Hei,
olen väsynyt,pääni kipeäksi miettinyt,turhautunut ja jopa masentunut.
en saa selkoa tilanteeseen,joka kodissamme vallitsee.
olemme eläneet avoliitossa melkein kolme vuotta ja meillä on reilun vuoden ikäinen lapsi.
mies kertoi tämän vuoden alussa ihastuneensa YKSIPUOLISESTI työkaveriinsa ja mietti lopullista eroa minusta.
lopulta kun laitoin hänet ns."koville" ja pyysin häntä muuttamaan luotamme pois ja aloittamaan oman elämän,hän hätääntyi ja rukoili saavansa mahdollisuuden.
minä annoin sen hänelle ja kaikki meni jonkin aikaa hyvin.
erään baari-illan jälkeen tarkistin hänen puhelimensa,josta löytyikin yöllä soitettu puhelu tälle työkaverille.
tämän jälkeen kuulin huhuista joiden mukaan mies oli pettänyt minua jo pikkujouluissa tämän naisen kanssa.
kaikki palautui taas lähes normaaliksi,kunnes nyt taas...
mies ei pysty olemaan kotona,hän on koko ajan ärtynyt ja hermostunut,tiuskii minulle ja ravaa taukoamatta tupakalla.
lisäksi hän kävi vajaan viikon aikana neljästi yhdessä ja samassa kuppilassa kaljalla.
huomautettuani asiasta miehelle,tämä muuttui suorastaan yli-imeläksi;roikkui kaulassani ja pussaili taukoamatta.
Mitä täällä siis tapahtuu?!kertokaa hyvät ihmiset pettääkö hän vai mikä ihme nyt on ongelmana??
olen väsynyt,pääni kipeäksi miettinyt,turhautunut ja jopa masentunut.
en saa selkoa tilanteeseen,joka kodissamme vallitsee.
olemme eläneet avoliitossa melkein kolme vuotta ja meillä on reilun vuoden ikäinen lapsi.
mies kertoi tämän vuoden alussa ihastuneensa YKSIPUOLISESTI työkaveriinsa ja mietti lopullista eroa minusta.
lopulta kun laitoin hänet ns."koville" ja pyysin häntä muuttamaan luotamme pois ja aloittamaan oman elämän,hän hätääntyi ja rukoili saavansa mahdollisuuden.
minä annoin sen hänelle ja kaikki meni jonkin aikaa hyvin.
erään baari-illan jälkeen tarkistin hänen puhelimensa,josta löytyikin yöllä soitettu puhelu tälle työkaverille.
tämän jälkeen kuulin huhuista joiden mukaan mies oli pettänyt minua jo pikkujouluissa tämän naisen kanssa.
kaikki palautui taas lähes normaaliksi,kunnes nyt taas...
mies ei pysty olemaan kotona,hän on koko ajan ärtynyt ja hermostunut,tiuskii minulle ja ravaa taukoamatta tupakalla.
lisäksi hän kävi vajaan viikon aikana neljästi yhdessä ja samassa kuppilassa kaljalla.
huomautettuani asiasta miehelle,tämä muuttui suorastaan yli-imeläksi;roikkui kaulassani ja pussaili taukoamatta.
Mitä täällä siis tapahtuu?!kertokaa hyvät ihmiset pettääkö hän vai mikä ihme nyt on ongelmana??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen pahoillani että sinulla on tuollainen tilanne, sinulla on varmasti paha olla. Valitettavasti en voi muuta sinulle sanoa että tuo "oireilu" mieheltäsi on minulle hyvin tuttua vuosien takaa..silloinen mieheni alkoi minulle rähistä ja kinastella ihmeellisistä asioista..hän oli löytänyt rinnalle uuden ja halusi rakentaa tuleivaisuuden hänen kanssa..minun oli jatkettava elämääni ...ja niin olen tehnytkin, olen tällä hetkellä TODELLA onnellinen raskaana odottava äiti ja taakse jäännyttä elämää en edes ajattele !!! Toivotan sinulle kaikkea hyvää, mutta muista että jos sinulla on noin paha olla, olisi parempi että aloitat oman elämän, mistä sitä tietäisi jos vaikka löytäisit sen suuremman rakkauden tänä kesanä..=)
kaikkea hyvää sinulle!!! pärjäile!!!
