesta jota on julkaistu Lancetissa, twiittasi tänään kuinka hän koki vieroitusvaiheessa masennuslääkkeitä lievää akatisiaa. Hän siis alkoi tutkia masennuslääkevähennystä koska oli itse lääkärinä joutunut hakemaan apua vertaispalstalta(käsittääkseni Surviving antidepressants). (Aika mielenkiintoista!) Hän mainitsi tviitissään kuinka k oki akatisian todella pelottavaksi tuntemukseksi ja ei ihmetellyt miten jotkut eivät kykene elämään sen kanssa.
Olin järkyttynyt kun luin tuon Zel Dolinskyn tapauksen ensimmäisen kerran. Jotkut ihmiset käytännössä kituvat psyykenlääkkeiden seurauksena hengiltä. Heidän tarinansa jää usein kuulematta ja heidät nähtiin kuolevan oman käden kautta vain mt ongelman takia. Akatisia voi olla niin kiduttava seuraus lääkkeistä (niin voimakas motorinen levottomuus ja liikkumispakon tunne ja rauhoittumiskyvyn katoaminen) että sen kanssa ei kykene elämään vaan ihmiset ottavat pahimmassa tapauksessa itsensä hengiltä paetakseen oloa. Se on seurausta kun hermostoa ja aivoja sotketaan näillä toksiineilla mitkä ei sinne kuulu. Akatisiaa sairastavat voivat tulla vakavasti väärinymmärretyksi. Se voi muistuttaa ulkopuolisin silmin jotain vakavaa mielenterveyshäiriötä ja ihmiset voi joutua jopa väkisin lääkityiksi vaikka ongelman puhkaissut lääkkeet. Erona siinä voi olly se että ihminen ei edes halua välttämättä kuolla vaan on kuin palavassa rakennuksessa jossa vaihtoehdot on palaa hengiltä tai hypätä näin kuvainnollisesti. Kaikissa tapauksessa tähän iatrogeeniseen aiheutettuun kiduttavaan neurologiseen häiriötilaan ei edes tepsi lääkkeet tai mikään hoito vaan se jatkuu kroonisena ja ihmiset joutuu odottelemaan milloin heidän kehonsa palautuu tästä, sen ajan kärsien. Puhutaanko tästä julkisuudessa? Ei. Ymmärretäänkö tästä kärsiviä ihmisiä välttämättä hoidossakaan kunnolla? Ei todellakaan. siellä kaikki saadut haitat voidaan ohittaa ja nähdä tarpeelliseksi yhä uudet lääkkeet ja pahentaakin tilannetta. Kaikki on vain potilaan anekdootteja ja lääkäri voi vain hokea ; ei nämä lääkkeet tällaista. Vertaispalstoilla ihmisiä varoitellaan kokeilemasta uusia lääkkeitä vieroitusaikana ja ollaan havaittu että monet saattaa olla huonossa jamassa nopeasti tehtyjen ajattelemattomien lääkevaihdosten ja lopetusten ja aloitusten seurauksena. Siellä varmasti tiedetään mikä on akatisia! Ja tiedetään pahimmat skenaariot kun lääkkeitä määrätään lääkkeen haittoihin ja vieroitusoireisiin. Pahimmillaan vieroitusvaiheessa määrätyt lääkkeet on kuin heittäisi bensaa liekkeihin
Jos on kiinnostunut akatisiasta, suosittelen tutustumaan Akathisia Alliancen sekä Missd sivustoihin jossa aiheesta on tietoa. Youtubessa on myös Missd n video aiheesta kun googlaa Missd what is akathisia youtube.
Tutustukaapa myös Jordan Petersonin tarinaan. Tämä kuuluisa ja menestynyt julkkispsykologi on viimeisen vuoden ollut hyvin heikossa hapessa koska sai akatisian psykiatrin suorittaman nopean seinään kylmä kalkkunana tehdyn bentsopurun seurauksena. Tässä vissiin oli joku ideakin taustalla miksi tämä piti näin tehdä. Petersonia lääkittiin tämän jälkeen uusilla lääkkeillä ja akatisia paheni. Rauhoittaviakin määrättiin takaisin mutta ne pahensi tilannetta. Hän kuvasi akatisiaa pahempana kuin kuolema. Tyypillä on rahaa varmasti ja vaikutusvaltaa kuin kenellä mutta ei meinannut löytää itselleen apua tässä vaiheessa lääkepurkuihin ja bentsopurkuun ja lääkkeiden aikaansaamiin ongelmiin. Uusia lääkkeitä, ja diagnooseja kyllä löytyi. Tyypille diagnosoitiin 50 vuotiaana skitsofrenia yllättäen akatisian aikoihin jota ei Peterson eikä hänen perheensä uskonut vaan tiesivät ongelman liittyvän lääkkeisiin. Psykiatrialta olisi tarjottu sähköhoitoakin viimeistelemään iatrogeeninen terveyden tuhoaminen, näin kärjistetysti. Tyyppi vissiin on voinut paremmin kun saatiin bentsoista irti. Antoi haastattelun the Times lehdelle vastikään mihin ei ollut tyytyväinen(haastattelijalle ei oikein valjrnnut akatisia) ja koko haastattelu on kuultavissa hänen sosiaalisen median kanavaltaan. Hän ja hänen tyttärensä Mikhaila Peterson on nostattanut hienosti tietoisuutta akatisiasta.
- Anonyymi
Kun lääkäri määräilee masennuslääkkeitä miten sattuu ja vaihtelee lääkityksiä ilman, että annetaan riittävästi aikaa edellisestä myrkystä vieroittautumiseen, voi tulos olla AP:n kuvaileman kaltainen. Itsekin kun olen maininnut lääkärille masennuslääkkeen haittavaikutuksista, on kommentti ollut "Ei sen pitäisi..". Vieroitusoireita eivät ota todesta lääkärit eivätkä hoitajat. Minunkin vieroitusoireilleni naureskeltiin ja hätääni ilkuttiin. Onko Suomen terveyden- ja sairaanhoito pelkkiä barbaareja täynnä?
