Okei, eli uusi kuski kysyy: Oli hemmetin liukasta mustaa jäätä. Ajoin vajaa mittari 50km/h yhteen alamäkeen kaartavaan mutkaan. Nastat vinkui ja kuulin kyllä sen, eli oli liian suuri tilannenopeus. Alueella 60km/h nopeusrajoitus. Tulkintani tilanteessa oli että jos nyt jarrutan, lähtee viimeinenkin pito. Jalka oli luontaisesti pois kaasulta. No, todennäköisesti auto puski niin paljon että ilmeisesti käänsin ratista luontaisesti lisää sisäkurvin puolelle. Lopulta mitä tapahtui, tie imaisi yhtäkkiä auton yli vastaantulijoiden kaistan pusikkoon. Ilmeisesti siis pito palasi ja eturenkaiden suunta oli siihen suuntaan koska auto oli liukkaalla puskenut.
Kysymys kuuluu: Mitä muuta tein väärin kuin liian suuri tilannenopeus? Onko vastaavassa tilanteessa aina turvallista jarruttaa ABS:illä jos siis kuulee nastojen vingunnan ja pito on ihan siinä siinä. En ollut havainnut sitä ennen mitään poikkeuksellista liukkautta esim. liikkeellelähdöissä.
Kysymys kuuluu: Mitä muuta tein väärin kuin liian suuri tilannenopeus? Onko vastaavassa tilanteessa aina turvallista jarruttaa ABS:illä jos siis kuulee nastojen vingunnan ja pito on ihan siinä siinä. En ollut havainnut sitä ennen mitään poikkeuksellista liukkautta esim. liikkeellelähdöissä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ilmeisesti mutka kaarsi vasemmalle jos pidon palattua auto meni vastaantulijan kaistan yli pusikkoon?
ABS-jarruilla pitäisi voida kyllä jarruttaa pyörien lukkiutumatta että ohjattavuus säilyy, mutta eipä nekään voi mistään pitoa lisää taikoa jos kuski on ajanut olosuhteisiin nähden liian lujaa.
Jos sulla on manuaalivaihteinen auto, voi puskeminen loppua painamalla kytkin pohjaan, jolloin veto loppuu, ja vetävätkin pyörät pyörivät vapaasti.
Jalan nosto kaasulta voi itse asiassa jopa lisätä puskemista, jos ei polje kytkintä pohjaan, koska moottori alkaa tällöin vaikuttaa "jarruttavasti".
Näin ollen jos olisit painanut kytkimen pohjaan, puskeminen olisi loppunut jo heti alkuunsa, ja olisit saattanut saada auton takaisin hallintaan ennenkuin käänsit rattia ihan liikaa. Jos autossa on abs:n lisäksi ajonvakautus, sen olisi pitänyt huolehtia, ettei auto jarrutuksen vuoksi puske tai lähde sivuluisuun, vaan pitäisi ohjauksen mukaisen suunnan, samalla hidastaen mahdollisimman tehokkaasti.
Automaattivaihteisella autolla ei tietysti pysty kytkintä painamaan, jollei sitten hoksaa vaihtaa N-asentoon, jos auton ollessa liikkeellä edes pystyy niin tekemään (en tunne automaattivaihteistoja kovin tarkasti, kun olen aina ajanut manuaalivaihteisilla).
Automaatilla riittää, kun nostaa kaasun pois: veto loppuu ja moottorijarrutus on (yleisimmissä konstruktioissa) niin heikkoa, ettei vetäviä pyöriä sillä saa lukkoon.
Täysjarrutus vaan, eikä äkkiliikkeitä ohjauspyörällä, niin ABS tekee parhaansa hidastaakseen auton nopeutta tämän menemättä sivuluisuun. Aloittajankin tapauksessa se äkkinäinen pidon palautuminen johti onnettomuuteen. Tämä on erittäin yleistä vesiliirroissa, jonka loputtua on kuski ehtinyt vääntää ratista pyörät mitä kummallisimpiin suuntiin.
Ja sinne sitten lähdetään...
