Ihmisiä on selvästi kahdenlaisia, moralisteja ja vapaamielisiä.
Moralisteilla on pitkä luettelo asioita, joita EI SAA tehdä. Heidän käsityksensä mukaan on olemassa jäykähkö moraali, jota on kaikkien noudatettava . Tästä moraalista ei saa poiketa. Moralisti uskoo tietävänsä erehtymättömästi, mikä on oikea moraali. Hän uskoo pystyvänsä ja olevansa oikeutettu määräämään oikean moraalin myös MUILLE.
Vapaamielisen mielestä ei ole yleispätevää moraalia, vaan kunkin pitää harkita oikea menettely kussakin tapauksessa. Hän ei katso olevansa oikeutettu määräämään, miten toisen tulee käyttäytyä. Hän on sitä mieltä, että toinen voi käyttäytyä toisinkin kuin hän itse.
Nettikeskustelussa näiden kahden tyypin mielipiteet törmäävät, jatkuvasti. Kaikkein suurin törmäys lienee, kun yhteen ovat joutuneet puolisot, joista toinen on moralisti ja toinen vapaamielinen.
Selvä ero on siinä, että moralisti pyrkii hallitsemaan. Vapaamielisellä tämä taipumus on oleellisesti heikompi. Ero voi olla myös älyllinen. Jäykän moraalin omaksuminen vaatii vain opiskelua, vapaamielisyys tilanneälyn käyttöä.
On vielä yksi ero. Moralisti on selvästi autoritatiivisempi kuin vapaamielinen. Huomaamme, että kummallakin katsantokannalla on myös muita luonteen ominaisuuksia, joten kyse on ominaisuuksien kasaumasta eikä pelkästä jaosta moralismiin ja vapaamielisyyteen.
Ehkä erottavaksi yleiskäsitteeksi sopisikin autoritatiivisuus - epäautoritatiivisuus.
Moralisteilla on pitkä luettelo asioita, joita EI SAA tehdä. Heidän käsityksensä mukaan on olemassa jäykähkö moraali, jota on kaikkien noudatettava . Tästä moraalista ei saa poiketa. Moralisti uskoo tietävänsä erehtymättömästi, mikä on oikea moraali. Hän uskoo pystyvänsä ja olevansa oikeutettu määräämään oikean moraalin myös MUILLE.
Vapaamielisen mielestä ei ole yleispätevää moraalia, vaan kunkin pitää harkita oikea menettely kussakin tapauksessa. Hän ei katso olevansa oikeutettu määräämään, miten toisen tulee käyttäytyä. Hän on sitä mieltä, että toinen voi käyttäytyä toisinkin kuin hän itse.
Nettikeskustelussa näiden kahden tyypin mielipiteet törmäävät, jatkuvasti. Kaikkein suurin törmäys lienee, kun yhteen ovat joutuneet puolisot, joista toinen on moralisti ja toinen vapaamielinen.
Selvä ero on siinä, että moralisti pyrkii hallitsemaan. Vapaamielisellä tämä taipumus on oleellisesti heikompi. Ero voi olla myös älyllinen. Jäykän moraalin omaksuminen vaatii vain opiskelua, vapaamielisyys tilanneälyn käyttöä.
On vielä yksi ero. Moralisti on selvästi autoritatiivisempi kuin vapaamielinen. Huomaamme, että kummallakin katsantokannalla on myös muita luonteen ominaisuuksia, joten kyse on ominaisuuksien kasaumasta eikä pelkästä jaosta moralismiin ja vapaamielisyyteen.
Ehkä erottavaksi yleiskäsitteeksi sopisikin autoritatiivisuus - epäautoritatiivisuus.
Vastaukset 151
Vanhimmat
No itse ajattelen, että moraalirajoille on omat syynsä. Vaikka olisi kuinka vapaamielinen ajattelunsa suhteen, ne moraaliset rajat tulevat kuitenkin vastaan heillekin.
Ehkä siinä voi olla eroa, että toinen on löytänyt ne itse ja toinen taas uskoo jonkun kirjaopin tai uskonnon mukaan rajoihin niinsanotusti sokeasti.
Vapaamielisen moraaliset rajat tulevat yleensä vastaan kahdessa kohtaa:
1) Lain rajoja ei sovi ylittää eikä aina edes venyttää, koska kyseessä ovat yhdessä sovitut säännöt. (yhdessä = demokraattisen päätöksentekoprosessin kautta)
2) Tilannekohtaisesti täytyy pitää erityistä huolta siitä, ettei loukkaa muita muutenkaan kuin lakia rikkomalla.
Rajojen vetäminen itsensä suhteen on eri asia kuin se, että on vetämässä rajoja muille.
Enpä usko. Kyllä esim vapaamieliset hyväksyvät ja ovat hyväksyneet homoseksuaalit, vaikka se laissa olisikin kiellettyä.
Sen sijaan raja menee siinä ettei satuta muita esim pedofiliaa harva hyväksyy.
Toinen hyvä esimerkki on sukulaisseksi. Kyllä vapaamieliset pitävät sitäkin sallittuna suunnilleen saman ikäisillä, vaikka laki sen kieltäisikin.
Otit tärkeän seikan esiin. Lainsäädännössä on aina ollut korjattavaa ja on varmasti tulevaisuudessakin.
Yhteiskunta ei kuitenkaan kokonaisuutena varmaankaan toimisi oikeudenmukaisella tavalla ilman oikeusjärjestelmää. Tarkoitin aikaisemmassa kommentissani sitä, että vapaamielisen henkilön moraali perustuu voimakkaammin yhdessä sovittuihin sääntöihin kuin esim. siihen, että jokin ihmisryhmä väittäisi saaneensa "lait" jumalalta ja pakottaisi muut noudattamaan sellaisia väkivaltaa käyttäen.
Vetäähän siinä rajoja muillekin, kun kyse on omista rajoista?
Ei kaikkea tarvitse hyväksyä toisilta.
Mutta mikä taas ei liity omaan elämään toisen tekemisessä, ei siihen tarvitse puuttua. Se on minusta joutavaa...
"Mutta mikä taas ei liity omaan elämään toisen tekemisessä, ei siihen tarvitse puuttua. Se on minusta joutavaa..."