Sanonta "Ihminen ihmiselle susi" pitää täysin paikkansa.- Anonyymi
"Kun lääkäri määräilee masennuslääkkeitä miten sattuu ja vaihtelee lääkityksiä ilman, että annetaan riittävästi aikaa edellisestä myrkystä vieroittautumiseen, voi tulos olla AP:n kuvaileman kaltainen."
Olet täysin oikeassa. Eikä kukaan lääkäri tunnu ottavan tätä asiaa huomioon eikä ymmärtävän asiaa mitkä riskit tällaisessa on.
Omia m.lääkevieroitusoireitakaan ei otettu todesta. Kaksi kuukautta myöhemmin ei oireilla kuulemma ollut enää yhteyttä vieroitusoireisiin. Uusia lääkkeitä vaan kehiin. Ongelmanihan oli vain se että minulta puuttui lääkkeitä, ei suinkaan se että kärsin pitkäaikaislääkityksen vieroitusoireista. Kyllähän niistä jo kahdessa kuukaudessa toipuu käytettyään niitä miltei koko aikuisiän. Ja kun reagoin huonosti vieroitusaikana määrättyihin lääkkeisiin, niin ongelmani oli tietenkin paheneva mt-ongelma ja sain vielä uusia mt-diagnoosejakin vieroitusaikana. Lääkkeitä nopealla tahdilla vaihdeltiin lyhyen ajan sisään. Koska kärsimykseni oli suurta, loogista oli vain määrätä lääkkeitä päällekkäin koska päällekkäin määrätessähän lääkintä vielä tehokkaammin hoitaa, eikö niin. Olin pitkän aikaa lääkekierteessä joka vei minua kokoajan syöksykierteessä alaspäin ja lopputulos oli aika kauhea ja aiheutti minulle tuskaa. Lopputuloksena aloin itse etsiä tietoa ja miettiä miten saan itseni tuosta tilanteesta ulos.
On ollut suorastaan katkeransuloista lukea uutta tietoa masennuslääkevieroituksesta ja kuva alkaa hiljalleen piirtyä tarkemmaksi. On ollut katkeransuloista lukea mm. erittäin hyvää RCPsychin (Royal College of Psychiatristin) materiaalia "Stopping Antidepressants", missä kuvattiin oireita mitä itse kuvasin lääkärille masennuslääkevieroituksessa mutta hän kieltäytyi näkemästä niiden välille yhteyttä.
Mutta jäin henkiin. Sinulle joka mietit luovuttamista, niin älä nyt luovuta. Kirjoita kokemuksestasi. Pistä vaikka oma blogi pystyyn, jonne keräät tutkimustietoa aiheesta ja kirjoitat kokemuksiasi. Jatka kuitenkin kirjoittamista. Voin sanoa, että et sinä yksin kokemuksesi kanssa ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kun lääkäri määräilee masennuslääkkeitä miten sattuu ja vaihtelee lääkityksiä ilman, että annetaan riittävästi aikaa edellisestä myrkystä vieroittautumiseen, voi tulos olla AP:n kuvaileman kaltainen."
Olet täysin oikeassa. Eikä kukaan lääkäri tunnu ottavan tätä asiaa huomioon eikä ymmärtävän asiaa mitkä riskit tällaisessa on.
Omia m.lääkevieroitusoireitakaan ei otettu todesta. Kaksi kuukautta myöhemmin ei oireilla kuulemma ollut enää yhteyttä vieroitusoireisiin. Uusia lääkkeitä vaan kehiin. Ongelmanihan oli vain se että minulta puuttui lääkkeitä, ei suinkaan se että kärsin pitkäaikaislääkityksen vieroitusoireista. Kyllähän niistä jo kahdessa kuukaudessa toipuu käytettyään niitä miltei koko aikuisiän. Ja kun reagoin huonosti vieroitusaikana määrättyihin lääkkeisiin, niin ongelmani oli tietenkin paheneva mt-ongelma ja sain vielä uusia mt-diagnoosejakin vieroitusaikana. Lääkkeitä nopealla tahdilla vaihdeltiin lyhyen ajan sisään. Koska kärsimykseni oli suurta, loogista oli vain määrätä lääkkeitä päällekkäin koska päällekkäin määrätessähän lääkintä vielä tehokkaammin hoitaa, eikö niin. Olin pitkän aikaa lääkekierteessä joka vei minua kokoajan syöksykierteessä alaspäin ja lopputulos oli aika kauhea ja aiheutti minulle tuskaa. Lopputuloksena aloin itse etsiä tietoa ja miettiä miten saan itseni tuosta tilanteesta ulos.
On ollut suorastaan katkeransuloista lukea uutta tietoa masennuslääkevieroituksesta ja kuva alkaa hiljalleen piirtyä tarkemmaksi. On ollut katkeransuloista lukea mm. erittäin hyvää RCPsychin (Royal College of Psychiatristin) materiaalia "Stopping Antidepressants", missä kuvattiin oireita mitä itse kuvasin lääkärille masennuslääkevieroituksessa mutta hän kieltäytyi näkemästä niiden välille yhteyttä.
Mutta jäin henkiin. Sinulle joka mietit luovuttamista, niin älä nyt luovuta. Kirjoita kokemuksestasi. Pistä vaikka oma blogi pystyyn, jonne keräät tutkimustietoa aiheesta ja kirjoitat kokemuksiasi. Jatka kuitenkin kirjoittamista. Voin sanoa, että et sinä yksin kokemuksesi kanssa ole.Masennuslääkevieroituksissa hoitojärjestelmä keksii kyllä aina syyt sille, miksi kyseessä eivät voi olla vieroitusoireet. Hyviä klassikoita ovat uusi sairaus tai alkuperäisen sairauden uusiutuminen sekä se, että lääkkeen lopetuksesta on kulunut liian paljon aikaa. On esim. tutkittu, että yli 2 kk paroksetiinin lopetuksen jälkeen voi vieroitusoireina ilmetä hypomaniaa tai maniaa. Jokainen tieteellisen tiedonhaun perusteet hallitseva osaa tämän tutkimustuloksen netistä kaivaa.
