Valitettavaa, mutta päädyin hakemaan eroa yli 30 v kestäneen suhteen jälkeen. Rakastan yhä vaimoani tai ainakin jonkinlaista haaveellista kuvaa hänestä, mutta en pysty asumaan saman katon alla. Hän on joka tapauksessa (nyt jo aikuisten) lasteni äiti ja hänen ansionsa siihen, että lapsistamme on kasvanut hienoja, tasapainoisia aikuisia, on varmasti suurempi kuin minun.
Haluaisin, että vaimoni voisi jäädä asumaan entiseen asuntoon, mutta säästöjä meillä on vain puolet vastaavan asunnon hinnasta. Hän ei haluaisi ottaa niin suurta lainaa, että voisi ostaa minut ulos käypään hintaan. Onko siinä riskejä, jos myyn asunnosta oman puolikkaani hänelle selvästi alle käyvän arvon (n. 20 tuhannen alennuksella, jolloin koko asunto arvostettaisiin 40 tuhatta alle käyvän arvon)? Katsooko verottaja tämän lahjaksi?
Otan tietysti kiitollisena vastaan muitakin vinkkejä eron hoitamiseksi mahdollisimman vähin vaurioin.
Haluaisin, että vaimoni voisi jäädä asumaan entiseen asuntoon, mutta säästöjä meillä on vain puolet vastaavan asunnon hinnasta. Hän ei haluaisi ottaa niin suurta lainaa, että voisi ostaa minut ulos käypään hintaan. Onko siinä riskejä, jos myyn asunnosta oman puolikkaani hänelle selvästi alle käyvän arvon (n. 20 tuhannen alennuksella, jolloin koko asunto arvostettaisiin 40 tuhatta alle käyvän arvon)? Katsooko verottaja tämän lahjaksi?
Otan tietysti kiitollisena vastaan muitakin vinkkejä eron hoitamiseksi mahdollisimman vähin vaurioin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä verottaja puuttuu selvästi alle käyvän arvon tehtyihin kauppoihin. Ja lahjahan se on, jos ideana nimenomaan on antaa vastikkeetta osuus jota varten vaimosi ei halua ottaa lainaa?
Mitäs jos sovitte että puuttuva osuus on vaimosi lainaa sinulle?
Hiukan huono sanamuoto, siis vaimosi velkaa sinulle, vaimosi sinulta ottama laina, lainaosuus, jonka vaimosi jää sinulle velkaa....
"Hiukan huono sanamuoto, siis vaimosi velkaa sinulle, vaimosi sinulta ottama laina, lainaosuus, jonka vaimosi jää sinulle velkaa..."
Siis minä en ole lainaamassa vaimolleni. Hän voisi ottaa pankista lainaa, mutta ei niin paljon, että voisi osta minun puoliskoni käypään hintaan.
Niin siis ehdotinkin, että se osuus jota vaimollasi ei ole varaa maksaa, katsottaisiin lainaksi. Eli rahaa ei liiku mihinkään suuntaan, vaan sovitte, että vaimo maksaa loput myöhemmin. Tällöin verottaja ei katso lahjaksi.
Selventävä esimerkki. Kallella ja Liisalla on omena jonka arvo on markan. Liisalla ei ole tarvittavaa 50 penniä maksaakseen Kallen ulos omenasta. Liisa maksaa Kallelle 20 penniä, ja katsotaan, että loput 30 penniä Kalle on antanut Liisalle luottoa, joka tulee maksaa takaisin seuraavaan omenasatoon mennessä.
Kalle on siis antanut Liisalle 30 pennin lainan, jonka Liisa on käyttänyt Kallen osuuden ostoon omenasta.
Nyt pitäisi jo selvitä.
20 000 donaa ei näy missään, sitä ei kukaan tarkasta eikä ole koko asiasta kiinnostunut. Kämppä nyt vaan sattui olemaan niin huonossa kunnossa, että se oli myytävä halvemmalla.
