Tuleeko teille sellaisia ajatuksia

Joskus, eipä se haittaa.

No ei tosiaankaan tule sellaista mieleen. Mutta toki pitää olla realisti, siis pitää ymmärtää, että seurustelukumppani ei välttämättä löydy heti, vaan ajan kanssa, joskus.
-Really-Really

Tulee. Eipä näytä naisille kelpaavan tyhmä amis. Kaljuuntunut kaljamaha.

T. Allu

En ole kyllä ennättänyt murehtimaan. Mutta on hyvin mahdollista, että sinkkuus jäisi pysyväksi mikäli nyt lähitulevaisuudessa singleytyisin.

On tuota ikää, aika pienet lapset, vähän valtavirrasta poikkeava muutenkin, niin välttämättä ei ihan helposti löytyisi vastakappaletta. Silleen pyrin olemaan asian suhteen realisti.

Vielä kun suuntaisin katseeni vapaiden naisten suuntaan, niin saattaa olla haastetta. Jos naiset on ronkeleita, kuten moni väittää olevansa. 🥴

Ei mulla ole mitään luxusta tarjota, vain itteni.

Naisille ei koskaa kelpaa ku täydellinen normaali fiksu komistus.

Ei taida tälläsenää koskaa naisille..

Naisilla on ihme olettamuksia ja ei kelpaa koskaa.. naisetku haluavat komeita adoniksia ja fiksuja miehiä.

Olen niin ruma etten koskaan saa ketään. Tiesin sen jo 10 vuotiaana.

Olen oppimisvaikeuksinen outo mies.. en kovin komee.. en taida kelvata naisille koskaan.

yritän tutustua naisiin mut eihän niitä koskaan kiinnosta.

En tiedä sitten mikä naisia vaivaa, olen yrittänyt kysyä, mutta naiset ei suostu oikein mulle vastaamaan.

Eipä ole tullut mieleen. Kyllä porsas aina kotiin osaa.

Tulee lähes päivittäin.
Olen saanut naisilta pakkeja niin paljon että alkaa tuntua toivottomalta.
Pahinta tässä onkin juuri se että on yrittänyt niin paljon ja silti vaan aina "ei kipinää/kemiaa/ihastumista-pakit" sieltä tulee aina 1. 2. 3. tai 4. treffien jälkeen.

Ihan kuin yrittäisi myydä huonoa tuotetta, ei onnistu suurellakaan mainostuksella.

Kyllä joskus on ollut sellaisia mietteitä, että olisi kiva, jos olisi oma perhe, mussa kun on myö se äidillinen ja hoivaava puoli, että on kiva tehdä asuntoa viihtyisäksi ja luoda lämmintä tunnelmaa ja välillä laittaa vaikka maukasta kotiruokaa, mutta sitten taas toisaalta olen aika itsenäinen, kun olen tottunut tekemään asioita yksin, että en aina kauheasti tykkää, jos perään soitellaan, että missä menen ja milloin tulen takaisin. Tykkään mennä ja tulla miten itse haluan ja päättää minne menen (silloin, kun on aikaa) ja jos ostan jotain tai tarvitsen jotain, niin ihan itse saan päättää millaista ostan, esim. jos jotain sisustukseen kuten vaikka verhot tai sohvatyynynpäällinen. Ei tartte kysellä keneltäkään pitääkö hän nyt siitä, jos verhoissa on vaikka kukkakuvioita ja että esim. monet kodintekstiilit on kirkkaanpunaisia ja joskus myös pinkkejä ja vaaleenpunaisia ja monissa asioissa on niitä kukkakuvioita. Ja jos tv (tällä hetkellä ei) saa ihan itse päättää mitä ohjelmaa katsoo ja miltä kanavalta jne. Tosin olen kyllä kykenevä myös kompromisseihin, mutta juuri nyt nautin myös esim. siitä, että täällä mun asunnossa on juuri niitä mun lempivärejä ja että kukaan ei sano miten mun täytyy asiat tehdä ja minne mun täytyy mennä ja milloin tulla kotiin. Tää on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta olis kiva, että olis joku, toisaalta taas on kivaa, kun saa ite päättää asioista.

En tiedä miksi saa aina pakkeja ja itse kiinnostuu ja naiset ei?

Olen yrittäny naisia mistä vain.. muttakun eivät millään kiinnostu?

Tuntuu et rumille lihavillekkaa ei kelpaa. Et täytyy olla aika pohjalla vaikka en juo alkoholia ja käyn töissä. Uskomatonta.

Eipä varsinaisesti ole koskaan tullut mieleen. Nuorempana kumppaneita löyty aika helposti, mutta kolmenkympin jälkeen mulla oli vuosia sellaista kautta, ettei miehet edes kiinnostaneet. Ei seksin saati parisuhteen takia....yhtään.