Monissa kulttuureissa on tapana, että vahvemmassa asemassa olevat puolustavat heikompia. Esimerkiksi lapsia, vanhuksia tai varattomassa asemassa olevia suojellaan muiden mielivallalta. Näin ei ikävä kyllä ole kaikkialla.
Eikös pedofiliakin ole joissain maissa ihan sallittua.
Itelleni laki ja moraali on kaks ihan eri asiaa. En hyväksy kaikkea minkä laki sallii, mutta voin hyväksyä laissa kiellettyjäkin asioita.
Lainsäädäntö laahaa muutenkin aina perässä.
Olen samaa mieltä siitä, että laki ja moraali ovat kaksi eri asiaa, mutta pelkällä henkilökohtaisella moraalikoodistolla ei tee mitään. Oikeusjärjestelmää tarvitaan myös, koska muuten olisi vain mielipiteitä vastaan toisia mielipiteitä.
Lainsäädännön on kai yleensä tarkoitus kuvastaa yhteiskunnan moraalia, eli olla ikäänkuin yhteisesti sovitut moraalisäännöt.
Mutta kuten sanoin, lainsäädäntö laahaa aina perässä, ja lainsäätäjien moraalikin voi olla hyvin erilainen kuin populalla.
Demokratiassa laki ja moraali ovat lähempänä toisiaan kuin vaikkapa auktoritaarisissa valtioissa.
<<Eikös pedofiliakin ole joissain maissa ihan sallittua.<<
Ei kai, mutta ikärajat voivat olla eri kuin meillä.
" En hyväksy kaikkea minkä laki sallii, mutta voin hyväksyä laissa kiellettyjäkin asioita."
Sama, mutta aikalailla tilannekohtaisesti.
Väkivaltarikoksia en hyväksy ja pidän niiden rangaistuksia aivan liian vähäisinä.
Varmasti pedofiliakin on "sallittua" monessa maassa.
Joissain maissahan uhri saa rangaistuksen. Kuten jos nainen kehtaa tulla raiskatuksi, häntä halveksitaan ja hän saa vankilatuomion.
"(Suomen)Rikoslain mukaan rangaistavaa on sukupuoliyhteys alenevaa tai ylenevää polvea olevan biologisen sukulaisen kanssa tai biologisten sisarusten kanssa."
Tuohon lakiin on biologinen syy. Eli liikaa saman suvun geenejä jos lähisukulaisten kanssa sekstaa. Käytännössä samanikäisiä sukulaisseksin harrastajia voi olla vain sisarukset.
Tuossa on paljon eroja miten rajoja vedetään itselle ja muille. Pelkkä elämänkokemus saattaa myös muovata omia rajoja aivan erilaisiksi mitä ne joskus ovat olleet.
Tuota alenevaa tai ylenevää polvea olevan biologisen sukulaisen kanssa jälkeläisten tekemistä käytetään hyvin paljon rodunjalostuksessa, esim. koirat.
Ja sitten ihmetellään miksi nykykoirat tuppaavat olemaan niin sairaita.
Laki perustuu taikauskoon ja muinaiseen virheelliseen perimätietoon.
Haitalliset geenit ovat piilevästi periytyviä. Jos mitään tutkimuksia ei ole tehty, niin kuin ei yleensä olekaan, mahdollisuus että itsellä on määräinen piilevästi periytyvä geeni, on täsmälleen sama kuin kellä tahansa.
Mahdollisuus, että seksikumppanilla on ko. piilevästi periytyvä geeni, olkoon hän sukulainen tai ei, on täsmälleen sama kuin kellä tahansa. Mahdollisuus, että sukulaisyhdynnässä kaksi piilevästi periytyvää geeniä sattuu yhteen, on täsmälleen sama kuin missä tahansa yhdynnässä.
Todennäköisyyslaskenta ei aukea kaikille. Siksi taikauskoinen käsitys edelleen rehottaa.
Olisko Kennel-laki nyt paikallaan tässä?
Paitsi että sisäsiittoisuus on tosiasia. Ei mitään taikauskoa.
Jatkan. Sisäsiittoisuus eli lisääntyminen liian läheisten sukulaisten kanssa aiheuttaa jos vaikka mitä perinnöllisiä sairauksia. Tämä on yleistä myös siinä tapauksessa, että ihan "laillisesti" lisäännytään, mutta vuosikausia turhan samat geenit pyörii sukupolvesta toiseen aiheuttaen jos vaikka minkälaisia sairauksia.
Mulla oli aikoinaan collie. Sen kasvattaja kuului oikein collieiden jalostuslautakuntaan ja hänen koiransa oli niiin hyviä.
Eikä siinä koirassa mitään vikaa kyllä ollutkaan, mutta kyllä mua vähän ihmetytti kun katsoin sen sukutaulua, niin samat nimet toistu jatkuvasti, ihan täyttä sukurutsaa oli kyllä se suku täynnä. Aika pienellä geenipoolilla hänkin niitä tuntu jalostavan, vaikkei collieista maailmalla luulis pulaa olevan.
Tästähän on tunnettu esimerkki vaikkapa sallan tauti https://fi.wikipedia.org/wiki/Sallan_tauti
Kun pienessä eristyneessä kylässä pyöritään liian pienellä geenipoolilla, alkaa helposti ilmenemään vaikka mitä.
t: neljännessallalainen, jolla ei onneks kyllä oo mitään tuollaista.
Todennäköisyyslaskelmat ei näytä tosiaan olevan kaikkien heiniä.
Haitallisia mutaatioita sattuu jatkuvasti. Kun sellainen sattuu, niin se on usein periytyvä, mutta siitä harvemmin on mitään haittaa ennenkuin lapsi saa saman mutaation molemmilta vanhemmiltaan. Se taas on paljon todennäköisempää lähisukulaisten kanssa, kuin kahden ei toisilleen sukua olevan kanssa. Kas kun sellaista samanlaista mutaatiota ei nyt välttämättä aina jatkuvasti joka puolella tapahtu.