Tämäkin ihan hyvä tieto, mutta ei valitettavasti sovellu meille. Kuten eräässä toisessa viestissä sanoin, vaimoni on hyvin uskonnollinen ja korostetun ”tunnollinen”. Kun esimerkiksi koostin kotivideoita dvd:lle, niin katsoin turhaksi maksaa Teoston hyvitysmaksua itse kuvatuista videoista ja tilasin tyhjiä levyjä Virosta. Tämäkin on vaimon mielestä moraalitonta veronkiertoa. Aikomani 20 tuhannen lahjoitus (tai koko asunnon 40 tuhannen aliarvostus) ei missään tapauksessa tule kyseeseen, ellei se ole täysin laillista.
Minä olen hakenut 30 avioliittovuoden jälkeen eroa miehestäni hänen jatkuvan uskottomuutensa takia. Tekee kipeää vaikka harkinta-aika on kohta lopussa kun huomaan, että ero on ainoa vaihtoehto. Tosiasia on, että mieheni on rakastunut toiseen, nuorempaan naiseen. Tulin uteliaaksi, miksi olet hakenut eroa, vaikka sanot rakastavasi vaimoasi?
Hain eroa, ensisijaisesti siksi, että meillä ei ole toimivaa ongelmanratkaisumekanismia. Onglemiahan on kaikilla, mutta pitää olla myös mekanismi niiden ratkaisemiseksi. Sanavalinnoista selvinnee, että minä olen tekniikan ihminen ja haluan ymmärtää asioita ja saada jonkin konkreettisen tuloksen. Ja ongelmien selvittelyssä keskittyä yhteen ongelmaan kerrallaan.
Vaimooni ei oikein mikään näistä päde. Hän on naisvaltaisessa työpaikassa, jossa asiat huomataan vain kun ne menevät esimiehen (siis -naisen) mielestä väärin. Ilmapiiri on ulkopuolisenkin korvin kammottava. Valitettavasti näitä käyttäytymismalleja on kulkeutunut liikaa kotiin. Hän tulkitsee kaikki tekoni pahimman mukaan: jos tuon kukkia, olen hyvittämässä jotain vääryyttä; jos yritän jutella iloisesti, olen kuulemma juonut; kun teen mökkiomenoista sosetta, haisen kuulemma konjakille. En ikinä saa suunvuoroa eikä koskaan puhuta niistä, mitä minä koen ongelmiksi ("muistapa mitä itse olet tehnyt"). Riitojen jälkeen hän väistää kaikenlaista kosketusta, ja kerran minä jäin kiinni eroottista materiaalia sisältävien videokasettien hallussapidosta. Oikeastaan halusin jäädä kiinni, kun kuvittelin hänen ymmärtävän, etten tule toimeen ilman seksiä. Mutta seksivideoiden tuominen kotiin, jossa vielä asui yhteisiä lapsia, leimasi minut monsteriksi, mihin sopii aina vedota, käyttäytyypä hän millä tavalla tahansa.
Kun luen toisten kirjoituksia "oikeista" ongelmista, kuten uskottomuudesta, väkivallasta tai päihteistä, minulle tulee melkein uskon puute: eihän meillä ole mitään oikeaa syytä erota. Mutta ei minun tarvitse kauaa ajatella "tyypillistä" koti-iltaa, jossa vaimoni käy ovelta aina välillä heittämässä jonkin piikin ja lähtee pois haluamattakaan kuunnella, mitä minulla olisi sanottavaa. Tai otetaan nyt ihan typerä esimerkki hiihtolomalta Itävallasta. Saimme mielenkiintoisen näköistä keittoa, ja hän pyysi minua kysymään, mitä se oli. Ajattelin ensin kysyä saksaksi "Was ist das, bitte?", mutta tajusin, että vaimoni olisi jäänyt minun tulkkaukseni varaan ja viime hetkellä käänsin sen suoraan (ei älykkäästi) englanniksi: "What is this please?". Loppuillan hän mökötti ja vasta seuraavana päivänä paljasti syyn: hän sai hävetä silmät päästään tällaista alakoululaisen englantia. Sivistyneempi ihminen olisi kuulemma kysynyt "I wonder what this is?", tai "Can you tell me what this is?"
