Hajoan tähän

Kaksi kertaa samanlainen kokemus. Aikoinaan kun sun parisuhde voi todella huonosti, sä menit kokonaan rikki ja toinen kerta, kun sä menetit itsellesi jotain äärimmäisen tärkeää, sulle tärkeän työpaikan. Molemmilla kerroilla sä olit niin tyhjä sisältä, ettet tuntenut juuri mitään edes omia lapsiasi kohtaan. Sille ei vaan voinut mitään. Ainoastaan aika auttoi ja niin se kai tekee uudestaankin.

Tulen taas tänne itkemään. Pakko yrittää koota itsensä jotenkin. En pysty ikinä olemaan oma itseni, aina pitää näytellä ja teeskennellä että kaikki on hyvin ja olen onnellinen ja iloinen. ap

:'(

Olen typerä ja lapsellinen ja naurettava ja sattuu

...taas toisaalta, tulipahan todistettua, että pystyn tuntemaan jotain. Vahvasti hengissä ja elämä jatkuu

Aloita itsesi kokoaminen siitä, että rakastat itseäsi.
Tee itsellesi hyvää, mitä haluat ja siitä se lähtee etenemään.

Elämä on vaikeeta..

Minun täytyy lopettaa näiden palstojen lukeminen. En kestä yhtään mitään kaunista, söpöä tai romanttista, sekoan kohta. Ei elämä ole vaikeaa. minä vain olen muuttunut omituiseksi vuosien varrella.

Kauniit asiat ja sanat tuovat elämään iloa ja hyvää mieltä. Miksi sinä et kestä niitä?
Onko sinun vaikea puhua tunteista oikeassa elämässä?