Vaikeutuuko mies tai naisystävän löytyminen?
Kun ikää tulee lisää
Anonyymi
64<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Kiinnostus sen löytymiseen useinmiten laimenee.
Se suurin intohimo laimenee, ja tilalle tulee todellisuudentaju. Ei kannata lähteä epäsopivan naisen mukaan.
t. Jari
Allekirjoitan tämän.
Vaikeutuu.
Totta. Oman ikäiset miehet katselee vain nuorempia naisia ja nuoremmat ikäisiään tai vähän itseään nuorempia ja itseäni vanhemmat miehet ovat jo haudassa.
Todellakin. Miettiny miten sitä kakskymppisenä pörräs heti jonossa asti ottajia, enää ei näy. Tosin ei sitä enää itsekkään pörrää missään kylillä enää ja noiden ottajien puoleen tullut aika kranttu. Ja yksinkin pärjää ja hyvä olla. 😊
Njaa, näin 50 ikäisenä ymmärtänyt ettei nyt ainakaan parisuhdetta tarvitse.
Päätä pensaaseen vaan...🌳
No en nyt tiedä. Helposti tuntuis löytyvän kevytseuraa, jos olis siihen menevä ei tarttis kun valita.
Tiiä sitten, voi olla vaikeeta mitään vakavempaa löytää jo siksikin, kun ihmisissä on kaikenlaista viheltää mitkä kiinnostas itseä enkä minä sitten tietenkään myöskään, kuin harvoja.
Että parisuhteeseen voi olla vaikee vanhempana löytää. Johku hömmittelyjuttuun helposti näkyy löytyvän.
*viheltäjää mitkä ei kiinnostas itseä
Nuorena kumppani löytyy helposti kun juo viinaa ja käy yökerhoissa ja bileissä.
Raittiille kumppanin löytäminen on vaikeaa, jollei mahdotonta, kaiken ikäisenä.
t. viinamies
Lopeta jo!
Vanhemmiten seuran löytyminen helpottuu, mutta seura kiinnostaa itseä vähemmän ja vähemmän. Paradoksi!
Ei vaikeudu, vaan tulee aina vaan helpommaksi. Siis: 20-29 -vuotiaana lähes mahdotonta, 30-35 - vuotiaana helpompaa. Ja kuusikymppisenä vielä helpompaa.
Terveisin: Puolireuho
Minkä takia myöhemmin on helpompaa?
Ehkä vanhemmat ihmiset ovat enemmän sinut itsensä kanssa elämää kauemmin kokeneina. Mutta romantiikkaa en kaipaa vaan sellainen kaverisuhde yhteisine harrastuksineen ja tekemisineen. He ymmärtävät sen että seksi ei ole välttämätöntä ollakseen onnellinen.
Helpottuu.
Helpompaa. Kun olin itse nuori parikymppinen mies oli naisen saaminen vaikeaa. Kolmekymppisenä jo suht helppoa. Näin päälle nelikymppisenä on enemmän kysyntää kuin ikinä.
Luulen, että muuttuisi koko ajan helpommaksi. Motivaatio ja odotukset sen sijaan alenee, joten "panokset" ei olisi enää niin suuria.
En usko. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että useampi oman ikäluokan " kevollisista" tuppaa jo suhteessa olemaan. Sitten on tietysti paljon niitä jotka eivät enää suhdetta edes halua, eli kuuluvat näiden " kelvollisten" ulkopuolelle.
W.
Ja jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että iän myötä kriteerit höllenisivät, miksiköhän? Mun nähdäkseni nuorena " koeajettiin" vähän kainkenlaisia vastaantulijoita, kun ei oikein itsekään tunnettu vielä itseä. Vanhemmiten tietää jo mitä haluaa ja mitä ei.
W.
Tämä oli ihan omakohtainen arvio. Monien muiden kohdalla asia on aivan toisin. Monet ovat suhteessa, monet eivät suhdetta halua, mutta oleellista onkin mitä on tarjolla niille, jotka suhteen haluaisivat.
No sitähän mä meinaan, että se tarjonta on huomattavasti suppeampaa kuin nuorena.
W.
"No sitähän mä meinaan, että se tarjonta on huomattavasti suppeampaa kuin nuorena. "
Noh, mikä nyt sitten on "tarjontaa"? Ei sellaisista ihmisistä ole mitään iloa, jotka periaatteessa olisivat sekä vapaita ja etsimässä suhdetta, jos itse olet kuitenkin niiden mielestä kelvoton.
Hö. No sitä kelvollisten porukkaa, joille myös sinä kelpaisit.
Ulkonäkökriteerit iän myötä varmasti höllentyvät, mutta toisaalta myös se joukko, jotka ne höllätkin kriteerit täyttäis on kummasti kutistunut..
