Nyt ymmärrän mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan että ollaan yhdessä enää ainoastaan lasten vuoksi...
Kokemuksia?
Kokemuksia?
Lasten takia yhdessä
Anonyymi
18909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole kokemusta tuosta mutta ....
Voi vain kuvitella että se voi olla raastavvoo
Kyllä se on pakko olla sovussa lasten takia, koska se vanhemmuus ei lopu koskaan, vaikka olis erottu monta kertaa, monesta liitosta, joista lapsia.
Oli aikoinaan tuonkaltainen tilanne päällä jonkin aikaa, eniten vitutti kun muija ei halunnut seksii eikä muutakaan läheisyyttä kuukausiin. Se vaihe kuitenkin poistui ja tilalle tuli taas vanha tyyli ja asiat korjaantui.
Ei viitsi lähteä rikkomaan ydinperhettä
Kyllä viitsii, kun vaan nostaa laiskan perseensä ja lähtee. Mikä ihmisiä vaivaa?
Kyllä lapsella pitää olla kaksi vanhempaa jotka rakastavat toisiaan ja ovat avioliitossa. Se on lapselle parasta.
Paitsi kun ne vanhemmat ei enää vaan rakasta toisiaan ja ollaan kuin kämppiksiä saman katon alla jotka elää täysin omia elämiään olematta enää kovinkaan onnellisia.
Ne voi erota, ja silti kumpikin rakastaa lapsiaan ylikaiken, ei se ole vaikeaa, vanhemmuus ei lopu eroon ja rakkaus omiin lapsiin ei myöskään lopu eroon.
Toisenlainen kokemus. Meillä ei lasten kotona ollessakaan ollut hankaluuksia ja sitten kun työvoima eli viimeinenkin tenava lähti omilleen, me muutimme ok:sta kerrostaloon, lopetimme töissä käymisen ja aloimme elämään joutilasta avioparin elämää yhteisten ja omien harrastuksiemme kanssa.
Jospa hankalan tuntuiset lapsivuodet päättyessään vaikuttaisivat samalla tavalla?
Oltu samalla rastilla. Erohan siinä tuli ja hyvä että tuli. Nyt on timmi bööna höyläpenkissä ja nalkutus loppu. Me win.
Kyllä sekin alkaa nalkuttaa , odota vaan, alkaa kitinä , mutta eri asioista 😃
Olen jäänyt katumaan ettei erottu jo aiemmin.
Rakkautta ei enää, odotetaan että lapset isoja, sitten erotaan... taloudellisesti helpompi niin
Näin menetät parhaat päiväsi rahan vuoksi, voit sairastua vanhana, niin mitä iloa on edes rahasta, lasten takia ei kantsi elää elämätöntä elämää, koska vanhemmuus ei lopu eroon, se jatkuu, mutta elämätön elämä voi wituttaa vanhana ja sairaana, elämä on lyhyt.
Samaa mieltä. Älä odota elämän alkavan. Elämä ln tässä ja nyt
Samaa mieltä ja sanon kokemuksesta. Olen myös löytänyt elämääni lisää tärkeitä ihmisiä ja rakkauden, toisinaan ravistaa kun tajuan että nämä ihmiset eivät todennäköisesti olisi tässä jos.. Ja se ajatus on aivan sietämätön.
Kyllä ja tämä voi myös katkeroittaa..
Olin tuollainen "liimalapsi". Synnyin yhteensattumien summana 8 vuotta veljeni jälkeen.
Vanhempani riitelivät yhtenään. Minulle sitä ei sanottu suoraan mutta en voinut olla kuulematta useita kertoja, että heidän riitaisa yhdessä olonsa on minun syytäni.
Itkin monet katkerat itkut, salaa.
Äitini oli todellinen myrkkyä tihkuva perkele vaikka silloin en sitä tajunnut täysin.
Mikään mitä tein tai yleensä olin, et kelvannut hänelle.
Alle kouluikäisenä ja vielä alaluokka ikäisenä, epäilin vahvasti olenko ollenkaan heidän lapsensa.
Kaikki huomio ja kiintymys kohdistui veljeeni Minua vähäteltiin avoimesti.
Tuo myrkyllinen asenne ulottui myös koulussa ja opinnoissaan hyvin menestyviin lapsiimme.
Kun minulle ilmoitettiin "viimeistelyhallista" että äitini tekee kuolemaa ja jos haluan niin minulla olisi tunti aikaa nähdä hänet elossa. Ajoaika olisi ollut noin 10 minuuttia. En halunnut nähdä.
Minä olin sattumaa mutta avioliiton jatkuminen oli vanhempieni osalla masokistista itsekidutusta.