Yritin aloittaa lahduttamisen tämän kuun alussa..taas. Ja asiat eivät ole muuttuneet miksikään. Huomaan, että minä en syö yhtään vähemmän, luulen vain niin, koska venytän nälkää pitkään ja sitten syön taas kunnolla ja mitä suuhun löytyy.
Laihdutuksen aikana minulla on kuin kaksi persoonaa (kuulostaa hullulta, mutta näin on) toinen ymmärtää mitä pitäisi syödä ja mitä ei, pitäisi lähetä kävelylle ja pitäisi venytellä. Toinen puoli taas syö ja himoitsee ruokaa koko ajan, eikä edes yritä lopettaa vaan antaa periksi. Tämä puoli on se doiminoiva puoli. Kun nälkä on ohi ja maha täynnä, laihduttaja tulee taas esiin ja sanoo, että tämän jälkeen en enää syö mitää epäterveellistä yms.
Onko kenelläkään muulla tälläisiä tuntemuksia? Haluan laihtua, mutta en osaa tai halua lopettaa syömistä. En taida olla valmis laihtumaan , enkä taida ymmärtää ihan kuinka paljon se vaatii tahtoa ja itsekuria.
Minulle laihdutus on itserääkkiä, josta ajan kuluttua alkaa nauttimaan, kun huomaa tulokset. Se on vaan niin pirun hidasta hommaa! Edes saisi sen 5kiloa pois...sitten 10.... edes sen.
Laihdutuksen aikana minulla on kuin kaksi persoonaa (kuulostaa hullulta, mutta näin on) toinen ymmärtää mitä pitäisi syödä ja mitä ei, pitäisi lähetä kävelylle ja pitäisi venytellä. Toinen puoli taas syö ja himoitsee ruokaa koko ajan, eikä edes yritä lopettaa vaan antaa periksi. Tämä puoli on se doiminoiva puoli. Kun nälkä on ohi ja maha täynnä, laihduttaja tulee taas esiin ja sanoo, että tämän jälkeen en enää syö mitää epäterveellistä yms.
Onko kenelläkään muulla tälläisiä tuntemuksia? Haluan laihtua, mutta en osaa tai halua lopettaa syömistä. En taida olla valmis laihtumaan , enkä taida ymmärtää ihan kuinka paljon se vaatii tahtoa ja itsekuria.
Minulle laihdutus on itserääkkiä, josta ajan kuluttua alkaa nauttimaan, kun huomaa tulokset. Se on vaan niin pirun hidasta hommaa! Edes saisi sen 5kiloa pois...sitten 10.... edes sen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ihme, että laihdutus ei onnistu, jos tuolla lailla "nälkää venytät".
Itse olen laihduttanut vuoden alusta, ja kahdeksan kiloa pudonnut - näkemättä kertaakaan nälkää, vaan päin vastoin olen syönyt monipuolisesti ja usein, 5-6 ateriaa päivässä, kolmen tunnin välein, noin 1500 kcal/päivä. Ja huom: varsinaista ylipainoa ei ollut aluksikaan (166/64 --> 166/56).
Merkitse ylös jokainen syömäsi pienikin suupala ja sen perään (edes summittaisesti) siitä saamasi kalorit. Näin ainakin tiedät, missä mennään päivän mittaan, se varmaan vähentää ylimääräistä mässäilyhimoa.
Mitä useammin syöt, sitä vähemmän ehdit kokea varsinaista nälkää ja ateriat pysyvät kohttuullisempina.
Itse syön 4-5 kertaa päivässä: aamiaisen, lounaan, välipalan, illallisen ja tarvittaessa iltapalan. Ja paino putoaa.
Eli: ruokapäiväkirja lyhyet ateriavälit.
Moi!
