Hukkaan heitetty elämä

Kaikki on mitä tarvitsen
Huonomminkin voisi olla

Olen saanut paljon enemmän kuin mitä ikinä keksin elämältä toivoa.

- Sheena

Saanut ja saanut...

https://youtu.be/XK5XBajqprg

Aika pitkälle olen saanut kaiken mitä ajattelin ja osin vähän enemmänkin. Materiaa on se mitä tarviin. Unelmatyöni alotin vastikään. Enkä mä ollut osannut tästä työstä aikanaan edes haaveilla. Muksua en uskonut koskaan saavani. Kumppania ei ole, unelmakumppanista en ees tiedä mitä hän mahtais olla.

Vastapainona, kyllähän sitä tähän ikään mennessä on jo menettänytkin tärkeitä juttuja.

Sain elämässäni kaiken, en osannut arvostaa elämääni ja aloin "ryssimään" ja menetin kaiken.

Sain kaiken ja sitten aloinkin laittaan elämää risaiseksi ja se todellakin meni risaiseksi...

Ei ole mitään unelmia eikä toiveita. Olen yrittänyt ryssiä elämäni, mutta en onnistu siinäkään. Kun pystyiskin vetään pähteitä määrättömästi, mutta ei vaan onnistu, kun en addiktoidu mihinkään. Makaan lähinnä kotona sohvalla vaan, ei oo tavoitteita eikä kiinnostuksen kohteita.

En ole kaikkea saanut mistä olen unelmoinut, mutta suurimman osan kuitenkin.

Unelmatyö? 🤔

Varmaan se olisi jotain mikä ei tunnu työltä ja onnistuu mun fyysisillä rajoitteilla tuhoamatta loppuakin toimintakykyä.

Kumppani? En paremmastakaan tiedä, joten hyvä se on. 😀

Se mitä tulevaisuus tuo tai vie, en viitsi spekuloida. Sen näkee sitten.

J*

En ole oikein koskaan unelmoinut mistään, ei ole ollut mitään selkeää toivetta miten elämän pitäisi mennä.
Tyytyväinen olen kyllä, ja valtavan paljon kokenut ja nähnyt tähän ikään mennessä. Olen aina ollut valtavan utelias kaikkeen uuteen ja valmis seikkailuihin. Olen asunut Suomen lisäksi kolmessa maassa, nyt siis siinä kolmannessa johon todennäköisesti tulen jäämään.
Sitä ammattia joka olisi ollut kaikkein kiinnostavin en ole saavuttanut, mutta kylläkin toisen jossa viihdyn hyvin ja pidän kovasti.
Kumppanista en ole koskaan haaveillut sillä vapaus on minulle elintärkeää. En varmasti olisi voinut seikkailla maailmalla jos olisin sitoutunut johonkin mieheen!
Olen joskus miettinyt että jos sitten kuolinvuoteellani katson taaksepäin voin olla tyytyväinen elämääni jonka olen elänyt täydesti ja nauttien kaikesta, vastoinkäymisistäkin oppinut ja saanut aina jotain uutta näkökulmaa.
Olen aina ollut erilainen ja lapsena ja nuorena sain moitteita kun olin kuulemma "aina niin levoton". Itse olen tyytyväinen ja se on pääasia. Vielä on elämää edessä ja vaikka mitä voi piillä nurkan takana, En todellakaan ole tuhlannut elämääni.

Unelmatyö on vieläkin saavuttamatta. Yksi kumppani on ollut ja katselen näkyykö kiinnostavia sitten kun pääsee tanssimaan. Siellä on ollut moniakin ulkonäöllisesti miellyttäviä, mutta he eivät hae ketään tanssimaan vaan seisoskelevat seinänvierustoilla. Täytyy vissiin ruveta itse hakemaan heitä tanssimaan kun eivät itse rohkene.

Olen saavuttanut kaiken mitä unelmoin. Olen saanut olla haluamassani ammatissa koko aikuis ikäni, harrastuksissani olen saavuttanut sellaista mihin moni ei pysty, alkuvuodesta maksoin loputkin asuntovelastani pois joten jatkossa varallisuus vaan lisääntyy ja tuo turvaa tulevaan jota todellakin tarvitaan tässä nykyhallituksen alasajamassa konkurssikypsässä maassa asuessa.
Arvostan vapautta joten kiinteää parisuhdetta en varsinaisesti kaipaa. Minulle riittää nyt oleva etäsuhde ja se sopii naisystävällenikin. Nähdään kun siltä tuntuu ja kun harvemmin näkee se yhteinen aika on silloin melko ilotulitusta.
Terveys on erinomainen ja pyrin pitämään ja toivon, että saisin pysyä terveenä lopun elämääni. Se lienee tärkein tässä kokonaisuudessa. Koen olevani onnellinen.