Mutta en minä häntä halua syyllistää siitä, minkälainen hänestä on tullut. Minä olen nuorena juossut enemmän uran kuin perheen perässä ja hänen työpaikkansa ihmissuhteet ovat anuksesta, mutta ei hän voi työpaikallaan purkautua. Terapeuttia ja kirjoja on kokeiltu, mutta mikään ei auta. Kun minä terapeutin ohjeiden mukaan yritän rauhallisesti sanoa, että tällainen tuntuu minusta pahalta, hän huutaa että vainko minun tunteillani on merkitystä. Tässä on vuosien saatossa vain tullut mitta täyteen.
Olet selvästi miettinyt asioita syvällisesti ja sitten päätynyt eroratkaisuun.
Tietysti harmillista että vaimosi on ollut kykenemätön ratkaisemaan omia ongelmiaan, joita hän selvästikin "kostaa" sinulle käytöksellään. Luultavasti hän ei itse tiedä mikä oikeasti mättää.
Uskon että monet miehet sinnittelevät samantapaisessa tilanteessa ihmetellen vaimon ärtyistä käytöstä. Jotkut heistä päätyvät vieraaseen sänkyyn lohtua etsiessään. Joten ei ne "oikeat" ongelmat yhtään sen ihmeellisempiä ole kuin sinunkaan ongelma. Kyllä pettämisessä on aina muutakin taustalla, se on oire jostain.
Miksi nimimerkki "Paha nainen"? Oletko joutunut kuulemaan liikaa henkilökohtaisuuksia? Itse olen ainakin yrittänyt olla kohdistamatta keskustelua vaimoni henkilöön ja puhua vain siitä, mitä tunteita tietyt asiat minussa aiheuttavat. Ei kenenkään pitäisi kuulla olevansa paha ihminen.
Printtaat ton just mitä äsken kirjoitit paperille ja tuikkaat sen vaimollesi kirjeen muodossa kouraan?
Joskus asioiden ns. perillemenoa helpottaa se, kun saa lukea asiat ns. kirjallisesti?
Järkkää itsellesi vaikka joku viikonloppu jotain muuta tekemistä ja jätä ton tyyppinen viesti vaimollesi luettavaksi.
Perussanomaksi tietysti, että "meillä ei kommunikaatio pelaa" ja pitkä liitto on menossa päätepisteeseen, jos ei korjausta löydy. Ketään syyttelemättä tai syyllistämättä, toivo, että yhdessä haetaan asiaan vilpitöntä parannusta.
Niin ja sitten on tietysti ammattiapuakin olemassa. Parhaimmat heistä ovat varsin taitavia pumppaaman ton tyyppisiä lukkoja hajalle.
Ehkä sun kannattaa antaa liitollesi vielä yksi tai kaksi yritystä lisää. Pistä asiat paperille ja jätä aikaa vähintään viikonlopun verran vaimollesi märehtiä asiaa. Ehdota ammattimaista parisuhdeapua otettavaksi mukaan jossain vaiheessa. Pyydä, että asiasta keskustellaan ilman mitään valtapelejä. Niitähän naisesi pelaa, haluaa alistaa sinua kun muistuttaa menneistä jutuista.
Vaimosi taitaa vähän leikkiä sinulla myös. Pyydä häntä miettimään, mitä liittonne hänelle merkitsee, merkitseekö mitään? Jos ei merkkaa, niin ei kai sitä enää kannata siinä roikkua puolin jos toisinkaan?
Ainakin voisit muuttaa vaikka pariksi kuukaudeksi poikamieheksi, niin vaimosi ei voisi piikitellä iltaisin. Saisit olla ihan rauhassa. Voisit pistää ajatuksia vaikka paperille ja pyytää vaimosi ajatukset paperilla, jotta ovat harkittuja eivätkä vain heittoja.
Tsemppiä nyt kuitenkin elämään, onneksi ei ole pieniä lapsia enää kärsimässä.
avioliiton tilan perkaamista, onnitteluni. Mitä aikaisempia mietteitäsi olen lueskellut:
Aikaisemmin teillä oli vähemmän yhteistä aikaa, ja sitä kautta et tai niitä ei tullut siinämäärin, että olisit "noteerannut piikityksiä" Ja vaimollasi on nyt enevässä määrin työpaikalla "näyttöpaineita", koska hän ei ole enään "nuori". Jonkinasteinen 50:n kriisi ja mahdollisesti vaihdevuodet (arveluni iästänne)
Kokeile tätä keinoa: Kirjoita kirje vaimollesi ja matkusta mökille tsm. viikonlopuksi ja kirjoita kirjeessäsi niistä asiosta, jotka sinua "mättävät" suuntaan: olet piikitellyt aiheetta tästä ja tästä, mutta rakentavaan sävyyn. Ja ehdoita samanlaista kirjettä häneltä, vastavuoroisuus periaatteella.
