Vankien uskonnollisuus

Palstalla on vellonut vuodesta toiseen kiivaat keskustelut vankien uskonnollisuudesta. Tämänkin sivuston keskusteluissa on viitattu Jumalanvaltakunta -blogin toimituskunnan tekemään tutkimukseen, jossa tuloksia on tulkittu luovasti niin, että vankien joukosta muka löytyy paljon ateisteja, jopa yhtä paljon kuin vankilan ulkopuolelta.

Ammutaan nämä väärät tulkinnat alas lopullisesti tällä tutkimusraportilla: "Uskonnonharjoittaminen vankiloissa"

https://www.kirkotvankiloissa.fi/wp-content/uploads/2019/11/Uskonnonharjoittaminen-vankiloissa.pdf

Nostan esille vain muutamia keskeisiä tuloksia ilman omaa tulkintaani.

Koulutuksen ja uskonnollisuuden korrelaatiosta:
"Uskonnollisuus ja uskonnolliseen toimintaan osallistuminen on puolestaan jossain määrin korostuneempaa alimmin koulutettujen ryhmässä." (s. 24)

"Vastaajien kirkkoon kuulumisen aste on korkea." Miehet 78% [56% vankilan ulkopuolella], Naiset 90% [Ulkopuolella 66%] (s. 25)

Muiden uskontokuntien vankien suhteettoman korkea osuus on pelkkä valheellinen myytti:

"Muun uskontokunnan kuin kristinuskon taus-takseen ilmoittavien vankien osuus on pienempi kuin muiden uskontokuntien osuus väestössä. " (s. 25)

"Vangit ovat tämän tutkimuksen valossa uskonnollisia, erityisesti naiset." (s. 30)

"Itsensä ateisteiksi määrittelevien osuus on molempien sukupuolten kohdalla n. kymmenesosa vastaajista. Kokonaisuutena vastaajat jä-sentyvät siis kolmeen ryhmään: 1. Jumalaan eri tavoin uskovat, n. 40-70 %, 2. Jollain tavoin uskovat, mutta uskonsa tarkemmin määrittelemättä jättävät, n. 10-30 %, sekä ateistisesti ajattelevat, n 10 %." (s. 30)


Vangeilla on keskimääräistä enemmän elämän hallintaan liittyviä ongelmia (mielenterveys, sosiaaliset suhteet, päihteet), joita he yrittävät ratkaista uskonnollisuuden avulla.

"Vastanneista miehistä 31 % ja naisista 37 % ilmoitti uskonnollisuudessaan tapah-tuneen muutoksia vankeusaikana. Määrät ovat merkittäviä. Merkittävyyttä lisää se, että uskonnollisen muutoksen kokeminen näyttää olevan yhteydessä keskeisillä elämänalueilla koettuihin ongelmiin (mielenterveys, sosiaaliset suhteet, päihteet)."

"Osalle kyse voi olla uskonnollisesta ratkaisusta, mutta laajemmin näyttää olevan kyse elämän ongelmien kytkeytymisestä tai ka-navoitumisesta uskonnollisuuden kokemiseen ja uskonnollisen kokemisen kautta käsittelemiseen."

"Uskon ja uskonnonharjoittamisen merkityksissä ei tässä valossa ole kyse ensisijaisesti uskonnollisen sisällön kysy-myksistä ja ne eivät rajaudu uskontoon. Pikemminkin usko ja uskonnollisuus ilmenevät elämän keskeisten kysymysten kautta." (s. 31)

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Minusta kristittyjen vankilassa tekemä työ on arvokasta. Se osoittaa selvästi, että kaidalta tieltä eksyneistä uskonveljistä pidetään myös huolta.