Tuulivoimayhtiön intressi on saada maksimi hehtaarit suunnitellulta tuulivoimala alueelta maanvuokrasopimukselle, siksi metsänomistajille markkinoidaan "mitä enemmän annat hehtaareja sopimukselle, sitä enemmän saat vuokraa".
Tutustuessaan tarkemmin sopimukseen ei asia kuitenkaan olekaan näin, sopimuksessa mainitaan että lopullinen tuulivoimala alue määritellään vasta lopuksi.
Toisin sanoen, metsänomistaja on lähes aina poikkeuksetta antanut kaikki liikenevät kiinteistötunnukset maanvuokrasopimukselle, jopa sellaiset joissa saattaa olla oma talo sekä peltoja saman kiinteistönumeron alla kuin metsäpalsta.
Tuulivoimayhtiö tarvitsee ilmeisesti rahoittajaa varten, kuin ehkä myös valtiota varten mahdollisimman paljon maanvuokrasopimuksia (hehtaareja) jotka sitten välittömästi kiinteistörasitetaan vuokrasopimuksen ajalle (usein 35 tai 50 vuotta) kiinteistö rekisteriin.
Tämän lisäksi tuulivoimayhtiö vaatii (ellei se ole jo uusin sopimusteksteihin sisällytettykin) että metsän omistaja antaa ns. etusijajärjestys oikeuden omistamiinsa kiinteistönumeroihin, toisin sanoen tuulivoimayhtiön tekemä kiinnitys tuulivoima-alueen rakennelmiin, myllyihin jne. menee yksityisen metsänomistajan kiinnityksen yläpuolelle.
Kun tarkastelee tuulivoimasopimusta on siellä maininta, että tuulivoimayhtiöllä on yksinoikeus jatkaa ko. maanvuokrasopimusta "toistaiseksi" sopimuksessa sovitun vuokra-ajan päätyttyä. Lisäksi sopimuksessa on merkitty, että vuokraaja (siis tuulivoimayhtiö) poistaa edellä mainitun tuulivoimarasitteen ko. kiinteistötunnuksilta vuokra-ajan päätyttyä.
Uudemmissa vuokrasopimuksissa ei myöskään ole sisällytetty lainkaan irtisanomispykälää, kuten oli vielä vanhemmissa.
Toisinsanoen allekirjoittaessaan tälläisen sopimuksen täytyy olla tietoinen siitä, että ko. sopimuksesti ei tule kukaan eikä koskaan pääsemään irti. Kun vuokra-ajat ovat edellämainitun pituisia voidaankin myös olettaa, että sikäli mikäli tulevaisuudessakin tuulivoimateknologia menee näin suurin harppauksin eteenpäin kuin tähän mennessä on kyseinen tuulivoima-alue vuokra-ajan päätyttyä auttamattomasti vanhentunut, ellei omistaja ole siihen investoinut suurella rahalla ja päivittänyt vuokra-aikana teknologiaa, näin tuskin tulee käymään kun kyseessä on usein taustalla ulkomaiset sijoitusyhtiöt olisikin oletettavaa että heidän laskelmiensa mukaan tuulesta tilitettävä raha saa vuokra-ajan puitteissa hyvän takaisinmaksun sekä tuoton ilman erityisiä teknologian miljoona investointeja päivitykseen.
Kun sitten vuokra-aika on tulossa päätökseen voisikin ajatella että omistaja, ulkomainen rahoitusyhtiö haluaakin "siirtää" tulevan riskinsä ja myydä omistuksensa edelleen ehkäpä uudelle epäilyttävälle taholle. Sopimuksissa mainitaan että tällaisista omistajan vaihdoksista ei tarvitse metsänomistajaa itseään edes informoida.
Metsänomistaja itse ei tiedäkään näin kuka todellisuudessa omistaa metsässään sijaitsevan voimalaitosalueen.
Se että alkuperäinen metsänomistaja (siis joka on allekirjoittanut tuulivoima maanvuokrasopimuksen) on myynyt metsäalueensa seuraavalle uudelle omistajalle siirtyy allekirjoitettu sopimus edelleen rasitteena uudelle omistajalle.
Kun sitten mahdollisesti joskus tulee eteen vanhentuneen teknologian myllyjen purkaus alkaakin kiivas keskustelu myyjän sekä uuden omistajan välillä siitä, kenen vastuussa purkamiskustannukset olisivat, siis onko sopimusosapuoli vaiko uusi omistajat jonka metsässä tuulivoimala seisoo vastuussa tästä. Lain edessä jälkimmäinen, siis nykyinen omistaja on vastuussa kaikista kuluista.