Kannattaisiko kokeilla ko. konseptia?
Kiitos kaikille palautteesta! Olen saanut kaksikin ehdotusta kirjeen kirjoittamisesta. Tätä on kokeiltu, tuhoisin seurauksin. Minut on kasvatettu kuuntelemaan toisen puhe loppuun, keskeyttämättä. Vaimoni taas ei käytännöllisesti katsoen koskaan kuuntele, mitä minä haluan sanoa, vaan tekee asiasta omat arvauksensa ja suuttuu sitten siitä, miten asiat hänen päässään kääntyvät. Olen yrittänyt pistää asioita paperille, selitinkin syyksi tunnetun ongelman, eli sen että miehillä vasenta (analyyttistä) ja oikeaa (tuntevaa) aivopuoliskoa yhdistävä aivokurkiainen on kapeampi kuin naisilla, ja sen vuoksi tunteiden analysoiminen ja niistä puhuminen on paljon vaikeampaa.
Kun ensimmäisen kerran pistin ajatuksiani paperille, hän raivostui: ”Minkälainen mies minulla on? Käy jotain liikeneuvotteluja!” Pari seuraavaa kirjettä joutui lukemattomina takkaan.
Viisi vuotta sitten ilmoitin haluavani erota, en tosin jättänyt erohakemusta. Hän ei ymmärtänyt miksi. Sanoin, etten jaksa yrittää syitä selvittää, kun en saa puhua lauseita loppuun, loukkaannun keskeyttämisestä enkä pysty analysoimaan tunteitani. Pistin kuitenkin paperille niitä asioita, joiden vuoksi halusin erota. Kävimme terapiassakin. Terapeutille hän mainitsi eräänä itseään vaivaavana asiana, että minä en keskustele asioista vaan kirjoitan kirjeitä. Terapeuttikin kysyi, että eikö se ole pikemminkin hyväksi, että tietää tarkasti mikä toista vaivaa eikä tule huudettua ja kiroiltua. Autossa vaimoni sanoi, että mistähän löytäisi puolueettoman terapeutin, naisterapeutti tietysti asettuu miehen puolelle. Terapian jälkeen oli kuitenkin puoli vuotta suhteellisen mukavaa aikaa (lapset asuivat silloin vielä kotona).
Tuo kirje on kuitenkin tehnyt avioliiton jatkamisen mahdottomaksi. Se on hyppinyt silmille kymmeniä kertoja (liioittelematta), jopa puolitoista vuotta myöhemmin hopeahääpäivän illallisella: ”kun kirjoitit minulle sellaisen haukkumakirjeen”. Hän saa omasta mielestään sanoa minulle ihan mitä tahansa, koska ”minä olen kirjoittanut hänelle sellaisen haukkumakirjeen”. En kuitenkaan kohdistanut sanomaani vaimooni ihmisenä vaan hänen käytökseensä. Jos tuo kirje hyppii silmille vielä vuosien kuluttua, en aio jäädä kokeilemaan miltä tuntuu avioliiton jatkaminen eroilmoituksen jättämisen jälkeen.
Tämä on minun suuri ongelmani: en löydä vaimoni kanssa minkäänlaisia ongelmanratkaisukeinoja. Kun ongelmia väistämättä tulee, ja jos niitä ei pystytä ratkaisemaan, ne patoutuvat. Mikään kirjoista luettu tai terapeutin ehdottama keino ei meillä kerta kaikkiaan toimi. Enkä minä 52-vuotiaana ole vielä niin vanha, että linnoittautuisin kylmään yhtiökumppanuuteen, kun oikea parisuhde ei toimi.
muuten ei voi kommentoida kertomaasi. Oletko sitten kokeillut aivan päinvastaista? Esim. ollessanne liikentessä autolla, tulee vaimoltasi mielestäsi "ilkeä" letkautus; pysäytä auto ja kehoita tai oikeammin käske ulos autosta ja ilmoita tylysti ettei sinun tarvitse kuunnella moista suunsoittoa. Anna valita; onko hiljaa autossa, vai etsiikö jonkun muun kyydin. Jos "ylpeyttään" jää pois kyydistä, jatka matkaa, minne olittekin menossa.
