Onko joskus joku asia tai tilanne harmittanut ?
Onko harmittanut joskus ?
Anonyymi
6176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kouluaikana harmitti. Olin 11-vuotias luokan kiltti silmälasipää. Kuitenkin jouduin jälki-istuntoon. Tunniksi. Siellä jälki-istunnossa voimakaslinssiset painavat silmälasini valuivat nenällä tunnin ajan. On ollut ikävä kokemus.
Olisit ottanut lasit päästä. Eikö käynyt edes mielessä?
Miksi jouduit jälki-istuntoon?
Minäkin olin todella enkeli 9-vuotiaana (silloinkin) Silti minut poistettiin luokasta, kun nauroin kaverin kanssa. Siis hassutellessa näin "hahahahaa", hetki kesti noin 10 sekuntia. Ja "ULOS". Siinä sitten seisoskelin oven takana 15 minuuttia. Se oli vääryys! Ohikulkevat opettajat säälien sanoivat "voi, onko sinut laitettu tunnilta ulos".
Jos minä erittäin likinäköinen olisin ottanut lasit pois, olisin nähnyt pelkkää sumua.
Jouduin jälki-istuntoon, koska olin syönyt karamellia oppitunnilla. Oli ankara kuri koulussamme.
Ihanaa tuo kurin aika.
Lapsukaisille sallitaan nykyisin kaikki eikä ole mitään rajoja ja kasvatusta. Sitten ihmetellään miksi nuoret kiusaavat toisiaan.
Saisi olla edelleenkin ankara kuri. Hyssyttely ei auta.
Mä muistan vieläkin yhden ala-asteen opettajan, pakotti syömään jogurtin vieressä seisten ja vahtimalla. Taisin käydä oksentamassakin sen jälkeen, meni vuosia ennenkuin pystyin jogurttia syömään. Siihen maailman aikaan jogurteissa oli marjojen kantaosiakin mukana, niiden syönti etos mua🤢. Se miesope oli melko sadisti lapsia kohtaan, pisti kerran yhden pojan seisomaan talvella kuuman uunin viereen nurkkaan, se poika meinas pyörtyäkin sinne. Silloin tukistamisetki kuului opettajien käytäntöön, se mies sai varoituksia siitä, ett oli tukistanut jotain liian lujaa. Ei tullut mielenkään aukoa päätä tai metelöidä sen tyypin tunneilla. Pelottava mies😬
Minun koulussa ei yksikään ope ole pakottanut syömään, jos syöminen ei ole sujunut. Minulla oli ymmärtäväisiä opettajia.
Really-Really
Minullakin on hyvät muistot koulusta.
Mitä sun piti nähdä jälki-istunnossa? Opettajako.
No, kun jälki-istunnossa oli tunnin ajan katsottava taululle piirrettyä rastia. Oli epämiellyttävää.
Kuule! Hyssyttely ei auta.
Palautin tölkkejä niin siellä oli yksi päälle tallattu
yritin oikaista sitä ja onnistuinkin, repesi kyllä sivusta vähän mutta viivakoodi oli kunnossa. Automaatipaska ei antanut siitä senttiäkään....
Miksi tällainen asia voi harmittaa niin vietävästi
ihan asiallisesti käyttäytyvää ihmistä..... Olisi voinut antaa vaikka kohteliaisuudesta :(
Kyllä pitäs antaa, jos viivakoodi kunnossa. Seuraavalla kerralla infoon vaan tölkin kans. Jossain Hesan kaupassa ihan littusetki hyvitetään, manuaalisesti. Kato onni tonkijan blogista valistusta niin on yks vitutuksenaihe vähempi.
Aikoinaan ei ollut pullonpalautusautomaatteja. Tyhjät pullot jätettiin johonkin kohtaan,
ja kassalle kerrottiin, montako pulloa on jätetty.
J.S.V.
Oli toimiva käytäntö.
Joo, kun en osannut pitää puoliani avioeron osituksessa..
Mutta kuitenki parasta ku pääs eroon☺
On. Aina välillä harmittaa, jotkut tilanteet.
Aivan. No, tilanteet tulee ja menee.
Tulee ja menee, joskus jää vähän päällekin, harmituskin.
Ihan varmasti kaikkia on joskus joku asia hamittanut.
Mua ei oo koskaan hamittanut.
Mua harmitti kun synnyin väärään perheeseen. Mutta ei enää kun irtisanoin ne siitä hommasta
Mua useimmiten harmittanut epäoikeudenmukainen ja epäkunnioittava käytös joka kohditunut johonkin heikompaan. Tämä oikeastaan on se ainut joka saa minut ärsyyntymään. En edes osaa kuvitella mitään muuta joka minut saa ärsyyntymään enempää.