No unelmia olen toteuttanut, mutta en tiedä onko kaikki nyt olleet sitä mitä on joskus toivonut.
Lapset nyt ainakin on enemmänkin mitä on toivonut.
Työ on ihan jees, tulen todella hyvin toimeen ja se mahdollistaa aika hyvän arkielämän kaikille meille.
Rakkauttakin olen kokenut ja aivan ihanaa sellaista.

En koe jääneeni mistään paitsi. Silti vielä haluan elämältä vaikka mitä. Ehkäpä se loppuelämän rakkaudenkin..

Kaikki on mennyt hukkaan. On ollut vain nettityttöystäviä, seksiä en ole ikinä saanut, tulot ovat olleet 3k vuodessa viimeiset 5 vuotta, asun vanhempieni luona, olen työ-ja opiskelukyvytön(vielä yli 30senä) 14-vuotiaana sattuneen harrastusonnettomuuden takia eikä minulle myönnetä sairaspäivärahaa tai osa-aikaeläkettä kun suomalaiset lääkärit&virkailijat ovat ihan hukassa eivätkä usko minun oireitani niin vakaviksi vaikka olen koko ajan kivuissa ja pihalla päästäni hermovaurioiden takia.

Mitään ei pysty opiskelemaan kuin hammasta kiristellen eikä mikään jää päähän kun sattuu niin paljon. Silti ketään ei kiinnosta vaikka tämä on muka hyvinvointivaltio. Kelan mielestä en ansaitse sairaspäivärahaa.

Olen tehnyt puhelinmyyntiä viimeksi n. 5 vuotta sitten mutta se on yhtä tuskaa jatkuvien kipujen sekä vittuilevien asiakkaiden ja pomojen takia.

Vituttaa elää jatkuvissa kivuissa, en pysty opiskelemaan parempaa alaa enkä työskentelemään kuin alimmissa puhelinmyyntihommissa ja sekin on yhtä tuskaa( asiakkaiden vittuilu päälle turhautuminen siitä ettei pysty parempaan eikä opiskeluista tule mitään), videopelejäkin pitää pelata jatkuvissa kivuissa sama pätee myös tv-sarjojen katsomiseen.

En voi edes runkata niin ettei siitä tulisi jäätävän kuumottava ja huono olo joka kerta laukeamisen jälkeen todennäköisesti koska hermovauriot joten sekin huvi on saanut jäädä. Tinderissä kukaan ei puhu minulle mitään ja olen vuoden aikana saanut varmaan 2-3 matchia(enkä ole ollut kovinkaan valikoiva)

Kaikkea muutakin painolastia on niin helvetisti mistä ei huvita avautua edes anonyymisti

Mä olen joskus tiedostanut että poikkean suurimmasta osasta muista ihmisistä siinä että en unelmoi. Mikä nyt sitten on hukkaamista? Mitään ei kuitenkaan mistään lopulta jäljelle jää.

Olen saanut melkein kaiken, mitä olen halunnut. Vaan avioliitto oli pettymys. Ulkomaanmatkat avioliiton aikana sujuivat jotenkin, mutta eron jälkeen ulkomaanmatkoilla on ollut vapaus, ja kiva tunnelma.

Unelma on saada töitä pitemmäksi aikaa. Pisin aika jolloin olin töissä oli 18 kuukautta ja olen ollut 26 eri työpaikas. Nyt oon työtön taas koronan takia ja viime tuokin oli kuukauden pätkätyö. Vituttaa kun kukaan ei palkkaa pitemmäksi aikaa raksatöihin.
Unelmanainen oli ja meni. Se kyllästy koska en saanut vakitöitä.

Tilasin dildon yöpöydän laatikkoon.Avioliitto muuttui runkkaamattomaksi kun tajusi että loukkaa.

Jos ei käy baareissa niin heität elämäsi hukkaan etkä voi koskaan saada tyttöystävää.

T viinamies

Enimmäkseen ovat asiat toimineet riittävän hyvin.
J.S.V.

Kaikki on mennyt nappiin, vaikkei varsinaisesti ole ollut mitään "unelmaa" mistään. No, ehkä lapset aikanaan olivat unelma. Mutta jos en heitä olisi saanut, olisin keksinyt jotain muuta - vaikka sijoituslapsia.

Elämässä auttaa paljon, kun ei elä pää pilvissä vaan jalat tiukasti maan pinnalla. Tai ehkä jalat vielä juurevammin maanpinnan alapuolella hiukan.