olen pahoillani minäkin...
eniten pelkään,että jos vain jään tähän suhteeseen ja annan asioiden vain mennä omalla painollaan,jonakin päivänä koko systeemi "räjähtää käsille".
mietin päivää jona minulle selviäisi kaikki mieheni mahdolliset kieroilut...en tiedä kuinka voisin antaa itselleni anteeksi oman tyhmyyteni,sillä tavallaanhan olen alusta asti tiennyt kaiken ja tajunnut missä mennään.
olen ehkä tyhmä ja liian hyväuskoinen,mutta olen niin monesti kysynyt mieheltäni,onko tällä toinen ja hän on joka kerta kieltänyt kaiken.rakastan häntä valtavasti,vaikka toisaalta minuun sattuu enemmän.yritän pähkäillä jättämisen ja jäämisen välillä.sillä,jos todella tahdon olla hänen kanssaan minun on pakko jättää turhat epäilyni ja luotettava hänen sanaan...
kuinka helvetissä tähän asiaan saataisiin totuus?
jos vain annat olla ja katsot mitä tapahtuu.
Teidän olisi nyt ensin puhumalla päästävä siihen pisteeseen, että haluatteko jatkaa ja tosissanne.
Teillä on kai jäänyt parisuhde siihen, että kun yhdessä ollaan, niin mitään pahaa ei koskaan tapahdu vaikka arki tulee.
Teiltä on jäänyt väliin puhuminen, toiseen paneutuminen, yhteinen haaveilu, tulevaisuuden suunnittelu, hemmottelu.
Joku kirjoitti ihanasti, että heiltä potkitaan pomot pois ja jäljelle jää vain kaksi työntekijää, jotka muodostavat teamin.
Lapsen vuoksi kannattaa nyt katsoa, mitä on tehtävissä, menkää parisuhdeneuvontaan, lukekaa kirjoja, puhukaa, puhukaa.
..olen tehnyt hänelle selväksi juuri nuo keinot,mitkä sinäkin mainitsit.mieheni ei vain puhu eikä pukahda,patoaa kaiken sisälleen ja koska luokittelisin hänet jossain määrin hieman tunnevammaiseksi,hän pystyy ilman minkäänlaista empatiaa laukomaan vaikka minkälaisia asioita vasten kasvojani,eikä ymmärrä mitä ne saavat minussa aikaan.
olen ehdottanut parisuhdeterapiaa,hän ei halua.
olen järjestänyt ainakin kerran kuukaudessa lapsetonta aikaa parisuhteellemme,mutta niinäkin hetkinä mies on poissaoleva ja äkäinen.
olen kertonut hänelle etten voi enkä edes halua yksin pelastaa suhdettamme,koska en sitä myöskään yksin elä.
mies ei tule edes puoleen väliin minua vastaan,joten mielestäni olen kaiken voitavani tehnyt.
tässä suhteessa minä haaveilen ja pidän niitä yhteisinä haaveina,koska oletan mieheni tuntevan samoin.olen ilmeisesti siinäkin suhteessa väärässä.minä rakastan ja yritän helliä,mutta jääpalikkaa on vaikea saada sulamaan.kerron kuinka toivoisin meidän yrittävän ja täten saada asiat kuntoon.en haluaisi olla "luovuttaja" ja antaa helpolla periksi,mutta silti tätä kirjoittaessani alan paremmin tajuamaan,kuinka totaalisesti peli alkaa olla pelattu.en vain saa otetta irti hänestä,sillä jossain niin hiton syvällä kytee se rakkaus...annanko siis liian helpolla periksi jos nyt pakotan hänet vain menemään?
Kun hän oli ihastunut naiseen jonka kanssa salaa tapaili.
Suuttui mitä pienimmistä asioista, oli ärtyisä eikä viihtynyt kotona. Minä luulin strssiksi kun kerta kielsi pettävänsä. Monta vuotta sitä jatkui kunnes jäi kiinni (kännykkä paljasti).
Moni nainen voi vain härskisti käyttää hyväkseen miehen ihastusta välittämättä oikeasti miehestäsi ja eihän se mieskään sitä tajua ennen kuin joutuu sen toteamaan.