Kuvatunlaisilla "muutoksilla" / tekemällä kaikki toisin totutusta, saat ehkä vaimosi aivosolut "raksuttamaan". Ei se persoonaasi muuta lopullisesti, se on vain keino "herättää" toinen kuuntelemaan. Alkuastelmienne mukaa sinä olet ollut se, joka on ottanut aina vastaan ja pyrkinyt sovittelemaan. Tee siis edes kerran toisin ja katso tuloksia. Toki koko tunneskaala tulee vaimollasi esille, mutta varmaankin tasoittuu hetkenkuluttua. Käännä siis elonne aivan ympäri, hetkeksi.
Paha nainen on kuulemma sellainen joka pettää, jättää, eikä tunne sääliä.
Hyvä nainen olisi saman lähteen mukaan uskollinen, sitoutunut, ja ajattelisi ensisijaisesti muiden parasta.
Olen kyllä armollinen itseäni kohtaan. Ajattelen elää elämäni niin ettei tarvitse myöhemmin miettiä miten kaikki olisi voinut olla jos olisi uskaltanut olla rehellinen.
Kun lukee naisten kertomuksia lyövistä, juovista ja pettävistä miehistä, niin voi saada kalpean aavistuksen siitä, mitä on painajainen, josta ei voi herätä. Minä näen elämässäni todella paljon positiivisia asioita. Aloitetaan nyt vaikka vaimosta: vaikkei parisuhde enää toimi, niin vanhempina olemme onnistuneet hyvin ja yhteisiä ystäviä ja sukulaisia on runsaasti. Vaimoni pitää hyvää huolta kodista ja puutarhasta ja hän on huomattavan kaunis ja hyvin säilynyt nainen (tässä suhteessa taidan olla vähän pinnallinen). Terveyttä on, eikä erokaan taloudellista katastrofia merkitse. Ei vaimon jatkuva moittiminenkaan elämästä painajaista tee, minä keskityn sitten muihin harrastuksiin. Tämä on Merja Vanhasen sanoin ”harmaata arkea, joka päättyy harmaaseen eroon”.
Olen saanut paljonkin konkreettisia ehdotuksia, mitä tilanteelle voisi tehdä, mutta kaikkia on jossain muodossa kokeiltu. Mikään sellainen rationaalinen mekanismi, jonka minä pystyn keksimään, ei yksinkertaisesti toimi. Silloinkin, kun jotain on saatu sovittua, sopimus ei kuitenkaan päde. (Esimerkki: missä saan pestä kuntosalivaatteita? Jos pesukoneessa, se kuluu; jos lavuaarissa, siihen jää jälkiä; sovittiin sitten, että pesen irtovadissa. Kerran hän valitti, että pesuvati on tiellä (meillä on kyllä vessa ja pesuhuone/vessa erikseen). Sanoin, että näinhän tämä asia sovittiin. Kysyi, että onko ihminen muka joku robotti; jos jotain sovitaan, niin näinkö sen ikuisesti oltava?)
Ei, mitään järkiperäistä tekniikkaa en saa toimimaan. Minun pitäisi jotenkin saada yhteys tunnetasolla, mutta siihen en pysty. Vielä pari asiaa vaimostani. Hän on maalaiskoulun opettajan tytär, minkä tiliin pistän sen, että asioista on hänelle vain yksi totuus, joka on yhtä selvää kuin koulukirjan teksti. Lisäksi hän on voimakkaan uskonnollinen, minkä tiliin pistän sen, että sitä hänen totuuttaan ei alisteta rationaaliselle keskustelulle. Minä olen joillakin asioilla, kuten seksivideoilla ja ”haukkumakirjeillä” loukannut häntä niin, että tarvittavaa tunnetason yhteyttä ei enää pääse syntymään.
