Otsikkoon viitaten. On tätä elämää tullut jo 40 vuotta kohta kuljettua ja uskallan sanoa kaikki, mitä voi vaikeuksia sattua kohdalle, on sattunut. Niin isän alkoholismi, lähisukulaisen itsemurhayritys kuin myös onnettomuudet ja kasvaimet. Viimeisimpänä avioero.
Avioero oli kohtuu raskas prosessi, johtuen siitä, että meillä oli yhteisiä lapsia. Harmitti rikkoa perhe, mutta se oli vain tehtävä. Harmitti myös aluksi exän uudet nyxät, mutta siitäkin pääsi lopulta yli. Nyt olemme hyvissä väleissä.
Olen kuitenkin huomannut, että nämä vastoinkäymiset ovat kovettaneet minua. Hyvällä tavalla. Otsikossa oleva sanonta pitää kuin pitääkin paikkaansa. Kunhan ne vastoinkäymiset vaan ottaa oikealla tavalla eikä jää murehtimaan niitä. Muutama vuosi nyt tullut sinkkuna oltua ja täytyy sanoa, että mikään, siis käytännössä mikään ei enää hetkauta minua ja saa päätä painuksiin. Korona on tuonut omat ongelmansa, työtilanteeseenkin vaikuttanut.
Pientä säätöä oli yhden itseäni nuoremman naisen kanssa. Hän osoittautui hyväksi kaveriksi, mutta huonoksi tyttökaveriehdokkaaksi. Kaverini olivat hänet lopulta nähneet yöelämässä toisen kanssa. Minulle yrittivät ns. varovaisesti kertoa asiasta. Suoraan sanottuna vain nauroin asialle ja sanoin heille ettei kannata pelästyä. Olen ok asian kanssa. Nuori nainen ja seikkailut vielä seikkailtavana. Ymmärrän häntä hyvin. Sitä paitsi Sörsselssönin sanoin, aina on helpompi löytää uusi muija kuin hyviä kavereita. ;)
Karikoita on koettu ja myös itse virheitä tehty. Eikä ihan vähän. Silti elämä hymyilee.
No mikä tämän kirjoituksen pointti oli? Tuskin juuri mikään. Kunhan ajankuluksi näpyttelen ja toivottelen samalla valoisampaa tulevaisuutta niille joilla vaikkapa avioeroprosessit käynnissä. Aika parantaa haavat vaikkei se siltä välttämättä juuri nyt tunnukaan. Kohta huomaat, että ihan hyvinhän tässä kuitenkin menee eikä pienet vastoinkäymiset tunnu enää missään.
Avioero oli kohtuu raskas prosessi, johtuen siitä, että meillä oli yhteisiä lapsia. Harmitti rikkoa perhe, mutta se oli vain tehtävä. Harmitti myös aluksi exän uudet nyxät, mutta siitäkin pääsi lopulta yli. Nyt olemme hyvissä väleissä.
Olen kuitenkin huomannut, että nämä vastoinkäymiset ovat kovettaneet minua. Hyvällä tavalla. Otsikossa oleva sanonta pitää kuin pitääkin paikkaansa. Kunhan ne vastoinkäymiset vaan ottaa oikealla tavalla eikä jää murehtimaan niitä. Muutama vuosi nyt tullut sinkkuna oltua ja täytyy sanoa, että mikään, siis käytännössä mikään ei enää hetkauta minua ja saa päätä painuksiin. Korona on tuonut omat ongelmansa, työtilanteeseenkin vaikuttanut.
Pientä säätöä oli yhden itseäni nuoremman naisen kanssa. Hän osoittautui hyväksi kaveriksi, mutta huonoksi tyttökaveriehdokkaaksi. Kaverini olivat hänet lopulta nähneet yöelämässä toisen kanssa. Minulle yrittivät ns. varovaisesti kertoa asiasta. Suoraan sanottuna vain nauroin asialle ja sanoin heille ettei kannata pelästyä. Olen ok asian kanssa. Nuori nainen ja seikkailut vielä seikkailtavana. Ymmärrän häntä hyvin. Sitä paitsi Sörsselssönin sanoin, aina on helpompi löytää uusi muija kuin hyviä kavereita. ;)
Karikoita on koettu ja myös itse virheitä tehty. Eikä ihan vähän. Silti elämä hymyilee.
No mikä tämän kirjoituksen pointti oli? Tuskin juuri mikään. Kunhan ajankuluksi näpyttelen ja toivottelen samalla valoisampaa tulevaisuutta niille joilla vaikkapa avioeroprosessit käynnissä. Aika parantaa haavat vaikkei se siltä välttämättä juuri nyt tunnukaan. Kohta huomaat, että ihan hyvinhän tässä kuitenkin menee eikä pienet vastoinkäymiset tunnu enää missään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.