Työ on koulutusta vastaava ja hyvä. Lapsia sain kaksi toivoin kolmea. Avioliitto oli ekan vuosikymmenen hyvä ja rakastava. Sitten tuli puolisolle sairastuminen, puolison peliriippuvuus, puolison taloudellinen petos minua kohtaan, puolison sivusuhde ja puolison päihteiden käyttö. Tientenkin myös ero, kun minulle selvisi mitä hän puuhaa. Oma elämä lasten kanssa lähti rullaamaan eron jälkeen. Luottamus miehiin ei ole palautunut vaikka oon asiaa työstänyt. Vaan pärjään itsenäisesti ja asunto on erinomainen. Lainaa lyhennän. Minulle tulleiden perussairauksien kanssa pärjää. Elämä on siedettävää ja osittain hyvää.

Hukkaan heitettyä elämää kuin neitsyys, mutta musiikki:_ zztop rio grande mud, just gor paid today: https://www.youtube.com/watch?v=Ycbv5fY7nwE

Joskus olen laskenut todennäköisyyksiä paljonko kaltaisiani ihmisiä on tyyliin 95% ihmisistä hankkii ajokortin 18 vuotiaana,(en ole koskaan hankkinut), x% prosenttia sairastuu tiettyihin tauteihin, x prostenttia löytää kumppanin... jne. Lopputulos oli , että kaltaisiani on jotain luokkaa yksi sadasta miljardista. Siinä mielessä paska reissu mutta tulepaahan tämäkin tehtyä.

En minä täysin luovuttanut ole, on minulla sentään umpikujatyöpaikka missä olen oikeasti hyvä vaikkei osaamista aina palkitakaan. Vahva maailmankatsomus on kantanut pahimpien vaikeuksien yli ja olen enemmän henkinen kuin materialisti. Mutten näe maailmaa vaaleanpunaisena ja rakkauden täyttämänä, vaan elämä on taistelua, enkä minä mitään muuta elämältä odotakaan. Henkisyyskin on minulle siten enemmän yksinäinen polku kuin kumbayan laulamista seurakunnassa.

Kyllä hukkaan on mennyt täysin. Joo hyvä työ on, varmaan sellanen mikä viimesenä loppuu. Mutta miten on muuten. Tehtaita menee kiinni kiihtyvään tahtiin. Ja miksi? Jonkun typerien eläkemaksujen takia tehtaat lähtee ulkomaille. Eläkerahastoilla on rahaa vaikka muille jakaa. Nyt moni menettää työn jonkun typerän eläkkeen takia. Kyllä työ on tärkeempää kun joku typerä eläke. Sitten on siirtomaksut, kaiken maailman rakennusmääräykset ja kalliit latauspisteet. Valtio vaatii talkoisiin. Olinkin jo valmis lapion kanssa korjaamaan läheistä maantietä. Mutta ei, niille kelpaa vaan raha. Valtion pitäisi keskittyä tieverkostoon, mutta kaikki menee edustuskuluihin. Euroopassa on kauniita vanhoja kaupunkeja, mutta täällä kaikki pistetään nurin. Kaikki on muka homeessa, eikä voi korjata. Ja jos ei löydy hometta niin perustukset pettää ym. Ei tänne jää mitään vanhaa. Ei mitään mikä liittää tähän jatkumoon.

Mutta elämäähän on vielä jäljellä eli ei voi olla täysin hukkaan heitettyä.

Moni unelma on toteutunut. Tärkein unelmani on olla äiti ja saan sitä olla ❤️. Parisuhteeni on pitkä, mutta ei niin onnellinen läheskään aina. Välitän kuitenkin miehestäni paljon. Kaipailen vähän rauhallisempaa elämänrytmiä häneen. Arjen pienistä asioista nautiskelua. Ihmisen on niin vaikea olla tyytyväinen siihen mitä on saanut ja mitä elämä on. Haluaisin kovasti olla tyytyväisempi, mutta mieltäni vaan kaivertaa eräs mies. Se on niin väärin. Tunteitaan ei voi määräillä❤️

Kaiken takana on Paimen joka ihanasti rakastaa.

Varakkuutta pitäisi riittää eroamiseen massasta, heh heh.

Elämä se on hukillakin.

Aina ei tietysti mene niin kuin on suunnitellut, mutta elämä on silti elämisen arvoista. Pääasia on, että kunnioittaa muita, myös lähimpiä, on hyväntahtoinen, yrittää ansaita elantonsa itse, jos on saanut terveyden lahjaksi. Myös terveet elämäntavat ovat hyvästä. Eli yrittää elää niin, ettei turmele itseään ja muita.
Aineellinen varakkuus ja unelmatyö voi tulla monille vasta vähän myöhemminkin, ei siis välttämättä vielä ensimmäiseen ammattiin valmistuessa. Tosin suurin osa tulee palkallaan vain toimeen ja vähän jää ehkä säästöön velkojen ja muiden maksujen jälkeen. Siitäkin täytyy kiittää. Hyvän puolison löytäminen on myös tietysti kiitoksen arvoinen asia. Tsempit!