Vaikka allekirjoitetussa sopimuksessa mainittaisiinkin että tuulivoimalan omistaja purkaa ja vastaa kustannuksista (paitsi betonijalustasta joka maisemoidaan) voi käytännössä tämän kohdan täyttäminen olla mahdotonta sikäli jos omistaja ei ole kenenkään tiedossa kuten tilanne on tällähetkellä julkaistujen mediatietojen valossa Kristiinankaupungin Metsälän tuulivoimaloissa.
Lisäksi metsänomistajan on hyvä tiedostaa riskit mahdollisista EU-maataloustukien takautuvista palautuksista siinä tapauksessa että omistajan EU-tukiin peltoihin on tehty rasite tuulivoimalle ja sopimuksen mukaan hallintaoikeus olisi näin siirtynyt tuulivoimayhtiölle. Tällaisiin kohteisiin tulisi erikseen haettava hyväksyntä tuulivoimala yhtiöltä että voisi jatkossa hakea EU-tukiin oikeuttavaa tukirahaa kiinteistölle.
Tuulivoima asia on kaiken kaikkiaan niin uusi suomessa, että useita jo edelläkin mainittuja kohtia on mahdotonta tietää, vasta kun niistä syntyy ennakkotapauksia, siihen ei varmaankaan mene kuin hieman yli 10 vuotta kun tällaisia päätöksiä tullaan joutumaan tekemään.
On tiedostettava myös se tosi asia, että maanvuokrasopimukselle annetut ja tuulivoimalle kaavoitetut metsäalueet eivät olekaan jatkossa enää talousmetsää vaan voimalaitos aluetta. Valtio tulee näille aluille kehittämään lähivuosina täysin uudenlaisen veron kannettavaksi
Tutustuessaan tarkemmin sopimukseen ei asia kuitenkaan olekaan näin, sopimuksessa mainitaan että lopullinen tuulivoimala alue määritellään vasta lopuksi.
Toisin sanoen, metsänomistaja on lähes aina poikkeuksetta antanut kaikki liikenevät kiinteistötunnukset maanvuokrasopimukselle, jopa sellaiset joissa saattaa olla oma talo sekä peltoja saman kiinteistönumeron alla kuin metsäpalsta.
Tuulivoimayhtiö tarvitsee ilmeisesti rahoittajaa varten, kuin ehkä myös valtiota varten mahdollisimman paljon maanvuokrasopimuksia (hehtaareja) jotka sitten välittömästi kiinteistörasitetaan vuokrasopimuksen ajalle (usein 35 tai 50 vuotta) kiinteistö rekisteriin.
Tämän lisäksi tuulivoimayhtiö vaatii (ellei se ole jo uusin sopimusteksteihin sisällytettykin) että metsän omistaja antaa ns. etusijajärjestys oikeuden omistamiinsa kiinteistönumeroihin, toisin sanoen tuulivoimayhtiön tekemä kiinnitys tuulivoima-alueen rakennelmiin, myllyihin jne. menee yksityisen metsänomistajan kiinnityksen yläpuolelle.
Kun tarkastelee tuulivoimasopimusta on siellä maininta, että tuulivoimayhtiöllä on yksinoikeus jatkaa ko. maanvuokrasopimusta "toistaiseksi" sopimuksessa sovitun vuokra-ajan päätyttyä. Lisäksi sopimuksessa on merkitty, että vuokraaja (siis tuulivoimayhtiö) poistaa edellä mainitun tuulivoimarasitteen ko. kiinteistötunnuksilta vuokra-ajan päätyttyä.
Uudemmissa vuokrasopimuksissa ei myöskään ole sisällytetty lainkaan irtisanomispykälää, kuten oli vielä vanhemmissa.
Toisinsanoen allekirjoittaessaan tälläisen sopimuksen täytyy olla tietoinen siitä, että ko. sopimuksesti ei tule kukaan eikä koskaan pääsemään irti. Kun vuokra-ajat ovat edellämainitun pituisia voidaankin myös olettaa, että sikäli mikäli tulevaisuudessakin tuulivoimateknologia menee näin suurin harppauksin eteenpäin kuin tähän mennessä on kyseinen tuulivoima-alue vuokra-ajan päätyttyä auttamattomasti vanhentunut, ellei omistaja ole siihen investoinut suurella rahalla ja päivittänyt vuokra-aikana teknologiaa, näin tuskin tulee käymään kun kyseessä on usein taustalla ulkomaiset sijoitusyhtiöt olisikin oletettavaa että heidän laskelmiensa mukaan tuulesta tilitettävä raha saa vuokra-ajan puitteissa hyvän takaisinmaksun sekä tuoton ilman erityisiä teknologian miljoona investointeja päivitykseen.