Satunnainen yhdyntä sukulaisen kanssa ei ole "sisäsiittoisuutta" vaan se, että estetään geenivirta päägeenipoolista, siis koko väestöstä. Tällaisen alageenipoolin moninaisuus koko ajan vähenee, ja johtaa monessa sukupolvessa geneettiseen rappioon. Tämä vaara oli niissä yhteisöissä, joissa esimerkiksi perinnönjaon ei haluttu jakavan omaisuutta moniaalle.
Se johti pienen alageenipoolin köyhtymiseen ja lopulta heikkoon lisääntymiseen ja epämuodostumiin. Jos geenipooli on tarpeeksi suuri, tällaista köyhtymistä ei tapahdu.
Lienen jo vastannut väitteeseen. Tietysti, jos geenivirta estetään populaation ja pienen alapopulaation välillä, samat geenit pyörivät sukupolvesta toiseen, vieläpä harventuen. Oloissa, jossa geenivirtaa on, geenivirran salliva tilanne ei lisää haitallisten geenien todennäköisyyttä.
Jos ENNESTÄÄN TIEDETÄÄN, että jonkun perimässä on sillä ja sillä todennäköisyydellä piilevästi periytyvä geeni, kokonaistodennäköisyys on toinen kuin ko. väestössä. Jos esimerkiksi tiedetään, että sukulaisella on AGU:a tai INCL:ää aiheuttava geeni, tai että hän on kotoisin Sallasta, kokonaistodennäköisyys on toinen.
Todennäköisyys syntyy siitä, mitä tiedetään.
"Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lajinaan;sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään"
Olaus Petri 1530
Homouskin oli ennen laissa kiellettyä, naiset holhouksenalaisia...
Ihminen ei ole erehtymätön lakejaan säätäessään.
On ne geenivirheet olemassa vaikkei niitä tiedettäisikään.
Todennäköisyys sille, että periytyvä geeni on suvussa, on aivan varmasti suurempi kuin että se olisi jollain ei-sukulaisella.
Kansalaistottelemattomuudelta edellytetään moraalista perustelua, yhteiskunnallisen epäkohdan korjaamista
Mutta eihän tuo biologinen syy enää ehkäisyn vuoksi ole voimassa.
Kyllä.
Kansalaistottelemattomuus on yksi keino lain muuttamiseen.
No nykyään heikommillakin on omat itsemääräämisoikeudet, että eipä sitä saa kaikkeen sivullinen puuttuakaan. Ehkä viranomaiset voi sitten puuttua, jos he havaitsevat jotain holtittomuutta.
Sellaista en toki väittänytkään.
Olenko minä nyt jollain tapaa ainoa, joka on sitä mieltä, että pääpiirteissään demokratialla valitun hallitsijaryhmän säätämät lait olisivat pääsääntöisesti ihan hyvä lähtökohta moraalipohdinnoille? 😁
Moni haluaa huomauttaa, ettei laki ole yhtä kuin moraali, mutta minä vertaan tässä nyt oikeusjärjestelmän osuutta moraalikysymyksissä siihen tilanteeseen, ettei oikeusjärjestelmää olisi olemassa lainkaan.
Voin verrata oikeusjärjestelmää myös uskontoon ja todeta, että oikeusjärjestelmä on parempi perusta moraalille kuin uskonto juurikin siitä syystä, että lainsäädäntö ON muutettavissa. Minusta on siis hyvä asia, että lainsäädäntö on muutettavissa.
Ei ole ei. Siksi voidaankin kysyä miksi sen pitäisi olla laissa kiellettyä.
Tietysti biologia kyllä jollain tavalla edelleen ohjaa tuota, sillä harvempi ihminen kiihottuu lähisukulaisestaan. Ainakaan jos tietää hänen olevan lähisukulainen.
Luonnonoikeudellinen käsitys laista: laki heijastaa ikuista ihmisyyteen kuuluvaa moraalilakia. Todellisuuteen ei kuitenkaan mikään vaadi edellyttämään moraalin olemassaoloa. Antiikki, keskiaika
Laki positivismi 1700 eteenpäin, laki älyllisten olentojen säätänä järjestelmä jossa mikään ei edellytä välttämättä suhdetta lain ja moraalin välille.Nürnberg, natsioikeudenkäynnit, eivät rikkoneet valtionsa lakia.
Laki sitä mitä tuomioistuimet päättävät, lakirealismi,siis tulkintakysymys
Laki ja moraali/Jaakko heinimäki
Suomessa monia muitakin 36 tunnetuinta Agu, apeced,
Ihminen lajina on lisääntymiskykyinen kun kuukautiset alkavat, tietenkin hormonihäiriköt, lihominen ym saattavat aikaistaa niiden alkamista. Urheilija tytöillä alkavat myöhemmin, vastaa enemmän fyysistä rankkaa alku ihmisen elämää.
Väärin. Todennäköisyyslaskennan kurssille.
Eli jos jollain on sallan tautiin altistava geenivirhe, niin on aivan yhtä todennäköistä löytää sama geenivirhe Uudesta Seelannista kuin sisarukseltaan?
<<Mutta eihän tuo biologinen syy enää ehkäisyn vuoksi ole voimassa.<<
Aivan, koska sukulaisseksissä syntyvyys on moninkertaisesti pienempi, se korvaa runsaasti mahdolliset haitat, jotka johtuvat esimerkiksi uudesta mutaatiosta, jota ei ole muussa väestössä. Sitä paitsi itsesyntyinen abortti lopettaa jo ennestäänkin harvoin syntyvän raskauden,
Suomalainen tautiperimä, kaksi geneettistä pullonkaulaa. Ensimmäinen noin 4000 vuotta sitten metsästyskeräilystä viljelyyn siirryttäessä. Toinen tärkeämpi asutettaessa 1500- luvun lopulla Itä- ja pohjois-suomea. Kylät kasvoivat ja muutaman perustajajäsenen geenit joutuivat satunnaisvaihtelun kohteiksi.
