Porlammin sotasaalis vs Suomen kalustotappiot 1944

Porlammin motti vuoti JR 24:n takia.

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa
Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Kertaakaan se ei suorittanut annettua tehtävää loppuun saakka selviää jatkosodan historiasta.
Porlammin-Yläsommeen taisteluissa se jopa harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan.
Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän suomenruotsalaisen joukon suomenruotsalaiset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941--1945, osa 3. ss. 250-- 253.)

Suomalaiset kalustotappiot keskittyivät ajanjaksolle 10.6-20.6.44 Kannaksella ja 21.6-10.7.44 Laatokan Karjalassa.

Samoin Porlammin motti oli tulosta taisteluissa Kannaksella 10.8-2.9.41. Siis 2-3 viikkoa molemmissa tapauksissa. Suomessa on silmiinpistävästi vaiettu kesän 1944 kalustotappiosta. Niiden rinnalla sotasaaliit talvisodassa ja jopa huippua edustava Porlampi kalpenee.

Tyypillistä valikoivaa sotahistorian alleviivausta.

-----Stieglitz-----

Anonyymi kirjoitti:

Suomalaiset kalustotappiot keskittyivät ajanjaksolle 10.6-20.6.44 Kannaksella ja 21.6-10.7.44 Laatokan Karjalassa.

Samoin Porlammin motti oli tulosta taisteluissa Kannaksella 10.8-2.9.41. Siis 2-3 viikkoa molemmissa tapauksissa. Suomessa on silmiinpistävästi vaiettu kesän 1944 kalustotappiosta. Niiden rinnalla sotasaaliit talvisodassa ja jopa huippua edustava Porlampi kalpenee.

Tyypillistä valikoivaa sotahistorian alleviivausta.

-----Stieglitz-----

Lue lisää

Raatteentien sotasaalista:

4 822 kivääriä
190 pikakivääriä
106 konekivääriä
29 panssarintorjuntatykkiä
71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä
43 hyökkäysvaunua
10 panssariautoa
16 ilmatorjuntakonekivääriä
1 170 hevosta
260 kuorma-autoa
20 traktoria
15 moottoripyörää
47 kenttäkeittiötä
2 henkilöautoa

Erityyppisiä tykkiä 100 eli 15% suomalaisten menettämistä. Käsiaseita 4 822 eli vain 5% suomalaisten tappioista. Konetuliaseita 296 eli vain 7% suomalaisten kuukauden ajan tappioista 1944.

Kun Raatteentien kalustotappiot olivat katastrofaaliset 1 divisioonalle oli 9.6-10.7.44 kalustollinen katastrofi 10 suomalaiselle divisioonalle. Porlammella kalustotappiot 1941 olivat katastrofi 2-3 divisioonalle.

Anonyymi kirjoitti:

Raatteentien sotasaalista:

4 822 kivääriä
190 pikakivääriä
106 konekivääriä
29 panssarintorjuntatykkiä
71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä
43 hyökkäysvaunua
10 panssariautoa
16 ilmatorjuntakonekivääriä
1 170 hevosta
260 kuorma-autoa
20 traktoria
15 moottoripyörää
47 kenttäkeittiötä
2 henkilöautoa

Erityyppisiä tykkiä 100 eli 15% suomalaisten menettämistä. Käsiaseita 4 822 eli vain 5% suomalaisten tappioista. Konetuliaseita 296 eli vain 7% suomalaisten kuukauden ajan tappioista 1944.

Kun Raatteentien kalustotappiot olivat katastrofaaliset 1 divisioonalle oli 9.6-10.7.44 kalustollinen katastrofi 10 suomalaiselle divisioonalle. Porlammella kalustotappiot 1941 olivat katastrofi 2-3 divisioonalle.

Lue lisää

<<Kun Raatteentien kalustotappiot olivat katastrofaaliset 1 divisioonalle>>

Siis 2 divisioonalle eli 163. D ja 44. D

Anonyymi kirjoitti:

Suomalaiset kalustotappiot keskittyivät ajanjaksolle 10.6-20.6.44 Kannaksella ja 21.6-10.7.44 Laatokan Karjalassa.

Samoin Porlammin motti oli tulosta taisteluissa Kannaksella 10.8-2.9.41. Siis 2-3 viikkoa molemmissa tapauksissa. Suomessa on silmiinpistävästi vaiettu kesän 1944 kalustotappiosta. Niiden rinnalla sotasaaliit talvisodassa ja jopa huippua edustava Porlampi kalpenee.

