Anteeksiantamattomat asiat

Kyllä varmaankin, kukaan ei ole täydellinen. Itse kyllä annan anteeksi, katkeruus ei kannata. Elämä on liian lyhyt sellaiseen.

Kaikkein vaikeimmassa tapauksessa ei voi antaa itselleen anteeksi edes pikkulapsena tehtyä, vaikka on jo vanhus. Ja tämä siitä huolimatta, että ei usko minkäänlaiseen tahdonvapauteen.

Taipumus katumukseen on syntynyt evolutiivisesta tarpeesta välttää virheellisiä toimintoja jatkossa, mutta sitä ei voi loogisesti johtaa menneestä: kaduttaa, vaikka tietää varmasti, ettei olisi voinut tapahtua toisin.

Lukuun ottamatta psykopaatteja, meillä kaikilla lienee tällaisia asioita. Se kuuluu ihmisenä olon kammottavuuksiin,

Enpä ole tietääkseni tehnyt mitään anteeksiantamatonta tekoa toisia enkä itseänikään kohtaan.
Elämässäni ei ole ollut mitään isoja nousuja eikä laskuja, ei riitoja eikä kaunoja kenenkään kanssa. Normaali tavallinen lapsuus, normaali tavallinen elämä, normaali tavallinen vanhuus.

Jotkut enemmän ja toiset vähemmän. Tietoisesti toisia rikkovaa ihmistä ei vain pysty ymmärtämään eikä tarvitsekaan. Anteeksi voi antaa mutta minkäänlaista sidettä/suhdetta ei sellaiseen voi muodostua, oli sitten kyse mistä tahansa ihmissuhteesta.