Geneettisessä ajautumisessa populaation geneettinen koostumus, erityisesti alleelifrekvenssit muuttuvat sukupolvesta toiseen pelkästään lisääntyviä prosessiin liittyvän geenien siirtymisen sattumanvaraisuuden takia. Jos luonnonvalinta ei vaikuta eri alleelien säilymiseen tai häviämiseen, seuraavan sukupolven geenistä muodostuu satunnaiset on sekä ed. Sukupolvesta. Tähän otantaan liittyvät sukupolvien väliset geeni koostumuksen satunnaiset heilahtelut riippuvat populaation koosta: mitä pienempi populaatio, sen suuremmat heilahtelut. Wiki
Siis muodostuu satunnaisotantana edellisestä sukupolvesta.
Siis lisääntymisprosessiin liittyvän
Jos ihmisellä TIEDETÄÄN olevan tietty geeni, todennäköisyys on eri, kuin jos ei tiedetä. Todennäköisyyden väärä ymmärtäminen aiheuttaa jatkuvia häiriöitä peliongelmaisten riveissä.
Kullakin alueella TIEDETÄÄN olevan tietty määrä piilevästi periytyviä tauteja. Esiintyvyys siis otetaan omalla painollaan huomioon laskelmissa, mikä on todennäköisyys. Uusiseelantilaisen todennäköisyys lienee nolla.
Sen sijaan ilman lisätutkimuksia kahden sallalaisen todennäköisyys on keskenään sama.
<<mitä pienempi populaatio, sen suuremmat heilahtelut.<<
Tunnettua asiaa.
Niinpä.. Ei mua kiinnosta mitä muut tekevät, kunhan siinä ei muita loukata.. ( pl. moraaliset närkästyjät).
Mulla on ollut vain seropeja..
Eikä mua kiinnosta sekään, jos joku sisaruspari päättää naida keskenään, kun ehkäisykin on keksitty. Miksi siitä pitää olla joku lakipykälä? Kuka on uhri? Pitääkö näiden maksaa toinen toisellensa korvauksia?
Jos mutaatio jää eloon, se vähitellen laajenee koko populaatioon. Paljon useammin se kuolee pois. Muussa tapauksessa syntyy piilevästi periytyvä sairaus. Siinä vaiheessa sen saamisen todennäköisyys on sama, olipa toinen sitten sukulainen tai ei.
Ennen sitäkin sukulaisyhdynnöistä syntyy erittäin harvoin lapsia, joten niitten seurauksena tuleva hyvin matala syntyvyys moninkertaisesti alittaa normaaliyhdyntöjen tuoman haitan.
"Todennäköisyys sille, että periytyvä geeni on suvussa, on aivan varmasti suurempi kuin että se olisi jollain ei-sukulaisella."
Aivan. Jotta saadaan lapselle mahdollisimman hyvät geenit, kannattaa vältellä paitsi sukulaisten kanssa pariutumista, myös kumppanin hommaamista lähitienoolta.
Geenivirheitä on myös tutkittu varsin vähän aikaa. Esim. Barbadoksella on/oli ongelmana,että sinne muuttaneet (varsin pieni lukumäärä) britit lisääntyivät keskenään monta sukupuovea - heillä kaikenlaista geeniongelmaa ja -sairautta, mielenvikaa.
Millä ihmeen todennäköisyyslaskennan kurssilla olet ollut? Todennäköisyyslaskennassa kannattaa laskea oikeita asioita.
Geenivirheet on olemassa, vaikka niistä ei ole tietoa. Tietoa geenivirheistä on saatu tutkimalla niitä ihmisiä, joilla on tiettyjä sairauksia > virhe löytyy. Kun on tiedossa, että esim. Oulussa ilmenee tiettyjä sairauksia paljon enemmän kuin muualla Suomessa, on todella paljon todennäköisempää hankkia sairautta aiheuttava geenivirhe lapselleen heittämällä hynttyyt yhteen toisen oululaisen kanssa kuin jonkun espoolaisen kanssa, jonka sukujuuria ei ole Oulussa päinkään. Varmuuden välttämiseksi vielä turvallisempaa on jatkaa sukua vaikkapa kreikkalaisen kanssa.
Yleensä EI tiedetä omista virhegeeneistä.
Ei todennököisyys riipu siitä tiedetäänkö jonkin asian olemassaolo.
Mikä mielestäsi on todennäköisyys saada toistaiseksi tuntematon geenipoikkeama? Onko sen todennäköisyys nolla, koska sen olemassaoloa ei vielä tiedetä. Vai mikä se on?
Tämä ei liity mitenkään pelaamiseen.
Ei sillä ole mitään merkitystä mitä tiedetään. Se ei liity mitenkään siihen, mikä todennäköisyys on saada molemmilta vanhemmilta sama geenipoikkeama.
"Uusiseelantilaisen todennäköisyys lienee nolla."
Hetki sitten sanoit, että todennäköisyys on täsmälleen sama.
Ongelma ei ole satunnaiset sukulaisten nusaisemiset ja jälkeläisten saamiset. Järjestelmällisistä tai jatkuvista sukusiitoksista tulee monesti ongelmia.
sukulaisyhdynnöistä syntyy tosiaan vähemmän lapsia, koska siellä samojen geenipoikkeaminen yhdistyminen on todennäköisempää, ja siksi keskenmenojen määrä on suurempi. Sinun mielestäsi se on silti täsmälleen yhtä todennäköistä kuin ei-sukulaisten kesken tehdyillä jälkeläisillä.
En tunne tuota Barbadoksen juttua, mutta kuulostaa hyvin loogiselta, että kun siellä pienen geenipoolin "paremmat ihmiset" lisääntyy keskenään, todennäköisyys saada haitallisia geenipoikkeamia kasvaa.
Siinä vaiheessa, kun geeni ei ole kuollut pois tai levinnyt koko populaatioon, emme voi sanoa mitään. Emme voi sanoa, koska emme tiedä, kummin tulee käymään. Sen jälkeen mahdollisuus on sama.
Jos TIEDETÄÄN, että geenivirhettä on jollakin alueella enemmän, tämä otetaan huomioon laskelmassa alueelle ominaisella kertoimella. Jos EI TIEDETÄ, ei ole käytettävissä myöskään kerrointa, joten on käytettävä samaa kerrointa kuin laajemmalla alueella.