Minulle kehittyi paroksetiinin lopetuksesta sisäinen levottomuus ja käytökseni muuttui impulsiiviseksi. Se mitä sen jälkeen koin oli äärimmäisen brutaalia ja traumatisoivaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennuslääkevieroituksissa hoitojärjestelmä keksii kyllä aina syyt sille, miksi kyseessä eivät voi olla vieroitusoireet. Hyviä klassikoita ovat uusi sairaus tai alkuperäisen sairauden uusiutuminen sekä se, että lääkkeen lopetuksesta on kulunut liian paljon aikaa. On esim. tutkittu, että yli 2 kk paroksetiinin lopetuksen jälkeen voi vieroitusoireina ilmetä hypomaniaa tai maniaa. Jokainen tieteellisen tiedonhaun perusteet hallitseva osaa tämän tutkimustuloksen netistä kaivaa.
Minulle kehittyi paroksetiinin lopetuksesta sisäinen levottomuus ja käytökseni muuttui impulsiiviseksi. Se mitä sen jälkeen koin oli äärimmäisen brutaalia ja traumatisoivaa.Piti vielä jatkaa, että epäilen tapahtumien aiheuttaneen minulle neurotoksisuuden. Muistini, kognitioni ja persoonani eivät ole entisellään. Näitä ongelmia oli jo lääkityksen aikana, mutta ne olivat pientä nykyiseen verrattuna. Antaisin pois vaikka toisen munuaiseni, että palaisin vielä ennalleni. En haluaisi pelkkien pillereiden takia menettää kaikkea sitä, minkä puolesta olen viimeiset 20 vuotta tehnyt hartiavoimin töitä.
On myös joukko erilaisia outoja toiminnallisia oireita, joille yksikään lääkäri ei ole selitystä löytänyt. Niinpä olen tehnyt itselläni kokeita ja tullut siihen tulokseen, että jostain tulehdustilasta on oltava kyse. Vain perusteellinen pidättäytyminen kofeiinista ja vahvat antioksidantit ovat parantaneet vointiani jonkin verran.
Kofeiini laukaisee minulla sellaisen kemiallisen ahdistuksen, kuin itse piru kävisi kurkkuuni kiinni.
Vieroitusoireiden mahdollisuutta ei "hoidossani" otettu edes huomioon, vaan kohdeltiin tavallisena masennuspotilaana. Uusia diagnooseja tuli minullekin viime vuonna, peräti ennätysmäärä. Psykiatreilla ja hoitajilla ei säteillyt sen vertaa, että olisivat tunnistaneet ettei nyt ehkä ole ihan tavallisesta masennuksesta kyse. Sitä yritin heille selittääkin, mutta eipä kuunneltu.
Psykiatrit masennuslääkkeineen voivat puolestani painua helvettiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Piti vielä jatkaa, että epäilen tapahtumien aiheuttaneen minulle neurotoksisuuden. Muistini, kognitioni ja persoonani eivät ole entisellään. Näitä ongelmia oli jo lääkityksen aikana, mutta ne olivat pientä nykyiseen verrattuna. Antaisin pois vaikka toisen munuaiseni, että palaisin vielä ennalleni. En haluaisi pelkkien pillereiden takia menettää kaikkea sitä, minkä puolesta olen viimeiset 20 vuotta tehnyt hartiavoimin töitä.
On myös joukko erilaisia outoja toiminnallisia oireita, joille yksikään lääkäri ei ole selitystä löytänyt. Niinpä olen tehnyt itselläni kokeita ja tullut siihen tulokseen, että jostain tulehdustilasta on oltava kyse. Vain perusteellinen pidättäytyminen kofeiinista ja vahvat antioksidantit ovat parantaneet vointiani jonkin verran.
Kofeiini laukaisee minulla sellaisen kemiallisen ahdistuksen, kuin itse piru kävisi kurkkuuni kiinni.
Vieroitusoireiden mahdollisuutta ei "hoidossani" otettu edes huomioon, vaan kohdeltiin tavallisena masennuspotilaana. Uusia diagnooseja tuli minullekin viime vuonna, peräti ennätysmäärä. Psykiatreilla ja hoitajilla ei säteillyt sen vertaa, että olisivat tunnistaneet ettei nyt ehkä ole ihan tavallisesta masennuksesta kyse. Sitä yritin heille selittääkin, mutta eipä kuunneltu.
Psykiatrit masennuslääkkeineen voivat puolestani painua helvettiin.Jatkan vielä kun tekstiä tulee, että minullakin pyörivät itsetuhoiset ajatukset päässäni nykyään todella usein. Ne ovat vain ajatuksia ja sellaisiksi jäävät, ellei sitten puukkoa haavassani vielä tavalla tai toisella käännetä.
Lasken toivoni ajan kulumisen, neuroplastisuuden ja antioksidanttien varaan. Olen melko lailla varma, että jos olisin joutunut sähköshokkihoitoon, olisin nyt kuollut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Piti vielä jatkaa, että epäilen tapahtumien aiheuttaneen minulle neurotoksisuuden. Muistini, kognitioni ja persoonani eivät ole entisellään. Näitä ongelmia oli jo lääkityksen aikana, mutta ne olivat pientä nykyiseen verrattuna. Antaisin pois vaikka toisen munuaiseni, että palaisin vielä ennalleni. En haluaisi pelkkien pillereiden takia menettää kaikkea sitä, minkä puolesta olen viimeiset 20 vuotta tehnyt hartiavoimin töitä.
On myös joukko erilaisia outoja toiminnallisia oireita, joille yksikään lääkäri ei ole selitystä löytänyt. Niinpä olen tehnyt itselläni kokeita ja tullut siihen tulokseen, että jostain tulehdustilasta on oltava kyse. Vain perusteellinen pidättäytyminen kofeiinista ja vahvat antioksidantit ovat parantaneet vointiani jonkin verran.
Kofeiini laukaisee minulla sellaisen kemiallisen ahdistuksen, kuin itse piru kävisi kurkkuuni kiinni.
