Oon siis 14v tyttö ja mun koira kuoli viime viikolla. Menetin myös mun parhaat kaverit. Tuntuu että kukaan ei haluu tukea mua ja itken 24/7. Mulla ei oo masennusta!
ketokaa mulle jotain kivaa
Anonyymi
295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ystävä hyvä, rakkaan lemmikin kuolema voi tuntua ihan yhtä vaikealta kuin läheisen ihmisen kuolema. Sinuna etsisin joitain kirjoja, joissa on surun ja menetyksen kohtaamisesta ja käsittelemisestä. Onneksi aika parantaa ja jossain vaiheessa ei satu enää niin paljon- Kuolema on kuitenkin luonnolinen osa elämää ja siinä ehkä hyvä keino on vain kohdata tuntet, ei pakoilla niitä, ja itkeä oikein kunnolla. Antaa itselleen luvan romahtaa. Sitten helpottaa jo hetkeksi. Minulla on useampia meneteyksiä takanani, ja aina menetys tuntuu yhtä kamalalta. Voin vain sanoa, että onneksi aika parantaa. itseäni lohduttaa suunnattomasti se, että olen hoitanut lemmikkiäni niin hyvin kuin voin, sen elämä on olut hyvää. Sitä on rakastettu. Oma henkilökohtainen uskoni on, että vain ruumis kuolee, sielu on ikuinen. Voit lohduttautua puhumalla lemmikillesi, kertomalla kuinka paljon rakastat sitä, ja haluat että sillä on ihanan matka taivaaseen. Olen myös kuullut ja itse uskon, että kun aikani koittaa, kaikki rakkaat lemmikkini ovat minua vastassa. Mikä ihana jälleennäkeminen. Nyt korasi haluaa, että kohtaat surusi, mutta jatkat elämääsi. Mene vaikka yksin kävelylenkki, minkä kävelit yhdessä koirasi kanssa. Nyt koirasi on mukana sielun tasolla. Rakkaus on ikuista. Rakkaus kantaa sinua eteenpäin ja vähitellen näet murheen ylitse ihania asioita, joita koirasi toi elämääsi.
Olipas hyviä kavereita kun eivät halua olla kavereitasi kun lemmikkisi kuoli.