Moi kaikki, olen 34 v mies. Naimisissa, 2 lasta. Rakastan lapsiani ja asuntoamme, mutten enää yhtään vaimoani. En vaan rakasta enää. Seksikään ei kiinnosta koska tunnepuoli on niin kuollut. Harmi koska seksi oli sinänsä tosi hyvää.
Minkä valitsisitte mun tilanteessa:
a. Jatketaan samaan malliin kylmässä liitossa. Seksi on masturboimista. Tämä olisi ehkä lapsille paras (emme riitele).
b. Jatketaan samaan malliin kylmässä liitossa, mutta petetään (sovitusti tai ei-sovitusti). Tämä olisi kaikille paras kunnes joku rakastuu syrjähypyn aikana.
c. Erotaan heti. Lapsille varmaan huonoin, itselle mysteeri (johtaako uuteen kukoistukseen vai katkeroitumiseen, sitähän ei voi etukäteen tietää).
Kertokaa mitä kokemuksia teillä on, omia tai tuttujen.
Minkä valitsisitte mun tilanteessa:
a. Jatketaan samaan malliin kylmässä liitossa. Seksi on masturboimista. Tämä olisi ehkä lapsille paras (emme riitele).
b. Jatketaan samaan malliin kylmässä liitossa, mutta petetään (sovitusti tai ei-sovitusti). Tämä olisi kaikille paras kunnes joku rakastuu syrjähypyn aikana.
c. Erotaan heti. Lapsille varmaan huonoin, itselle mysteeri (johtaako uuteen kukoistukseen vai katkeroitumiseen, sitähän ei voi etukäteen tietää).
Kertokaa mitä kokemuksia teillä on, omia tai tuttujen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vilpittömään kysymykseen vilpitön vastaus:
ehdottomasti a)-vaihtoehto.
Lapsesi tarvitsevat sinua ja sinä ilmeisesti rakastat heitä, näin tekee ilmeisesti myös vaimosi. Lapset eivät ole tulleet tähän maailmaan omasta syystään, vaan sinä olet sen aiheuttanut. Sinä olet heistä vastuussa. Sinun sukupuoliset halusi eivät saa ylittää sitä vastuuta. Avioerossa kärsii useimmiten eniten viattomin osapuoli, lapsi.
Kenties tilanne paranee ajan mittaan vaimosi kanssa.
Jatka siis vaihtoehdolla a), älä ainakaan toistaiseksi harkitse muita. Voit joutua katumaan niitä parin vuosikymmenen kuluttua.
Suositukseni on vaihtoehto a ja yritä samalla saada suhde uudelleen nousuun, romantiikkaa peliin !
Romantiikkaa peliin, aivan, mutta miten sen teet jos et tunne enää yhtään mitään? Paitsi jotain kumppanuutta ja tottumusta, mutta ei yhtään mitään muuta? Tosiaan olemme jo 16 v olleet yhdessä ja aina sieltä on jotenkuten noustu, mutta nyt näyttää huonolta.
Varmaan niin tavallinen tilanne monessa perheessä..Oletko miettinyt seuraavia asioita:
a.Miten kauan jaksat turvautua omaan käteen,ilman toisen ihmisen kosketusta,tuskin vuosikausia..Kaipaat varmasti läheisyyttä myös ilman seksiä.Myös lapsillenne olette ensimmäinen malli parisuhteesta,eikö siihen kuulu juuri läheisyys,en tarkoita lasten näkevän seksiä mutta suukottelua ja halailua..Toisaalta seksin puute vaivaa joka liittoa jossain vaiheessa,kannattaako pelkästään sen vuoksi erota ja rikkoa perhettä?
b.Oivalsit itsekkin sivuraiteen vaarallisuuden.Yhdenillan jutut ovat typeriä ja tautiriski paljon suurempi kuin ns.vakipanon kanssa..Toisaalta vakituiseen tutustuu ihmisenä aika hyvin ja rakastumisen mahdollisuus aika suuri..mitäs sitten?
c.Eikö vihkivalassa vannota juuri vaikeidenkin aikojen puolesta.Voitko käsi sydämmellä sanoa ettet rakasta lastesi äitiä..tuskin.Avioliitto ei ole pelkkää ruusuista onnea,tiedäthän jo sen..Vaan yleensä vaikeiden aikojen jälkeen tulee taas onnellisempia jaksoja.Toisaalta jos eroat peli on sitten selvä,lapsille ikävin ratkaisu riippuen aika paljon iästä.Teillä todennäk, aika huono aika.
Eli minä ehdottaisin vaihtoehtoa a.
Pelkästään avioliiton ja lasten vuoksi voisit miettiä vaikka vuoden päästä asioita uudelleen.
Minä olen eronnut ja näin jälkikäteen ajatellen aika huono ratkaisu,olisimpa miettinyt enkä hätiköinyt,niin yksi ero olisi vältetty.
