Erosin eilen epäterveellisestä ja väkivaltaisesta suhteesta. Onko normaalia että en ikävöi eksääni yhtään, koska usein kuulee vain että kestää monta kuukautta päästä yli jostain ja musta tuntuu että oisin jo yhessä päivässä päässy yli.
Onko normaalia etten ikävöi eksääni yhtään?
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Njaa, toiset pääsee helpommalla ja toiset suree vähän pidempään. Tarpeeksi paska suhde kun on niin ei tarvitse välttämättä surra yhtään.
Luultavasti ja toivottavasti olet mielessäsi tehnyt eroa jo pitkään, joten olet jo henkisesti valmistautunut eroon kauan ennen todellista eroa.
Toisaalta erilaiset ajatukset voivat tulla pidemmälläkin viiveellä.
Älä kuitenkaan käytä "erosta yli pääsemistä" tekosyynä mennä nopeasti uuteen suhteeseen.
Minusta on normaalia. Varsinkin jos on itse tehnyt eropäätöksen, on jo pidemmän aikaan miettinyt eroa ja tunteet kuihtuneet aikaa sitten, niin ei se virallinen eroaminenkaan välttämättä mitään tuntemuksia laukaise. Ehkä helpotuksen tunteen ennemminkin, kun vihdoin on päässyt eroon ikävästä suhteesta. Itselläni kävi näin, ja olin kyllä eron jälkeen heti valmis etsimään sopivampaa kumppania. Ihan rauhallisesti edeten kuitenkin.
Kaipaan exääni vaikka olen uudessa avioliitossa, erittäin pitkä suhde, melkein elämän mittainen ei unohdu. Hän rakastui toiseen ja hylkäsi.
On uuvuttavaa nähdä unia hänestä.
Kyllä tuo(kin) on ihan normaalia. Myös kaipaaminen on normaalia. Itse koin eron jälkeen yksinäisyyden tunnetta ja siihen toisen ihmisen läsnäolon puutteeseen vri aikansa sopeutua. Se oli sinällään hieman outoa, sillä eihän me oltu oikeasti vietetty aikaa yhdessä useampaan vuoteen. Kunhan nyt pyörittiin niissä samoissa neliöissä tekemässä molemmat omia juttujamme. Silti se yksinolo vaatit mulla totuttelua. Itse ihmistä ei ole ollut ikävä.kertaakaan eton jälkeen, eikä myöskään sitä suhteen dynamiikkaa.
Olisi epätervettä ikävöidä epäterveellistä/väkivaltaista suhdetta.
Juuri näin
Itseasiassa se ikävöinti on ihan normaalia siinäkin tapauksessa, silloin se ikävä tosin kohdistuu siihen "mitä olisi voinut olla" eli suree itseään ja niitä murskattuja unelmia. Helpotus ja vapaudentunne kuitenkin voimakkaammat tietysti!
On normaalia! Olisin itsekkin tyytyväinen jos huono suhde tulee päätökseen!
Höpö höpö. Minä erosin myös fyysisestä ja henkisestä väkivaltaisesta suhteesta. Kun lopulta jäin yksin, niin juhlistin sitä. Silloin korkkasin shampanjapullon, tanssin ja nauroin.
Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi sitä kärsimykseen.
Nyt sitten juhlistamaan sitä, hopi hopi.
Mutta kannattaa juhlistaa sitä kotona koronan vuoksi.
Hopi hopi
En ikävöi vaikka suhde ei ollut väkivaltainen tai epäterve.
Puheväleissä ollaan, pystytään istumaan vaikka kahville jos kadulla tavataan. Mitään ikävää tai kaipuuta omalta puoleltani ei ole.
Eroon oli syynsä, ja olen tyytyväinen ratkaisuuni ja elämääni. En ylipäätään ole ihmine n joka jää pähkäilemään menneen perään, katson eteenpäin.
En katso olevani epänormaali.
Hyvin kirjoitit ja kuin kynästäni on tuo kirjoitus, lisään vain sen että minä jäin pähkäilemään ja miettimään asioita jotka myöhemmin aukesi minulle kuin itsestään ja hyvä niin.
Ei ole. En ikävöinyt exää vaikka ei väkivaltainen ollut. Kun tulee mitta täyteen niin se tulee.
On normaalia. Suotta vanhaa jauhamaan ja onnea hyvästä päätöksestä!