että olet tullut avioliittosi päähän. Olin itse vähän samanlaisessa tilanteessa. Olin naimisissa 20v. joista viimeiset 10 olivat täyttä helvettiä. Ainoa vaimoni hyväksymä tapa olla oli täydellinen mukautuminen hänen tahtoonsa ja oikkuihinsa. Oli elettävä vain hänelle, eikä saanut olla omia ajatuksia, tahtoa tai esim. ystäviä. Totta että olin ressukka. Olisi pitänyt vain antaa palaa eikä yrittää pitää perhettä kasassa mukautumalla ja ymmärtämällä. Lapset jäivät luokseni, josta olen kiitollinen, koska he antoivat olemiselle tarkoitusta vaikeina hetkinä. Olin tosin hoitanut heidät ja talouden muutenkin, koska vaimoni katsoi tarvitsevansa kaiken aikansa toteuttaakseen itseään ja uratavoitteitaan. Vielä kuuden vuoden jälkeenkin tuo aika on mielessä ja estää jollain lailla sitoutimista uudelleen. Nyt elämä on ulkonaisesti mallillaan ja kun vielä uskaltaisi ottaa riskin ja etsiä ystävää rinnalleen. Jos yrittää luovia ja ymmärtää liikaa, saa sitä tehdä lopun elämäänsä, eikä siitä ole muuta kuin haittaa. Hae rohkeasti uusi suunta elämällesi, koska sinulla on vielä kymmeniä vuosia elämää edessäsi. Muista, että olet itsestäsi vastuussa vain itsellesi. Voimia.
Entä jos jättäisitte omaisuuden talon osalta jakamatta? Jäisi siis teidän yhteiseksi.
Toinen verotuksellisesti vielä parempi tapa on antaa talo lapsillenne ennakkoperintönä. Vaimosi jäisi talon haltijaksi. Lapsiltakaan ei mene perintöveroa kovin paljoa, kun taloon liittyy rasite, eli vaimosi hallintaoikeus.
Kiitos vihjeistä, täytyy selvittää jonkun lakituttavan kanssa. Toisaalta ajatus ennakkoperinnästä tuntuu vähän kolkolta, kun itse on 52 ja lapset noin kaksvitosia. No, voihan sitä saada vaikka meteorin päähänsä.
Verotus on sitä keveämpi mitä pidempi rasite on tiedossa. Lapsenne saisivat perinnön käyttöönsä vasta ehkä 30 vuoden kuluttua, joten vero ei varmasti päätä huimaisi.
Voihan se meteori sinkoutua myös vaimosi päähän.
Silloin asiasi olisi hyvin. Ei tarvitse kuunnella aunuksesta peräisin olevia juttuja.
En usko, että työilmapiiri on vaimosi ongelmien sylttytehdas. Olen joutunut työskentelemään vuosia ympäristössä, jossa jutut olivat todella syvältä. Mies matkusteli sinun tapaan ympäri maailmaa. Sitten hänen terveys petti, ja hän sekosi. Minä jatkoin elämää siitä eteenpäin lasten kanssa.
Yritin harata eroa kaikin mahdollisin konstein. Tein käräjäoikeudessa historiaa tapauksellamme.
Sitten mies laittoi pesämme yleiseen huutokauppaan. Minun oli pakko laittaa nimeni osituspaperiin.
Olen sitä mieltä, että ositusta ei olisi vieläkään kannattanut tehdä. Mies on nyt kuntoutuksessa, ja järki juoksee jo jotenkin normaalilla tavalla. Ei hän vieläkään pysty puntaroimaan kaikkia mahdollisia edullisia vaihtoehtoja lastemme tulevaisuuden varalle.
Elä sinäkin vuokra-asunnossa kuten minä teen lastemme kanssa. Kirjoita kokemuksistasi vaikka kirja. Jos sinä haet eroa, niin vaimosi saa puolestani käyttäytyä yhtä härskisti kuin minä tein.
Erosi syyt ovat täysin naurettavat. Opi nauramaan itsellesi ja vaimollesi. Ehkä olet onneton tosikko ja vaimosi repii huumoria kustannuksellasi.
Ellit palstan serveri on taas kaatunut. Siksi kökin näillä suomi24:n palstoilla. Ellien palstoilla eräs juristi on moneen kertaan suositellut osituksen lykkäämistä tuonnemmaksi.
