Sinä!
Sinä olet valloittava.
Sinä olet sinkku, luulen.
Sinä lienet sinkku; ainakin yhteiset työkaverimme ovat sinulle heittäneet herjoja, joista näin voi päätellä.
Sinut minä tahtoisin...
Sinä olet täydellinen...
Olet kaunis, nauravainen, sanavalmis...
Kerran hurmasit minut odottamattomalla sutkauksella, muistatko?
Meissä on paljon samaa.
Jopa nimikirjaimet! Ne eivät ole samat, mutta yksi yhtäläisyys niistäkin löytyy.
Sinuun olen hurmaantunut...
Sinut minä tahtoisin...
Mutta mitä tehdä?
Viime syksystä asti olen koettanut vaivihkaa herätellä mielenkiintoasi.
Hyvin varovasti, tietysti, mehän olemme työtovereita.
Työtovereita 40-päisessä työryhmässä.
Hyvin varovasti, ettet sinä pelästyisi ja alkaisi inhota työpaikkaasi.
Hyvin varovasti, ettet sinä alkaisi pelätä töihin tuloa aamuisin.
Olen koettanut mielenkiintoasi herätellä.
Kysellyt kuulumisiasi.
Puhellut arkipäiväisyyksiä - vain jotain sanoakseni.
Puhellut - kunnes joku työtovereistamme on tullut ja vienyt huomiosi.
Mielenkiintoasi olen koettanut herätellä.
Lienenkö siinä onnistunutkin?
Olen puhellut arkipäiväisyyksiä kanssasi.
Puhellut - mutta usein sinä olet sen aloittanut.
Monesti sinä olet ryhtynyt puhumaan, minä olen vain vastannut.
Monesti olet ryhtynyt puhumaan, mutta johtuuko se minusta?
Monesti, mutta teetkö kaikille niin?
Lienenkö onnistunut herättämään mielenkiintosi?
Ainakin kerran olet minua tervehtinyt.
Tervehtineet me olemme toisiamme monestikin.
Mutta ainakin kerran - erityisesti minua.
Vai oliko se sattumaa...?
Mietin, olisitko sinä kiinnostunut minusta.
Olen koettanut kiinnittää huomiotasi.
Mutta vain varovasti, ettet säikähtäisi.
Varovasti, moikkaamalla, turhanpäiväisyyksiä juttelemalla.
Oletko huomannut?
Oletko huomannut mielenkiintoni?
Oletko huomannut hämmennykseni, kun yllättäen tapaan sinut?
Tapaan sinut, kuten silloin lomalla?
Tapaan sinut, kuten kerran kahdesti peräkkäin samana iltana kylillä?
Tapaan sinut, vaikka vain työpaikallamme?
Oletko huomannut, miten koetan vaivihkaa katsoa sinua?
Oletko huomannut, miten jään jälkeesi tuijottamaan, kun poistut taukohuoneestamme?
Oletko huomannut?
Olen koettanut herättää mielenkiintosi.
Oletko huomannut sen?
Oletko valmis seuraavaan vaiheeseen?
Oletko valmis juttelemaan kanssani hiukan syvällisemmin?
Pelästytkö, jos alan piirittää sinua lisää?
Lisää, mutta vain aivan vähän enemmän?
Pelästytkö, jos istun viereesi taukohuoneessamme?
Tähän asti käytökseni lienee mahtunut vielä normaalin työtoveruuden raameihin.
Pelästytkö, ellei se enää mahdukaan?
Vai odotatko ratkaisevampaa siirtoa?
Odotatko minun kysyvän...
Kysyvän, lähtisitkö jonnekin kanssani?
Lähtisitkö kanssani illalliselle?
Lähtisitkö kanssani lenkille?
Lähtisitkö kanssani... Mihin vaan?
Vai kokisitko ehdotukseni julkeaksi?
Haluaisitko ensin vain puhua?
Puhua meistä, sinun ja minun tunteista?
Haluaisitko minun kysyvän sinulta suoraan?
Kysyvän vaikkapa, oletko naimisissa?
Kysyvän vaikkapa, haluaisitko keskustella, tulisiko meistä hyvä pari?
Vai pelästyisitkö, jos kysyisin niin?
Haluaisitko minun sanovan suoraan, että rakastan sinua?
Vai pelästyisitkö, jos sanoisin niin?
Pelästyisitkö niin, ettet voisi olla enää niin ihana seurassani?
Pelästyisitkö niin, että alkaisit inhota työtäsi?