Kun sitten vuokra-aika on tulossa päätökseen voisikin ajatella että omistaja, ulkomainen rahoitusyhtiö haluaakin "siirtää" tulevan riskinsä ja myydä omistuksensa edelleen ehkäpä uudelle epäilyttävälle taholle. Sopimuksissa mainitaan että tällaisista omistajan vaihdoksista ei tarvitse metsänomistajaa itseään edes informoida.
Metsänomistaja itse ei tiedäkään näin kuka todellisuudessa omistaa metsässään sijaitsevan voimalaitosalueen.
Se että alkuperäinen metsänomistaja (siis joka on allekirjoittanut tuulivoima maanvuokrasopimuksen) on myynyt metsäalueensa seuraavalle uudelle omistajalle siirtyy allekirjoitettu sopimus edelleen rasitteena uudelle omistajalle.
Kun sitten mahdollisesti joskus tulee eteen vanhentuneen teknologian myllyjen purkaus alkaakin kiivas keskustelu myyjän sekä uuden omistajan välillä siitä, kenen vastuussa purkamiskustannukset olisivat, siis onko sopimusosapuoli vaiko uusi omistajat jonka metsässä tuulivoimala seisoo vastuussa tästä. Lain edessä jälkimmäinen, siis nykyinen omistaja on vastuussa kaikista kuluista.
Vaikka allekirjoitetussa sopimuksessa mainittaisiinkin että tuulivoimalan omistaja purkaa ja vastaa kustannuksista (paitsi betonijalustasta joka maisemoidaan) voi käytännössä tämän kohdan täyttäminen olla mahdotonta sikäli jos omistaja ei ole kenenkään tiedossa kuten tilanne on tällähetkellä julkaistujen mediatietojen valossa Kristiinankaupungin Metsälän tuulivoimaloissa.
Lisäksi metsänomistajan on hyvä tiedostaa riskit mahdollisista EU-maataloustukien takautuvista palautuksista siinä tapauksessa että omistajan EU-tukiin peltoihin on tehty rasite tuulivoimalle ja sopimuksen mukaan hallintaoikeus olisi näin siirtynyt tuulivoimayhtiölle. Tällaisiin kohteisiin tulisi erikseen haettava hyväksyntä tuulivoimala yhtiöltä että voisi jatkossa hakea EU-tukiin oikeuttavaa tukirahaa kiinteistölle.
Tuulivoima asia on kaiken kaikkiaan niin uusi suomessa, että useita jo edelläkin mainittuja kohtia on mahdotonta tietää, vasta kun niistä syntyy ennakkotapauksia, siihen ei varmaankaan mene kuin hieman yli 10 vuotta kun tällaisia päätöksiä tullaan joutumaan tekemään.
On tiedostettava myös se tosi asia, että maanvuokrasopimukselle annetut ja tuulivoimalle kaavoitetut metsäalueet eivät olekaan jatkossa enää talousmetsää vaan voimalaitos aluetta. Valtio tulee näille aluille kehittämään lähivuosina täysin uudenlaisen veron kannettavaksi
Vastaukset 12
Vanhimmat
Keput on sitte tyhmiä, no kunhan vaan tukiaasia saa niin myydään vaikka oma mummo.
Kepulaanen kumartaa vaan rahaa
onko näin
https://yle.fi/uutiset/3-11742751
Kyllä on jos tuulivoimayhtiö on ulkomailla, varataon ja/tai tuntematon.
Suomen laki ei ulotu suomen rajojen ulkopuolelle vaan kohdistuu kiinteistön omistajaan eli siis tässä tapauksessa maan/metsänomistajaan.
Voi vaan toivoa, että tehdyt maanvuokrasopimukset ovat taloudellisesti vuokratasoltaan sellaisia, että ne sitten varmasti riittävät tämäntapaisten purkujen ja jätehuoltojen kustannusten peittämiseen eikä tarvitsisi omistajan hakea pankista lisälainaa.
Luvan saannin edellytyksenä pitäisi olla tallennettu takuusumma purkua varten valtion kassaan.
ei tulisi riittämään, niissä kohteissa joissa on saatu neuvoteltua rahastointiehto on se täytetty muutamalla kymmenellä tuhannella eurolla. Se ei kasva semmosia korkoprosentteja vuokraaikan että kattaisi yhtään mitään.
