Mieheni muutti maanantaina pois yhteisesta asunnostamme. Tervitsee kuulema aikaa itselleen ja ajatuksilleen. Hän on minua pari vuotta nuorempi ja suht koht kokematon parisuhteiden suhteen. Uskon täysin, että hän haluaa miettiä asioita ja saattaa tulla vielä takaisin, mutta jostain syystä pelkään että niin ei tule tapahtumaan. Hän vannoo vielä rakastavansa ja minäkin rakastan häntä. Näemme päivittäin ja pystymme juttelemaan ja kestämme toistemme läsnäolon.
Hän on ihana mies, enkä usko että hän valehtelee, kun sanoo että rakastaa minua ja on mahdollisuus että hän vielä palaa...
Kysymys onkin nyt että miten pidän tunteeni kurissa, miten toimin ja mitä minun pitäisi ajatella. EN pysty unohtamaan häntä, varsinkaan kuin kaikki ei ole vielä selvää, mutta en jaksa läpi päivien tätä tunteitte vuoristorataa... Olisiko joku ollut samassa tilanteessa ja osaisi auttaa... onko se nyt loppujen lopuksi aina niin, että tästä ei mennä kuin alaspäin...
Hän on ihana mies, enkä usko että hän valehtelee, kun sanoo että rakastaa minua ja on mahdollisuus että hän vielä palaa...
Kysymys onkin nyt että miten pidän tunteeni kurissa, miten toimin ja mitä minun pitäisi ajatella. EN pysty unohtamaan häntä, varsinkaan kuin kaikki ei ole vielä selvää, mutta en jaksa läpi päivien tätä tunteitte vuoristorataa... Olisiko joku ollut samassa tilanteessa ja osaisi auttaa... onko se nyt loppujen lopuksi aina niin, että tästä ei mennä kuin alaspäin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
itsellä ei ole asiasta (vielä) kokemusta, mutta ymmärrän sen, että hän haluaa miettiä asioita ym. ja sen takia muutti pois. Itse olen miettinyt monesti asiaa, ja nyt poikaystäväni antoi vähän isomman syyn muuttaa erilleen..jotkut varmasti eroais tässä meidän tilanteessa, mutta en halua sitä. Mutta haluan omaa aikaa meille molemmille, joten todennäkösesti muutetaan erilleen. Tämä on meille kummallekki ensimmäinen vakava suhde. Yritä ymmärtää miestäsi, ja kuunnella. Ja ajattele positiivisesti. Itse en ainakaan ajattele tätä meidän kohdalla erona!
Omat käsitykseni tauosta ovat aikas huonot. Kihlattuni Muutti yhteisestä asunnosta n.3 viikoa sitten. Viikon hän asui vanhemmillaan. Halusi vähän aikaa itselleen/tunteilleen/ajatuksilleen. Viikon päästä hän oli tullut siihen tulokseen, että ei halua jatkaa elämää minun kanssani enää. Olimme olleet yhdessä n.3 vuotta.
Tulin siihen tulokseen, että häntä alkoi jotenkin pelottamaan kaikki tuleva ja menevä. Toisaalta sain häneltä myös sellaisen käsityksen, että hän kyllästyi minuun. Minun tylsään arkeeni.
Rakastan häntä kovasti, mutta hän sanoi tuntevansa minut hyvänä ystävänä kuin elämänkummpanina. Haluisin kovasti jatkaa ja yrittää, mutta en voi ketään pakottaan olemaan minun kanssa.
Tämä oli vain minun käsitykseni tauoista. Jäi vaan vähän "huono maku suuhun".
itse myös miettinyt erilleen muuttoa mutta ratkaiseeko se sitten ongelmia kuitenkaan..erota en halua vaikka vaikeaa onkin.. :( Vaikeaa..
Irtiotto näyttää olevan aika yleistä miesten puolelta,kun suhdetta on kestänyt jonkin aikaa.Tyypillinen selitys tuo "omaa aikaa ja ajattelua".Pitäisikin selvittää ,että mitä se oikein tarkoittaa juuri tämän miehen kohdalla.Itse olen ollut samantyylisessä tilanteessa.Mies muutti erilleen,kuljimme pari vuotta omia polkujamme kunnes taas aloimme lähentyä ja nyt taas seurustelua on ollut vuoden verran.Olemme ehkä jotain oppineet ja jotain on muuttunut mutta parempaan suuntaan.Ei nämä parisuhdeasiat noudata käsikirjoituksia,annan ajan kulua ja katson mitä edestä löytyy.Ehkäpä oli aikaisemmin liikaa odotuksia puoleen jos toiseenkin ja siksi tuli turhia paineita.Kasvamista-sitähän elämä on.
Niinpä se taitaa olla... Olemme jutelleet asiasta nyt tosi paljon ja tajuan itsekin hänen syynsä. Hän on nuorempi, me muutettiin kuukauden seurustelun jälkeen yhteen ja oltiin melkein 24h joka päivä yhdessä. Hän kaipasi sitä aikaa kun asui yksin. Olen itsekin huomannut jo tässä parin päivän aikana yksinasumisen hyvät puolet, mutta silti kaipaus on suuri. En oikein osaa olla hänen seurassaan ja pelkään koko ajan että teen tai sanon jotain mikä ajaa hänet vain kauemmaksi.
Mies tuli takaisin. Sanoi ajatelleensa ja huomanneensa että minun kanssani on paljon parempi kuin yksin. Nyt asutaan erillään mutta ollaan yhdessä... Tämä järjestely tuntuu melkein paremmalta kuin se aika kun asuttiin yhdessä...
Että mä olen onnellinen!!!