Pelästyisitkö niin, ettet enää voisi jatkaa samassa työssä minun kanssani?
Odotatko minun sanovan jotakin?
Odotatko minun kysyvän jotakin?
Vai pelästytkö, jos sanon tai kysyn?
Odotatko minun alkavan piirittää sinua hiukan ahkerammin?
Vai pelästytkö, jos teen niin?
Odotatko minun olevan vain työtoveri sinulle?
Odotatko minun pysyvän edelleen tarkasti työtoveruuden raameissa?
Vai odotatko kenties, että lopetan tähänastisetkin huomionkerjäämiset?
Oletko huomannut, että koetan herättää mielenkiintosi?
Oletko huomannut mielenkiintoni?
Oletko huomannut - ja tuntenut itsesi kiusaantuneeksi?
Toivonut, etten kuolaisi perääsi?
Toivonut, etten puhuisi sinulle?
Mitä tehdä?
Voisiko meistä tulla jopa aviopari?
Aviopari, joka elää elämänsä loppuun asti yhdessä?
Aviopari, joka työskentelee eläkkeeseen asti samassa työpaikassa?
Voisiko meistä tulla seurusteleva pari?
Pari, joka jossain vaiheessa eroaa?
Pari, joka erottuaankin voi jatkaa ystävinä?
Pari, joka erottuaankin voi työskennellä samassa työpaikassa?
Vai tuleeko meistä koskaan mitään?
Miten voin tietää?
Mistä tiedän, mitä tehdä?
Hukkaanko elämäni tilaisuuden suojellakseni työyhteisöämme väliseltämme jännitteeltä?
Hukkaanko elämäni tilaisuuden, jotta et pelästyisi ja alkaisi inhota työtäsi?
Vai otanko seuraavan askeleen sinun suhteesi?
Askeleen, joka saattaa pilata työilosi?
Minun työiloni ei pakeista kärsisi, sen tiedän...
Mutta kokisitko sinä ahdistavaksi olla sen jälkeen samassa työssä kanssani?
Otanko seuraavan askeleen, otanko riskin?
Askeleen, joka on... Mikä?
Pyydänkö illalliselle, lenkille?
Vai tuppaudunko seuraasi juttelemaan, kyselemään?
Paljastanko lopullisesti mielenkiintoni?
Mitä voin tehdä?
Unohdanko sinut?
Käynkö viimeiseen taistoon?
Vai odotanko?
Odotanko - vaikka edessä on kuukausien tauko, jolloin emme näe...
Odotanko kuukausien taukoa edeltävään päivään?
Teenkö lopullisen iskun juuri silloin, lauantaina?
Mitä siis tehdä?
Minä kyllä tahtoisin sinut.
Ottaisin sinut siipieni suojaan.
Pitäisin sinusta huolta.
Nauraisin kanssasi, lohduttaisin surussasi.
Mutta haluatko sinä?
Miten saan selville, haluatko sinä?
Kysymällä voin pilata elämäsi.
Jättämällä kysymättä voin hukata elämäni tilaisuuden.
Mieluummin hukkaisin tilaisuuteni kuin pilaisin elämäsi...
Mutta pilaisinko elämäsi?
Vai odotatko sitä?
Mitä tehdä?
En tiedä, mitä tekisin.
Mutta sinut minä tahtoisin...
Mutta mitä tehdä?
Sinä olet valloittava.
Sinä olet sinkku, luulen.
Sinä lienet sinkku; ainakin yhteiset työkaverimme ovat sinulle heittäneet herjoja, joista näin voi päätellä.
Sinut minä tahtoisin...
Sinä olet täydellinen...
Olet kaunis, nauravainen, sanavalmis...
Kerran hurmasit minut odottamattomalla sutkauksella, muistatko?
Meissä on paljon samaa.
Jopa nimikirjaimet! Ne eivät ole samat, mutta yksi yhtäläisyys niistäkin löytyy.
Sinuun olen hurmaantunut...
Sinut minä tahtoisin...
Mutta mitä tehdä?
Viime syksystä asti olen koettanut vaivihkaa herätellä mielenkiintoasi.
Hyvin varovasti, tietysti, mehän olemme työtovereita.
Työtovereita 40-päisessä työryhmässä.
Hyvin varovasti, ettet sinä pelästyisi ja alkaisi inhota työpaikkaasi.
Hyvin varovasti, ettet sinä alkaisi pelätä töihin tuloa aamuisin.