Omaa perhettä en tule saamaan, ja se oli kova paikka vuosia sitten, mutta nyt oon hyväksyny asian. Vanhempien puolesta pikemminkin harmittaa, kun heidän ainoana lapsena he eivät tule lapsenlapsia saamaan.

Etsimällä en kumppania aio etsiä, sellainen tulee vastaan jos on tullakseen, enkä aio esitellä jos tunteet on molemminpuoliset. Toisaalta yksinäinen loppuelämä ei ahdista jos niin tulee käymään, koska viihdyn myös yksin. Lisäksi kun itsellä on tietyt rajoitteet, täytyy mahdollisen kumppanin ottaa ne yhteiselossa huomioon jokaisella elämän osa-alueella, joten mitään helppoa kumppania musta ei saa.

En tule saamaan parisuhdetta en kelpaa naisille.

Ehkä en löydä mutta eihän sitä voi löytää jollei etsikään .

Tulee, eikä johdu siitä, etten saisi huomiota naisilta. Enempi johtuu siitä, et onko minusta seurustelemaan naisen kanssa? Voisinko luottaa toiseen? Kokenut pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, mitkä lisänneet epäilyä. Ymmärrän, et kaikki ei olla samanlaisia, mut et kohtasin mieleisen, jonka kanssa elo tuntuisi reilulta molemminpuolin tuntuu välillä mahdottomalta toteutua.

Odotukset minimaalisia tällä hetkellä, en odota suuria? Onneksi on kykyä selviytyä yksinkin, siksi parempi keskittyäkin nauttimaan omasta tekemisestä ja tehdä asioita, joista saa hyvän mielen. Naisten paha mielen laatu tullut tutuksi. Siitä voinut vain todeta, et itse en toimisi samoin miehenä naista kohtaan.

Allu: "En tiedä sitten mikä naisia vaivaa, olen yrittänyt kysyä, mutta naiset ei suostu oikein mulle vastaamaan."

Sinulle Allu on tehty varsin selväksi mikä SINUA vaivaa. Vastattu on ja kerrottu rehellisesti ja suoraan. Vedit herneen nenään.

Vika EI ole naisissa. Kyllä se sieltä lähempää löytyy. Et vain pysty sitä tajuamaan, ja se jo kertoo paljon sinusta.
Korvienväli - korvienväli - korvienväli. Probleemia siellä, ja isoja!

Miksi näin?

kyllä, se oli jo 20- vuotiaana mielessä. En ole kauneusihanteiden mukainen nainen ollut koskaan.

Nyt, kun ikää tullut lisää, asia konkretisoitunut, halusi tai ei. On sopeuduttava siihen ettei kumppania tämän elämän aikana tullut, ehkä seuraavassa.

Eipä ole tullut mieleeni.
Olen seurustellut muutaman kerran mutta nyt pitempään elänyt sinkkuna.
Uskon kyllä että sen kumppanin löytäisin mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu mahdottomalle ajatukselle alkaa sitoutua.
Ei se parisuhde mikään taivas ole, varsinkin jos on vähänkään itsenäinen ja omaa tilaa tarvitseva. Tuntuu olevan miehille mahdoton yhtälö olla parisuhteessa ja antaa toiselle vapaus elää omaa elämää.
Tällä tarkoitan sitä, että tarve kontrolloida ja kyttäillä tuntuu olevan vakio kaikilla miehillä. Ikäänkuin se että valvoo ja kontrolloit toista eikä luota auttaisi yhtään mitään, päin vastoin. Kauemmas työntää.
Itse olen hyvinkin itsenäinen ja annan mielelläni miehelle vapauden elää kun vain se sallittaisiin minullekin. Täytyy olla vapaus olla omia ystäviä ja tavata heitä. En halua olla siamilainen kaksonen, pakko saada myös omaa elämää.
Tuntuu miehillä järjestään olla niin heikko itsetunto ja huono kuva itsestään että heti ajatellaan että joo nyt se menee pettämään ja katselee muita jne. jos nainen haluaa elää vapaammin. Ja kun sellaisesta syytellään tulee mieleen että ja p-skat, olkoot sitten.
Tällä kokemuksella valitsen yksin elämisen eikä se ole mikään ongelma.
Jos sellainen ihme tapahtuisi että oikeasti kypsä itseään ja toisia arvostava tasapainoinen mies tulisi vastaan jonka kanssa kaikki muukin täsmäisi, en mene sanomaan ettenkö voisi seurustelua ajatella. En kuitenkaaan yhdessä asumista.
Mitä lapsiin tulee, niitä en ole koskaan halunnut eikä mieli ole muuttunut.