En tiedä olisiko tämä kuulunut tuonne "rakkaus&rakastaminen"-palstalle, mutta samapa tuo. Siis gallup:
Suhteen päättymisestä kaksi vuotta. Osapuolet eivät tekemisissä toistensa kanssa, mutta ainakin toinen rakastaa toista vielä kovasti. Kertoakko toiselle vai ei? Kokemuksia?
Suhteen päättymisestä kaksi vuotta. Osapuolet eivät tekemisissä toistensa kanssa, mutta ainakin toinen rakastaa toista vielä kovasti. Kertoakko toiselle vai ei? Kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kannata kertoa. Elämän pitäisi mennä eteenpäin eikä junnata menneisyydessä.
Voit saada negatiivisen vastauksen, mutta eikös se sitten antaisi syytä mennä eteenpäin elämässä lopullisesti. Ei se ota, jos ei anna!Pidän peukkua!
Jees, ja teet ittes naurettavaks toisen silmissä. Säilyttäisit nyt edes jonkinlaisen itsekunnioituksen. Todnäk toista ei kiinnosta tippaakaan, tai saattaa jopa ärtyä, sen jälkeen paree pysyykin kaukana. Romantiikkaa tai mut järkee saa käyttää.
on kyllä menetettävä itsekunnioitus ennenkuin on mahdollista "mennä eteenpäin". Rakkauden tunnustaminen kannattaa aina. Olkaa avoimia!
Ei ole kokemuksia kertomisesta, mutta "kertoa vai ei" -arpomisesta kylläkin. Olen siis vastaavassa tilanteessa kanssasi, ei tekemistä ex-kumppanin kanssa ja suhteesta parisen vuotta. Itse olen jääräpäisesti päättänyt etten kerro todellisista tunteistani. Olenko edes sataprosenttisen varma niistä? En todellakaan tiedä.
Jos itse olet, kerro ihmeessä.
...ei pitäisi olla mitään pahaa. Rakkautta tähän maailmaan mahtuu ja sitä tarvitaankin, joten kerro jos rakastat häntä. Mitä väliä sillä on, rakastaako hän sinua. Toivottavasti rakastaa ainakin itseään ja tuntee olevansa rakastettu.
Ei sen luulisi pahaa tekevän kenellekään tässä kovassa maailmassa, jos joku rakastaa odottamatta sen kummempaa vastarakkautta.
Niin... En ole ajatellut asiaa siltä kannalta, että "menisi itsetunnon rippeet" tai että hänen pitäisi vastata tunteisiini.
Haluaisin vain hänen tietävän mitä tunnen, koska silloin aikanaan kun erosimme, emme osanneet selvittää asioitamme niin kuin piti.
Yhtä kaikki, hän on minulle edelleen tärkeä ja rakas. Vaikka emme yhdessä koskaan enää olisikaan...
Olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että kannattaa kertoa. Myös minä lähdin entisestä liitosta asioita sen kummemmin selvittämättä. Jo puolen vuoden jälkeen aloitin arpomisen, että jospa kertoisin epävarmoista tunteistani. Ja mietin pääni puhki, mitkä mahtavat olla exäni ajatukset. Olisiko liitto voinut jatkua sittenkin onnellisena, esim. parisuhdeterapian kautta? Oliko hän kuitenkin Se sielunkumppanini? Kysymysten määrää voi jatkaa loputtomiin...
Pelkästään kertomalla tunteistaan näihin kysymyksiin tuskin saa vastausta, mutta eipähän niillä enää niin paljoa vaivaa päätään.