Jos TIEDETÄÄN, että oululaisperäisessä väestössä riski saada virheellinen geeni on suurempi kuin koko väestössä, se on otettava huomioon kokonaislaskelmassa, mutta sen perusteella ei voi erotella sukulaisia ja ei-sukulaisia. Riski on kaikille sama.
Todennäköisyys syntyy siitä, mitä tiedämme.
Tilastotieteen opinnot suoritin Helsingin yliopistossa.
>>Ei sillä ole mitään merkitystä mitä tiedetään.<<
Sillä, ja vain sillä on merkitystä.
<<Ei todennököisyys riipu siitä tiedetäänkö jonkin asian olemassaolo.<<
Väärin. Vain TIEDOSSAOLEVISTA asioista voi tehdä todennäköisyysaskelmia. Jos tieto lisääntyy, todennäköisyydet ovat toiset.
<<Hetki sitten sanoit, että todennäköisyys on täsmälleen sama.<<
Tietysti suomalaisessa väestössä. Tiedämme jonkin taudin yleisyyden eri paikoissa. Suomalaiseen tautiperintöön kuuluvia tauteja ei tiettävästi ole Uudessa Seeelannissa.
Ongelma tulee vain, jos päägeenipoolin geenivirta pieneen alapooliin estetään. Ei satunnaisesta sukusiitoksesta.
Suomalaista tautiperintöä ei tosiaan taida kovin paljoa olla Uudessa Seelannissa siitä yksinkertaisesta syystä ettemme oil ihan lähisukulaisia.
Jälkeläisen todennäköisyys saada molemmilta vanhemmilta sama geenimuunnos siis kasvaa tai vähenee ihan riippuen siitä miten läheistä sukua olemme.
Vai mitä sä koitit niistä todennäköisyyksistä väittää?
Kyllä niitä ongelmia voi tulla (ja tuleekin) myös ihan satunnaisestikin. Se ei kuitenkaan ole yhtä todennäköistä.
Ja sit kolmantena ryhmänä on persut joille ei kelpaa mikään.
Heitä ei saa komennella, mutta vapaamielisiäkään ei voi hyväksyä koska ne on suvakkeja.
Piilevästi periytyvän taudin saa, jos perii molemmilta vanhemmiltaan viallisen geenin. Todennäköisyys, että perii, on sukulaisilla ja ei-sukulaisilla täsmälleen yhtä suuri.
Keskustelu todennäköisyydestä loppuu puolestani tähän, koska ei näytä menevän perille. Tilanne on yhtä absurdi, kuin koettaisi selittää pelaajalle oikeaa todennäköisyyttä kuvitellun ja maagisen tilalle. Hyvää talven jatkoa!
"Todennäköisyys, että perii, on sukulaisilla ja ei-sukulaisilla täsmälleen yhtä suuri."
Väität siis edelleen, että suomessa esiintyvän geenimuunnoksen saamisen todennäköisyys on ihan sama Uuden Seelannin aboriginaalilta kuin suomalaiselta?
Väitteesi on kieltämättä lievästi absurdi, enkä ihmettele että vetäydyt keskustelusta.
Perinnölliset geenimuunnokset periytyvät. Siksi niitä on todennäköisemmin lähisukulaisilla kuin kaukaisilla sukulaisilla.
Annat väärää tietoa sanomisistani. Trollien perusstrategia on väittää toisen sanoneen jotakin päätöntä, mitä toinen EI OLE SANONUT. Jos alun perin tiedämme sairauden esiintyvyyden tason jollakin alueella, se otetaan huomioon laskelmissa. SANOIN SEN JO.
Yliopistossa käytettiin myös tilastotieteen oppikirjoja. Katsele vaikka kirjakaupoista. Jos et pääse yliopiston kursseille, oppikirjallakin voi perehtyä.
Tilastotiede on usein vastoin ihmisen intuitiota, jota tulee toistaneeksi. Jos on matemaattista kykyä, saattaa kuitenkin omaksua virheetöntä ajattelua. Jos taas ei ymmärrä matemaattista ja loogista ajattelua, tilanne on toivoton.
Vaikka nyt väittäisit minun sanoneen mitä tahansa tolkutonta, en enää vastaa.
"Jos alun perin tiedämme sairauden esiintyvyyden tason jollakin alueella, se otetaan huomioon laskelmissa. SANOIN SEN JO. "
Tämä taas vaikuttaa todennäköisyyteen, jonka väitit olevat täysin sama läheisillä ja kaukaisilla sukulaisilla.
Ymmärrän, jottet vastaa tolkuttomaan väitteeseesi.
Totta kai vapaamielisyyteen tai sanoisin kyllä suvaitsevaisuuteen kuuluu myös rajat!
Senhän sanoo terve järkikin, tai ainakin pitäisi sanoa.
Itse kuulun siihen kategoriaan joka ei tuomitse eikä moralisoi. Minulle sitä oikeutta ei ole annettu sen enempää kuin kenellekään muullekaan. Totta kai moraalia voi saarnata suu vaahdossa mutta aikuisella täysivaltaisella ihmisellä on kiistämätön oikeus tehdä omat valintansa miellyttää ne sitten toisia tai ei.
Mutta- kuten sanoin siihen kuuluu vastuu. Miten tahansa ei voi holtittomasti käyttäytyä ainakaan ketään toista kohtaan tai rikkoa yhteiskunnan sääntöjä. Mitä minä tai sinä teet yksityiselämässäsi vahingoittamatta ketään ei kuulu kenellekään muulle.
"Moralisointi on väkivallan tyyppi
Moralisointi on psykologisen väkivallan muoto, joka pyrkii painostamaan eri arvoihin keskittyvää kerrontaa oikean tai väärän ajattelutavan kautta. Sitä käytetään, jotta saadaan muut tuntemaan syyllisyyttä, ei opettamaan eettisiä periaatteita."
Asetutaan tuomarin asemaan.
Holtittomasti käyttävä vapaamielinen on assosiaalinen.
Ääripäät. Yleisesti aivan kaikki ihmiset ovat noiden välillä. Lisäksi vapaamielisilläkin on rajansa.
Tai konservatiivi - liberaali.
Itse jaottelen ihmiset karkeasti niihin, jotka elävät rakkaus edellä - ja niihin, jotka antavat pelon johdattaa.