Todella paljon ja kauan on harmittanut kun menetin tärkeän työpaikan.
On jo 80-luvultaalkaen ollut sellainen ilmiö,että työpaikat tulevat ja menevät...
Ennen oli pysyviä työpaikkoja.
Nykyaikana on ihan eri tilanne kuin vuosikymmeniä sitten.
Olen 50 vuotias, että kyllä tähän ikään memnessä pn ehtinyt aika monta kertaa harmittaa ...
Tavallinen ilmiö keskimäärin.
Viime aikoina on harmittanut pyörän takavaihtaja, joka pudottaa kettingin ja ehkä vielä enemmän oma kädettömyys tuon asian suhteen. Osaan laittaa kettingin paikoilleen, mutten korjata itse vikaa. On opittava siis elämään tuon harmin kanssa, kunnes se ei enää hierrä, vaan muodostuu normitavaksi käyttää pyörää aika ajoin laittaa kettinki paikoilleen. Kehittää mielenmalttia, ärräpäitäkään ei kohta enää tarvitse käyttää.
Kiristä ketjut.
Sen verran nyt harmittaa ettei uni tule kun tiedän viimeinkin asioiden oikean laidan...kauan eräs nainen piti otteessaan ja kuvittelin jopa hänen välittävän, mutta kylpylässä ollaan "ystävän" kanssa...no, ainakin karisi kerralla, vihdoin ja viimein, omat luulot...T:T***
Juu just hetki sitten yks työkaveri tuli höpöttään ja pilasi minun sekä seurassani olleen ”mieskarkin” hetken. Paska!
Kyllä varmaan joku joskus.
On varmaan joskus. Muiden kierous. Muita tuntuu harmittavan se jos minulla menee hyvin. Yrittävät monesti sen peittää.
Kerran jätin kauniin ihanan naisen baaritiskille yksin. Kyllä harmittaa vieläkin.
Erilaisia harmituksen aiheita on aina silloin tällöin, ja viimeisin iso harmitus oli viime keväänä, kun hermokivut palasi päivittäisiksi riesaksi. Tällä hetkellä harmittaa ylösnoustessa verenpaineen romahtamisesta johtuva huimaus, joka toissa päivänä vei ensiapuun, kun varmistettiin ettei kyseessä ole uusi aivoinfarkti. Onneksi kuvissa ei näkynyt mitään, ja huimauksen syy löydettiin. Nyt vain pitää ottaa iisisti, ja toivoa että tämäkin vaaraton mutta kiusallinen tila helpottaa.
Jokaisen kannattaakin muistaa, että jos tulee yllättäviä ja itselle uusia oireita, kannattaa heti selvittää mistä on kyse, ja jos äkillistä puristavaa kipua tai kaksoiskuvia sekä muita sydän- tai aivoinfarktin oireita tulee yllättäen, silloin on ensimmäisenä soitettava 112, eikä jäädä odottamaan että oireet helpottaisivat.
Tankkaan sulle rakkautta, ettei sulle tuu pahat fibat mieleen.
Tarvitsisin minäkin lämpöä sieltä päin, en ilkeita, pahoja sanoja.
Kiitos, sait mut hymyilemään. Kaunis ajatus. ❤Auringon säteiden myötä lähetän lämpimiä halauksia ja puhtaita positiivisia ajatuksia. \o/
Harmistuneisuus on Lyrican puutteen aiheuttama illuusio.
Teillä latvakakkosilla on kyllä vaikeaa.
Ja totaaliautisteilla näköjään vielä vaikeampaa, kun sarkasmin ja itseironian ymmärrys on 0.
Onhan muakin harmittanut monikin asia ja harmittaa tällä hetkelläkin. Mutta jos ne on sellaisia mille ei enää mahda mitään, niin kaikesta voi ottaa opikseen minimoidakseen harmistuksen tulevaisuudessa. Tai jos joku asia harmittaa ja koen että voisin tehdä asialle jotain, niin yleensä teen, mitäpä siinä menettääkään. Simple as that.
Tuon Lyrica-vitsin pointti oli siis se, että mulle kyseinen lääke toimii varsin hyvin ahdistukseen eikä elämään kuuluva normaali harmistuneisuus pilaa koko päivää tai viikkoa.
Lyrica on ätmilääke.
Markku Näätä
Ei kait sitä muut kuin ätmit tarvitsekaan.
Höpöhöpö. Ätmilääkkeitä ovat SSRI-mielipidelääkkeet ja neuroleptit, millä potilas pyritään pitämään mahdollisimman lampaana. Lyrica-reseptin saaminen ja sen lääkityksen jatkaminen alkoholiongelmasta huolimatta vaatiikin jo vähän puhelahjoja. Enemmän jännämiesten lääke se on kuin ätmien.