Moi, saako kysyä että miksi ero oli sinulle huono ratkaisu? Kiinnostaa paljon, koska kyllähän tässä eroa mietitään, mutten oikeastaan tunne ketään eronneita niin hyvin että voisi kysellä asiasta tarkemmin.
c vaihtoehto. mua ainaki häirittee tosi paljo ku mun porukat ei välitä toisistaa enää yhtää toivoisin et ne erois ja äkkiä!!!
koska mitään syytä ei siihen ollut..näin jälkikäteen ajateltuna.
Minä vain halusin erota,koska mieheni oli aina töissä ja minä sain hoitaa yksin 2 pientä lastamme.Ajattelin että selviämme kolmestaankin,niinkuin tavallaan siihenkin asti.
Lisäksi mieheni oli kylmä,seksiä n.kerran kuussa tai harvemmin,hän ei halunnut läheisyyttä ollenkaan,istuttiin eri sohvilla illallakin..oltiin n.5v yhdessä.Lisäksi hänellä oli muita naisia silloin tällöin ja varmaan erommekin aikana,koskapa meni samantien naimisiin toisen kanssa.
Mutta ero olisi ollut vältettävissä,jos en olisi kypsynyt vaan sietänyt sitä elämää mikä meillä oli.Rakastin miestäni ylikaiken,niinkuin teen vieläkin..mutta minun oli mahdoton elää siinä suhteessa..olin aivan yksin tunteineni.
Lasten olisi paljon parempi kun olisimme yhdessä,nyt heillä on kaksi kotia,kahdet tavat ja säännöt..kamalaa!!Kahdet vaatteet ja tavarat,heitä heitellään kahden kaupungin väliä.
En ikinä olisi halunnut lapsilleni tällaista elämää,mutta nyt on myöhäistä katua vaan yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on.Ajattelen vain lasten parasta.
Harkitse..ja tarkkaan mitä teet,ulkopuoliset voivat kertoa kokemuksiaan ja asiantuntijat auttaa löytämään keinoja perheenne tueksi,mutta sinä teet päätöksen.Joka vaikuttaa teidän kaikkien loppuelämään,älä eroa jos vähänkään epäröit!!
Et saa omaa perhettäsi takaisin kenenkään muun kanssa,uusioperhe on aina kaikinpuolin hankalampi.
Minusta tuo ei kuulosta turhalta erolta, suoraan sanottuna. Jos liittonne oli tuossa jamassa niin on aika ymmärrettävää että halusit erota!
En tiedä... Ajattelen asian (tänä iltana) näin: meidän liitossa on niin vähän rakkautta, että on hyvin epätodennäköistä että me oltaisiin yhdessä esim. vielä 10 vuoden päästä.
Ja se on taas on erittäin todennäköistä, että rakastun lähivuosina johonkin toiseen.
Joten eikö ole siistimpää ja selkärankaisempaa erota nyt, kuin sitten hypätä suoraan jonkun toisen sänkyyn muutaman vuoden sisällä.
Kuulostaa varmaan erittäin tylyltä ajattelulta, mutta näin se vaan on.
Ilman lapsia tässä ei olisi mietittävää. Mutta lapset on niin tärkeä asia. Toisaalta jos muutan sadan metrin säteelle ja on sopuisa yhteishuoltajuus, niin en tiedä kaataisiko se lasten maailmaa.
Kiitos kommenteista!
Minä halusinkin silloin erota ja niin myös tein.Se olikin ainut ratkaisu siinä tilanteessa niillä eväillä mitä meillä oli.Mutta nyt ajattelen eritavalla ja tuskin olen ensimmäinen eroa katuva nainen ja äiti.
Sinun tilanteesi..hmm..mikset voisi yhtähyvin rakastua vaimoosi uudestaan,sellaistakin tapahtuu..usko pois!!Minun mielestä selkärankaa kysyisi vuoden aikalisän otto..ei vuosi olisi pitkä aikuisen elämässä,lastesi kylläkin..ja jos sen jälkeen vielä olisit samaa mieltä..niin ero olisi ajan kanssa mietitty.
Sopuisasta erosta en ole kuullutkaan,aina on jotain valittamista..jos ei heti niin viimeistään uusien osapuolien ilmestyttyä kuvioihin.Ja silloin on parempi olla kilometrejä välissä,ei kai ole tarkoitus että lapset sukkuloivat päivittäin molempien luona.Silloinhan olisi sama kuin asuisitte yhdessä..samassa talossa vaikka eri uloskäynneillä!!Pääsääntöisesti lapsilla on yksi koti ja toisen vanhemman luona vieraillaan..