Laita mies ulkoruokintaan jos vain pystyt. Kerro että tiedät suhteesta ja sano että menkööt. Jos haluat hänet takaisin myöhemmin voit senkin kertoa mutta älä ota heti kun toinen tulee haavoja nuolemaan.
Meillä kävi niin että kun mies sai tilaisuuden mennä niin jo tuli toiselle naiselle hätä todistella että ei ole mitään suhdetta, kuulimpa muualtakin että oli ulkopuolisillekkin käynyt todistelemassa. Otin miehen takaisin kun sanoi oppineensa läksynsä, liian helposti sen kuitenkin tein. En vieläkään oikein luota mutta tee sinä toisin jos vain pystyt.
...että mitä olette mieltä jos tänä iltana näyttäisin tämän koko viestiketjun miehelleni ja yrittäisin täten herättää hänessä keskustelua?
samalla hän ehkä vihdoin tajuaisi millaisia asioita pohdin ja kannan sisälläni,koska näitä viestejä kirjoittaessani olen paljastanut sisältäni paljon ja ollut niin rehellinen kuin pystyn.
Hei!
Nyt kehottaisin sinua ryhdistäytymään! Ei tässä ketjussa ole sellaista, mitä kannattaa näyttää!
Hyviä kannanottoja, mutta kuitenkin nolaat itsesi.
Yritä puhua nämä samat kirjoittamasi/lukemasi asiat ihan sponttaanisti. Ei näitä tarvitse näyttää.
Kehottaisin vaan hankkimaan jotain omaa, että saat miehesi mielenkiinnon takaisin!
Näin se on vaan aina mennyt (kertoo 46 v mutsi).
Hassua joskus täällä lukiessa. Tulee oma nuoruus mieleen. Tosin ei ollut nettiä, eikä ollut aikaa pohtia joka kapakkireissua. Ei muuten ollut edes kännykkää.
Hyvin on lähes 30 vuotta mennyt kimpassa.
noin käyttäytyy pettäjä ja mistäkö tiedän....omasta pettämis kokemuksesta.
Kuulostaa minun mielestä sille, että miehesi tavallaan roikkuu suhteessa vaikkei välttämättä enää haluaisikaan. Syynä saattaa olla ettei hän itsekkään välttämättä tiedä, mitä haluaa. Ainakin omasta kokemuksesta voin kertoa, että miehellä saattaa olla muut intressit mielessä, mutta yhteinen lapsi pakottaa pysymään kuvioissa mukana. Lapsen menettämisen pelko siis!
Itseään ei kannata kiduttaa suhteessa, jossa toinen ei ole mukana. Jos vain kantti kestää, anna miehelle lähtöpassit: vähän aikaa huiskenneltua mieli saattaa muuttua ja hän huomaa mitä on menettänyt ja haluaa takaisin. Jos näin ei käy, olet silloin ansainnut itsekkin jotain parempaa.
Meillä oli ensimmäisen lapsen jälkeen vastaava tilanne: mies halusi mennä mutta muutaman kuukauden jälkeen palasimme yhteen, ja puolen vuoden kuluttua aloin odottamaan toista lastamme. Nyt asiat on paremmin kuin aikoihin ja kummallekkin on selvinnyt mikä elämässä loppujen lopuksi on tärkeää. Ihmissuhteita tulee ja menee, mutta yhteiset lapset ja perhe on kuitenkin kaiken tuki ja turva.
Vaikuttaa siltä, että miehesi ärsyttää sinua jotta sinä olisit se, joka AJAA hänet pois kotoa!
Aiai, miten mannaa se hänestä sitten olisikaan mahdollisille lapsillenne että äitinne käski pois tehdäkseen tilaa uudelle, jota hän jo varmaan silloin tapaili kun isäparkanne vielä asui kotona!
Oma mies teki juuri tota mutta onneksi se toinen nainen ei malttanut odottaa vaan ahdisti miehen nurkkaan julkisessa paikassa (ostarilla) jossa mies oli poikamme kanssa ostoksilla. Poika näki ja kuuli kaiken.
Poika tajusi salamannopeasti 14 vuotiaan vähäisestä elämänkokemuksesta huolimatta, että isä on paskamainen.