Mä kestä enää!! Itken itken itken ja taas vaan itken. Itken itseni uneen, aamulla kun herään minä vaan itken...
Oli mies josta välitin ja jota todella rakastin. Enemmän kuin koskaan ikinä! Erosimme...hän jätti minut tylysti, yksi ilta hän vain oli kuin eri ihminen. Käyttäytyi todella töykeästi minua kohtaan. Kysyin syytä, hän vastasi vain että tahtoo lopettaa jutun, tekstiviestillä! Alussa taistelin saadakseni hänet takaisin... sitten en enää jaksanut.
Ajan kuluttua hän tahtoi alkaa uudelleen suhteen. Luulin että olin todella saanut jotain arvokasta! Välitin ja rakastin entistä syvemmin. Tuntui jo että hän olisi se oikea ja viimeinen!!!
Aluksi hän olikin todella kiintynyt minuun ja tahtoi todella yrittää... Mutta pian hänestä vain tuli taas aivan eri ihminen. Hän kohteli minua kuin kynnysmattoa. Käytti hyväkseen (ei seksuaalisesti, mutta kaikilla muulla tavoin hyötyi, rahallisesti jne). Rakkaudesta sokeana uskoin kaikkeen mitä hän lupasi. Aluksi hän koitteli kepillä jäätä ja pian huomasi että minun välittämistäni on helppo käyttää hyväkseen yhä enemmän ja enemmän!
Kun sain tarpeekseni ja aloin "riehumaan" tuosta... Hän alkoi valittaa, sanoi että haluaa lopettaa kaiken koska minä änisen ja valitan vain. Tottakai tuo on reaktio koska ei kai nyt ole helppoa vaan tunnustaa käyttäytyneensä noin.
Olen yrittänyt unohtaa. En pysty! En kaipaa miestä enää... kaipaan vain yhtä anteeksi pyynnön sanaa. Sitä en häneltä saa... Aina kun olen yrittänyt ottaa asian puheeksi. Hän vain tokaisee että "mitä niitä vanhoja muistelemaan...".
Hänen mielestään vain roikun kun anelen sitä että hän päästäisi minut rauhaan pyytämällä anteeksi! Hän jopa kavereilleen antaa käsityksen siitä kuinka minä vain "ROIKUN"!
Kai hänen on helpompi kätkeä tuo asia... mutta muhun sattuu! Uskon kyllä että hänen mielestään on helpompi vain unohtaa kaikki eikä hän halua puhua siitä. Mutta minulla asia on päinvastoin...
Ties kuinka monesti olen hänelle sanonut että haluan antaa asian olla ja vaan unohtaa kaiken, hänet ja kaiken muunkin... Mutta ei mene kuin hetki jolloin taas tunnen viiltävää kipua ja vihaa häntä kohtaan! Aina tuo menee siihen että yritän vain uudelleen ja uudelleen saada hänet tunnustamaan... tunnustamaan asian jonka minä jo tiedän! Ei tekstiviestillä vaan kasvotusten!
Kaikesta tulee vaan riitaa ja sitten taas sanon hänelle että "unohdan hänet..." Tätä on jatkunut jo kuukausia! Sattuu!!!!
Oli mies josta välitin ja jota todella rakastin. Enemmän kuin koskaan ikinä! Erosimme...hän jätti minut tylysti, yksi ilta hän vain oli kuin eri ihminen. Käyttäytyi todella töykeästi minua kohtaan. Kysyin syytä, hän vastasi vain että tahtoo lopettaa jutun, tekstiviestillä! Alussa taistelin saadakseni hänet takaisin... sitten en enää jaksanut.
Ajan kuluttua hän tahtoi alkaa uudelleen suhteen. Luulin että olin todella saanut jotain arvokasta! Välitin ja rakastin entistä syvemmin. Tuntui jo että hän olisi se oikea ja viimeinen!!!
Aluksi hän olikin todella kiintynyt minuun ja tahtoi todella yrittää... Mutta pian hänestä vain tuli taas aivan eri ihminen. Hän kohteli minua kuin kynnysmattoa. Käytti hyväkseen (ei seksuaalisesti, mutta kaikilla muulla tavoin hyötyi, rahallisesti jne). Rakkaudesta sokeana uskoin kaikkeen mitä hän lupasi. Aluksi hän koitteli kepillä jäätä ja pian huomasi että minun välittämistäni on helppo käyttää hyväkseen yhä enemmän ja enemmän!
Kun sain tarpeekseni ja aloin "riehumaan" tuosta... Hän alkoi valittaa, sanoi että haluaa lopettaa kaiken koska minä änisen ja valitan vain. Tottakai tuo on reaktio koska ei kai nyt ole helppoa vaan tunnustaa käyttäytyneensä noin.
Olen yrittänyt unohtaa. En pysty! En kaipaa miestä enää... kaipaan vain yhtä anteeksi pyynnön sanaa. Sitä en häneltä saa... Aina kun olen yrittänyt ottaa asian puheeksi. Hän vain tokaisee että "mitä niitä vanhoja muistelemaan...".
Hänen mielestään vain roikun kun anelen sitä että hän päästäisi minut rauhaan pyytämällä anteeksi! Hän jopa kavereilleen antaa käsityksen siitä kuinka minä vain "ROIKUN"!
Kai hänen on helpompi kätkeä tuo asia... mutta muhun sattuu! Uskon kyllä että hänen mielestään on helpompi vain unohtaa kaikki eikä hän halua puhua siitä. Mutta minulla asia on päinvastoin...
Ties kuinka monesti olen hänelle sanonut että haluan antaa asian olla ja vaan unohtaa kaiken, hänet ja kaiken muunkin... Mutta ei mene kuin hetki jolloin taas tunnen viiltävää kipua ja vihaa häntä kohtaan! Aina tuo menee siihen että yritän vain uudelleen ja uudelleen saada hänet tunnustamaan... tunnustamaan asian jonka minä jo tiedän! Ei tekstiviestillä vaan kasvotusten!
Kaikesta tulee vaan riitaa ja sitten taas sanon hänelle että "unohdan hänet..." Tätä on jatkunut jo kuukausia! Sattuu!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinua. Niin se vaan on. Hän on niin kakara ettei pysty asioita kohtaamaan. Et tule ikinä saamaan vastauksia ,mutta käy asiat läpi itsesi kanssa ja jatka matkaa. Olen käynyt juuri saman läpi. Tuntuu pahalta, mutta se mieshän tuossa säälittävä on kun pakeneen ongelmia!Ei ole aikuistunut.Ei kannata pitää yhteyttä, annat hänelle ylilyöntiaseman...
EI!!!!!!!!!!!Maailmassa on ihania asioita ilman häntäkin. Itsekin toivon löytäväni sopivamman ihmisen rinnalleni joka rakastaa minua ja minä häntä. On aika jatkaa matkaa eteenpäin!
Minullakin oli samantapainen tilanne.
Mutta sitten sain tarpeekseni ja nyt minulla on uusi ihana suhde. Kestänyt jo pitkään.
Voin sanoa, ettei kaikki miehet ole tuollasia epäkypsiä ketkuilijoita.
Kokeilkoon nyt onneaan tämä ex. muiden kanssa.
Minä olen onneksi vapaa kaikesta entisestä, josta läysin ulospääsyn.
Olet oikeassa, kun ajattelet, että anteeksipyyntö auttaisi. Anteeksipyyntö ja -anto todella auttaa.
En ole mikään kiihkouskovainen, mutta Raamatussa on monia viisauksia. Siellä sanotaan, että antakaa anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Oman itsensä vuoksi niin kannattaakin tehdä.