Olen koettanut mielenkiintoasi herätellä.
Kysellyt kuulumisiasi.
Puhellut arkipäiväisyyksiä - vain jotain sanoakseni.
Puhellut - kunnes joku työtovereistamme on tullut ja vienyt huomiosi.
Mielenkiintoasi olen koettanut herätellä.
Lienenkö siinä onnistunutkin?
Olen puhellut arkipäiväisyyksiä kanssasi.
Puhellut - mutta usein sinä olet sen aloittanut.
Monesti sinä olet ryhtynyt puhumaan, minä olen vain vastannut.
Monesti olet ryhtynyt puhumaan, mutta johtuuko se minusta?
Monesti, mutta teetkö kaikille niin?
Lienenkö onnistunut herättämään mielenkiintosi?
Ainakin kerran olet minua tervehtinyt.
Tervehtineet me olemme toisiamme monestikin.
Mutta ainakin kerran - erityisesti minua.
Vai oliko se sattumaa...?
Mietin, olisitko sinä kiinnostunut minusta.
Olen koettanut kiinnittää huomiotasi.
Mutta vain varovasti, ettet säikähtäisi.
Varovasti, moikkaamalla, turhanpäiväisyyksiä juttelemalla.
Oletko huomannut?
Oletko huomannut mielenkiintoni?
Oletko huomannut hämmennykseni, kun yllättäen tapaan sinut?
Tapaan sinut, kuten silloin lomalla?
Tapaan sinut, kuten kerran kahdesti peräkkäin samana iltana kylillä?
Tapaan sinut, vaikka vain työpaikallamme?
Oletko huomannut, miten koetan vaivihkaa katsoa sinua?
Oletko huomannut, miten jään jälkeesi tuijottamaan, kun poistut taukohuoneestamme?
Oletko huomannut?
Olen koettanut herättää mielenkiintosi.
Oletko huomannut sen?
Oletko valmis seuraavaan vaiheeseen?
Oletko valmis juttelemaan kanssani hiukan syvällisemmin?
Pelästytkö, jos alan piirittää sinua lisää?
Lisää, mutta vain aivan vähän enemmän?
Pelästytkö, jos istun viereesi taukohuoneessamme?
Tähän asti käytökseni lienee mahtunut vielä normaalin työtoveruuden raameihin.
Pelästytkö, ellei se enää mahdukaan?
Vai odotatko ratkaisevampaa siirtoa?
Odotatko minun kysyvän...
Kysyvän, lähtisitkö jonnekin kanssani?
Lähtisitkö kanssani illalliselle?
Lähtisitkö kanssani lenkille?
Lähtisitkö kanssani... Mihin vaan?
Vai kokisitko ehdotukseni julkeaksi?
Haluaisitko ensin vain puhua?
Puhua meistä, sinun ja minun tunteista?
Haluaisitko minun kysyvän sinulta suoraan?
Kysyvän vaikkapa, oletko naimisissa?
Kysyvän vaikkapa, haluaisitko keskustella, tulisiko meistä hyvä pari?
Vai pelästyisitkö, jos kysyisin niin?
Haluaisitko minun sanovan suoraan, että rakastan sinua?
Vai pelästyisitkö, jos sanoisin niin?
Pelästyisitkö niin, ettet voisi olla enää niin ihana seurassani?
Pelästyisitkö niin, että alkaisit inhota työtäsi?
Pelästyisitkö niin, ettet enää voisi jatkaa samassa työssä minun kanssani?
Odotatko minun sanovan jotakin?
Odotatko minun kysyvän jotakin?
Vai pelästytkö, jos sanon tai kysyn?
Odotatko minun alkavan piirittää sinua hiukan ahkerammin?
Vai pelästytkö, jos teen niin?
Odotatko minun olevan vain työtoveri sinulle?
Odotatko minun pysyvän edelleen tarkasti työtoveruuden raameissa?
Vai odotatko kenties, että lopetan tähänastisetkin huomionkerjäämiset?
Oletko huomannut, että koetan herättää mielenkiintosi?
Oletko huomannut mielenkiintoni?
Oletko huomannut - ja tuntenut itsesi kiusaantuneeksi?
Toivonut, etten kuolaisi perääsi?
Toivonut, etten puhuisi sinulle?
Mitä tehdä?
Voisiko meistä tulla jopa aviopari?
Aviopari, joka elää elämänsä loppuun asti yhdessä?