Kyllä ne vetävät pyörät saa lukkoon moottorijarrutuksella, mutta se on niin pientä, että ajonvakautus osaa homman hoitaa...
Suurin virhe väärän tilannenopeuden lisäksi oli kääntää liikaa. Jarrua voi kokeilla, jos on tilaa antaa auton vähän valua. Ainakaan kokeilemani absit eivät todella liukkailla toimi, kun eivät tajua mitään, jos kaikki neljä pyörää menevät kerralla lukkoon (mikä on mahdollista, jos on tarpeeksi liukasta). Toki tuollaisia kelejä on aika harvoin (useammin, jos alla on heikkokuntoiset renkaat).
Oletan vastauksessani että auto oli etuvetoinen. Tilannetta tarkemmin tuntematta en lähde arpomaan, olisiko jopa pienellä kaasun painalluksella saanut tilannetta korjattua (toki huono vaihtoehto, mikäli se ei auta).
ABSseilla voi runtata jarrut kiinni kaarteessakin. Renkaat eivät mene lukkoon, joten auton ei pitäisi pyörähtää... mutta ohjautuvuus voi olla heikkoa, kun jarrutus "syö" eturenkaiden pitoa. Eli puskee entistä enemmän.
Esim. RAV4 lakkasi TM talvitestissä käytännössä kokonaan ohjautumasta täysjarrutuksessa (ns. hirvikokeessa). Vaikka siinä oli ajonvakautuskin, minkä pitäisi auttaa kääntymisessä. Toisaalta ilman ajonvakautusta auto lähti kuskilta lapasesta ja pyörähti ojan pohjalle.
Moottorijarrutus huono idea, koska se saattaa tosiaan johtaa tyylilajin muuttumiseen puskemistesta ylläettäen peräluistoon. Ajonvakautus tietenkin auttaa, samoin luistonesto... koska luistonestojärjestelmissä on yleensä myös toiminto, joka ehkäisee liian voimakkaan moottorijarrutuksen ja tästä aiheutuvan luiston.
Ongelma on pahin juuri nastajyrsimillä. Niissä kun voi käydä niin, että etuvetoisessa nastanulkonemat kasvavat ja takarenkaissa nastat pysyvät syvällä kumissa. Eli eturenkaista löytyy enemmän sivuttaispitoa kuin takarenkaista. Eli kaarteessa voi perä lähteä irti ja se on sitten menoa. Samoin käy, jos on iso ero renkaiden kuluneisuudessa ja paremmat renkaat laitetaan eteen.
Jos takapää lähtee luistoon niin tilanne on helppo koska asia on helposti korjattavissa ohjausliikkeellä. Tilanne on pahin jos etupää lähtee luistoon.
Nykyaikaisella ABS-jarruilla varustetussa autossa on tuossa tilanteessa ohjeena että kytkin- ja jarrupoljin pohjaan. Rattia ei saa "kelata" vaan pidetään koko ajan samasta kohdasta kiinni kun suoraan ajettaessa eikä irroiteta käsiä ratista niin ei tule ohjattua liian äkkinäisin liikkein ja liikaa (kädet menisi ristiin).
Kyllä, mutka kaartui vasemmalle. Oli nelosvaihde päällä muistaakseni eli moottorijarrutus ei ollut voimakas tuossa vauhdissa. Pito ei lähtenyt yhtäkkiä pois ja en tehnyt äkillisiä heilautuskorjauksia ratilla. Olin vaan kääntänyt renkaita vakiomääräisesti tietyn verran sisäkurvaan päin että auto puskiessa pysyisi tiellä. Sitten pito palasi ja boom! Näin epäilen käyneen.
Pitää muistaa jatkossa vastaavissa tilanteissa kytkin pohjaan ja rohkeasti jarrutusta. Autossa ei ollut luistonestoa, ei ajonvakautusta. Paras lääke kuitenkin näihin tilanteisiin on maltillinen tilannenopeus. Paikka oli tuttu ja tiesin kyllä mutkan pahaksi, olisi pitänyt hiljentää mittari 40:iin. AP
Ok, "boomer"...
