Moikka.
Olen eronnut 18 v. liiton jälkeen............ Tämä aika oli niin tiivis että kaikki entiset kaverit ja ystävät jäivät täysin taka-alalle. Nyt - kun ero on tehty - huomaan että minulla ( 43 v. mies ) ei oikeastaan enää ole yhtään ystävää työelämän ulkopuolella. Harrastuksenikin ovat sellaisia että niiden piiristä uusia ystäviä ei hevin löydy. Yllättävä ja masentava tilanne. Oma sukuni on muualta ja muutenkin ympäriinsä Suomea hajaantunut.
Huomaan että olen TÄYSIN YKSIN!
Yksinäisyys on todella kuristavaa! Haluaisin sekä ihan tavallisia ystäviä että tietty oman naisystävän, näin elämä tuntuu kovin onnettomalta mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä! Pk-seutu tarjoaa periaatteessa ihan kaikkea vapaa-ajan vieton suhteen mutta tuntuu että en löydä mitään,,, mikään juttu ei ole kivaa kun sen yksin kokee.
Olen eronnut 18 v. liiton jälkeen............ Tämä aika oli niin tiivis että kaikki entiset kaverit ja ystävät jäivät täysin taka-alalle. Nyt - kun ero on tehty - huomaan että minulla ( 43 v. mies ) ei oikeastaan enää ole yhtään ystävää työelämän ulkopuolella. Harrastuksenikin ovat sellaisia että niiden piiristä uusia ystäviä ei hevin löydy. Yllättävä ja masentava tilanne. Oma sukuni on muualta ja muutenkin ympäriinsä Suomea hajaantunut.
Huomaan että olen TÄYSIN YKSIN!
Yksinäisyys on todella kuristavaa! Haluaisin sekä ihan tavallisia ystäviä että tietty oman naisystävän, näin elämä tuntuu kovin onnettomalta mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä! Pk-seutu tarjoaa periaatteessa ihan kaikkea vapaa-ajan vieton suhteen mutta tuntuu että en löydä mitään,,, mikään juttu ei ole kivaa kun sen yksin kokee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen pohtinut, että mihin kiireellisessä maailmassa on ystävät hävinneet, en kyllä ole eronnut, mutta yksinhuoltajana hirveän pitkälle on jäänyt vain harrastusystävät ja työkaverit. Sellainen "tosiystävyys" ainakin näin naistenvälinen sellaisen haluaisin löytää että voisi jutella ihan mistä vain, että osaisi kuunnella toista ja että toinen kuuntelisi minua, silloin kun tarvitsisi ystävän tukea. Tuntuu että moni ystävyys on "pinnallista" vaikka toki tuossa vuodenvaihteen aikoihin oli paljon surullisia juttuja ja niistä vähistäkin ystävistä tuli läheisemmät. Ja tajusin, että vasta vuosien päästä tosi ystävyys tulee selville usein! Pitäisikö nyt katsoa pitkälle eteenpäin ja hankkia paljon uusia ystäviä, vaikka vain siksi,etten halua enää yksin kokea sitä tuskaa kun kukaan ei ole tukemassa kun on paha olla. Ja hei sukulaisetkin on ystäviä heissä on suuri voima ja he ovat ikuisia§;-)
Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka voisi olla Sinulle sopivaa seuraa. Hän on itse sympatia ja jos en olisi itse parisuhteessa niin olisin Hänen kimpussaan. Miten voisinkaan ohjata Teidät kaksi yhteen niin että voisitte edes yrittää tutustua toisiinne?