Aviopari, joka työskentelee eläkkeeseen asti samassa työpaikassa?
Voisiko meistä tulla seurusteleva pari?
Pari, joka jossain vaiheessa eroaa?
Pari, joka erottuaankin voi jatkaa ystävinä?
Pari, joka erottuaankin voi työskennellä samassa työpaikassa?
Vai tuleeko meistä koskaan mitään?
Miten voin tietää?
Mistä tiedän, mitä tehdä?
Hukkaanko elämäni tilaisuuden suojellakseni työyhteisöämme väliseltämme jännitteeltä?
Hukkaanko elämäni tilaisuuden, jotta et pelästyisi ja alkaisi inhota työtäsi?
Vai otanko seuraavan askeleen sinun suhteesi?
Askeleen, joka saattaa pilata työilosi?
Minun työiloni ei pakeista kärsisi, sen tiedän...
Mutta kokisitko sinä ahdistavaksi olla sen jälkeen samassa työssä kanssani?
Otanko seuraavan askeleen, otanko riskin?
Askeleen, joka on... Mikä?
Pyydänkö illalliselle, lenkille?
Vai tuppaudunko seuraasi juttelemaan, kyselemään?
Paljastanko lopullisesti mielenkiintoni?
Mitä voin tehdä?
Unohdanko sinut?
Käynkö viimeiseen taistoon?
Vai odotanko?
Odotanko - vaikka edessä on kuukausien tauko, jolloin emme näe...
Odotanko kuukausien taukoa edeltävään päivään?
Teenkö lopullisen iskun juuri silloin, lauantaina?
Mitä siis tehdä?
Minä kyllä tahtoisin sinut.
Ottaisin sinut siipieni suojaan.
Pitäisin sinusta huolta.
Nauraisin kanssasi, lohduttaisin surussasi.
Mutta haluatko sinä?
Miten saan selville, haluatko sinä?
Kysymällä voin pilata elämäsi.
Jättämällä kysymättä voin hukata elämäni tilaisuuden.
Mieluummin hukkaisin tilaisuuteni kuin pilaisin elämäsi...
Mutta pilaisinko elämäsi?
Vai odotatko sitä?
Mitä tehdä?
En tiedä, mitä tekisin.
Mutta sinut minä tahtoisin...
Mutta mitä tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kunhan vain ET JÄÄ HILJAISEKSI!!
et menetä mitään vaikka hän kieltäytyisi, mutta jos hän vastaa joo etkä ole kysynyt menetätä YHDEN ELÄMÄN !
tule aamukahvilla pöytääni, niin annan ohjeet.
Kaikki yksityskohdat käy justiinsa kohdalleen. Oletkohan juuri sinä? Suosittelen, että kysyt suoraan. Vain näin asiat selviävät. Voithan aluksi kysyä ihan työkaverina et oonko sinkku. Iik, jos olet sinä, luulen että olemme luodt toisillemme...
No sehän selviää pian!
Mainitsin ensimmäisessä viestissäni sutkausen. Jos olet "Sinä", osaat vastata: Mikä oli se kysymykseni, johon vastasit juuri tuolla sutkauksella?
Tuollaisia minäkin haaveilin vuoden päivät. Kunnes viikko sitten sanoin suoraan, että tykkään susta ja silitin poskesta. ja olen todella ylpeä itsestäni. Siivouskomeroon päädyttiin siltä seisomalta ja kyllä kelpasi. On ihanaa olla ihastunut keväällä!!!
Ole ystävällinen ja keskity töihisi.
Muuten on monon kuva persuuksissasi hyvin nopeasti. Sitten on aikaa haaveilla vapaasti.
....kun valjastettu vesimassa lasketaan vapaaksi ja se saa vyöryä voimallaan vielä sille varatussa uomassaan. Kuohujen pärskeessä jokainen pisara huutaa etsien kohtaa joka mahdollistaisi löytää oman paikkansa kohti auringonsäteitä....
Hassu ajatus tekstistäsi, joka oli kuin sisälläsi vellovan piilotetun rakkauden kaunis hätähuuto.
Maailmankaikkeus on suuri ja ihminen siinä suuressa kaikkeudessa hyvin pieni tekijä, mutta rakkaus voi olla sitä suurta maailmankaikkeuttakin suurempaa.
Siis mene ja yritä tehdä unelmistasi totta. Kenties ne ovatkin teidän molempien yhteisiä unelmia.
0len tunteeton, kaiken kokenut ja voin naida vaikka pillaria.