Ollaan oltu naimisissa jo pitemmän aikaa ja lapsiakin on jo liuta. Miehellä ollut väkivaltaisia oireita koko sen ajan, jonka olemme tunteneet- tosin en itse ole tönäisyjä pahemmin joutunut kohteeksi. Henkinen väkivalta (kait tämä sitä on...) rasittaa enemmän; en voi käydä naisystävien kanssa missään, eivätkä he ole meille toivottuja vieraita, niin kuin ei vanhempanikaan tai muut sukulaiseni. Jos joku erehtyy käymään, mies kyllä esittää ystävällistä, mutta minä saan kuulla haukut kun vieraat ovat lähteneet. Entisestä elämästäni; lapsuuden ja nuoruuden tutut paikat ja ihmiset, en voi puhua ääneen. Kuitenkin asumme mieheni lapsuuden kodissa, koska hänelle tämä on tärkeää. Koskaan en voi tietää toiminko oikein. Huomaan miettiväni kaikkia sanomisianikin - esitän roolia hänen valitsemassaan osassa ja näytelmässä. Jos sitten toimin väärin, san uusintana varoituksen: sinähän tiedät millainen minä olen...
Mieheni isä on väkivaltainen ja vieläkin, eläkeiässä, voi mummo joutua paikattavaksi tämän takia. Mieheni mielestä väkivaltainen käytös on normaalia, eikä hänellä mielestään ole velvollisuutta eikä haluakaan puuttua asiaan. Kaiken muun ohella kammottaa asua ihmisen kanssa, joka hyväksyy väkivallan, eikä edes vanhemmistaan välitä niin paljoa, että pyrkisi muuttamaan asioita.....Lapsille sitten opetetaan kunnioittamaan ja rakastamaan näitä ihmisisä varauksetta.....Toisinaan mietin olenko vainoharhainen ja herkkänahkainen- pitäisikö vain hymyillä ja porskuttaa...toisinaan taas tuntuu että miksei minullekin olisi elämä tuolla jossain...
Mitä mieltä ootte? Vai kuvittelenko vain - hänhän on täydellinen..(ei ainakaan ole vielä koskaan tunnustanut olleensa väärässä tai tehneensä väärin..)....
Mieheni isä on väkivaltainen ja vieläkin, eläkeiässä, voi mummo joutua paikattavaksi tämän takia. Mieheni mielestä väkivaltainen käytös on normaalia, eikä hänellä mielestään ole velvollisuutta eikä haluakaan puuttua asiaan. Kaiken muun ohella kammottaa asua ihmisen kanssa, joka hyväksyy väkivallan, eikä edes vanhemmistaan välitä niin paljoa, että pyrkisi muuttamaan asioita.....Lapsille sitten opetetaan kunnioittamaan ja rakastamaan näitä ihmisisä varauksetta.....Toisinaan mietin olenko vainoharhainen ja herkkänahkainen- pitäisikö vain hymyillä ja porskuttaa...toisinaan taas tuntuu että miksei minullekin olisi elämä tuolla jossain...
Mitä mieltä ootte? Vai kuvittelenko vain - hänhän on täydellinen..(ei ainakaan ole vielä koskaan tunnustanut olleensa väärässä tai tehneensä väärin..)....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et ole vainoharhainen etkä herkkänahkainen. Itse elin aikoinaan miehen kanssa, joka muistutti sinun miestäsi. Tiedän, miten ahdistavassa liitossa elät. Sehän on kuin vankila. Ja vankilastahan puuttuu se oleellinen: vapaus. Pelossa ei ole mukavaa elää.
Olet kenties jo ottamassa ensimmäistä askelta vapauteen...
Tiedän ainakin omasta kokemuksesta minkälaista on kokea henkistäväkivaltaa. Sen kanssa on aika yksin, tuntuu että jos kertoo jollekkin,että jätkäkaveri haukkuu kaikella tavalla on se vaan turhaa valitusta ja sellasia ne mihet on. tuollasen jälkeen ei kamalsti huvita kertoa kenellekkään ja sitä alkaa pikkuhiljaa itekki uskomaan siihen että kyllä se voi käyttäytyä noin(jos haluat tietää mun kokemuksista lisää ni lue "mitä teen?voiko hän muuttua?")ja varsinkin oot varmaan aika yksin tän asian kans jos ystäväsi eivät ole tervetulleita. Mitään muutosta ei tule ainakaan jos miehesi ei ymmärrä tehneensä väärin ja pitää väkivaltaa ihan ok:na, Sen ite tajusin tällä viikolla.En voi sanoa,että mitä sun pitäis tehä koska en itekkään tiedä mut ainakaan teidän tämän hetkinen elämä ei oo hyväksi sulle eikä lapsille..
Että mitä sinä itse haluat ?
Haluaisin joskus elää elämää, jossa vanteen ei aivan koko ajan tarvitsisi kiristää päätä. Haluaisin nauraa, innostua, suunnitella, surra, rakastaa, oppia, elää.....kaikkea tätä ilman ahdistavaa kontrollia ja pelkoa kontrollin seurauksista. Sosiaalisena, tuntevana aikuisena ihmisenä haluaisin tuntea itsekin vaikuttavani omaan arkeeni ja lasteni arkeen.....
Taitaisi selvitä tämä homma, kun saisi vain ratkaisun aikaiseksi.....
joskus millaisia lapsia teidän perheessä kasvaa...Kuten tiedät ja olet nähnyt mies on tottunut väkivaltaan perheesään ja näet miten hän käyttäytyy, miten kuvittelet että lapsistasi ei kasva just tasan samanlaisia kuin isänsä...Uskomatonta että tehdään lapsia miehen kanssa joka väkivaltainen (vaikka vaan henkisesti) tiedän ettei enää kannattais valittaa, mutta mieti nyt herranjumala edes omia lapsiasi ja niiden tulevaisuutta!!!!!!!!!
sanoja narsisti tai psykopaatti, googleta vaikka.
Voisit oppia aika paljon ja sitten kun tiedät mistä on kysymys, alkaisit miettiä, miten tästä eteenpäin.