En jaksa mieheni sukua

Muita samanlaisia?

Huoh, en jaksa kirjoittaa asiasta tulis pitkä romaani mut juurikin tuo takanapäin läyhääminen ja perättömien juorujen levittäminen oli syy katkaista välit. On se ihmeellistä kuinka uskomattomia juttuja sitä kuuleekaan jälkeenpäin kun ei ihmisillä oo sitä omaa elämää. Kyllä jyvät akanoista erottuu ne jotka uskoo pahansuopia juoruja saa sulkea elämästään.

Jos joutuu juorujen kohteeksi, niin kannattaa ottaa etäisyyttä kys. henkilöihin, vaikka se sukulaisten kohdalla onkin vaikeaa. Tyypillistä on, että juorujen kohde ei välttämättä tiedä olevansa juorujen kohde, ennen kuin se paljastuu oudon välttelyn tai muun kumman käytöksen seurauksena.

Miten ikävää ettet viihdy heidän kanssaan.
Joskus käy niin, ihmiset muuttuvat. Sille ei voi mitään. Tietysti aina voit vähentää yhteisiä tapaamisia. Pakollisissa kokoontumisissa vain et koskaan puhu yksityisasioistasi; miksi puhuisitkaan - maailmalla tapahtuu niin valtavasti muuta puhumisen arvoista..

Sinulla on nyt lapsesi, keskittäytyessäsi häneen, sinulla on niin paljon ilon ja rakkkauden aihetta. Ilman sukulaisia.

Vain nauti omasta pikku perheestäsi, ole onnellinen äläkä huolehi ja sure ihmistä joihin et voi vaikuttaa puoleen tai toiseen.

Ehkäpä miehesi sisko ei katso puhelintaan kovinkaan usein ja jos sinne tulee useampi viesti, vanhimmat jäävät automaattisesti katsomatta.
Mulle ainakin on täysin turhaa lähettää viestejä ja onneksi kaikki tuttuni tietävät tämän. Puhelin on milloin missäkin hävöksissä tai voi olla ihan näkyvilläkin. Saattaa mennä parikin päivää etten ole edes koskenut siihen. Enkä muista koskaan ladata sitä. Etenkin kesäaikaan puuhastelen aamusta iltaan ulkotöissä. Voi mennä viikkokin etten soita kenellekään, en katso sähköposteja enkä tekstareita.

Monesti kartetaan ihan syystä.
Mieti, oletko sinä puhunut miehesi siskosta tai muista miehen sukulaisista pahaa, tai arvostellut heidän elämäntapaansa, parisuhdetta, lasten hoitoa tms. jollekin.
Puheesi ovat kantautuneet miehen siskon yms sukulaisten korviin.
Kun luottamus menee, se on siinä. Ei sitä helpolla takaisin saa.

Anopin eläessä miehen sukuun pidettiin yhteyttä anopin aloitteesta . Mieheni ei itse ole näitä " asioita " koskaan hoitanut , koska ei ole seurallinen tai ns. nauti ihmisten seurasta . Anoppi kuoli , seur. pvnä pomoni vaimo myös ja serkkumies yllättäen alle 60 v. Anopin hautajaiset oli haasteelliset järjestää , koska töissä oli oltava , pomo ei tietty voinut olla . Siihen astisen elämäni rankin vaihe . Tuli hautajaiset , miehen sukua paljon paikalla ...alkaa loputon tarinointi ja kuvien katselu suvun vaiheista . Tuntui että olen ihan ulkopuolinen . Pitopalvelu järjesti tarjottavat , ja he keräsivät tarjoiluja pois . Useaan kertaan kehotin , jos siirtyisimme anopin kotiin jatkamaan seurustelua , kukaan ei reagoinut . Sitten yllättäen , kuin niskoja nakellen porukka nousee ja lähtee . Anopin kotiin tulevat vain ne muutamat , joilla vaihtovaatteet siellä . Olin aivan hämilläni , kerrassaan outoa käytöstä . Jälkeenpäin ole ajatellut , että mieheni olisi pitänyt esittää kutsu äitinsä kotiin ja toisaalta , hautajaiset ei ole mielestäni suvun jälkikasvun esittely tilaisuus . Ymmärrän hyvin , miksi nykyään monet järjestää hiljaiset hautajaiset . Tällaisissa suvun kokoontumisissa unohtuu usein täysin ne , jotka syvimmässä surussa painii . Ei yksinkertaisesti jaksa olla kiinnostunut ihmisistä siinä tilanteessa . Miehen sukuun en itse ole tämän jälkeen mitään yhteyttä pitänyt . Harmi sikäli , sillä mukavia ihmisiä , suurelta osin . Eihän mieskään yhteyttä pidä minun sukuuni .

Näin se vaan on...