Purkuun ei tulevaisuudessa tule pelkästäön yksi mylly tuulivoimapuistpssa vaan kaikki.
Se on miljoonien eurojen purkuprojekti.
Siinä tullaan ensin uhraamaan metsänomistajan omaisuus ja vasta senjälkeen tulee kunta hoitamaaan loput kustannukset.
Kannattaa kyllä ehdottomasti heti yhtiöittää jos mylly seisoo omassa metsässä niin ei mee omaisuus vasaran alle
Tässä hieman ennakkotietoa metsänomistajille joilla on mylly metsässään:
https://yle.fi/uutiset/3-11742751
Suomen laki, kun ei ulotu rajojemme ulkopuolelle, niin velvoitetaan metsänomistajat hoitamaan purku ja jätehuollon omin kustannuksin, sellaisissa tilanteissa että tuulivoimala olisi myyty ulkomaiselle investointiryhmälle joka on joko varaton tai ei ole tiedossa.
Riskit realisoituu lähivuosina, tulee mielenkiintoisia lööppejä luettavaksi päivälehtiin.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä toivottaen.
tulee monelle ikävänä yllätyksenä purku ja jätehuoltovelvollisuus kun myllyt tule purkuikään. Mediassa on uskoteltu myllyjen iäksi muka 25 vuotta mutta jo nyt puretaan nuorempia myllyjä.
Kun uusien myllyjen teknologia on huomattavasti tehokkaampaa kuin ehkä vain noin 10 vuotta vanhan niin kukaan ei ole enää valmis investoimaan vanhaan teknologian huoltoihin ja korjauksiin yhtään.
Tällöin laki vaatii maanomistajaa purkamaan ja hoitamaan jätehuolto. Ensin menee metsänomistajan omaisuus varasaran alle ja vasta sen jälkeen tulee kunta hoitamaan loput jos ei riittänyt.
nonnii tänä vuonna alkaakin sitten tapahtua uutta, kaavoitetut metsäalueetkin siis tuulivoimala alueet tulevat varmasti maapohjiltaan kiinteistöverotuksen piiriin
https://vm.fi/kiinteistoverouudistus
Maapohjien arvostamisjärjestelmän uudistamishanke
Valtiovarainministeriö asetti joulukuussa 2016 hankkeen uusien hintavyöhykkeiden luomiseksi kiinteistöverotusta varten (VM142:00/2016). Maanmittauslaitos vastaa hankkeen toteutuksesta. Hankkeessa ovat VM:n ja MML:n lisäksi mukana Kuntaliitto, Verohallinto sekä maa- ja metsätalousministeriö.
Hankkeen tavoitteena on luoda uusi hinta-aluekartta maapohjien verotusarvojen määrittämistä varten koko maan kattavasti. Yhtenäisen hinnan alueet perustuvat markkinahintoihin eli toteutuneisiin kiinteistöjen ja osin myös asuntojen kauppahintatietoihin.
Tavoitteena on, että kiinteistöille voidaan laskea maapohjan verotusarvo uutta hinta-aluekarttaa hyödyntämällä siten, että jokaiselle kiinteistölle saadaan yksilöivällä kiinteistötunnuksella sijaintia vastaava arvo. Maapohjien hinta-aluekarttaa päivitetään uudistuksen jälkeisinä vuosina alueellista hintakehitystä mittaavia indeksejä soveltaen. Hinnat lasketaan kokonaan uudestaan joka kolmas vuosi.
Koko maan kattavasta hinta-aluekarttasta valmistui ensimmäinen versio keväällä 2020, ja sen hinnat on tarkoitus laskea uudestaan viimeisimmillä tiedoilla keväällä 2021.
tässä olisi myynnissä metsätila hyvällä tuulivoimatuotolla, tuossa ruotsinkielisellä pohjanmaalla näitä tuulitiloja on jo runsaasti myynnissä ja kaikki hyvällä tuotolla mutta suurella purkuriskillä
https://www.metsatilat.fi/metsatilat/narpio/lyng-7107
Sitten kun voimala vanhenee ja 55 metriä pitkä siipi tipahtaa maahan parisataa metriä korkealta, niin maanomistaja on ihmeessä Valmettinsa ja peräkärrynsä kanssa. On siinä sitten ihmettelemistä miten saa alueen entiseen kuntoon.
uusi maavero tulossa, hinta alue kartat tulevat nähtäväksi vuonna 2023,
Tulee erityisesti koskemaan tuulivoimaloiden veroja.
https://www.maanmittauslaitos.fi/maavero