SUKUNI SALAT

Eihän tuossa kyseessä ole kenenkään maineen uhraaminen.
Ensimmäisessä tapauksessa, oikeus totesi että raiskausta ei ole voinut tapahtua, vanki oli vainoharhainen ja hänen paikkansa olisi ilmeisesti ollut jossain mielisairaalassa, jos sellaisia olisi vangeille siihen aikaan ollut.

Siinä tapauksessa lapsi oli syntynyt lehtolapsena, naimattomalle naiselle. Se oli suuri häpeä silloin. Silti tämäkin äiti olisi voinut kertoa suoraan lapselleen kuka on hänen isänsä. Äitihän asui myöhemmin miehen kanssa yhdessä ja olivat menossa naimisiinkin. Mutta se oli sen ajan kulttuuria, häpeällisiksi koetuista asioita ei puhuttu, ne vaiettiin ja pidettiin salass.a

Parkkosten tapauksessa.
Tummaihoisia ei Suomessa 1950-luvun alkussa kovin montaa ollut. He olivat kummajaisia.
Tummaihoinen lapsi on ollut täysin poikkeava kotiympäristössään syntymästään saakka 1950-luvulla. Kyse on hänelle erittäin tärkeästä asiasta. Kun ihmiseltä puuttuu tieto siitä mistä 50% hänestä itsestään koostuu, puuttuu tieto siitä miksi hän on sen näköinen kuin on, onko hänellä siskoja tai veljiä, kuka ja minkämaalainen mies hänen isänsä on ollut jne jne.
Sama perimätieto puuttui hänen pojaltaan. Hänkin on erilainen kuin kantasuomalainen, mutta hänen kohdallaan aika on toinen. Ei olla enää niin suvaitsemattomia. Tai sanotaan näin, ei olla suvaitsemattomia koska hän on suomalaisten lapsi.

Kyse on rehellisyydestä ja suvaitsevaisuudesta. Ei heitetä kivillä isovanhempia eikä esi-isiä, otetaan asiat asioina ja koetetaan elää jokainen niin että, itsellä, omilla läheisillä ja kaikilla muillakin olisi hyvä olla.

Ei tuossa mitään eikä ketään häväistä.
Tänä päivänä ei ole hävettävää olla avioliiton ulkopuolella syntynyt.
Eikä ole mitään hävettävää siinäkään, että joku on ihonväriltään erilainen kuin sinisilmäinen vaaleahiuksinen suomalainen.
Ei edellisten sukupolvien teoille voi mitään, mutta aina voi kehittyä itse ja kasvattaa tulevia sukupolvia kohtelemaan toisiaan paremmin ja inhimillisemmin.