Vieroitusoireiden mahdollisuutta ei "hoidossani" otettu edes huomioon, vaan kohdeltiin tavallisena masennuspotilaana. Uusia diagnooseja tuli minullekin viime vuonna, peräti ennätysmäärä. Psykiatreilla ja hoitajilla ei säteillyt sen vertaa, että olisivat tunnistaneet ettei nyt ehkä ole ihan tavallisesta masennuksesta kyse. Sitä yritin heille selittääkin, mutta eipä kuunneltu.
Psykiatrit masennuslääkkeineen voivat puolestani painua helvettiin.Epäilen lukemani perusteella, että vaikeammat masennuslääkevieroitusoireet voivat olla autonomisen hermoston toiminnan ongelmia, kuten esimerkiksi täällä asiaa on pohdittu. https://madinfinland.org/ssri-vieroituksen-3-vaihetta/ Tuolla on kuvattu kolme vaihetta vieroituksessa.
joista kolmas on "autonomisen hermoston epävakaus. GABA/glutamaatti-sykli [1] on mennyt epäkuntoon (kaasu on juuttunut päälle). Yliherkkyys lääkkeille ja tietyille lisäravinteille." Spekulaatiotahan tuo on, mutta mielenkiintoista pohdintaa. Tuossa näkökulmassa siis kyseisten lääkkeiden aiheuttamaa vauriota ei kutsuta aivovaurioksi, vaan iatrogeeniseksi lääkityksen aiheuttamaksi neuropsykiatriseksi vaurioksi. Hermojärjestelmä voi kyllä korjata itseään, kiitos neuroplastisuuden. Tuon kirjoituksen mukaan glutaminergisen disinhibition oireita voi olla ahdistus, paniikki, unettomuus, ärtyisyys ja kiihtymys mitä voidaan tulkita väärin kaksisuuntaisen mielialahäiriöksi joka voi johtaa sitten väärään diagnosoitiin ja monilääkintään, joka huonontaa potilaan oloa ja voi pahentaa masennuslääkevieroituksen aiheuttamaa neuropsykiatrista vauriota. Kyseisen kirjoituksen mukaan toipumisen avaimina toimii matalat stressitasot, hyvä ravitsemus, riittävästi unta ja kevyttä liikuntaa. Nämä allekirjoitan täysin itse. Mainitsemasi kofeiinin välttäminen voi olla ihan järkevää vieroitusoireita potiessaan, koska se on keskushermoston stimulantti, ja tuollaista efektiä ei välttämättä juuri halua silloin. Jotkut toki eivät koe kofeiinista mitään ongelmia.
Itselleni kävi juuri niin että minua monilääkittiin masennuslääkevieroitusaikana, vaikkakaan en tuota diagnoosia saanut. Vaurio oli paha. Lääkevieroitus jonka päälle lääkkeitä. Mitä tuhoa tuo aiheuttikaan minulle. Kävin niin kauheissa voinneissa ja koin niin kauheita fyysisiä oireita (mm. akatisia), että varmaankin kidutus olisi oikea sana kuvaamaan sitä. Ne pahat oireet oli keskiössä, ei sivuosassa kärsimyksessäni ja reagoin emotionaalisestikin kaikkiin niihin fyysisiin epämiellyttäviin oireisiin mitä lääkkeiden seurauksena koin. Mikä helpotus siitä tulikaan, kun sain lääkkeitä asteittain vähentyä ja olo alkoi helpottaa, vaikkakin vauriota on jäänyt. Olen iloinen, että olen hengissä kaiken sen jälkeen. Olen oppinut strategioita pärjätä oireiden kanssa opittuani ymmärtämään millaisesta ilmiöstä vieroituksessa on kyse.
Surviving Antidepressants-foorumin "From journals and scientific sources" - osioon on myös kerätty paljon tieteellistä infoa masennuslääkevieroituksesta, josta voi löytyä kaikkea mielenkiintoista, esim. pitkittyneistä vieroitusoireista masennuslääkkeissä ym. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennuslääkevieroituksissa hoitojärjestelmä keksii kyllä aina syyt sille, miksi kyseessä eivät voi olla vieroitusoireet. Hyviä klassikoita ovat uusi sairaus tai alkuperäisen sairauden uusiutuminen sekä se, että lääkkeen lopetuksesta on kulunut liian paljon aikaa. On esim. tutkittu, että yli 2 kk paroksetiinin lopetuksen jälkeen voi vieroitusoireina ilmetä hypomaniaa tai maniaa. Jokainen tieteellisen tiedonhaun perusteet hallitseva osaa tämän tutkimustuloksen netistä kaivaa.
Minulle kehittyi paroksetiinin lopetuksesta sisäinen levottomuus ja käytökseni muuttui impulsiiviseksi. Se mitä sen jälkeen koin oli äärimmäisen brutaalia ja traumatisoivaa.Kyllä, tuo kiihtyneisyyden tunne, hallitsematon levottomuus vieroituksessa on kyllä aika ahdistava ja voi varmaan olla jopa traumatisoivakin tunne. Sellaisesta on mainittu paketissakin "lopetusoireiden" kohdalla:
Hoidon lopettamiseen liittyvinä oireina voi esiintyä ".... levottomuutta tai agitaatiota." (Escitalopram). Myös akatisia on mainittu lääkepaketissa haittavaikutuksena lääkkeestä. Vieroituspalstalla ihmiset on kuvanneet akatisiaa (tuskallista sisäisen levottomuuden tunnetta) myös vieroitusvaiheessa. Maniaakin on vissiin jossain tieteellisissä tutkimuksissa kuvattu SSRI-vieroitusoireena kuten mainitsit.
Olen törmännyt pitkin nettiä useampiinkin suomeksikin kirjoitettuihin kuvauksiin levottomuudesta vähennyksen aikana. Jotkut kuvaa henkisen puolen ylikierroksilla käyntiä, toiset tuskallista levottomuutta raajoissa.
