en välillä käsitä poikaystäväni aivoituksia... ollaan seurusteltu kuukausi ja tapailtu sitä ennen n.kuukausi. minua on alkanut ärsyttää eräs piirre hänessä ja en tiedä miten asiasta pääsisi eroon tai voisi kauniisti sanoa. Viikonloppuna meillä oli pieni kina, joka johtui väärinkäsityksestä ja selvitettiin melkein heti.
Työaikani vaihtelee päivittäin toisin kuin hänellä, hän tekee vain yötyötä arkisin. Viikonloppu siis meni mönkään kinan takia (ja ehdotin itse perjantaina,jolloin kina syntyi, että emme tuolloin näkisi) ja näimme lauantai-iltana baarissa ja menin sitten hänen luokseen yöksi. ja kina selvitettiin aamulla.eniten harmitti se, kun mulla olisi ollut vapaa viikonlppu,joita harvemmin sattuu. Ja olimme alustavasti puhuneet,että olemme yhdessä hänen luonaan koko viikonlopun. Sovimme, että näemme maanantaina, mutta mulle tuli este (jouduin töihin pidemmäksi aikaa)joten emme nähneet. Tiistai illan olin töissä ja silloinkin näkeminen automaattisesti siirtyi. Aamulla hän kuitenkin laittoi viestin, että hänen menonsa tältä illalta peruuntui ja voisimme siis nähdä. Mulla vapaa töistä ja tietysti innolla päivän odottanut hänen yhteydenottoaan ja näkemistään. ikäväkin häntä alkoi jo olla...Hän menee töihin ennemmin ja arvelin hänen heräilevän ajoissa (kun ikävääkin niin viesteissään toitotti),mutta sainkin viestin ettei tänäänkään onnistu... eli koko päivän ohjelman laskin taas hänen varaansa. peruin jopa menot aamulla, joita olin tälle päivälle sopinut (hänelläkin kun piti olla menoa aluksi)eikä tämä ole ensimmäinen kerta. välillä vaan tuntuu että olen vain pelkkä heittopussi.
olin vasta eronnut kun tapasimme ja asuin eksäni asunnossa kun omaa asuntoa ei heti löytynyt. Tämä asia vaivasi häntä ja hän painosti mua kovasti etsimään asuntoa jne, vaikka tiesi ettei mulla ollut heti varaa muuttaa. Toinen asia joka häntä on vaivannut on se,etten ole kertonut vielä vanhemmilleni seurustelustamme. Asiasta keskustellaan aina kun nähdään ja se ehkä hieman ahdistaakin jo mua. (mulla on mielestäni hyvät syyt olla vielä kertomatta vanhemmilleni. jotka ovat aika vanhoollisia ja tuskin ymmärtäisivät uutta suhdetta)
olen jotenkin lähes riippuvainen hänen seurastaan ja tuntuu että parin päivän erokin repii minut riekaleiksi,mutta en vain jaksaisi näitä viime hetken peruutuksia. Tänään hänen veljensä tapaaminen oli mua tärkeämpää vaikka hänellä on ollut aikaa kyläillä ja nähdä ystäviään maanantaina ja tiistaina...en vaan käsitä jos toista rakastaa ja ikävöi (niinkuin hän viesteissään kertoo toistuvasti) niin miksi asiat pitää tehdä noin monimutkaisiksi ja miksei voi nähdä silloin kun on sovittu jos este ei ole ihan mahdoton??? tuntuu että hän kostaa maanantain takia, kun jouduin jäämään ylitöihin. Petyn aina kovasti kun tapaaminen peruuntuu, olen aivan hulluna häneen. tekisi mieli pistää kiukkuisia viestejä, mutten raski olla hänelle vihainen. ja kun ottaa huomioon ettei tämä ole ensimmäinen kerta, vaan viikottaista..hermot alkaa olla vähän tiukilla...
kommnetoikaa ja antakaa joitain hyviä neuvoja asian suhteen!
Työaikani vaihtelee päivittäin toisin kuin hänellä, hän tekee vain yötyötä arkisin. Viikonloppu siis meni mönkään kinan takia (ja ehdotin itse perjantaina,jolloin kina syntyi, että emme tuolloin näkisi) ja näimme lauantai-iltana baarissa ja menin sitten hänen luokseen yöksi. ja kina selvitettiin aamulla.eniten harmitti se, kun mulla olisi ollut vapaa viikonlppu,joita harvemmin sattuu. Ja olimme alustavasti puhuneet,että olemme yhdessä hänen luonaan koko viikonlopun. Sovimme, että näemme maanantaina, mutta mulle tuli este (jouduin töihin pidemmäksi aikaa)joten emme nähneet. Tiistai illan olin töissä ja silloinkin näkeminen automaattisesti siirtyi. Aamulla hän kuitenkin laittoi viestin, että hänen menonsa tältä illalta peruuntui ja voisimme siis nähdä. Mulla vapaa töistä ja tietysti innolla päivän odottanut hänen yhteydenottoaan ja näkemistään. ikäväkin häntä alkoi jo olla...Hän menee töihin ennemmin ja arvelin hänen heräilevän ajoissa (kun ikävääkin niin viesteissään toitotti),mutta sainkin viestin ettei tänäänkään onnistu... eli koko päivän ohjelman laskin taas hänen varaansa. peruin jopa menot aamulla, joita olin tälle päivälle sopinut (hänelläkin kun piti olla menoa aluksi)eikä tämä ole ensimmäinen kerta. välillä vaan tuntuu että olen vain pelkkä heittopussi.
olin vasta eronnut kun tapasimme ja asuin eksäni asunnossa kun omaa asuntoa ei heti löytynyt. Tämä asia vaivasi häntä ja hän painosti mua kovasti etsimään asuntoa jne, vaikka tiesi ettei mulla ollut heti varaa muuttaa. Toinen asia joka häntä on vaivannut on se,etten ole kertonut vielä vanhemmilleni seurustelustamme. Asiasta keskustellaan aina kun nähdään ja se ehkä hieman ahdistaakin jo mua. (mulla on mielestäni hyvät syyt olla vielä kertomatta vanhemmilleni. jotka ovat aika vanhoollisia ja tuskin ymmärtäisivät uutta suhdetta)
olen jotenkin lähes riippuvainen hänen seurastaan ja tuntuu että parin päivän erokin repii minut riekaleiksi,mutta en vain jaksaisi näitä viime hetken peruutuksia. Tänään hänen veljensä tapaaminen oli mua tärkeämpää vaikka hänellä on ollut aikaa kyläillä ja nähdä ystäviään maanantaina ja tiistaina...en vaan käsitä jos toista rakastaa ja ikävöi (niinkuin hän viesteissään kertoo toistuvasti) niin miksi asiat pitää tehdä noin monimutkaisiksi ja miksei voi nähdä silloin kun on sovittu jos este ei ole ihan mahdoton??? tuntuu että hän kostaa maanantain takia, kun jouduin jäämään ylitöihin. Petyn aina kovasti kun tapaaminen peruuntuu, olen aivan hulluna häneen. tekisi mieli pistää kiukkuisia viestejä, mutten raski olla hänelle vihainen. ja kun ottaa huomioon ettei tämä ole ensimmäinen kerta, vaan viikottaista..hermot alkaa olla vähän tiukilla...
kommnetoikaa ja antakaa joitain hyviä neuvoja asian suhteen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
mä tein nii että olin neutraali ja aloin olla itse se vaikeasti tavoiteltava nii johan sitte alko näkemiset kiinnostaa ja saamaa aiva uuden merkityksen ;)