Tyypillistä valikoivaa sotahistorian alleviivausta.

-----Stieglitz-----

Lue lisää

Unohtui Porlammin motin tankit...

Anonyymi kirjoitti:

Suomalaiset kalustotappiot keskittyivät ajanjaksolle 10.6-20.6.44 Kannaksella ja 21.6-10.7.44 Laatokan Karjalassa.

Samoin Porlammin motti oli tulosta taisteluissa Kannaksella 10.8-2.9.41. Siis 2-3 viikkoa molemmissa tapauksissa. Suomessa on silmiinpistävästi vaiettu kesän 1944 kalustotappiosta. Niiden rinnalla sotasaaliit talvisodassa ja jopa huippua edustava Porlampi kalpenee.

Tyypillistä valikoivaa sotahistorian alleviivausta.

-----Stieglitz-----

Lue lisää

Porlammin motti oli tulos läntisen Kannaksen valtausoperaatiosta, joka alkoi 21.8.1941 ja päättyi 1.9. eli kesti 12 päivää. Edelleenkin sen vertaaminen kaikkien rintamien tapahtumiin kesällä 1944 on epärehellistä, varsinkin jättämällä pois Ilomantsin mottitaistelu, jossa suomalaisten sotasaalis oli mm. toistasataa tykkiä ja satakunta heitintä.

Ja kuten monesti on todettu, niin ensiluokan kalustoa (tosin käyttökelvottomiksi tehtyinä) jäi viholliselle lähinnä eteläisellä Kannaksella. Muualla "menetetyistä" tykeistä melkoinen osa osa oli loppuun kuluneita kenttätykkejä ja vanhentuneita PST-tykkejä, joita ei enää tarvittu ja voitiin hylätä perääntyessä.

Niin, todellakin MONESTI. Suomalaisten tappiot löytyvät alan kirjallisuudesta ja niitä on monesti käsitelty sekä keskusteluissa että mediassa. Mutta aina joku vasta lukemaan oppinut löytää uusia ihmeellisiä "kätkettyjä" totuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Raatteentien sotasaalista:

4 822 kivääriä
190 pikakivääriä
106 konekivääriä
29 panssarintorjuntatykkiä
71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä
43 hyökkäysvaunua
10 panssariautoa
16 ilmatorjuntakonekivääriä
1 170 hevosta
260 kuorma-autoa
20 traktoria
15 moottoripyörää
47 kenttäkeittiötä
2 henkilöautoa

Erityyppisiä tykkiä 100 eli 15% suomalaisten menettämistä. Käsiaseita 4 822 eli vain 5% suomalaisten tappioista. Konetuliaseita 296 eli vain 7% suomalaisten kuukauden ajan tappioista 1944.

Kun Raatteentien kalustotappiot olivat katastrofaaliset 1 divisioonalle oli 9.6-10.7.44 kalustollinen katastrofi 10 suomalaiselle divisioonalle. Porlammella kalustotappiot 1941 olivat katastrofi 2-3 divisioonalle.

Lue lisää

Suomussalmen kirkonkylän suunnalta talvisodassa sotasaalista:

625 kivääriä
33 pikakivääriä
19 konekivääriä
12 panssarintorjuntatykkiä
25 kenttä- tai ilmatorjuntatykkiä
15 hyökkäysvaunua
2 panssariautoa
2 ilmatorjuntakonekivääriä
151 kuorma-autoa

Käsiaseissa ja konetuliaseissa tuskin edes 1% omista tappioista kesä-heinäkuulta 1944. Tykkimäärä 5% suomalaistappioista kesältä 1944.

Anonyymi kirjoitti:

Suomussalmen kirkonkylän suunnalta talvisodassa sotasaalista:

625 kivääriä
33 pikakivääriä
19 konekivääriä
12 panssarintorjuntatykkiä
25 kenttä- tai ilmatorjuntatykkiä
15 hyökkäysvaunua
2 panssariautoa
2 ilmatorjuntakonekivääriä
151 kuorma-autoa

Käsiaseissa ja konetuliaseissa tuskin edes 1% omista tappioista kesä-heinäkuulta 1944. Tykkimäärä 5% suomalaistappioista kesältä 1944.