On myös niitä, jotka menevät minä-minä edellä.
Minä-minät kuuluvat noihin pelkääjiin.
Hassua, että minä-minät pelkäävät ihan kaikista eniten että heitä käytetään hyväksi. Sitten he tekevät kaikkensa hyväksikäyttääkseen muita.
Voihan olla myös välimaastossa olevia toisia ihmisiä kunnioittavia tolkun ihmisiä. He ymmärtävät, että rikoksiin täytyy puuttua ja niiden selvittäminen on viranomaisten tehtävä. Toisaalta heillä itsellään on korkea moraalitaju ja he pitävät itsensä nuhteettomina, mutta eivät tuomitse niitä, jotka käyttäytyvät heille vieraalla tavalla, mutta eivät kuitenkaan laittomasti. Heillä on kuitenkin vahvat mielipiteet, mutta he eivät halveksi muita.
"Ihmisiä on selvästi kahdenlaisia, moralisteja ja vapaamielisiä. "
En usko. Suurin osa asettuu tässäkin asiassa keskialueelle. Tällä kamelilla on yksi kyttyrä eikä kahta.
Ero on Gaußin käyrän muotoinen. Kuvailemani tyypit olivat ääripäitä, joita on vähän. Suurin osa on eri asteisia välimuotoja.
Korkean moraalin ihmisen vastakohta on moraaliton ihminen, ei vapaamielinen.
Kyllä ja vapaamielisellekin tulee korkea moraali siinä vaiheessa kun kipu osuu omaan nilkkaan.
Voi olla, voi olla ettei, riippuu.
Tarkoittaen mitä?
Tarkoittaa sitä et moni hyväksyy vapaamielisesti asiat jotka tapahtuu muille, mutta kun jokin negatiivinen sattuukin itselle niin tämä vapaamielinen omaakin yhtä'äkkiä korkean moraalin ja ei hyväksy sitte millään omalle kohdalle sattunutta ikävää tilannetta.
Näillä vpmielisilläkin on näitä vahvoja piiloarvoja.
Saisiko ihan konkreettisen esimerkkin, kiitos?
Tarkoitatko, että vapamielinen muka vaikkapa hyväksyisi pettämisen, kunhan se ei osu omalle kohdalle? Muuten hyvä, mutta miksi oletat vapaamielisen hyväksyvän pettämisen? Itse olen hyvinkin "suvaitsevainen", mutta en hyväksy asioita, joilla satutetaan muita ihmisiä. Muiden satuttamisen hyväksyminen ei ole vapaamielisyyttä, se on julmuutta. Mulle on kyllä aivan se ja sama, monenko kanssa parisuhteissa olevat ihmiset paneskelevat. Oleellista on, että homma tapahtuu yhteisymmärryksessä, eikä ketään petetä. Petos on väärin.
Ongelma koko keskustelunavauksessa on se, että aloittaja on sotkenut keskenään kaksi eri asioita tarkoittavaa termiä. Vapaamielinen ei ole moralistin vastakohta. Vapaamielisen vastakohta on suvaitsematon ja moralistin vastakohta on moraaliton.
Näköjään ajattelet, että maailma rakentuu käyttämäsi KIELEN mukaan. Ei rakennu, eikä siis myöskään vastakohdat.
En ajattele. Mutta asettamalla 2 hyvin eri asioita merkitsevää termiä vastakkain osoittaa vain halua luoda ristiriitoja. Sinun tavallasi esittää vastakkainasetteluja voisi väittää että moraalittoman ihmisen vastakohta on kaunis ihminen.
Ja onko lihavan ihmisen vastakohta kaunis ihminen? Ja onko ruman ihmisen vastakohta mielestäsi hoikka ihminen? Minun mielestäni ei ole.
Osa kielellisistä vastakkainasetteluista on oikeita, osa vääriä. Moralismin ja vapaamielisyyden vastakkainasettelu on täysin validi, lihavan ja kauniin ei.
Aika moni on sun kanssa eri mieltä tuosta vapaamielinen - moralisti vastakkainasettelusta.
Hyvää talven jatkoa sinulle!
Pettämistä on riippumatta siitä hyväksyykö sitä tai osuuko se omalle kohdalle.
Pettämistä on myös kaikenlaista sorttia. Jokainen pettää joskus jollain tavalla. Tuolla toisaalla oli ketju, jossa kauhisteltiin maksullisen naisen hintaa 250e. Se on iso raha tavalliselle pulliaiselle. Mielestäni tuollaisessa tapauksessa onkin kaksi pettämistä. Taloudellinen ja fyysinen. Usein voi olla jompikumpi. Taloudellista pettämistä on joka lähtöön.
Korkean moraalin ihminen voi olla vapaamielinen. Hän voi tapailla useita kumppaniehdokkaita samanaikaisesti, mutta hän ei ole silloin parisuhteessa tai naimisissa.
Moraaliton ihminen tapailee useita eri kumppaneita ja lupailee sitoumuksia joita ei pidä vaan valehtelee ja pettää ja on samaan aikaan parisuhteessa tai naimisissa.
Enpä sanoisi polyamorian tai ns. avoimen suhteen olevan moraalittomuutta.
Moraali on makuasia.
Useiden kumppaniehdokkaiden tapailu samanaikaisesti ei todellakaan osoita korkeaa moraalia, vaan jotain ihan muuta, kuten esim. levotonta mieltä,
Osoittaako se automaattisesti tai välttämättä huonoa moraalia?
Musta ei olisi polyamoriseen liittoon, mutta miksi kieltäisin sen heiltä jotka sellaisessa liitossa haluavat elää?
Tulkitset väärin. Korkea moraali ei sulje pois vapaamielisyyttä.
Ja edelliselle kommentoijalle, Polyamorinen suhde ei ole moraaliton jos kaikki osapuolet on siitä yhdessä sopineet. Korkean moraalin ihminen nimenomaan pitää kiinni tekemistään sitoumuksista ja välttää loukkaamasta muita tahallisesti.