Esim Yle https://yle.fi/uutiset/3-11175017
"Kesällä 2015 päätin lopettaa Ketipinorin. Laskin kuukaudessa annoksen 200 milligrammasta nollaan. Oloni oli niin huono, että jouduin palaamaan lääkkeelle. Itkin ja vollotin yöt ja päivät. Pahin vaiva oli levottomat jalat, joiden kanssa meinasin tulla hulluksi. Silloin en tiennyt, että sain vierotusoireet liian nopeasta ketiapiinin lopettamisesta." (Nainen, 64 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä lähes kaksi vuotta)
"Isot lihakset nykivät, silmiä kiristelee, kädet puutuvat. Jalat ovat levottomat, kuin potkurit. Paniikkikohtauksia, joita ei aiemmin tullut. Kun oli vaikea keskustelunaihe, meinasin pyörtyä. Oireita, jotka eivät kuulu depressioon." (Mies, 43 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä vuoden)
"Tuntui, että olisin herännyt joka aamu todella pahaan krapulaan, henkiseen ja fyysiseen. Ruoka ei maistu, ei pääse ylös, lihakset on voimattomia, vaikkei ole tehnyt mitään. Henkinen puoli käy ylikierroksilla. Mistään ei saa kiinni, mihinkään ei voi keskittyä (Mies, 37 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä puoli vuotta)
Suomen kuvalehti : https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ala-jaa-potemaan-ela-ihan-normaalisti-moni-masennuslaakkeista-irti-pyrkiva-jaa-oireidensa-kanssa-yksin/
"Lopettamista seurasivat kuitenkin vaikeat oireet: yöunet menivät, äänet sattuivat ja olo oli ylivirittynyt".
Veikkaan, että moni näistä ihmisistä ei tiennyt yhtään mitä tuleman pitää kun heille lääkkeitä määrättiin. Mielestäni tämän tason oireet voi oikeasti olla jo niin piinaavia, että voi miettiä onko tämän tason lääkkeet oikeutettuja edes määrätä, jos niistä voi seurata jopa alkuperäistä pahempaa tuskaa ihmisille. No, ilmeisesti on. Tutkittuja ja turvallisia nykyaikaisia lääkkeitä.
- Anonyymi
Kauanko tälläinen kiihtyneisyys oikein voi kestää? Kroppa on todella jännittynyt ja kiihtynyt, mutta silti kun jotain tekee niin uupuu samantien. Ei näin ollen pysty kuitenkaan mitään oikeen tekemään, koska tutinat, syke iskee ja kiihtyneisyys/rasitus vaan pahenee jos sitä yrittää purkaa jollain tekemisellä. Melkein 2 vuotta tätä helvettiä ja paskaa ja stressi provosoi vielä enemmän näitä hermostuneisuusoireita. En kertakaikkiaan enää jaksa. Lääkkeiden lopetuksesta siis pian 2 vuotta ja alkoholiakaan en ole tällä matkalla juonut tipan tippaa, ei tupakkaa, kahvia pari kuppia päivässä koska enempää ei enää kestä sitäkään. Eikö ole jo aika sanoa, että lääkkeiden vahingot oli peruuttamattomia ja sain pysyviä vaurioita. Olisiko oikea aika jättää tämä elämä sillä en halua enää elää tälläistä elämää.
- Anonyymi
Osaisinpa vastata kysymykseesi.
Minulla on kanssa kuvaamaasi kiihtyneisyyden tunnetta. Se on sellaista outoa motorisen kiihtyneisyyden tunnetta joka ei anna rauhaa. Se tuntuu erityisesti raajoissa. Sen takia on välillä hankala edes istua kun se on pahimmillaan. Tunnen myös omituisia fyysisiä oireita mistä yksi on se että tuntuu kuin sähkövirta tai sisäinen tärinän tai voimakkaan kihelmöinnin tunne menisi raajojen läpi jatkuvasti. Olen miettinyt että onko tällä jotain tekemistä neuropatian kanssa... Tämä alkoi lääkevieroituksen seurauksena jota lääkittiin.
Kun liikun niin tuo tunne pahenee ihan sellaiseksi kuin tuntisin kuinka sisälläni tärisee. Minulle tulee fyysisestä rasituksesta hirveä olo ja vieroituksessa puhjenneet oireet pahenee. Stressi myös tuo oireita pintaan. Oireet tulee aaltomaisesti ja joskus oireet joiden luulen menneen jo ohi saattaa tulla pintaan takaisin esim.stressin myötä.
Itse olen huomannut jotain hyötyä siitä, että oikeasti pidän rajat rasituksessa. Ne ei ole kovin suuret. Kuuntelen kehoani.Onhan tämä todella turhauttavaa kamppailla hermostollisten oireiden kanssa jotka estää normaalin elämän ja tekee välillä elämästä helvetillistä. Tässä eniten surkeaa on se että kukaan ei tajua tätä. Olen tosin joitakin löytänyt ulkolaisilta palstoilta jotka kuvaa lääkkeiden myötä samaa. Stressinsietokyky- ja liikunnansietokyky laskee todella paljon. Liikuntaa ei pysty harrastamaan - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osaisinpa vastata kysymykseesi.
Minulla on kanssa kuvaamaasi kiihtyneisyyden tunnetta. Se on sellaista outoa motorisen kiihtyneisyyden tunnetta joka ei anna rauhaa. Se tuntuu erityisesti raajoissa. Sen takia on välillä hankala edes istua kun se on pahimmillaan. Tunnen myös omituisia fyysisiä oireita mistä yksi on se että tuntuu kuin sähkövirta tai sisäinen tärinän tai voimakkaan kihelmöinnin tunne menisi raajojen läpi jatkuvasti. Olen miettinyt että onko tällä jotain tekemistä neuropatian kanssa... Tämä alkoi lääkevieroituksen seurauksena jota lääkittiin.
Kun liikun niin tuo tunne pahenee ihan sellaiseksi kuin tuntisin kuinka sisälläni tärisee. Minulle tulee fyysisestä rasituksesta hirveä olo ja vieroituksessa puhjenneet oireet pahenee. Stressi myös tuo oireita pintaan. Oireet tulee aaltomaisesti ja joskus oireet joiden luulen menneen jo ohi saattaa tulla pintaan takaisin esim.stressin myötä.