Lue lisää

Suomussalmi-Raate sotasaalis yhteensä vain 16% käsiaseista, vajaa 8% konetuliaseita ja 20% tykeistä mitkä suomalaiset menettivät kesä-heinäkuussa 1944.

Tuosta voisi päätellä että sotasaaliit Suomussalmi-Raatteesta oli tuskin suuremmat kuin 1/6 kesän 1944 omista kalustotappiosta. Suomalaiset menettivät suuria määriä muuta materiaalia.

Anonyymi kirjoitti:

Suomalaiset kalustotappiot keskittyivät ajanjaksolle 10.6-20.6.44 Kannaksella ja 21.6-10.7.44 Laatokan Karjalassa.

Samoin Porlammin motti oli tulosta taisteluissa Kannaksella 10.8-2.9.41. Siis 2-3 viikkoa molemmissa tapauksissa. Suomessa on silmiinpistävästi vaiettu kesän 1944 kalustotappiosta. Niiden rinnalla sotasaaliit talvisodassa ja jopa huippua edustava Porlampi kalpenee.

Tyypillistä valikoivaa sotahistorian alleviivausta.

-----Stieglitz-----

Lue lisää

Pitäisi verrata koko jatkosodan kalustotappioita Suomi / NL.
Kyllä neukut menetti materiaalia mm. Tankkeja myös 1944.
Luulen että NL:n sotavoimien kalustotappiot olivat 25. 6.1941 - 4.9.1944 suuremmat kuin Suomen armeijan.

Wikipedia. Katso sieltä: Porlammin motti.

Eikö osasto Kuhlmayta olisi voitu pyytää pommittamaan varastot romuksi, ettei kaikki jää neukulle.

Kannaksella Suomi menetti 186 heitintä (50 mm-120 mm) ja ajalta 9.6-7.7.44. Aunuksessa 51 heitintä. Joten Vuorenmaan tiedoissa.

》》Suomen armeija ei saanut kuin kannettavat tavarat mukaan kun perääntyi metsäpolkuja pitkin kiertäen maihinnousun paikan sivuitse. Asiasta ei ole paljon huudeltu.《《

Etpä tunnu tietänän tästäkään aiheesta mitään, kiertotiestä puhumattakaan. Miksi levittelet valheita?

Kyllä Tuuloksen maihinnousu katkaisi radan ja tien aiheuttaen kalostotappioita. Kokonainen junakin jäi, ainakin yksi, ja paljon muutakin. Vasta keväällä valmistunut kiertotie pelasti kuitenkin pahimmalta, mutta mikään kinttupolku se ei ollut.

” Asiasta ei ole paljon huudeltu.”

Eikä ollut syytäkään, koska väittämäsi on valetta! Kiertotien kautta pelastettiin valtaosa jopa raskaasta tykistöstä keveistä puhumattakaan!

Anonyymi kirjoitti:

” Asiasta ei ole paljon huudeltu.”

Eikä ollut syytäkään, koska väittämäsi on valetta! Kiertotien kautta pelastettiin valtaosa jopa raskaasta tykistöstä keveistä puhumattakaan!

Lue lisää

Jatkosodan Säntämän tie kulki itä-länsisuuntaisena Säntämästä Ylä-Viteleeseen (Pikkoilaan). Tämän tien kautta vetäytyivät pääosat 5.Divisioonan joukoista Vitele-Suurimäki -viivytyslinjalle kesäkuun 1944 lopussa. Tien kiivain käyttöaika oli 25.-27.6. Tie jatkui Ylä-Viteleestä toisaalta länteen Viteleen kylään ja toisaalta pohjoiseen Suurimäen tielle.

Samaan tiestökokonaisuuteen kuului myös kaakko-luodesuuntainen Pioneeritie välillä Ylä-Tuulos - Ylä-Vitele. Tämän tien kautta vetäytyivät pääosat 15.Pikaatin joukoista.

Aunuksen Ryhmässä oli kevättalvella 1944 pelattu sotapeli, jonka yksi tärkeä päätelmä oli, että vihollisen mahdollinen maihinnousu Laatokalta olisi vaarallinen uhka, joka realisoituessaan katkaisisi rautatien ja Laatokan rantatien. Ryhmässä alettiin viipymättä varautua tällaiseen skenaarioon ja kunnostettiin edellä mainitut Säntämän tie ja Pioneeritie.