Riippuu tietysti mistä iästä lähtien se " vanhemmiten" lasketaan..
Oikeastaan voisin veikata, että kriteerit seurustelukumppanille menee U- kirjaimen muotoisesti siten, että nuorena ( alle 25v ) ja keski-iän ylittäneillä kriteerit on vähäisimmät. Lapsentekoikäisillä ja pienten lasten vanhemmilla taas kovimmat..
Tosin tarjonta nuorena on suurempaa..
No oli miten oli uliuli.. 😯
Joo samaa mieltä Wuun kanssa, iän myötä ei niin hövelisti kelpaa kuka vaan, kun tiedostaa jo elämänsä ja tarpeensa. Kumppani ulkoiset ominaisuudet ei enää niin iso tekijä ole, mutta arvomaailma ja persoona sitäkin oleellisempaa.
Mikä vaan ihan kiva ei enää kelpaa, kun arvomaailmat ei kohtaa tai persoonat ei kohtaa. Ja lapsia omaavilla kriteereihin on listattu myös se, että täytyy suvaita lapset ja ymmärtää mitä ne merkitsee sille vanhemmalle suhteesta huolimatta.
Lapset menee pääasiassa parisuhteiden edelle. Se pitää kestää.
No just se porukka on nuorena ollut erittäin niukka, koska nuorille naisille on tarjolla niin paljon parempaakin kuin kaltaistani monin tavoin keskinkertaista ja osin vaikeaakin tapausta. Ja vanhemmiten sitten taas monen ennen paremman tähti saattaa himmetä, koska he eivät pidä itseään välttämättä edes fyysisesti kunnossa ja lisäksi henkinen tylsämielisyys saattaa ruveta näkymään vähän kaikessa.
Niin siis yrität sanoa jotain sellaista, että ne bailaavat nuoret naiset tykkäs bailaavista nuorista miehistä, joita ujot nörttipojat sitten kateellisina vierestä katseli.. ( unohtaen tietysti ne kympin tytöt, joilla oli finnejä nenässä, iso perse ja paksut rillit.
Tuo maailma on itselleni aika vieras kun en harrasta enkä ole harrastanut bailaamista. Joten paha sanoa omakohtaisesti. Paljon enemmän varmaan olen niiden kympin tyttöjen seurassa ollut. Olen mä keskustellut naisten kanssa, jotka väittäneet ettei nuorena ollut vientiä ja kuitenkin se lopulta on tarkoittanut, että vientiä on vaan ollut vähän vähemmän.
No oisit bailannu.. Mä ainakin bailasin..lällällää..
"No oisit bailannu.. "
No olen mä nyt täysi-ikäiseksi tultuani vähintään kerran pari vuoteen käynyt jossain ryypiskelemässä pilkkuun asti, ettei se nyt ihan täysin vieras maailma ole. Sen verran vieras, että en varmasti osaa käyttäytyä paikoille luontevasti. Mutta on siis vertailukohtaa, jotta voin sanoa, kuinka kiinnostava olen ko paikoissa minkäkin ikäisenä ollut.
No höhöh..
Sitten kotibileet ja festareille..👍
You go girl... Mites täällä sanottiin, että nuoruus on vasta joskus vanhuudessa..? Tjsp.
Mä haluun elää tätä keski- ikää nyt rauhassa, kiitos.
Nuorempana+olin+ainakin+paljon+ujompi+ja+ehkä+hieman+sosiaalisten+tilanteiden+pelkoakin+oli.+Enkä+myöskään+ollut+oikein+sinut+itseni+kanssa.+En+tuntenut+itseäni+sellaiseksi,+jollainen+halusin+olla+ja+kai+jotenkin+myös+vähättelin+itseäni.+
Semmoinen juttu vain, että ethän sekoita introverttiyttä ujouteen..
W.
En sekoita. Introvertit tykkäävät olla itsekseen ja kaipaavat vähemmän ulkoisia virikkeitä ja ehkä mietiskelevät paljon asioita. Ujot eivät uskalla ottaa esim. toisiin ihmisiin kontaktia niin hyvin kuin ei ujot tai kertoa aina mielipiteitään ja ujot saattavat punastuakin helposti ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät pelkäävät erilaisia sosiaalisia tilanteita, esim. työhaastattelu, linja-autolla matkustaminen, isossa ihmisryhmässä oleminen, esitelmän pito.
Itselläni on ollut nuo kaikki ominaisuudet ja vaivat. Tunnistan vieläkin asioita tuosta introverttiydestä, vaikka mussa on myö se hieman ektrovertimpikin puoli nykyään. Olen aina ollut myös aika herkkä ja kaipaan myös välillä yksinoloa ja asioiden puuhastelua itsekseni, mutta tykkään myös välillä olla ihmisten parissa. Myös ujoudesta tunnistan vieläkin joitain asioita itsessäni ja hieman ehkä myös tuosta sosiaalisten tilanteiden pelosta, vaikka sosiaaliset kanssakäymiset ovat mulle nykyään helpompia ja aina olen uskaltunut tehdä päivittäiset askareet, esim. kaupassa käynnin jne.
