Turha elämä jatkukoon

Nuorena koin pahan pettymyksen, kun silloinen poikaystävä paljastui pettäjäksi. Jonkun kuukauden murehdin tapahtunutta, sitten päätin lähteä tansseihin.
Tansseissa näin tulevan mieheni ensimmäisen kerran. Mies erottui olemuksellaan toisista miehihistä . Pari viikkoa kului ja taas olin menossa tansseihin . Sillä kerralla me tanssittiin ja juteltiin.
Seuraavana päivänä ollessani kävelemässä satuttiin tapaamaan. Hän oli autolla ja pyysi kyytiin. Kerroin heti alussa etten olisi valmis vielä ja kerroin miten ooli edellisen kaverin kanssa käynyt.
Tapaamisia riitti ja elämä meni eteenpäin.
Menimme naimisiin vaikka kosintakin oli kumma. Ensin hän kysyi tuletko vaimoseni ja kun sanoin joo! Hän siihen perumaan ettei tarkoittanut. No häät oli, Sellaiset kun hän halusi.
Vuosia kului ja lapsia syntyi kolme kappaletta. Olin aina lasten kanssa, hoidin kotia ja kun mies tuli kotia niin ei mitään. Hän ei koskaan tehnyt kotona mitään, Välillä sattui sellaisia asioita joista saattoi ajatella vaikka mitä. Mutta olin turhaan epäluuloinen ja mustasukkainen. Hullukin, kun edes ajattelin mitään pahaa.
Aina hänellä oli hyvä selitys tapahtumiin.
Meni paljon aikaa ku riideltiin paljon. Sitten satttui pahasti. Olin irtisanonut itseni työpaikasta, koska siellä oli kuukausia kestäneet yt:t ja porukka, eli työkaverit oli vat muuttuneet selkäänpuukottajiksi.
Eka viikko kotona , heinäkuun alku, päätettiin lähteä tansseihin. Kaikesta huolimatta oli ihan ok reissu. Mieheni oli kyllä aika kännissä kun tultiin kotia. Itse en juo yleensä paljoa, kuten en silloinkaan. Käväsin suihkussa tanssihiet viruttamassa, Kävelin mieheni työhuoneen oven ohi. Ovi oli auki, joten näin selvästi kun hän tuuskasi siellä. Sitten hän kömpi nukkumaan.
Minua alkoi uteliaisuus vaivaamaan, kävin katsomassa mikä sillä oli siellä . Löysin puhelimen. Yritin aukasta sen ja ihmettelin että mikä, mikä..
Selvishän se, miehelläni oli ollut panopaikka Oulun Toivoniemi 6:ssa. Minna siellä oli aktiivisena aina tilannut mieheni puutetta poistaan. Helppohan se sairaanhoitaja työssä on ennen iltavuoroon menoa ottaa joku ukko kökkimään.
Kaksi vuotta sitä oli kestänyt. Puhelimessa oli muitakin hoitoja .
Minä jähmetyin täysin en voinut puhua en syödä en nukkua. Ajatus oli hirveä . Samaan kauheuteen alkoi vaihdevuodet painaan päälle.
Kauhea elämä, olisinpa kuollut. Vaan tuommoisiin ei kuolla. Tutustuin Pekkaan netin kautta, ja hänen kanssa oli mukava olla. Mutta en vielä ollut valmis eroon. Mieheni sai selville että minulla oli uusi ystävä, Komento kuului ettei mulla saa olla mieskaveria jos asun hänen kanssaan. Minä tyhmä toimin niin että ilmoitin Pekalle etten tulisi enään. Puoli vuotta kului ja yhdessä oltiin vielä. Olin valmis jatkamaan elämää. Aloin etsimään töitä vaan eihän tän ikäistä huolita. No laitoin paperit kouluun. Pääsin ja valnistuinkin. Mutta ennen sitä . Olin juuri ajamassa kouluun kun minulle soitti oudosta numerosta humalainen nainen.
Kiitos humalan hän paljasti mieheni kulkeneen ihan niihin päiviin asti hänen luonaan kyökkimässä.
En kunnioita häntä enään ollenkaan . Enkä luota. Asunto on yhteinen. Olen jäänyt tähän vain mieheni kiusaksi. Olemme "naapurit" toisillemme.
Kuinka paljon haluaa valehdella, sitä ihmettelen. Nykyiset 100% luottamukset, kun lähetään puolisia petttämään.
Elämäni oli ja meni petettynä. Elämälläni ei ole ollut mitään virkaa. Kelaan menneitä mielessäni ja keksin aina uusia juttuja mitä taisi oikeasti tapahtua silloin ja silloin. Katselen rauhassa asuntojen myynti-ilmoituksia. Kyllä minä tästä lähden.