Säntämän tie hyödynsi osaksi valmiita tiepohjia ja osaksi metsälinjoja. Pehmeimpiin kohtiin tehtiin kapulatieosuuksia. Reitti kulki Säntämästä Tuuloksenjoen itärantaan Keitojan taloryhmän kohdalle. Säntämästä on matkaa tähän kymmenisen kilometriä. Keitojalta ura jatkui joen itärantaa seuraten länsiluoteeseen reilut kolme kilometriä kenttäsillalle (koordinaatti), josta mentiin Tuuloksenjoen yli. Sillan länsipuolella 700 metrin päässä ura liittyi kaakosta tulevaan Pioneeritiehen. Tästä reitti jatkui viisi kilometriä luoteeseen Ylä-Viteleen kylään, mistä tiereitti haarautui kahtia: länteen Viteleen kylään ja pohjoiseen Suurimäen suuntaan Viteleenjoen ylittävän sillan kautta.

Kun vihollinen teki 23.6.1944 aamulla maihinnousun Tuuloksen ja Viteleen väliselle rannikolle ja katkaisi sekä Laatokan rantamaantien että rautatien, Säntämän tien ja Pioneeritien eteen tehty työ osoittautui arvokkaaksi. Noiden teiden kautta siis 5.D ja 15.Pr kykenivät vetäytymään taaemmalle viivytyslinjalle, mikä säilytti Aunuksen Ryhmän omissa käsissä mahdollisuuden torjua vihollisen hyökkäykset myöhemmin U-asemassa ja näin estää vihollisen pääsy Karjalan Kannaksen suomalaisjoukkojen selustaan. ENa 2017.

https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1122/country/9/area/90/

Anonyymi kirjoitti:

” Asiasta ei ole paljon huudeltu.”

Eikä ollut syytäkään, koska väittämäsi on valetta! Kiertotien kautta pelastettiin valtaosa jopa raskaasta tykistöstä keveistä puhumattakaan!

Lue lisää

Kaikkein raskaimpia tykkejä jäi evakuoimatta. Samoin merijalkaväen maihinnousu Viteleessä aiheutti viivästyksiä joukko- ja kalustokuljetuksille Laatokan Karjalasta VKT-asemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkein raskaimpia tykkejä jäi evakuoimatta. Samoin merijalkaväen maihinnousu Viteleessä aiheutti viivästyksiä joukko- ja kalustokuljetuksille Laatokan Karjalasta VKT-asemaan.

Lue lisää

Jep, osa siirtymässä olleista joukoista jouduttiin kääntämään sillanpäätä vastaan. Pioneeripataljoona ei kuitenkaan saanut heitettyä raskaan tulen ja ilmavoimien hyvin tukemia neuvostojoukkoja takaisin Laatokkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkein raskaimpia tykkejä jäi evakuoimatta. Samoin merijalkaväen maihinnousu Viteleessä aiheutti viivästyksiä joukko- ja kalustokuljetuksille Laatokan Karjalasta VKT-asemaan.

Lue lisää

"Kaikkein raskaimpia tykkejä jäi evakuoimatta."

Kauaskantoisimmat Laatokan rannikkopuolustuksen tykit oli jo aikaisemmin siirretty pois kriittisimmiltä alueilta.
Maihinnousun torjuntaan käytettiin vain kenttätykistöä eikä niillä yletetty Laatokalla seilaaviin isompiin maihinnousun tukialuksiin.

Syvärille jätettiin ammusten loputtua lukot poistettuna Talvisodan lahjoitustykistöä, joita oli käytetti sulkutykistönä uudempien tykkien säästämiseksi.

Tässä on nyt kyseessä pelkästään kenttätykkien lukemat.

Osa suomalaista tykistöä menetti kalustonsa peräti KAHTEEN KERTAA viholliselle. 1. Kerta tapahtui Valkeasaaren lohkolla ja toinen kerta Rokkalanjoella.

PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN

Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen materiaalitappiot koko sodan aikana. Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan 10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä 64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen taistelujen luonteesta kertoo muun muassa Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet. Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa (76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14 kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli 20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo 25 ja Järeä patteristo 1. VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa ja neljä patteria tykkien lukumäärän ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun 14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä ollutta rykmentinkanuunaa (76 RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot olivat 117 tykkiä. Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan 17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti 2:n tappiot olivat 17 kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä

PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN

Kesän 1944 taistelussa Karjalan kannaksella menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa oli valitettavan paljon raskasta ja järeää kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön kokonaisvahvuudesta.

Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.

Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.

Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.

s. 539-540:

IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä

Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 (tai 318) tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538).

Suomen johto oli yrittänyt irtautua siedettävillä rauhanehdoilla jo ennen kesää 1944, mutta Stalin valitsi mieluummin ensin kohtuuttomat ehdot ja hyökkäyssodan.

Anonyymi kirjoitti:

Suomen johto oli yrittänyt irtautua siedettävillä rauhanehdoilla jo ennen kesää 1944, mutta Stalin valitsi mieluummin ensin kohtuuttomat ehdot ja hyökkäyssodan.

Ehdot eivät oleellisesti muuttunut. Se muuttui että elokuun lopulla Saksan vetäydyttyä Virosta sen mahdollisuudet puuttua Suomen tapahtumiin oleellisesti heikkeni. Ja Saksan polttoainetilanne paheni dramaattisesti heinäkuun alusta lähtien eteenkin Luftwaffen osalta.

Tappiot selittyvät sillä, että kesäkuussa oli suuria taisteluja kuten Kuuterselkä, Siiranmäki ja Tali-Ihantala. Perääntymisvaiheessa osa joukoista hajaantui, mutta ne koottiin uudelleen ja pysyvien karkureiden määrä jäi lopultakin pieneksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tappiot selittyvät sillä, että kesäkuussa oli suuria taisteluja kuten Kuuterselkä, Siiranmäki ja Tali-Ihantala. Perääntymisvaiheessa osa joukoista hajaantui, mutta ne koottiin uudelleen ja pysyvien karkureiden määrä jäi lopultakin pieneksi.

Lue lisää

Miksi käytät kaunisteltua terminologiaa kuten "joukot hajaantuivat"? Oikea ilmaisu: joukot lyötiin hajalle. 😄

75 mm pst-tykkejä menetetty ainakin 67 sillä tilastojen mukaan mallia 40 olisi menetetty tuo 60 kpl ja malli K38 seitsemän. Suomi osti näitä vanhemman mallisia kaikkiaan 46 kpl ja mallia 40, ennen suurhyökkäystä 130 ja heinä-elokuussa 80. Siis yli puolet 75 mm Pak 40 pst-tykeistä menetettiin mutta tilalle tuli 20 enemmän. Nämä aseet on kuitenkin otettu käyttöön vasta heinäkuun puolestavälistä lähtien. Rykmenttien tykkikomppaniat eivät niitä käyttäneet vaan niiden aseistus oli 37 mnm ja varsinkin 45 mm pst-tykkejä.

Eli joitakin kymmeniä, joista valtaosa ja virattomia 37 ja 45 mm:n tykkejä. Tehokkaita tykkejä jäi kuitenkin täysin riittävästi siihen, että hyökkääjä otti nekkuunsa viidessä peräkkäisessä Suomen torjuntavoitossa!

Anonyymi kirjoitti:

75 mm pst-tykkejä menetetty ainakin 67 sillä tilastojen mukaan mallia 40 olisi menetetty tuo 60 kpl ja malli K38 seitsemän. Suomi osti näitä vanhemman mallisia kaikkiaan 46 kpl ja mallia 40, ennen suurhyökkäystä 130 ja heinä-elokuussa 80. Siis yli puolet 75 mm Pak 40 pst-tykeistä menetettiin mutta tilalle tuli 20 enemmän. Nämä aseet on kuitenkin otettu käyttöön vasta heinäkuun puolestavälistä lähtien. Rykmenttien tykkikomppaniat eivät niitä käyttäneet vaan niiden aseistus oli 37 mnm ja varsinkin 45 mm pst-tykkejä.

Lue lisää

Vähemmän kuin puolet olemassa olevista Pak 40 tykeistä. Niitä oli hankittu 130 kpl ja menetettiin 60 kpl 9.6-7.7.44.

Anonyymi kirjoitti:

Eli joitakin kymmeniä, joista valtaosa ja virattomia 37 ja 45 mm:n tykkejä. Tehokkaita tykkejä jäi kuitenkin täysin riittävästi siihen, että hyökkääjä otti nekkuunsa viidessä peräkkäisessä Suomen torjuntavoitossa!