Jos minä en tiennyt mitä ero tuo tullessaan,onkohan sinulla aavistustakaan siitä..se muuttaa kaiken.Muistele aikaa ennen lapsia ja miten he mullistivat elämän sen jälkeen,positiivisella tavalla..Erossa on hyviä puolia,vapaus ennenkaikkea..mutta lasten kodin perusta siinä kaatuu,sanoi kuka mitä tahansa.
Toivon sinulle voimia jaksaa tätä vaikeaa aikaa elämässäsi!!
MInun mielipiteeni olivat nyt tällaisia,perustuen minun kokemaani..
Miksi jatkaa huonossa liitossa? Lähde jos pystyt, mieleni tekisi minunkin, mutta on nuo samat selitykset ja mietteet, lapsia vaan yksi enemmän.
On jatkuva tunne siitä ettei mieheni enää välitä minusta vaan jatkaa liittoamme koska on tehnyt niin jo yli 10 vuotta.Eli taitaa olla tuo B vaihtoehto käytössä. Toinen puoli minusta haluaa kaiken ennalleen ja toinen haluaa erota.
Itse en siihen kuitenkaan pysty vaan jotenkin odottaisin että mieheni, joka on jatkuvasti täysin "poissaoleva" ymmärtäisi jättää minut ja pääsisin keräämään palaset ja rakentamaan uutta koska sen kyllä tuntee kun toinen ei enää välitä.
Kuitenkin ehdottaisin että miettisit tarkkaan koska rakkaus ja tunne siitä muuttuu, se ei tosisesti ole enää sama asia kuin alkuaikoina jolloin vatsanpohjassa oli perhosia pelkästä ajatuksesta. Minä rakastan miestäni mutta kuitenkin odotan hetkeä jolloin hän tai edes joku suutelisi niin että polvet tutisevat ja maa tärähtelee jalkojen alla.Käytännössä se on kuitenkin arkielämä jossa rakkaus koetellaan.
Koska itse olet viimeksi tarttunut vaimoasi kädestä, katsonut silmiin ja suudellut oiken kunnolla? Koitahan, saattaa aueta aivan uusi onni... tee näin edes viitenä päivänä ja jos ei tunnu miltään niin lähde menemään. Älä laita ihmisiä elämään valheessa.
Vastaan a). Koeta kestää. Et kai luule että elämän on mahdollistakaan olla aina helppoa? Ja mitä ne vastoinkäymiset sitten ovat, joista avioliittolupauksessa puhutaan - oletko ajatellut sen olevan vain sairautta tms? Itse uskon että parisuhdeongelmat ovat tavanomaisimmat vastoinkäymiset, joita on luvannut toisen kanssa kestää.
Jos ei olisi lapsia, niin senkuin lähtisit. Minäkin olisin lähtenyt jo monta kertaa, mutta siinä on 3lapsen perheessä niin paljon käytännönkin ongelmia tiedossa, ettei vaan jaksa ja tahdo.
Jos sitten tulee kertakaikkinen seinä vastaan, eikä enää pysty jatkamaan, niin on mentävä omille teilleen. Mutta lasten takia ei ennen kuin on ihan pakko.
Olen ollut tämän saman naisen kanssa jo 16 v (ja koko ajan uskollinen), joten tiedän kyllä että parisuhteeseen kuuluu huippuja ja aallonpohjia. Mutta nyt on ensimmäinen kerta koko aikana kun huomaan, että mitään rakkautta ei enää ole.
kaikenlaisia neuvontajutskia on olemassa, hakeutukaa hyvät ihmiset niille.
Todennäköisesti mennään sellaiseen neuvontaan. Vaimon mielestä meillä on tosi hyvä parisuhde ja mitään ei ole vialla, mun mielestä ei ole hyvä suhde jos en pysty toista rakastamaan. Tuskin se parisuhdeneuvonnalla korjaantuu mutta eipä siitä haittaakaan varmaan ole.
Eroatte heti sovussa ja molemmat näette toisianne niin, että koko perhe on koolla, mahdollisimman usein.
Teette erosta mahdollisimman pehmeän lapsille
Mitä syytä katkeroitua jos ei rakkautta enää ole?
c vaihtoehto. koska mun mielestä rakkaus ja hyvä seksi on tärkeämpää ku lapset.
Onko sinulla sitten lapsia?
Minulla ei ole kokemusta, mutta avioliiton tulisi perustua rakkaudelle. Kaikissa vaihtoehdoissasi kärsii joku. Mieti, kenen kärsimyksiä vähiten haluat: omiasi, lastesi, vaimosi ja tee päätös.
Jos valitset a:n , hoida roolisi hyvin ja anna elämäsi lapsille.
Älä ainakaan valitse B:tä.
Jos valitset B:n, pidä AINA tiivis yhteys lapsiis. He rakastavat sinua siten myös tulevaisuudessa.
------------------------------------
Oikeaa ratkaisua ei ole. Sinä päätät asian omilla arvoillasi / aivoillasi.