Periaatteessa tuollaisessa paikassa voisi yrittää myös vedätystä eli kunnolla kaasua ja sitten toivotaan, että auto seuraa perässä eturenkaiden osoittamaan suuntaan.
Hieman jopa ihmettelen, ettei tätä heti kättelyssä tarjottu. Vikahan on sitten siinä, että tempun epäonnistuessa poistut tieltä entistä suuremmalla nopeudella.
Muistelen jostain lukeneeni ohjeen, että viisainta on ajaa talvella etuvetoisella kaarteet lievästi vedättäen, jolloin ainakaan perä ei ole ensimmäisenä heittämässä luisuun vaan ensin alkaa turvallisempi puskeminen jos alkaa luistaa.
Etuvetoisella jos antaa kaarteessa kunnolla kaasua, niin varmaan pyrkii puskemaan suoraan ulos tieltä jos renkaat alkaa sutia liiallisen kaasunkäytön seurauksena.
Talvella kannattaa tehdä rauhallisia ja maltillisia liikkeitä, äkkiliikkeet johtaa yleensä luistoon ja hallinnan menetykseen. Ja nopeus kannattaa pitää alempana myös kuin kesäolosuhteissa, varsinkin kaarteisiin kannattaa hiljentää, varsinkin jos on tuntematon tie, kun ei tiedä miten tiukka kaarre siellä edessä onkaan.
Itse ajellut vuodesta 1992, loppuvuodesta juuri talvikeleille sain kortin. Tuulenjuoksuttaman lumikinoksen takia jäin alkuaikana kiinni kun auto ei mennytkään siitä yli vaan jäi alustastaan lumipatjan päälle ja vähällä oli ettei suistunut ojaan siinä paksussa lumessa :P
Muuten on pysytty vielä toistaiseksi tiellä, vaikka silloin alkuun ei autoissani ollut edes abs jarruja.
> Muistelen jostain lukeneeni ohjeen, että viisainta on ajaa talvella etuvetoisella kaarteet lievästi vedättäen, jolloin ainakaan perä ei ole ensimmäisenä heittämässä luisuun vaan ensin alkaa turvallisempi puskeminen jos alkaa luistaa.
Kyllä, mutta tuo on huono paikkaus ongelmaan nimeltä "ajoin kaarteeseen aivan liian suurella nopeudella".
Puskeminen on pahinta mitä voi sattua. Peräluisu on helposti korjattavissa ohjauksella.
Kun on aikoinaan ajanut ensimmäiset talvet kesärenkailla takavetoisella autolla niin oppi on selkäytimessä. Muuten siihen aikaan ei ollut mitään talvirengasmääräyksiä.
Eieieieiei, puskeminen loppuu kun painaa vaan kytkimen pohjaan, jollei vauhtia ole sitten älyttömästi liikaa.
Peräluisun oikaiseminen, ja vastaohjauksen palautuksen ajoittaminen oikein on erittäin vaikeaa yllättävässä tilanteessa. Vaikka ensimmäisen luiston saattaisi onnistua oikaisemaan, vastaohjaus saattaa myöhästyä, jolloin auto lähteekin luistelemaan toiseen suuntaan ja silloin yleensä auto päätyy ulos tieltä tai vastaantulijan keulaan.
Lisäksi, jos onnettomuuteen joutuu, on parempi mennä keula edellä, koska siellä on suunniteltuja törmäysenergiaa sitovia rakenteita. Kylki edellä sivuluisussa vastaantulijan keulaan on pahimpia mahdollisia tilanteita, siinä ei ole paljoa matkaa oven sisäverhoilun ja ulkomaailman välillä...
Jos keula lähtee puskemaan niin se johtuu siitä että vauhtia on olosuhteisiin nähden liikaa. En koskaan suunnittele missä asennossa ajan auton onnettomuuteen. Peräluisun oikaiseminen on helppoa, jos ei osaa niin on paras käyttää yleisiä kulkuneuvoja. Tietysti voi käyttää vaikka polkupyörää mutta silläkin voi liukastua.
