Enson suhteen keksitty koominen selitys,

Mäkättäjälle tiedoksi ! Paperikoneen ei tarvitse käydä sellunvalmistusta varten. Paperikoneita on useita myös rinnakkain ja niistä osa voi seistä, sekä olla remontoitavana ajojen muutosten takia. Lisäksi alueella oli suuri vesivoimala 109 MW , linjat suoraan Leningrattiin. Enson lisäksi kannaksella oli kaksi muuta paperitehdasta, Johanneksessa ja Pitkärannassa.

Se varastaa jolla on voimaa !

Enso ja ruuti ovat huono selitys.

Suomessa keksitään kaikelle koominen selitys.

Talvisodan todellinen syy oli sellutehtaat Suomessa.

Kyllä NL sai sellutehtaat toimimaan jo ennen 1941 Jatkosodan alkua, sillä suomalaisten piti ne kunnostaa ja varmaan käynnistääkin.

Tulkoon sota ja veriset vaatteet. Näin kirjoitti Kelmi Kustaan setä, Kustaa Vilkuna, eräässä runossaan 1900 -luvun alkukymmenillä. Ja sota tulikin. Paljon myöhemmin tosin ja 1. Maailmansota.

Sota lisää sellun kysyntää RÄJÄHDYSMÄISESTI, sillä tykkiruuti eli KORDIITTI tehdään sellusta nitraamalla. Läskelän sellutehtaitten on sanottu olleen Talvisodan todellinen syy. NL kaksinkertaisti sellutuotantonsa Suomelta rosvoamistensa tehtaiden avulla ja Suomi menetti KOLMANNEKSEN sellutuotantokapasiteetistaan Talvisodassa menetettyjen alueiden vuoksi. NL oli sellun suhteen ihan kehitysmaa, mutta kun tykistöä kasvatettiin älyttömästi, niin sille tarvittiin "tauhkaa" ja sitä oli Suomessa! Siispä sotimaan!!!



Kemppisellä on luja usko (omaan ?) teoriaan, että NL halusi oikeasti vain Suomen modernit paperi- ja sellutehtaat tykistöruudin valmistukseen ja sitten samaisen alueen voimalaitokset sähköntuotantoon silloista Leningradia varten.

"Talvisodan rauhanteolla Neuvostoliiton selluloosantuotanto kaksinkertaistui."

http://kemppinen.blogspot.fi/2011/10/kantasuomettuminen.html

Talvisodan rauhanteolla Neuvostoliiton selluloosantuotanto kaksinkertaistui. Selluloosasta tehdään ruutia. Rouhialan voimalaitoksesta, joka sijaitsee Jääskessä hiukan Enson alapuolella, oli vedetty korkeajännitelinja Leningradiin, ja saatiin kolmannes – puolet kaupungin teollisuuden ja väestön sähköntarpeesta.

http://kemppinen.blogspot.fi/2007/09/lyhyt-sota-lyhyt-kirjoitus.html

Joku väittää venäläisten tutkijoiden olevan samaa mieltä Talvisodan todellisesta syystä.

NL:n oman sellutuotannon ongelma ei ollut pelkästään määrä vaan myös laatu. Sen aikaisessa ruudin tuotannossa tarvittiin erittäin tasalaatuista selluloosaa. Tärkeintä taisi olla kuidun pituuden vakiointi. NL:n omilla tehtailla oli tässä vaikeuksia. Talvisodan rauhassa NL sai luovutetun alueen sellutehtaita.

Ei Leningrad saanut sähköä Suomesta, mutta heti Moskovan pakkorauhan 1940 jälkeen NL rakensi voimalinjan Rouhialan voimalasta Leningradiin ja sitten sähköä saatiinkin 1941 saakka!

Suomi menetti Moskovan pakkorauhassa 1940 KOLMANNEKSEN sähköntuotantokapasiteetistaan ja vasta Oulujoen valjastaminen kompensoi tuon menetyksen. Vastaavasti NL tuplasi selluntuotantonsa eli tuplasi tykkiruudin eli kordiitintuotantonsa. Kordiittihan tehdään sellusta nitraamalla. Siinä Talvisodan todellinen syy.