Jos kumppanin etsintä osoittautuu hitaaksi, on suorastaan VÄLTTÄMÄTÖNTÄ tapailla samanaikaisesti useampia, sillä koko ajan kello käy, mahdollisuudet vähenee ja aika loppuu kesken. Jää naimattomaksi.
On myös huomattava, ettei voi syvällisesti tutustua toiseen, jos ei ole seksiä. Suomalaisella on keskimäärin 15 seksikumppania.
Olet periaatteessa oikeassa.
Mikäli on sovittu ja puhuttu että kyse on norm. parisuhteesta, mutta toinen on salannut , siis valehdellut, alusta asti olevansakin polyamorinen, kyse on moraalittomuudesta koska valheellisuus ei ole oikein ja siten moraalitonta.
Jos taas on sovittu avoimesta suhteesta, ongelmaakaan ei ole ja asiat menevät jouhevasti moraalisesti oikein.
Tässä on osoitus "oikeasta" ajattelutavasta. Korkeasta korkeampaan moraalin tie käykin sitä kautta että se ottaa huomioon että olemme ihmisiä, emme robotteja.
Keskimäärin ei vastaa todellisuutta.
"Kun haetaan vastaavat mediaanit eli keskiluvut, niin tavallisimmat kumppanimäärät ovat keski-ikäisillä miehillä 7–10 ja naisilla 5–7. Keskiarvot ovat kaksi kertaa näitä keskilukuja suuremmat siitä syystä, että jotkut raportoivat elämässään jopa satoja kumppaneita."
Ilmaisin asian keskiarvoa käyttäen. Myös mediaanilukua käyttäen lienemme harvinaisuuksia.
Jos tai kun otaksun olette keski-ikää vanhempia, pienemmät luvut eivät ole niin harvinaisia.
Yleensäkin etenkään toisten ihmisten seksikumppanien määrällä ei ole mitään merkitystä.
"Musta ei olisi polyamoriseen liittoon, mutta miksi kieltäisin sen heiltä jotka sellaisessa liitossa haluavat elää?"
Siksi, koska et ole moralisti, joka puuttuu toisten elämään ja haluaa määrätä toisten elämäntavoista tai paheksuu niitä ☝
Sit vastaavasti Suomessa vieläkin monet kuvittelevat, että heidän heteroavioliittonsa jotenkin tuhoutuu, jos jotkut heille täysin tuntemattomat kaksi (tai vaikka useampikin) samaa sukupuolta oleva ihmiset saa samat oikeudet, kuin heteroliitossa elävät.
Mä en ymmärrä miten keltään heterolta olisi pois se että homot saavat mennä naimisiin.
Tai onko persulta pois, jos suomalainen lyöttäytyy kimppaan ulkomaalaisen kanssa?
"Mä en ymmärrä miten keltään heterolta olisi pois se että homot saavat mennä naimisiin."
Ei tuota kukaan normaali ihminen ymmärräkään. Varsin useasti - ikävä kyllä - ne on uskonnolliset ihmiset, jotka yhä jaksavat vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia. Hyvänen aika kun heitä piinaa tasa-arvo! Kyllähän sellaista nyt pitää vastustaa. Heterot on parempia kuin homot! Raamatussakin sanotaan ja pälä pälä.
Tottakai, ei oo kuin kahdenlaisia ihmisiä moralisteja ja vapaamielisiä ja moralistit on parempia ihmisiä, aamen.
Kumma kyllä moraaliton eli aloituksessa viitattu termillä vapaamielinen ihminen, hänen on vaikea hyväksyä sitä jos hänen kumppaninsa tekee hänelle saman kuin hän muille.
Voitko perustella?
Olen eri mieltä. Vapaamielinen ei kiellä muilta mitään, minkä hän sallii itselleen.
Kirjoittajan arveluja, että vapaamielinen hyväksyisi itselleen, muttei puolisolleen. Paremminkin olen ollut havaitsevinani, että moralistin moraali kummasti veny itsensä kohdalla.
Ehkä tämä on osoituksena että ihminen voi olla sekä korkeamoraalinen että vapaamielinen, eikä jaottelu olekaan aina niin selvä mutta ymmärryksen lisäämiseen sopiva keskusteluväline.
Mihin tuo "tämä" viestissäsi viittaa? Minun viestiini vai siihen viestiin, johon vastasin?
Miksi ei voisi olla yhtä aikaa sekä korkeamoraalinen että vapaamielinen? Eiväthän ne kaksi asiaa liity mitenkään toisiinsa...
Niin eli aloittajan mielestä on vain kahdenlaisia ihmisiä
1. Rehellisiä ihmisiä jotka sitoutuvat ja odottavat puolisoltaankin sitoutumista ja rehellisyyttä =moralisti
2. Haaveissa eläviä epärehellisiä ihmisiä jotka eivät pidä lupauksiaan ja uskottelevat olevansa sitoutuneita vaikka eivät ole. Ja viis veisaavat siitä mitä se oma rakas tekee tai ketä tapailee. =vapaamielinen
Kirjoittajan otaksumia. Olen aloittaja ja vaimoni on samanmielinen. Olen ollut yhdynnässä kahden kanssa, vaimoni yhden.
Eli minkämielisiä olette? Jos olette polyamorisessa suhteessa keskenänne ihan sovussa, niin miksi tällainen moraalisuutta halventava aloitus? Miksi asettaa vapaamielisyys ja moralistisuus vastakkain kun myös moralisti voi olla vapaamielinen? Ja moraaliton voi olla suvaitsematon.
Olemme vapaamielisiä.
Oletteko miettineet vaimosi kanssa että mitä jos vaimosi tulee raskaaksi ja saa lapsen toiselle miehelle? Tai joku sinun naisistasi kertoo joku päivä sinun olevan isä hänen lapselleen?
Mistä olet saanut päähäsi, että minulla olisi monta naista ja vaimollani olisi monta miestä? Ei ole, mutta olemme silti vapaamielisiä.
Eli ette ole tulleet ajatelleeksi koko asiaa eli raskauden mahdollisuutta? Vapaamielinen ihminen perustaisi "ryhmäkodin" vai mitä hän tekisi?
Edelleen puhut, kuin olisimme yhdynnässä muidenkin kanssa. Kun emme ole, niin emme ole. Sotketko meidät joihinkin muihin?