Itse olen huomannut jotain hyötyä siitä, että oikeasti pidän rajat rasituksessa. Ne ei ole kovin suuret. Kuuntelen kehoani.Onhan tämä todella turhauttavaa kamppailla hermostollisten oireiden kanssa jotka estää normaalin elämän ja tekee välillä elämästä helvetillistä. Tässä eniten surkeaa on se että kukaan ei tajua tätä. Olen tosin joitakin löytänyt ulkolaisilta palstoilta jotka kuvaa lääkkeiden myötä samaa. Stressinsietokyky- ja liikunnansietokyky laskee todella paljon. Liikuntaa ei pysty harrastamaanMinulla on historiassa vuosikausien lääkitykset.
Siis historiassa, olen onnekseni päässyt kaikista eroon vuosien varrella.
Jälkeenpäin on tullut neuropatiaa, joka ei välttämättä ole ainoastaan lääkkeiden aiheuttamaa.
Muisti on huonontunut huomattavasti, uuden oppiminen on vaikeutunut.
Pärjään kuitenkin näiden " vaivojen " kanssa, vaikka se ei helppoa olekaan, mutta asenteeni on auttanut suuresti.
Olen päättänyt, että nyt mennään näillä, mitä vielä on. En syyttele menneisyyttä, enkä mieti jatkuvasti, mikä mahtaa johtua mistäkin.
Ylipäänsä kaikki se , mikä päässä liikkuu, mitä päässään ajattelee, vaikuttaa koko yleiseen olemiseen ja elämiseen.
Olen sisäistänyt sen, että kun näille en mitään voi, niin näiden kanssa on vain elettävä.
Huonomminkin voisi olla, mutta onneksi ei ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on historiassa vuosikausien lääkitykset.
Siis historiassa, olen onnekseni päässyt kaikista eroon vuosien varrella.
Jälkeenpäin on tullut neuropatiaa, joka ei välttämättä ole ainoastaan lääkkeiden aiheuttamaa.
Muisti on huonontunut huomattavasti, uuden oppiminen on vaikeutunut.
Pärjään kuitenkin näiden " vaivojen " kanssa, vaikka se ei helppoa olekaan, mutta asenteeni on auttanut suuresti.
Olen päättänyt, että nyt mennään näillä, mitä vielä on. En syyttele menneisyyttä, enkä mieti jatkuvasti, mikä mahtaa johtua mistäkin.
Ylipäänsä kaikki se , mikä päässä liikkuu, mitä päässään ajattelee, vaikuttaa koko yleiseen olemiseen ja elämiseen.
Olen sisäistänyt sen, että kun näille en mitään voi, niin näiden kanssa on vain elettävä.
Huonomminkin voisi olla, mutta onneksi ei ole.Pahimmillaan lääkevieroitus ja tuo sisäinen levottomuus oli niin kertakaikkisen hirveää kidutusta lukemattomine oireineen etten kokenut juuri mitään elämänlaatua. Tuo sisäinen levottomuus ja unen häiriintyminen oli pahimmat oireet mitkä varasti elämänlaadun. Joten ymmärrän sisäisen levottomuuden aiheuttaman tuskaisuuden olon. Kummassakin oireessa on merkittävää parantumista pahimmasta.
Samalla oli tunne kuin pää ei toimi yhtään (mikä oli myös ihan tuskaa aiheuttava tila) mikä helpottui irti suurimmasta osasta lääkkeistä päästessä. Lähimuistin ongelmia on edelleen mutta tuntuu että muuten kognitio on parantunut merkittävästi siitä mitä se oli. Olen saanut itseäni takaisin. Huomaan silti paljon häikkää juuri muistissa ja uuden oppimisessa ja negatiivisia muutoksia itsessäni entiseen verrattuna joita on hankala hyväksyä. Psykiatria laittaisi niitä varmaan omien ongelmien piikkiin, itse en siihen usko koska ne puhkesi lääkkeiden myötä. Lääkkeet sotki kehoani ja aiheutti erilaisia neurologisia ja hermostollisia oireita jotka puhkesi vieroituksesta
Loppuvaiheessa vieroitusta tunnen enää murto-osan siitä oiremäärästä mitä tunsin pahimmillaan. Olen kiitollinen siitä mitä kaikkea olen elämääni saanut takaisin päästessäni psykiatrian tarjoamista lääkkeistä eroon. Minulle psykiatria on nykyään lähinnä epätieteellinen huijaus enkä koskaan enää tule lähtemään pillereiden tielle joka oli itselle ainakin aika tuhoisa polku.
Olen kiitollinen siitä että olen selvinnyt näin pitkälle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pahimmillaan lääkevieroitus ja tuo sisäinen levottomuus oli niin kertakaikkisen hirveää kidutusta lukemattomine oireineen etten kokenut juuri mitään elämänlaatua. Tuo sisäinen levottomuus ja unen häiriintyminen oli pahimmat oireet mitkä varasti elämänlaadun. Joten ymmärrän sisäisen levottomuuden aiheuttaman tuskaisuuden olon. Kummassakin oireessa on merkittävää parantumista pahimmasta.
Samalla oli tunne kuin pää ei toimi yhtään (mikä oli myös ihan tuskaa aiheuttava tila) mikä helpottui irti suurimmasta osasta lääkkeistä päästessä. Lähimuistin ongelmia on edelleen mutta tuntuu että muuten kognitio on parantunut merkittävästi siitä mitä se oli. Olen saanut itseäni takaisin. Huomaan silti paljon häikkää juuri muistissa ja uuden oppimisessa ja negatiivisia muutoksia itsessäni entiseen verrattuna joita on hankala hyväksyä. Psykiatria laittaisi niitä varmaan omien ongelmien piikkiin, itse en siihen usko koska ne puhkesi lääkkeiden myötä. Lääkkeet sotki kehoani ja aiheutti erilaisia neurologisia ja hermostollisia oireita jotka puhkesi vieroituksesta
Loppuvaiheessa vieroitusta tunnen enää murto-osan siitä oiremäärästä mitä tunsin pahimmillaan. Olen kiitollinen siitä mitä kaikkea olen elämääni saanut takaisin päästessäni psykiatrian tarjoamista lääkkeistä eroon. Minulle psykiatria on nykyään lähinnä epätieteellinen huijaus enkä koskaan enää tule lähtemään pillereiden tielle joka oli itselle ainakin aika tuhoisa polku.
