mä ikävöin ex-tyttöystävääni niin älyttömästi..
en saa häntä mielestäni, ehkä en haluakaan.Luoja kuinka mä rakastan sitä..kunpa kaikki paska olisi jäänyt tapahtumatta ja voisin elää rakkaani kanssa elämää eteenpäin.
Töistä tulen kotiin ja itken.En kestä tätä yksinäisyyttä jota ei kaverit tai tuttavat voi täyttää.Enkä tahdo toista naista..
Kaipaan saada koskettaa häntä taas, suudella aamulla kun lähden töihin,sanoa hyvää yötä rakas ja saada vastaukseksi "hyvää yötä kulta"..
miten toista voi ikävöidä näin paljon?ei mene hetkeäkään ettenkö ajattelisi häntä.
Elämäni nainen ja nyt poissa.Sydän hajalla ja sitä ei mikään muu kuin tämä yksi,ainoa nainen saa korjatuksi.
Mä rakastan sua kulta.
en saa häntä mielestäni, ehkä en haluakaan.Luoja kuinka mä rakastan sitä..kunpa kaikki paska olisi jäänyt tapahtumatta ja voisin elää rakkaani kanssa elämää eteenpäin.
Töistä tulen kotiin ja itken.En kestä tätä yksinäisyyttä jota ei kaverit tai tuttavat voi täyttää.Enkä tahdo toista naista..
Kaipaan saada koskettaa häntä taas, suudella aamulla kun lähden töihin,sanoa hyvää yötä rakas ja saada vastaukseksi "hyvää yötä kulta"..
miten toista voi ikävöidä näin paljon?ei mene hetkeäkään ettenkö ajattelisi häntä.
Elämäni nainen ja nyt poissa.Sydän hajalla ja sitä ei mikään muu kuin tämä yksi,ainoa nainen saa korjatuksi.
Mä rakastan sua kulta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
täysin sama tilanne mulla...tää on hajottavaa.
samat fiilikset. Et ole enää antamassa hyvänyönpusua tai halia aamulla. Ikävä.Kukaan muu ei vielä ainakaan kelpaa.........
kauako olitte yhessä? me n.4wee...tuska on ääretön..
seitsemän vuotta.....Ja niin sitä luuli löytäneensä elämänsä rakkauden ja ikäkin alkaa jo lähestyä sellaista rajaa, että perhe olisi ollut kiva perustaa....
on pitkä aika?
mutta....Lapsellisuus, suorittaminen ja samaan syssyyn tapahtuneet epäonnistumiset. Kaverin sanoilla: matkan täytyy jatkua!Pahalta tuntuu, ja eilenkin itkin itseni uneen.
mitä on epäonnistunut? Ei seitsemän vuoden suhteesta yleensä lähetä ihan hepposin perustein..
Näin naisen näkökulmasta ja tuskin enää lapsia olette kun perheenlisäystäkin meinasitte..
Suorittaminen?
Ei noin pitkää suhdetta kannata jättää ihan helposti eikä voikkaan.Nyt teillä on aikaa miettiä kun olette erossa, mitä jää puuttumaan.Kyllä te vielä kohtaatte jos on tarkotus.Helppo se on jonkun sanoa että jatka matkaa, ellei ole ollut samassa tilanteessa.Mitä olisi voinut jäädä tapahtumatta? Oletko miettinyt että j0os hän tarvitsee aikaa miettiä asioita.Onko hän sanonut ettei rakasta enää?
niin
Itelläni erosta jo yli 5kk, mutta silti samaa rataa kulkee ajatukset. IKÄVÄ, IKÄVÄ, JOS ja JOS..
PAska. MÄ olen jo ihan rikki tästä jatkuvasta surusta. Jotain voi tehdä, että olis helpompaa, mutta aina siellä taustalla on se suru. JA kun on taas hetken yksin.... Koulu ja duunit menee päin persettä.
Kun ei jaksa innostua mistään, nähdä sitä tulevaa minkä eteen elää ja suunnitella.