Mulla on ollut sitä hermokipuun.
Jos muuten joku ei tiedä, niin lyrican lopettamisen jälkeen kivut yltyvät, mutta parin viikon jälkeen normalisoituvat samalle tasolle kuin ilman lääkettä.
Kun räyhäät palstalla se johtuu lyrican loppumisesta?
Ei mulla ole ollut niitä vuosiin, enkä muuten huomannut niissä mitää psyykkistä vaikutusta, eikä lopettaminenkaan ollut mikään omgelma.. Enkä mä myöskään räyhää, vaan puhun puhdasta Asiaa.
Joskus pikkasen harmittanut joku asia, vaan ajan mittaan harmi on unohtunut.
-Really-Really
Mikä ettei
Harmitti, kun menin yhdelle kurssille parisen vuotta sitten. Olis pitänyt älytä ettei näin vanha kelpaa sen alan hommiin, ikinä ei ole niin henkisesti tullut turpiin kuin tuon koulutuksen jäljiltä, totaalinen nöyryytys kaiken kaikkiaan. Nyt pitäis into piukeena yrittää löytää uutta suuntaan tuon täydellisen epäonnistumisen jälkeen. Ennen kurssia ollut masennus paheni koulutuksen työharjoittelun yhteydessä vieläkin pahemmaksi. Olisin mä ilman tuota kurssiakin tuntenut oloa paskaksi ja muita huonommaksi, nyt vaan moninkertaistui tuo paska olo. Nyt tiedostan vieläkin paremmin olevani huono kaikessa ja näillä fiiliksillä pitäis töitä hakea...ei näin huono ja paska kelpaa mihinkään, nurkan taakse ja PAM!!! 👉😐
Pöh. Suomalaista Sisua kehiin kukaan ei ole seppä syntyessään. Jos joku muu on oppinut hommat, niin opit sinäkin. Tsemppiä!
Ei pysty, ahdistaa ajatuskin hakea sen alan töitä, koska ei harjoittelupaikassa nähty vaivaa opastaa mua työtehtäviin niin hyvin ett vois töitä hakea niillä opeilla mitä sieltä sain. Opin vain ett olen sutta, paskaa, sekundaa, pelkkä ihmisroska. Oma moka oli kun en mennyt harjoitteluun sinne minne olis sen sijaan pitänyt mennä eli toivottomien luusereiden paikkaan yhdelle kirppikselle. Siellä olisin ollut vertaisteni seurassa, yhtä huono kuin kaikki muutkin siellä olevat. Ei mulla ole muualta mahiksia hommia saadakaan, ei kukaan näin paskaa ja huonoa palkkatöihin ota, ilmaiseksi kelpaan vaan enää, te-keskuksestakin sanottiin noin.
Ihastuin töissä mieheen joka huomasi tämän eikä ottanut asiaa ollenkaan hyvällä. Yritin kaikkeni salatakseni tunteet että ne hiipuisivat mutta harmittaa etten ilmeisesti tarpeeksi. Jäi trauma.
Suunnittelin muuttoa toiselle paikkakunnalle, kuulin siellä vapaana olevasta asunnosta, voisi loman alkaessa käydä katsomassa, mahdollisuus järjestellä muuta. Menin katsomaan, omistaja ei osannut mitenkään selvittää asioita, kuulin myöhemmin myyntihinnan jääneen hyvin alhaiseksi. Toista asuntoa vielä katsomassa,mutta ajan puute ja autottomuus palauttivat takaisin.
Joskus harmittaa jokin asia. Vaikka yhtenä päivänä vähän se, kun toinen sukka oli mennyt rikki kantapäästä, vaikka en ollut käyttänyt sukkia edes kovin paljon. Heikkotekoisia monet nypäivän sukat. Mutta nämä olivat Finwearin tai Sidosteen ja luulisi noiden merkkien sukkien kestävän. Harmittaa välillä, jos joku vaate tai jotkut kengät menee rikki tai joku laite. En tykkää, jos ei ole kestävää laatua tai vaikka olisi, mutta harmittaa jos on olen tykännyt kyseisestä vaatteesta/kengistä yms. ja joutuu sit luopumaan, vaikka olisin käyttänyt jo vuosia.
Sitten välillä harmittaa, kun tällä keskustelufoorumilla ja varsinkin tällä kyseisellä palstalla jutellaan toisista palstalaisista. Ihan kuin ei olisi muita asioita, joista keskustella.
Entä sauvat, onko ne olleet miten kestäviä?
Ei ole. Koskaan mikään. Elämä on kuin veturi; kiskot vievät .