Olen kiitollinen siitä että olen selvinnyt näin pitkälle.Toki asenne on tärkeä selviämisessä mutta mielestäni on ok myös prosessoida kokemiansa ikäviä asioita tunnetasolla. Minulle ainakin jäi jonkunsorttinen ahdistus koko kokemuksesta. On hienoa että olet selvinnyt ja sinulla on hyvä asenne elämään. En minäkään jatkuvasti enää voivottele asioita, on minulla elämässä muutakin mihin keskittyä. Pahimmassa jamassa (keskellä vieroitusta) yritin vain selviytyä kun ei siinä olossa juuri pystynyt elämässään muuhun keskittymään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pahimmillaan lääkevieroitus ja tuo sisäinen levottomuus oli niin kertakaikkisen hirveää kidutusta lukemattomine oireineen etten kokenut juuri mitään elämänlaatua. Tuo sisäinen levottomuus ja unen häiriintyminen oli pahimmat oireet mitkä varasti elämänlaadun. Joten ymmärrän sisäisen levottomuuden aiheuttaman tuskaisuuden olon. Kummassakin oireessa on merkittävää parantumista pahimmasta.
Samalla oli tunne kuin pää ei toimi yhtään (mikä oli myös ihan tuskaa aiheuttava tila) mikä helpottui irti suurimmasta osasta lääkkeistä päästessä. Lähimuistin ongelmia on edelleen mutta tuntuu että muuten kognitio on parantunut merkittävästi siitä mitä se oli. Olen saanut itseäni takaisin. Huomaan silti paljon häikkää juuri muistissa ja uuden oppimisessa ja negatiivisia muutoksia itsessäni entiseen verrattuna joita on hankala hyväksyä. Psykiatria laittaisi niitä varmaan omien ongelmien piikkiin, itse en siihen usko koska ne puhkesi lääkkeiden myötä. Lääkkeet sotki kehoani ja aiheutti erilaisia neurologisia ja hermostollisia oireita jotka puhkesi vieroituksesta
Loppuvaiheessa vieroitusta tunnen enää murto-osan siitä oiremäärästä mitä tunsin pahimmillaan. Olen kiitollinen siitä mitä kaikkea olen elämääni saanut takaisin päästessäni psykiatrian tarjoamista lääkkeistä eroon. Minulle psykiatria on nykyään lähinnä epätieteellinen huijaus enkä koskaan enää tule lähtemään pillereiden tielle joka oli itselle ainakin aika tuhoisa polku.
Olen kiitollinen siitä että olen selvinnyt näin pitkälle.Tuollainen ajattelutapa on kannattava.
Ei keskity siihen, mitä ikävää on ollut, vaan iloitsee siitä, kuinka paljon asiat ovat kuitenkin menneet parempaan suuntaan.
Ja koska sen tavallaan tietää, ettei kaikki asiat välttämättä muutu parhaimmaksi mahdolliseksi, niin ei kannata miettiä sitä, että miksei saa takaisin kaikkea sitä, minkä ehkä lääkitykset pilasivat.
Ei keskity siihen, mitä ei ole saavuttanut tai saavuta, vaan keskittyy siihen, mitä on jo saavuttanut.
Paljon on kiinni ajattelutavasta.
Jos löytyy edes vähän pientä positiivisuutta ja toivoa, on jo hyvät lähtökohdat alkaa rakentaa itseään eteenpäin.
Jos ajattelee jatkuvasti luovuttamista, niin sieltä on vaikeampaa ponnistaa.
Etenkään näissä mt-ongelmissa ( lääkkeisiinkin liittyvissä ) mikään ei tapahdu pikakelauksella, kaikki vie aikaa, ja paljon. Kaikki on kuitenkin mahdollista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toki asenne on tärkeä selviämisessä mutta mielestäni on ok myös prosessoida kokemiansa ikäviä asioita tunnetasolla. Minulle ainakin jäi jonkunsorttinen ahdistus koko kokemuksesta. On hienoa että olet selvinnyt ja sinulla on hyvä asenne elämään. En minäkään jatkuvasti enää voivottele asioita, on minulla elämässä muutakin mihin keskittyä. Pahimmassa jamassa (keskellä vieroitusta) yritin vain selviytyä kun ei siinä olossa juuri pystynyt elämässään muuhun keskittymään.
Sinullakin näyttää olevan jo pientä positiivistakin mukana, muitakin asioita joihin keskittyä. Se on hyvä asia, on täydet mahdollisuudet selviytyä.
Kirjoitit, että on ok prosessoida ikäviä asioita. Se ei ole pelkästään ok, vaan se on tärkeää tehdä niin.
Se prosessointi auttaa asian aiheuttamaan ahdistukseen.
Ja asioista saa voivotella, usein se voivottelukin toimii apukeinona.
Oli kokemus yleensä mikä tahansa, niin siihen ei ole hyvä jäädä jumiin. Parempi on ajatella, että se kokemus nimenomaan oli, vaan ei ole enää.
- Anonyymi
Neuroleptit pitää kehosi kemiallisessa Parkinson taudissa, eli saat neuroleptiäristä hitaat hoksottimet. Hitaan ymmärryksen ja oppimisen, kompurointia, jäykkyyttä, hidas liikkeisyyttä tekee kaikki Neuroleptit joista Parantua n. 2 vuodessa kun myrkky poistuu.
Neuroleptit tekee kemaillisen AIDS taudin, eli valkosolut taso laskee AIDS potilaan tasolle.jos elimistöösi tulee syöpä. Se leviää kuin turun palo, ja cemo hoidot jää hyödyttömäksi koska valkosoluja ei juuri ole, samoin muut haima yms. Tulehduksia tulee, joita ilman Dobamiini Sulkijoita ei tulisi.
Neuroleptit sulkee dobamiinin (tärkein vitaaliaine henkiselle huäyvinvoinnille, nopealle äöälylle oppimiselle ja hiffaamiselle) ja lekuritbä siis sulkee nopean älyn. Hiffaamisen, oivalluksen ja henkisen hyvin voinnin, seurauksena krooninen depressio ja tuhat Muuta pahoin vointi oiretta.