Juurihan tuossa muutama viesti ylempänä kirjoitit että olet ollut yhdynnässä useamman kanssa.
Anteeksi epäselvä ilmaisuni. Tarkoitin, että olen ollut koko elämässäni yhdynnässä vain kahden naisen kanssa. Toinen on mennyttä jo vuosikymmenien takaa. Vaimoni on ollut yhdynnässä koko elämässään vain minun kanssani.
Lienemme melko harvinaisia, sillä suomalainen keskimäärä on noin 15.
Millä tavalla sinun vapaamielisyytesi mielestäsi ilmenee? Tai millä tavalla koet että et noudata yleisiä moraalisia arvoja?
Käsitykseni on, että kukin tekee ratkaisunsa MAHDOLLISUUKSIENSA mukaan. Kolmannen henkilön "korkeamoraaliset" neuvot ja vaatimukset vain kuristavat ennestäänkin rääkkäytynyttä ihmistä.
Lisäksi kirjoitan paljon, millä pyrin vapauttamaan ihmisiä ahtaan moralismin kahleista.
Ota kuitenkin huomioon, että suurin osa ihmistä ei kärsi ahtaan moralismin kahleista.
Tässä puhuu vapaamielinen joka on kaikkea muuta kohtaan moralistinen. Eiköhän meissä kaikissa ole nuo kaksi puolta ja vielä yhtäaikaa.🎭
Moralisti=vihreät.
🙈🙈🙈
<<Moralisti=vihreät.<<
Pyrimme pitämään keskustelun yleisellä tasolla osoittelematta mitään ryhmää.
Joo. Tein vapaamielisen seuranhaku (vaikka olen varattu) ilmoituksen, jossa haen naisseuraa. Saa olla ihan minkä kokoinen, värinen, sävyinen, seksuaalisuuntauksinen tahansa, vapaa tai varattu.
Tiedätkö mikä on moraalinen osuus tuossa? No etsin ihan kaveriksi vaan naisseuraa.
𝓙𝓪𝓷*
Mitä sinäkin sellaisia teet. Keskity perheeseesi ja mieheesi ja oikeaan elämään.
No etsin ihan kaveriksi vaan naisseuraa.
𝓙𝓪𝓷*
Onhan sitä kai muillakin naispuolisia kavereita, miksi mulla ei saisi olla?
𝓙𝓪𝓷
Tottakai saa olla. Älä välitä noista länkyttäjistä (= moralisteja).
Sitähän minäkin. Saa olla kavereita. Nämä pelkää, että jos se kaverikin on bi. :)
𝓙𝓪𝓷*
Niin juu nuo moralistit pelkää.
Itselläni on kyllä paljonkin miespuolisia kavereita (en ole bi). Sekin on ongelma moralisteille, vaan ei minulle (huippumoraaliselle yksilölle :))
- Sheena
Niin ne pelkää, etten kykene olemaan kiltisti vain kaveri. Sillä periaatteella, kun olen bi, mulla ei voisi olla miehiä eikä naisiakaan kaverina. Ehkä joku aseksuaali, joka sekin on riski. Voihanhänkin ihastua muhun tai mä häneen. :D
Joo ja joillain on oletus, että kun he ei pysty kaveeraamaan jonkun sukupuolen kanssa kiltisti, ei muutkaan sitten. :)
𝓙𝓪𝓷*
Tottakai ihmiset, joihin olen jo ehtinyt ihastua ja tuntea muutakin vetoa, kun kaveruutta on aika vaikea olla sellaisen kaveri, vaikka kovasti haluaisinkin olla.
Kyllä se pahalta tuntuu vähän vältellä joitain, mutta viisaampaa niin, jos ei kykene hillitsemään mielensä virityksiä. Kurjaa olla tilanteessa, että olet kaveriisi ihan lääpällään ja siitä tulee ongelma hänelle ja itselle.
Se voi olla fiksumpaa silloin viheltää koko peli poikki. Ottaa aikalisä. Hajurakoa.
𝓙𝓪𝓷*
Naisilla moraali tuntuu olevan olematon. Paneskelevat kaikenlaisia puliukkoja ja viinamiehiä ja tulevat raskaaksi heille ja sitten se mies jättää naisen yksin lasta kasvattamaan.
Siinä yksi hyvä esimerkki moralistista.
Vapaamielisen vastakohta on konservatiivinen.
Moralisti puolestaan on arkikielessä halveksiva nimitys ihmisestä, joka puuttuu toisten elämään ja haluaa määrätä toisten elämäntavoista tai paheksuu niitä.
Joten eipä vertailla näitä kahta ihan eri asiaa toisiinsa. Aivan turhaa touhua.
Näinpä juuri.
Minussa ei pätkän vertaa moralistia. Elän ja annan muiden elää. Ystävät ovat kiitelleet, etten tuomitse ketään enkä puhu pahaa kenestäkään.
Pidän kyllä itseäni varsin vapaamielisenä - mutta korkean tason moraaliakin löytyy. Niiden kanssa on hyvä elää.
-Sheena
Siinäpä se sanottiinkin jo...
Tehdessäni aloituksen, pidin todennäköisempänä, ettei se juuri kiinnosta. Kommentteja tuli kuitenkin valtavasti. Osoittanee sen, että moralismista ja vapaamielisyydestä vallitsee näkemysten kirjo, ja asia on monelle hyvin tärkeä.
Kyllä mekin vapaamieliset kannatamme suojelulakeja, jos ei ole tehokkaampaa keinoa. Lastensuojeluun ei ole tehokkaampaa keksitty.
Vapaamielinen = suvaitseva, ennakkoluuloton ja avarakatseinen.
Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin.
Moralisti vain puuttuu toisten elämään. Se on hänen juttunsa pääjuoni. Juonesta puuttuu kaikki muu paitsi moralistin oma käsitys mikä on pahaa ja mitä muiden ei missään tapauksessa pitäisi tehdä.
Moralisteja ja vapaamielisiä on vähän huono vertailla, kun moralistit vain tuomitsevat muita, eikä sellainen vapaamielisiä ei kiinnosta pätkän vertaa.