Kuulostaa tutulta. Siis meikäläisessä on paljon samoja piirteitä. Olen enimmäkseen introvertti, väsyn helposti ihmisporukoissa, vaikka kuinka tykkäisinkin niistä ihmisistä. Olen toisinaan ujo edelleen, vaikka osaan jo esittää etten ole. :)
Ambiverttiys napsahtaa toisinaan päälle eli introvertin ja ekstrovertin välimalli.
Viihdyn omissa oloissani, tykkään puuhastella ominpäin omiani. Sitten taas rakkaat pidän lähellä ja läheisinä.
Mä taas avaudun helposti kaikesta läheisilleni, mutten vieraille. Vaikka rehellisen avoin pääasiassa olenkin. Täälläkin.
Iän myötä myös luonne alkaa tulla yhä tärkeämmäksi ja kiilata jopa (ainakin jossain määrin) ulkonäön edelle. Nuorempana ihmiset yleensä aika ulkonäkökeskeisiä (tosin myönnän, että ulkonäöllä on jonkun verran merkitystä ja monilla ihmisillä on se tietynlainen ulkoinen tyyli mikä vetää puoleensa eniten ja joka ehkä myös se ihanne), mutta iän myötä ihminen alkaa myös ajatella enemmän niitä sisäisiä asioita ja ulkoiset eivät enää ihan niin tärkeitä kuin nuorempana. Ja iän myötä myös kynnys lähestyä toisia ihmisiä saattaa madaltua.
Iän myötä myös odotukset toisten ihmisten ja vaikka sen parisuhteenkin suhteen saattavat lientyä. Jos nuorena oli korkeat odotukset, niin mitä vanhemmaksi tulee osaa enemmän arvostaa vaikka ihan niitä tavallisia arjen asioita, terveyttä, sitä että saa vielä elää. Huumorikin voi tulla tärkeämmäksi asiaksi iän myötä. Myös elämänkokemusta on karttunut ja elämä on opettanut asioita ja hionut ihmisestä särmiä (no, jotkut muuttuu iän myötä kärkkäämmiksi ja jotkut jopa kovemmiksi) ja siksi ehkä osaa suhtautua elämään hyväksyvämmin ja omaan itseensäkin ehkä rennommin. Ja vanhempana taas ehkä muistaa miten elää hetkessä niin kuin silloin, kun oli lapsi.
Kun ikää tulee lisää, vähenee mielenkiinto naisystävän löytämiseen. Ellei sitten satu olemaan jo sellainen.
Tuo on totta, aika harva haluaa kokea vakavissaan sen neljännen kierroksen;)
AsianVierestä
Mulle riitti yksi kierros perhe-elämää. Kun se joskus päättyi, päätin ettei toista kierrosta tule. Kriteeritkin naisissa selkiintyi aika paljon. Jos nainen on älykäs, miellyttävän näköinen, sensuelli eikä tule minun elämääni vaikeuttaakseen sitä, hän on tervetullut jakamaan sitä minun kanssani. Jos taas jokin niistä neljästä on puuttunut, en ole nähnyt vaivan arvoisena. :)
Hyvin sanottu. Itsekin vanhemmiten opin arvostamaan itseänikin enemmän. Siksi naiset tavallaan aikanaan jyräsivät aina ja rajoittivat tai yrittivät rajoittaa elämää, koska ei osannut arvostaa itseään.
Kun muutama vuosi sitten löysin nykyisen kumppanin sanoin jo heti alussa hänelle, että en hyväksy mitään harraste tai työ rajoitteita ja tappelua rahasta saati ylipäätään mistään lapsellisuudesta.
Hän ymmärsi asian erinomaisen hyvin. Elämme omissa talouksissamme suht lähellä toisiamme kumminkin ja tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti. Saatetaan olla viikonloppukin yhdessä tai sitten harrasteissamme omillamme. Tai sitten olemme viikolla jomman kumman luona pari päivää ja käymme toistemme luota töissä.
Kaveri rajoitteita saati mitään ei ole eikä mustasukkaisuutta. Luotamme toisiimme ja homma toimii. Kolme vuotta mennyt ilman yhtään riitaa yhtään mistään. Yhteinen aikamme on aina mahtavaa. Ollaan puhuttu, että se saattaisi jopa romuttua jos muuttaisimme yhteen, mutta kun näemme säännöllisen epäsäännöllisesti ja tavallaan treffataan aina uudestaan, niin vällyjen välissäkin on heti kova säpinä;)
Sekä vaikeutuu, että helpottuu. Vaikeutuu siinä mielessä, että ehdokkaita on vähemmän, koska monet ovat jo ehtineet pariutua. Helpottuu puolestaan siksi, että tietää mitä hakee ja sellaisen löydyttyä suhteen rakentaminen on helpompaa kokemuksen myötä.