Keväällä 1941 perustettiin Oulujoki Osakeyhtiö rakentamaan Oulujoen vesivoimaa ja hallitsemaan sen tuottamaa sähköä. Osakeyhtiö ryhtyi heti valmistelemaan Pyhäkosken rakentamista, sillä siitä oli saatavissa vallitsevaan sähköpulaan suurin apu. 1940-luvulla sähköntarve oli tukala tosiasia, sillä jatkosodan rauhassa Suomi menetti kolmanneksen silloisesta vesivoimastaan ja maan sähköntarve kasvoi jatkuvasti.

http://www.kirjastovirma.fi/oulujoki/voimalaitosrakentaminen

Enso oli Suomelle tärkeä alue siellä oli n. 17000 ihmistä töissä eli maan suurin teollisuusalue .

" Mutta kuten tiedämme niin ei n-liitto minkäänlaista ruudin puutetta kärsinyt. "

Kerrotko "tietosi" lähteen? Keksitkö omasta päästäsi vai oletko lukenut asiasta jostakin?

Ajattelin myös osallistua keskusteluun historian opetuksesta muutamalla tosiasialla, jotka koskevat Viipurin lääniä. Eräät, kuten Erkki Tuomioja, ovat sitä mieltä, ettei 1944 ollut mikään torjuntavoitto. Perinteisesti on sanottu, että Venäjä tarvitsi joukkonsa muualle, Saksaa vastaan, vaikka sillä ei enää ollut siirtämisen arvoisia joukkoja Suomen rintamilla elokuussa 1944 ja vaikka tie Berliiniin oli sovittu ja selvä ja sinne päästiin noin vuoden kuluttua. Kalustoa kyllä siirrettiin.

Oma selitysehdotukseni on yksinkertainen. On osoitettu aidoin asiakirjoin, että Neuvostoliiton hyökkäystavoite oli 1944 Kymijoen linja. Kun sitten kävi ilmi, että sinne ei päästy suurhyökkäykselläkään, rauha tehtiin syyskuussa Suomen kannalta yllättävän nopeasti ja ongelmattomasti. Miksi?

Entä jos syy oli sama kuin talvisodassa. Neuvostoliitto tarvitsi Enson tehtaat, Rouhialan sähkön sekä muut Viipurin läänissä sijainneet 10 paperi- ja selluloosatehdasta (Lahdenpohja, Läskelä, Waldhof jne.)

Talvisodan rauhanteolla Neuvostoliiton selluloosantuotanto kaksinkertaistui. Selluloosasta tehdään ruutia. Rouhialan voimalaitoksesta, joka sijaitsee Jääskessä hiukan Enson alapuolella, oli vedetty korkeajännitelinja Leningradiin, ja saatiin kolmannes – puolet kaupungin teollisuuden ja väestön sähköntarpeesta.

Juuri Rouhialasta venäläiset olivat niin innostuneita, että nöyrtyivät kutsumaan pian rauhanteon jälkeen kymmenen suomalaista ammattilaista pitämään laitosta käyttökunnossa; itse he eivät osanneet.

Hyökkäys Imatralle ja Kymijoelle olisi tuottanut tulokseksi käytännössä loputkin Suomen energian tuotannosta ja metsäteollisuudesta.

Täällähän tuo kertotaan eli sellutehtaat toimi jo vuoden 1940 puolella.


Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot


Vihavainen Timo - Manninen Ohto - Rentola Kimmo - Zuravljov Sergei. Docendo 2017



---


Puhelinsanoma 1.12.1940 rautatiekaluston korvausvaatimuksista, (puhelinsanomalistan lopussa on nimet V. Orlov, G. Orlov)


Sivut 208-209:



Puhelinsanoma Viipurista 1.12.1940


Molotoville, Vysinskille, Bulganille, Lozovskille


Tänään 1. joulukuuta voidaan sanoa, että suomalaisten Karjalan kannakselta viemä kalusto on palautettu kokonaisuudessaan.


.

.

.



Sivu 208: 


(Suomelta) Saatu kalusto on mahdollistanut:


I Karjalan kannaksen noin miljardin ruplan arvoisen selluloosa- ja paperiteollisuuden käynnistämisen. Kyseinen teollisuus tuottaa pelkästään selluloosaa vuodessa 400 tuhatta tonnia, mikä on lähes saman verran kuin koko Neuvostoliiton selluloosatuotanto vuonna 1939. Korkeasti jalostettua, laadukasta valkaistua selluloosaa, jota voidaan käyttää ruudin valmistukseen, voidaan tuottaa vuodessa 150 tuhatta tonnia, kun koko Neuvostoliitto tuotti sellaista vain 70 tuhatta tonnia vuonna 1939.