Jäädytä tilanne. Ositusta ei tarvitse tehdä avioeron jälkeen. Sillä ei ole mitään takarajaa, niin juristi Elleissä neuvoi.
En ottanut yhteenkään juristiin yhteyttä avioeromme takia. Hyvin minulle kuitenkin kävi. Käräjäoikeus määräsi meille pesänselvittäjän. En maksanut senttiäkään oikeuskuluja. En tiedä mitä mies joutui maksamaan typerien oikeusjuttujensa takia. Ei mies niihin olisi ryhtynyt. Hänellä oli uusi naiskumppani takapiruna kirittämässä.
Hanki itsellesi hyvä terapeutti. Asu muualla jonkin aikaa. Kun asiat selkenevät ja saat asioihin etäisyyttä, tuskin avioero enää tuntuu järkevältä.
Ajattele itseäsi vanhana ukon raasuna. Makaat vuodeosastolla vaipat housussa. Olen satavarma, että rakas vaimosi jutut suoraan aunuksesta saa sinut tikahtumaan nauruun. Ei haittaa yhtään, jos pissi lirahtaa housuun. Tena-vaipat eivät tuoksahda. Jos vähän, niin ei osaston papat siitä mitään tajua. Moni on siellä moneen kertaan eronneena täysi sekopää tai muuten jo taju kankaalla. Pelaa aikaa. Niin minua neuvoi tekemään eräs hyvin vanha ja viisas nainen. Hän on erään arvostetun poliitikon vaimo. Pelasin aikaa ja sain käräjäoikeuden kaikki piruuntuneet tuomarit niskaani. Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Siksi kai tunnen sympatiaa Tanja Karpelaa kohtaan. Tanja vain osaa pelata miesten kanssa. Minä en. Olen siinä lajissa täysin uuno.
ainakin omille lapsilleen oman talonsa saa myydä 25 % alemmalla hinnalla kuin mikä on todellinen käypä arvo ilman veroseuraamuksia, mutta en sitten tiedä päteekö tämä tosiaankaan puolisoiden/ex-puolisoiden välistä kauppaa.
Voimia kuitenkin sulle ja valoisaa kevättä ja asennetta elämään eteenpäin muutenkin!
Kysyin erotessani verotoimistosta asiaa syksyllä.Minulla kyllä lainaa yllin kyllin vaikka sitä jo vuosia olimme maksaneetkin.
Tilanne piti ensin olla se etten maksa miehelleni "käteen" mitään vain hänen laina osuutensa,eli puolet jäljellä olevasta lainasta.
Se olisi ollut n.45 tuhatta euroa.
Ja kun talo jää minun ja lasteni asumis käyttöön,sanottiin ettei veroja tule,vaikka talon arvo onkin lähes puolet suurempi.
Asia olisi ollut toinen jos olisin heti tämän jälkeen myynyt taloni ja saanut isot myyntivoitot.
Päädyin kuitenkin ottamaan vähän lisää lainaa ja maksoin mieheni ulos.Joskin vieläkin saisin voittoa jos joutuisin myymään.
Mieheni olisi muuten roikkunut paperilla mukana vuosia jos joudun myymään talon,olisi vaatinut voitosta osuutensa ym.Nuo vaatimukset tuntuivat sellaisilta,että oli järkevämpi maksaa hänelle.
Olemme nelikymppisiä ja meillä on kaksi kouluikäistä lasta,jotka asuvat luonani...
Verotuksesta kannattaa kysyä Veronmaksajien keskusliitosta. Neuvonta on jäsenille lähes ilmaista, mutta maksaa muille jonkin verran.
Mutta miksi lahjoittaisit vaimollesi? Voisi olla järkevää myydä osa vaimollesi, jolloin saat alkupääomaa uuteen asuntoosi ja loput voit lahjoittaa lapsillesi. Lahjaan voinee yhä laittaa ehdon, jonka mukaan asunto on ex-vaimosi käytössä. Ehto vaikutti ainakin ennen lastesi veroja alentavasti ja muutenkin säästätte yhden perintö/lahjaveron lpsille suoraan menevän asunnon osalta. (Edellyttää tietysti, että perintövero pysyy Suomessa, mikä onneksi on epätodennäköistä.)