Älkää hyvät ihmiset heittäkö elämäänne hukkaan. Ottakaa ohjat kätösiinne ja eläkää. Elämä on lyhyt, ei tuhlattavaksi asti.

Tervetuloa kuoleman jälkeiseen elämään, katsotaan sitten kun pyhä pietarikin tulkitseee valheesi kertomattomista asioista jne...

Heh.

Oikeasti itse pitäisi käydä heittämässä joku DVD, tyttösille paikkaan, kun asun lähellä.. kun ehdin ja kun nyt lepään hieman, tuolla asuu pelkästään seksikkäitä tyttöjä, eikä mitään Sanna Marineja.

Hukkaan heitetyt rahat kuin Hjallis Harkimo sukuineen?

Oma elämäni on totaalisesti pilalla. En ole kokenut rakkautta tai seksiä teini-iässä, samoten jäi tekemättä kaikki kaupungilla hillumiset ja hulluttelut kun piti tietokoneella pelata. Nyt olen niin vanha etten kelpaa kenellekään. Varsinkaan kun palkkani ei ole korkea, en ole käynyt ulkomailla vuosittain, en omista autoa tai tiedä mitä kuntosalilla pitää tehdä. Mitään toiveita esimiesasemaan tai korkeisiin tuloihin pääsemiseksi ei ole.

Vaikka lotossa voittaisinkin ja tasoteoreettinen asemani nousisi, tämä tappava virus estää kaikenlaisen deittailun.

Jaa-a. Kun siitä elämästä ja sen tavoitteista on ihan eri ajatukset teininä kuin vaikka näin viiskyt vuotiaana. Mutta jos teini-ikäinen minä katsoisi nyt minua, niin kyllä hän taitaisi muutamasta asiasta kuitenkin iloita. Olen saavuttanut juttuja, joista haaveilin, eri ikäisenä vain, kuin kuvittelin. Elämässä tulee eteen myös ikäviä, itsestä riippumattomia yllätyksiä, jotka kiepauttavat asiat ja tilanteet ihan eri kulmiin. Silloin pitää ajatella muiden elämiä, ja sysätä ne omat haaveet ja unelmat taka-alalle.

muutetaan kaikki vegasiin ja tekemään uhkapelejä, keräämään rahat pelureilta: zz-oppi: viva las vegas: https://www.youtube.com/watch?v=gOoKzw3JSCM

Justiinsa niin... joku mysteerillinen herra duke on nyt vegasissa, ei taidakkaan olla vaan nyt on atlantic cityssä, itseasiassa taitaa ollakin nyt juuri Macaossa..

Eräs hauska peli oli joku Leisure Suit Larry 6 muistakseni tai 5 se olikin missä lärry lähtee seikkailemaan ja lentelemään lentokoneilla, jooh :D

Aika hauskoja pelejä nuo.

Omasta mielestäni ei ole ollut kovin tympeää elämä, seikkailupitoista ja seksiäkin on riittänyt jne, erilaisia paikkoja ja tapahtumia, ja nyt olen taaskin... uusi seikkailu alkaa...

Ei ole kyllä kovin ikävystyttävää jonka voivat taata kaveritkin, että: ei ole kissantaluttamista ja jännittäviä vaarallisempia tilanteitakin aina.

Kaikki elämä voi olla hukkaan heitettyä,jos noita pääsääntöisesti tavoittelee.. se että elämä on ollut elämisen arvoista, vaikeuksineen kaikkineen,on että niistä oppii. Vain vaikeuksien kautta mennään voittoon. Ollaan täällä opiskelemassa ...pahuus hyvyys,rikkaus rakkaus,lyttäys kannustus,tuho rakennus .ulkoinen sisäinen jne.ilman vastoinkäymisiä ei oivallettaisi.ilman vastoinkäymisiä ei arvostettaisi kaikkea hyvää. Vastoinkäymiset kuuluu elämään. Niistä kuuluisi olla jopa kiitollinen.🔹️

Ihmisen pitää oppia olemaan tyytyväinen siihen, mitä on saanut. Kannattaa myös oppia olemaan miettimättä sitä, että "mitähän muut minusta ajattelevat".

Hukkaan meni koulutukset ja 3 ammattitutkintoa. Töitä en ole saanu vuoden 2010 jälkeen joten samalla on mennyt koko elämä hukkaan.

Hukkaan on mennyt elämä tämän maan eteen raatamisesta ja terveyden menettäen , ja kun näkee nykytouhun, en enään rikkaa ristiin laittaisi....enkä laita.

Isä autuas sanos että : Jälkiviisaat pitäis hirttää .- Olen minä onnellinen , lapset eivät juo eikä polta ! Omillaan pärjäävät , ja vaimo häärää keittiössä :-*

Per-kel