Olen ihan samanlainen kuin sinäkin, eli saamaton, vailla itsekuria! Olen myös ajatellut, etä ehkä en 'tarpeeksi halua' laihtua, koska se laihdutus on minulle tärkeää sen pari päivää, sit ei enää olekaan. En tiedä mistä ihmeestä se on kiinni??? Kun omia ajatuksia eikä tekoja näköjään hallitse täydellisesti... Kun ei vaan osaa, eikä ikinä onnistu!!! :(
Toisaalta, minussa taistelee kaksi puolta; toinen pitää ulkonäköä turhuutena, toinen haluaa olla simpsakka ja sitä kautta onnellisempi.
Meinaan siitä, mikä laihduttaminen toimii, itselläni painonvartijoiden points plussalla pudonnut 4 kiloa noin kolmessa viikossa. Ja se täytyy kyllä sanoa, että nälkä ei todellakaan ole ollut!!!
Siis tavoitele painonpudotusta max. 0,5 kg/viikko! Olle siinnikäs!
Tärkeää on, että syöt riittävän tiheästi väh viisi kertaa/vrk edes kunnollisen välipalan.
Ja muista, että rasvan kadottamiseen TARVITAAN rasvaa, käytä siis ruuanvalmistuksessa ja salatinkastikkeina hyvälaatuista kylmäpuristettua rasvaa (itse tykkään rypsistä).
Laita osa välipalasta sisältämään proteiineja (esim lasi maitoa on hyvä välipala vaikka suus jakeho muuta sanoisikin...): Mutta vastaavasti näkkärin päälle voit laittaa reilusti kevytjuustoa.
Proteiini auttaa muutoinkin hillitsemään hillitöntä nälän tunnetta eikä niin helposti tuu tarvetta syödä enempi kuin tarvis.
Jos et muutoin saa riittävästi hyvää rasvaa, niin napostele vaikka kolmisen oliivia välipalan yhteydessä tai pikku kouralllinen maapähkinöitä.
Sitten tietysti liikut kohtuullisesti.
Annat molemmille puoliskoillesui oman osansa...
aloitin laihiksen vuos sitten.
alku oli ihan hirveetä taistoa. koitin syödä järkevästi, olla nälissään, laskin kaloreita, mässäsin....
ruokapäiväkirjoja syvästi halveksuin. merkkasin vaan kalorit johonkin lappuselle ja niitä sit illalla ynnäilin että voisko vielä jotain napostaa. sitt pidin viikon ajan kirjaa johon merkkasin tarkasti kellon ajan ja mitä söin.
viikon päästä sitten tarkastelin kirjaa kuin ulkopuolinen ja löysin sieltä ne virheeni.
olen armoton iltasyöppö :P, ratkesin syömään töiden jälkeen rasvasta valmispizzaa ym. ym.
sulla löytyy omat jutut sieltä, mutta tuo päiväkirja paljastaa ne sulle viikon päästä.
omia ongelmia ratkoin näin:
iltasyöppöys - syön hyvin töiden jälkeen. yritän pitää itseni "työssä ja touhussa" ettei pupeltaminen olisi ainoa illanviettotapa, mainoskatkot ei automaattisesti tarkoita jääkaapille ravaamista. käsitöitä teen niin käsillä on muuta tekemistä kuin ruoan ahtaminen suuhun.
kevyet iltapalat, jugurttia, johon sotkettu maitorahkaa ja lisänä hedelmiä, marjoja. porkkana, lanttu, nauris, omena yms. viipaleita teen kipollisen jota on kiva narskutella kuin sipsejä. nauris on yllättävän hyvää, kokeile myös kyssäkaalia.
teen ruokaa myös pakkaseen sopiviin annoksiin, niin ei tarvi nälissään ja väsyneenä töistä tullessa välttämättä laittaa ruokaa vaan lämmittää valmis eineksen omasta pakkasesta.
valmis ruoka/leivonnaiset kannattaa heti jäähdyttyään pussittaa/purkittaa ja panna pois silmistä jääkaappiin tai pakastimeen :D
se on pienistä asioista kiinni.
pidä viikko sitä ruokapäiväkirjaa niin varmasti huomaat missä sulla se vika piilee.
onnea matkaan!