Kaikki em. Pitäisi palautua 2 vuodessa, ellei aivojen neuronit ja itse aivot ole surkastuneet.
Pysyvä Neuroleptit haitta voi tulla seuraavalla koko kehon haitta.
Neuroleptit sulkee dobamiinin, jonka seurauksena prolakstoniini lisääntyy ja se taas puolestaan vähentää somatomediinien toimintaa, joka johtaa pysyvään kehon muutokseen, eli kiinteä lihasmassa vähenee (myös sydän) ja tilalle tulee rasvaa, joka tekee olon väsyneeksi ja aiheuttaa pysyvän voimattomuuden liikkua reippaasti.
Tää kiinteän lihasmassan palaaminen voi kestää 20 vuotta.
Koululääketieteen tohtorit on noitavainoisia ne näkee mielisairauksia päänsärystä alkaen kaikessa kuin keskiajalla katoliset papit noitia, eli koululääketieteeltä puuttuu sivistys täysin, se ei edes kunnioita ihmisten vapautta tai kehon koskemattomuutta, vaan vangitsee rahaa tuottamaan pakkolääkitykseen ihmisiä jotka ei ole rikosta tehneet ja iskee hermomyrkkyjä väkivalloin kysymättä ihmiseltä lupaa.
Mielisairaaksi merkkaminen ei riitä. Koska vainoharhaiseksi koulutti koululääketiede on itse mielisairas, ja vainoharhainen kuin Stalin, joka näki agentteja kaikkialla ja vangitsi kuten suomen valtio ihmisiä jotka ei ole mielisairaita, mutta rahaa nuijiva koululääketiede (liikelaitos) kirjoittaa hullun papruja syöpä ja juopa oireista tutkimatta.
Olemme ajallemme sokeita, ja emme näe että psykiatria on Noitavainoa, eikä tiedettä.
Mieltä ei voi parantaa pillereinä, hyvä olo tulee työstä ja liikunnasta, psykke myrkyt tuhoaa hyvän mielen tuovan liikunta ja työkyvyn,
Lue Parkinson tauti oireet jos oireesi on samat, ne ovat neuroleptien tekemät ja kehosi ei välttämättä koskaan parane kemiallisesta parkinsonismista ja jotkut Neuroleptit tuhoaa pysyvästi aivot.
Minun silmissäni koululääketiede on huijari.
Aasialainen, kiinalainen, kasvi - luontais lääketiede ei esiinny näkymättömän sisimmän spesialistina, eikä tee diaknooseja sille (on sivistyneempi)
Eikä vangitse ihmisiä jotka ei ole rikosta tehneet ja injektio väkivalloin vaarallisia myrkkyä, kuten barbaari koululääketiede, joka saa tehdä mitä vaan, koska apteekkarit ja tohtorit omistaa sen ja siihen kuuluvat myrkky tehtaat, joiden ahneus on sietämätön ja tuhoaa yhteiskunnan myrkyillään, koska valtio maksaa myrskyistä 1000-1200 €/kk eli vuodessa noin 12-14.000 € ja 10 vuodessa noin 140 000 per myrkytetty.
Pakkohoito ajalta saa eniten noin 1800 €/kk per myrkytettävä, ja valtio maksaa kulut ja apteekkarit ja tohtorit saa toisten kidutuksesta ja traumatisoinnoista 3 kk ajalla noin 21 000.
Kiinalainen, aasialainen, eikä mikään muu sivistyneempi lääketiede tee hullun papruja aivokasvain päänsärystä tutkimatta, eli
Koululääketieteen moraali ja tiede taso on niin matala, että he suullaan tekee tieteitä, eli pelkällä mielikuvituksellaan saadakseen maapallon ahneimpien pussit tayteen rahaa.
Taytta barbarismia psykiatria on, ja siihen hakeutuu ihmiset jotka on itse johdateltavia, eli mielisairaita, eli uskovat kaikki sadut joita professorit on rahaa max määrä kollegoilleen kerätäkseen valehdelleet, kuten satu nimeltä psyche,
Jota ei ole olemassakaan, vaan ylösnouseva näkymätön sielu on ja sen synnit ei koululääketieteen myrkyllä parane.
Koululääketieteellä on syyte suoja, eli teki se mitä tahansa haittaa kansalle,
Valtio ei vedä sitä oikeuteen rikoksistaan.
Oikeuteen koululääketiede kuuluisi psyyke huijari teorioostaan, ja valheistaan että näkymättömässä sisimmässä on sairaita geenejä, ja näkymättömän sisimmän taudit on geneettisiä,
Eli valehdella ja huijata saa ja tuhota vaikka koko Suomen kansa kun vain valkoinen takki on päällä ja
Apolloksen eli auringon Jumalan (jota ei ole olemassa, vaan on demoni jumala) nimeen tehty hippokraatteen (joka oli pakana apollos Jumalan palvoja ) vala on tehty.- Anonyymi
Neuroleptit oli ainakin itselleni sellaisia että niitä käyttäessä ei ollut elämänlaatua, ei ollut kykyä mihinkään haastavampaan toimintaan. Siinä ei ollut mitään terapeuttista olla tuossa olossa, olin enemmänkin järkyttynyt ja hämillään mihin olen kadottanut itseni ja mihin mielen kirkkaus oli kadonnut jonnekin udun keskelle jossa joku psykoaktiivinen mömmö pienensi minun elämänlaatuani ja kokemis- ja tunnemaailmaani. Tunteet latistui ja elämässä ei ollut merkitystä
Nykyään lääkkeistä irti päästessä on!
Kaikki elämässä oli moninverroin kurjempaa lääkittynä.
En voi ymmärtää sitä miten joku voi toimia tuollaisissa lääkkeissä.
Kokemukseni oli järkyttävässä ristiriidassa psykiatrien näkemysten kanssa jotka kuulosti siltä kuin nuo aineet olisi jotain ihan muuta kuin mitä ne käytännössä on.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1384208- 892049
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152021Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi611661Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541472Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1341437VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1021352- 741246
- 981171
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1181080