Pahvin tuotanto kasvaa vuositasolla 30 tuhannella tonnilla, sanomalehtipaperin tuotanto 20 tuhannella tonnilla vuodessa ja käärepaperin tuotanto 10 tuhannella tonnilla vuodessa.

Sivu 208: 


(Suomelta) Saatu kalusto on mahdollistanut:


I Karjalan kannaksen noin miljardin ruplan arvoisen selluloosa- ja paperiteollisuuden käynnistämisen. Kyseinen teollisuus tuottaa pelkästään selluloosaa vuodessa 400 tuhatta tonnia, mikä on lähes saman verran kuin koko Neuvostoliiton selluloosatuotanto vuonna 1939. Korkeasti jalostettua, laadukasta valkaistua selluloosaa, jota voidaan käyttää ruudin valmistukseen, voidaan tuottaa vuodessa 150 tuhatta tonnia, kun koko Neuvostoliitto tuotti sellaista vain 70 tuhatta tonnia vuonna 1939.


Pahvin tuotanto kasvaa vuositasolla 30 tuhannella tonnilla, sanomalehtipaperin tuotanto 20 tuhannella tonnilla vuodessa ja käärepaperin tuotanto 10 tuhannella tonnilla vuodessa.


7:stä suuresta selluloosa- ja paperitehtaasta 6 toimii jo, nimittäin:


1) Enson sulfiittiselluloosatehdas

2) Johanneksen sulfiittiselluloosatehdas

3) Käkisalmen sulfiittiselluloosatehdas

4) Enson sulfaattiselluloosatehdas

5) Enson kartonkitehdas

6) Läskelän sanomalehtipaperitehdas


Harlun selluloosa- ja paperikombinaatti odotetaan saatavan käyttöön joulukuussa 1940 tai tammikuussa 1941.

Näiden tuotantolaitosten käyttöönoton lisäksi on alkanut toimia Enson klooritehdas, koka tuottaa riittävästi klooria ja lipeäkiveä kombinaatin tarpeisiin.


II, III, IV, V, VI ja VII kohdat sisältävät luettelot sokeri-, saha- ja vaneritehtaista, meijereistä, myllyistä ja Saimaan kanavan tarpeiston kaluston osalta. 


Kohdassa VII mainitaan keinokuitutehdas, "joka tuottaa keinosilkkiä, sellofaania ja tekovillaa. Tehdas on tekniikan viimeistä huutoa, koneistettu upeasti ja voi jatkossa toimia maamme viskoosintuotannon kehittämisen opetustarkoituksiin." 


Erikseen mainitaan luettelon alkupuolella erinomaisesta viskoositeollisuuslaitteistosta, joka on valmistettu suurimmaksi osaksi haponkestävästä teräksestä.


---


(Kyseessä lienee Kuitu Oy (myöh. Säteri ) ja sen uusin tehdas)


Kuitu Oy oli 1936 perustettu ja 1938–1940 sekä 1942–1944 Jääsken Järvenkylässä toiminut raiontekokuitua eli viskoosia valmistanut yritys. 


Kuitu Oy:n tehdas rakennettiin Vuoksen laaksoon 1937–1938 ja sen oli tarkoitus tuottaa tekosilkkiä, kalvopaperia ja tekovillaa. Näille tuotteille valittiin Suomen Kuvalehden järjestämän kilpailun jälkeen tuotenimiksi Säteri, Kelmu ja Silla. Tehdas sai tarvitsemansa energian vuonna 1937 valmistuneesta Rouhialan voimalaitoksesta ja lipeää ym. raaka-aineita lähiseudun metsäteollisuuslaitoksista. 



https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kuitu_(yritys)

Tämä on ilmeisesti totuudenvastaisuudessaan kaikkein surkein väite mitä
Suomi 24 historianpalstalla koskaan on ollut.

Vai ei näillä tehtaitten valtauksilla ole "ruudin kanssa mitään tekemistä."

Nämä muutamat asiantuntevat Anonyymit murskasivat perusteellisesti aloittajan
typerät väitteet.

TNT:n valmistamiseen vaadittavat raaka-aineet ovat halpoja ja helposti saatavilla olevia, joten roskaa koko aloitus.

TNT:n määrä on 10x verrattuna ruutiin.