EN mä uskalla päästää irti. Elän muistoissa ja ne alkaa olla jo niin ajan kultaamat, ettei siinä hohdossa mikään tunnu enää miltään.
PAska... Ja se toinen iloitsee, elää.
Miten kaikki meni näin...Meidän piti....
EN mä vieläkään tajua. Mitä mä suren? Häntäkö, yksinäisyytäni vaiko kaikkea sitä kaunista mikä meni pois.
Joka päivä itken. Oikein kaadan päälleni surun mustaa painoa ja annan maailmani kaatua. Miksi? Kuinka paska onkaan kohtalo minulle, meille.
Mutta jos toinen erosi, iloisena elää ja nukahtaa, oliko kohtalo meille paska? Eikö ero sillon ollut toisen onni, minun paskani. Elämäni murhe jota en koskaan unohda. Toivunko? Voinko minäkin joskus nukahtaa, herätä ja iloita kuin ennen? Silloin kun uskoin vielä elämän kauneuteen.
Voinko enää rakastua? Samalla tavalla, voinko unohtaa...
Paska kun on raskasta. Ulkona on kevät, kohta jo kesä. Mutta minulle on kaikki yhtä synkkyyttä aamusta iltaan. Tänään, eilen ja huomenna. Joka päivä.
Niin, mikä helpottaa? Aika, avaruus vai rakkausko? Ei ainakaan sen toisen ajattelu. SE tekee pahaa, surua ja itkua.
Sillä ei se toinen sure, itke tai muistele. Miksi minä? Miksen osaa päästää jo irti! Enkö uskalla luopua, olla yksin. Raahaan muistoja, kaipuuta mukanani aamusta iltaan. Luennolta kotiin ja kauppaan. Ja suren.....
Tule jo vapaus, tule jo iloinen kesätuuli ja mieli. Olisinpa taas onnellinen..
T:mä
sinä kirjoitit kuin suoraan minun ajatukseni.
en osaa lohduttaa,koska itse tunnen ihan samoin. olen katkera...koska minun ex on onnellinen ja sillä on uusi...se ei ole reilua.kyllä minäkin haluisin rakastua,mutta kun muiden seura tuntuu ahdistavalta,aivan kuin tukehtuisi. ja kuitenkin yksinäisyys tuo ihan saman tunteen. sain eilen lääkkeet,mielialalääkkeet ja unilääkket..niillä olisi niin helppoa leijailla pois tästä maailmasta..koska eihän tällä ole mulle muuta annettavaa kuin jatkuva ahdistus ja ääretön suru. sattuu.
TOSIASIASSA:
exäsi miettii jo uusi valloituksia
exäsi ei muista sinua enää
exäsi juhlii koska pääsi sinusta
exäsi on tuhonnuit jo kaikki yhteiset tavaranne
exäsi makaa jo muiden kanssa...
Tosiasiassa,voisit miettiä sanojasi.
Tosiasiassa,joillakin ihmisillä on tunteet,jotka eivät katoa vaikka suhde meneekin pieleen.
Jos kunnolla rakastuu,niin ei sitä niin vaan unohda..
Joopa joo tätä samaa kohtaloa jaetaan ja tuska viiltää rintaa. Miten siitä eroon pääsis
Kuinka jaksaa eteenpäin,kun menettää sen jota rakastaa..?
Miksi unohtaminen on niin vaikeaa,kaikki kappaleet ja yhteiset ajat tulee aina mieleen. Kuinka koskaan pystyy jatkaa elämää itkemättä.. En jaksaisi enää itkeä sun perään. Tulisit takaisin ja antaisit vielä mahdollisuuden todistaa rakkauteni.
Kuinka ihana oli olla kanssasi,kuinka ihana oli herätä aamulla vierestäsi. Mikään, ei mikään saa minua unohtamaan sinua,odotan vaikka koko elämäni ajan sinua.
Minä menetin elämäni rakkauden omaa tyhmyyttäni..Kesällä tulee siitäkin kuluneeksi jo vuosi,mutta tunteet ennallaan..