ero. En jaksa enää. Avosuhde on muuttunut parissakymmenessä vuodessa vähitellen ja huomaamatta henkiseksi kiusaamiseksi. Mies mitätöi, sättii, vähättelee, nimittelee, ja suusta tulee vain ilkeilyä minua kohtaan. Teen 5-6 päiväistä viikkoa, kahtatoista tuntia töissä ja viimeisinkin hänen heittonsa oli etten tee mitään. ”Et ole koskaan tehnyt yhtään mitään!” Vähinä vapaa-aikoina olen yrittänyt ehdottaa yhteistä tekemistä, vaikka vain kävelyä laavulle tai muuta luontoretkeä, mihinkään hän ei lähde. Yhteinen aika pienintäkin hetkeä myöten on karsiutunut pois. Viimeisin huuto- ja haukkumaepisodi minua kohtaan alkoi kun hän oli unohtanut merkkipäiväni ja menin siitä sitten onneton sanomaan, koska kieltämättä olen surullinen ettei edes niillä ole miehelle mitään arvoa. Hän nauroi ja sen jälkeen huusi ivallisesti, että ”Ootko ihan tosissas nyt?! mä en tiedä ketään aikuista ihmistä, joka sanoo jostain tollasesta!” Päivä päivältä tulen surullisemmaksi. Miehen ilkkuva ja latistava tyyli on jokapäiväistä. Päivän kuulumisia, tai oikeastaan mitään, hän ei kysy. Vaikka sanoisin esim. terveydestä, että illalla nousi kuume tmv., hän ei koskaan kysy, miten voin. Jos tarvitsen apua johonkin, vastaus on ”tee ite, tee yksin, mene yksin”. Minusta ei ole jäljellä enää kuin haamu siitä iloisesta naisesta. Öisin itken salaa pahaa oloa. Ei läheisyyttä, ei halausta, ei hyviä sanoja. Mietin missä vaiheessa, ja miksi, elämä muuttui kylmäksi. Enää on vain yksinäisyys. Arvottomuus. Olen surullinen ja muiden läheisten seurassa on vaikea olla, koska en voi kertoa totuutta miehestä kenellekään, millainen hän minua kohtaan on. En tiedä, miten mies reagoi, mutta tämä ei voi enää jatkua jos toinen on vain agression purkukohde. Ehkä ehdotan jos jäisimme vain ystäviksi ja päästäisimme tästä irti. :(
Otettava miehen kanssa puheeksi
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Päästä ihmeessä irti. Elämä on lyhyt, ei sitä tarvitse kärsiä vaan nauttia.
Jospa itsenäistyisit ja alkaisit ihan uuden elämänjakson ilman että jäisitkään ns. ystävyydessä löysässä hirressä roikkumaan? Uuden suhteen luominen on siinä vaikeaa, jos nyt sellaista havitteletkaan. Kokemuksesta kerron, että 20 vuoden orjuudesta lähdettyäni huomasin itsellisen elämän varsin suloiseksi ja jäin sinkkuna elelemään, tehden mitä milloinkin tykkään, ja uuteen malliin sopeuduttuani aina hyvällä mielellä.
Haet lukijoilta lupaa elää itsenäitä ja onnellista elämää ilman tuota oksettavaa kuvatusta jonka kanssa nyt elät.
OK. Tässä sinulle lupa: Juokse niin lujaa kuin pystyt kaus tuon olin läheisyydestä. Mitä nopeammin ja kauemmas,sitä parempi! Nyt heti. Mieluummin jo eilen.
Ystävyyttä sen kanssa? Ehdottomasti EI! Vain poista tuo iljetys kokonaan elämästäsi ja muistipankistasi.
Valinta on tietenkin omasi. Sinulla onkaikki maailman valta tehdä elämästäsi juuri sellainen kuin haluat.
Miksi VALITSET viettää kallista aikaasi noin? Miksi?
Meillä ei ole avointa suhdetta eikä tule olemaan, ja vaikkapa eläisin vain muutaman vuoden niin haluan siltikin viettää elämäni loppuun asti sun kanssa rakas. Koskaan ei tiedä millo elämä päättyy, oli se sitten miten pitkä tai lyhyt niin haluan olla sun kanssa rakkaus ihan koko elämäni
Kaikki pitää mennä sinun toiveittesi mukaan. Sinä ehdotat, sinä teet jne.
Laiminlyöt parisuhteesi, töihin verhoutumalla. Suomalaiseen tapaan, tietenkin kaadat paskan miehesi päälle. Kun miehesi reakoi, syytät miestäsi. Missä sinun vastuusi?
Jos miehesi tuntee jääneensä yksin parisuhteessa, se tuntu vähintäänkin kiusaamiselta. Se on henkistä väkivaltaa. Itsekäs ja narsistinen ajattelumaailmasi korostaa sitä entisestään. Tottakai mies vähättelee, koska yhteistä aikaa ei löydy.
Jos yhteistä aikaa on vähän, niin joku märkä kostea typerä laavu jossakin korvessa, ei ole mikään vaihtoehto. Sellaisen ehdottaminen tuntuu v... ilkeilyltä.
Sitten pitäisi prinsessan päivä kuitenkin muistaa. Oletko nyt ihan tosissasi?
Erolla uhkaaminen, tietenkin on nerokas tapa, yrittää lannistaa jo loppuun rääkätty mies. Et sitten keksinyt mitään julmempaa?
Ymmärrätkö edes, että miehesi on yrittänyt todennäköisesti herätellä sinua, prinsessa unestasi? Tuskin käynyt edes mielessäsi.
Mut kiitos kirjoituksestasi. Se oli lähes täydellinen.
Laitoinkin rakkaalleni jo viestiä, kuinka onnekas nykyisin olenkaan.
Ei mulla ole ollut toiveita enää vuosiin. Olemme tehneet kaiken, minkä ja miten mies on halunnut. Elämän suurista kysymyksistä lähtien. Kirjoitat niin kun en olisi hänen kanssaan, mutta et näe sieltä tätä: Mies ei halua yhteistä aikaa. Toisekseen, minä en uhkaa. Se on viimeinen toteutuva merkki siitä, kuinka nainen työnnettiin elämästä pois.
Mistä mies pitää? Mitä haluaa? Onko sillä toinen? Ajatteleeko, että sulla on? Suhteenne on kriisissä.
Oli,kuin minun ajatukset olisit ilmoille tuonut.
Kuule luin huolellisesti kertomasi, jos kaikki on tosiaan noin pahasti.
Kannattaa sinun nyt ottaa maalaisjärki käyttöön ja lähteä mitä pikimmin tuollaisesta suhteesta pois kokonaan ja lopullisesti. Eikä hyvänen aika sentään, mitään ystävyys sopimuksia eikä muutakaan tuollaisen miehen kanssa.
Miehesi on joko pahimman luokan narsisti tai järkensä muuten menettänyt.
Toista ihmistä ei voi kohdella noin parisuhteessa.
Nyt vain otat järjen käyttöön ja alat vaivihkaa järjestellä omia asioitasi ja häivyt tuiosta suhteesta ilman minkäänlaisia selityksiä ja armon aneluja.
Lapun jätät pöydälle korkeintaan.
Tämä oli ystävän neuvo!