Lue lisää

Noista 75 mm saksalaisista malli 40 tykeistä menetetty puolet. 50 mm tykeistä 1/3. Osuus huomattava sillä ne olivat divisioonien tykkikomppanioiden aseita. Ei niitä rykmenttien tykkikomppanioilla edes ollut.
Nämä 50 mm saksalaiset pst-tykit annettiin neljälle yksikölle: ratsuväkiprikaati (6), panssaridivisioona (6), 5.D (6) ja 1.D (6). 9/24 menetetty eli 40%. Jv-prikaatit eivät saaneet 50-75 mm pst-tykkejä.

Näin ollen 12 jv dividioonalla sen 24 tykkikomppanissa on pitänyt olla 24x6 =144 pst-tykkiä (muita kuin 50 mm) . PS. D:ssä voinut olla myös kymmenkunta muita kuin 50 mm tykkejä.

Nämä yksiköt menettäneet niin ikään n. 40% pst-tykeistään.

Kesän 1944 seurauksena Suomen tykistö oli syksyllä suurempi ja laadukkaampi kuin saman vuoden keväällä.

Anonyymi kirjoitti:

Kesän 1944 seurauksena Suomen tykistö oli syksyllä suurempi ja laadukkaampi kuin saman vuoden keväällä.

25 pstoa oli menetetty, tilalle aiottiin ostaa 57 pstoa, mutta tämä ei toteutunut. Suomi itse pystyi korvaamaan vuosittain vain 5-6 pstoa 105 mm haupitseilla.

Anonyymi kirjoitti:

25 pstoa oli menetetty, tilalle aiottiin ostaa 57 pstoa, mutta tämä ei toteutunut. Suomi itse pystyi korvaamaan vuosittain vain 5-6 pstoa 105 mm haupitseilla.

Silti Suomen tykistö oli syksyllä suurempi ja laadukkaampi kuin saman vuoden keväällä.

Eiköhän osa pikakiväärien joukosta ollut myös Lahti - Salorantoja, joista tuskin neukku paljoa kostui!

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän osa pikakiväärien joukosta ollut myös Lahti - Salorantoja, joista tuskin neukku paljoa kostui!

2/3 rintamajoukkojen pikakivääreistä jo asemasodasta lähtien oli Dektrajevejä ja 1/3 Lahti-Saloranta - mallia. Lisäksi kotirintamalla oli onnettomia ranskalaisia I maailmansodan aikaisia tekeleitä.

<<Raatteentien, Suomussalmen ja Porlammin sotasaaliit olivat pikemminkin lähellä 2:3 vihollisen tappioista kaatuneet/sotavangit. 1 000 asetta kohden 1500 miestappioita.>>

NL:n divisioonassa näyttäisi kivääreitä olleen aseena vain noin kolmanneksella koko divisioonan vahvuudesta.



Lähteenä Leo Karttimo ja K. E. Salminen Rannikolta Raatteen tielle s.219

Paavo Susitaipaleen tutkimusten mukaan Talvisodanaikaisen divisioonan kokoonpanossa oli mm:
- 16 729 henkilöä
- 7042 hevosta, joista 3300 huollossa
- 48 hyökkäysvaunua
- 10 panssariautoa
- 16 henkilöautoa
- 97 kuorma-autoa
- 3 lentokonetta
- 9 614 kivääriä
- 372 pikakivääriä
- 166 konekivääriä
- 18 kranaatinheitintä
- 36 panssarintorjuntatykkiä
- 22 rykmentintykkiä
- 21 ilmatorjuntatykkiä
- 36 kenttätykkiä tai haupitsia

" juuri ollut 50 mm heittimiä käytössä."

50 mm heittimillä ei tehnyt yhtään mitään!!!

Anonyymi kirjoitti:

" juuri ollut 50 mm heittimiä käytössä."

50 mm heittimillä ei tehnyt yhtään mitään!!!

Suomalaiset käyttivät jääkäripataljoonissa jonkin verran 50 mm heittimiä ja häirintäaseina asemasodan aikana. Arviot valmistetuista ammuksista jatkosodassa 30 000 - 50 000. Sodan jälkeen ammuksia jäljellä jonkin verran yli 12 000.