Ite oon kokenut menevän ihan päinvastoin. Nyt on seuraa juuri vakituiseempaan menoon tyrkyllä moninkertasesti se mitä parikymppisenä oli. Tuntuu, että vakikoimakin on vaan parantunu ja laajentunu. Parikymppisenä olis ollu tarjolla lähinnä vaan lyhytaikasta seuraa, jos ei sitten olis huolinut jotain vanhaa ukkoa. Nykyään nuo nuoremmatkin miehet hakee musta vakiseuraa.
Mustasta ei kannata hakea vakiseuraa:)
AsianVierestä
-sta ... suomenkieli haltuun.
Suutuitko?
AsianVierestä
Miksi olisin suuttunut? Et kai sinä mahda mitään suomenkielen taidollesi. Vai mahdatko?
No+en+mahda+heti+nyt+mutta+en+sitä+edes+tarvitse+koska+suomenkieltä+puhuu+vain+0,0068%+maailman+väestöstä+joten+en+luule+että+sen+osaaminen+tekee+ihmisestä+älykön+:)
Kyllähän noita joitan ulkomaisiakin kieliä on tullut opeteltu. Noista mainitsemistasi epsanja menee välttävästi, mutta en menis sillä kehuskelemaan.
Onko siis suomenkieli tärkeämpi?
Avaa katseet ja unohda jo pilkut tai lauserakenteet. Joku voi kohta kysyä oletteko Suomesta...ja sen kyllä huomaa:)
AsianVierestä
En ole puhunut mitään pilkuista tai lauserakenteista. Mainitsin väärästä sijamuodosta. Pilkutus tai lauserakenne harvemmin muuttavat lauseen koko merkitystä. Väärä sijamuoto sen sijaan tekee sen hyvin helposti.
Hoono soomi puhujalle tyypillistä ja ymmärrettävää. Natiivin nyt luulisi kuitenkin ihan automaattisesti osaavan taivuttaa sanoja oikein. Ainakin helpoissa kohdissa.
Taivuta sinä minun puolestani, itse mieluummin olen vajaa ympäri maailman.
AsianVierestä
No näköjään.
Onhan siinä vissi ero, että juonko minä oluesi, vain juonko olueni. Joku saattaisi vaikka ärsyyntyä tuosta toisesta, mutta toinen taas on vain minun oma asiani. ☺
Jos ei ole nuorena juonut viinaa eikä käynyt baareissa niin ei sitä kumppania löydy nelikymppisenä kovin helposti. Naiset ei halua miestä jolla ei ole kokemusta viinan juomisesta eikä seurustelusta. Voittehan toki sanoa naiselle että olette raitis ettekä ole ennen seurustelleet niin nolaatte vaan itsenne. Nainen haluaa miehen joka on seurustellut ja juonut viinaa
T viinamies
Vaikea sanoa. Itse olen rumentunut huomattavasti mutta toisaalta ei ole naisen ulkonäön suhteenkaan niin kovia vaatimuksia. Elämänkokemuksen myötä "kemia" on lähes hävinnyt ja tilalle on tullut aika järkeviä ajatuksia yhteensopivuudesta. Voisi olla että olisi helpottunut jos toinenkin osapuoli ajattelisi samoin mutta ikäiseni naiset taitavat edelleen olla mieleltään valitettavan nuorekkaita eli pariutuminen ei ole oikeastaan muuttunut juurikaan koska he määräävät tahdin ja askeleet.
Naisystävän löytäminen helpottuu ja miesystävän löytäminen vaikeutuu.
Huomattavissa määrin, ja ei sitä mikään mahti maailmassa voitakaan.
Tulee siihen "henkiseen tienhaaraan", jolloin miettii, uskaltaako, kannattaako ottaa enää askelia siihen suuntaan. Sanonta; "vanha koira ei opi uusille tavoille" on niitä harvoja sanontoja, joita tulee mietiettyä oikeasti nykytilanteessa (eronnut ja lapset tehty). Suhde voisi olla kyllä sellainen, että molemmilla on omat asunnot ja käydään yhdessä ulkona, matkoilla tms. - ehkä toimisi ?
Jonkinlainen rakkauden light-versio joka on makeutettu aspartaamilla?
Vaikeutuu, nuorena kuitenkin enemmän tabula rasa, vanhempana valinnat muokanneet itsestä tietynkaltaisen, jolloin sopivia tietenkin vähemmän. Ja tietenki tarjontaakin vähemmän, suurin osa kuitenkin vakiintuneita.