Kaikki on helppoa kun asioita on harjoitellut ja ne osaa. Kuitenkin em. syistä johtuen takavetoisen hallinta on helpompi menettää jos ei tiedä mitä tekee. Varsinkin maantienopeuksilla takavetoisen sivuluisu vaatii oikeita ja ennen kaikkea oikea-aikaisia korjausliikkeitä jotta auto ei lähde lapasesta. Etuvetoisen puskiessa isommallakin nopeudella riittää pieni kaasun kevennys tai kytkimen painaminen pohjaan.
Noiden osaavien takavetokuskien autoja näkee ihan riittävästi lyhtypylväiden ympärille ajettuna.
Hyvä ettei käynyt pahemmin. Tämä oli kyllä virkistävä avaus: "... tie imaisi yhtäkkiä auton yli vastaantulijoiden kaistan pusikkoon".
Olisit vaan runtannu kurvissa jarrut kunnolla pohjaan. ABS ei lukkiinnu ja autoa pystyy samalla ohjaaman jarrutuksen aikana. Tietysti jos alla on kovin kuluneet nastarenkaat
ja liian kova tilanne-nopeus ei ABS järjestelmäkään auta.. Renkaiden ja tien välinen kitka häviää ja meno jatkuu liike-energian suuntaisesti kohti pusikkoa..
Parilla liukkaan kelin kurssilla noita ominaisuuksia mm. ABS kokeiltiin ja tultiin siihen tulokseen että ABS:llä selviää liukkaan kurvin läpi noin 10 km/h suuremmalla nopeudella kuin tavallisilla jarruilla ilman ABS:ää. Ero siis ei ole kovin suuri, mutta siitä on apua varsinkin tottumattomalle, joka runttaa vain jarrut pohjaan ja yrittää sitten ohjata huudon kera .
Mutta jos tilannenopeus on kuitenkin vain liian suuri, niin fysiikan lait vääjäämättömästi kumoavat parhaatkin elektoniset apulaitteet. Tämän tietää mm. Tiger Woods .
Täytyy kyllä sen verran avautua liikennemerkeistä. Kyseessä paha alas viettävä mutka jossa usein sattuu liukkaalla ulosajoja. Kyseessä 60km/h alue ja se mutka suositus nopeus 40km/h. Mulla oli just se 40 tosinopeutta muttei riittänyt. Pitäis muuttaa se mutka 30km/h suositus nopeus merkiksi mielestäni. AP
Mitenkä huonot renkaat sulla oikein on? Ja reaktionopeus suunnilleen 2 viikkoa jos ei tuosta vauhdista saanut oikaistua rattia pidon löydyttyä ja vältettyä ulosajoa.
Vai kävikö siinä sittenkin niin, että aloit kiljua ja nostit kädet silmille sekunnin murto-osassa...
Se rajoitushan on tosiaan minimi, mitä pitää pahimmallakin pääkallokelillä ajaa.
Ennakointi kaikki kaikessa. Ongelma tuossa tilanteessa oli, että keskityin niin kieli keskellä suuta pitämään auton kaarteessa tiellä etten tajunnut livenä, että olin kääntänyt rattia yli. Siten en osannut ennakoida pidon paluun aiheuttamaa ilmiötä vaan vasta jälkikäteen kaverin kanssa keskusteltua tajusin mitä oli tapahtunut. No onneksi tästä voi ottaa oppia.
Täytyy sen verran vielä sanoa, että on autokoulut nykyään tosi pienellä määrällä ajotunteja! Oikeella autolla vaivaiset 7 ajotuntia, ja liukkaan kelin ajo oli vain simulaattorilla lähinnä äkkijarrutusten harjoittelua. Minun autokoulun aikana sattui hyvät talvikelit niin yhdestikään musta jää ei yllättänyt. Lumisadesää on vielä helppo ennakoida, mutta musta jää helposti yllättää.
Hassua kaikessa, olen ajanut kelillä kuin kelillä 10v moposkoottereilla kesät talvet ja ei ole edes läheltä piti tilanteita sattunut. Sitten kävi "stabiilimmalla" autolla näin! Itseäni toistaen, en osannut ennakoida tapahtunutta. AP
Olin ajanut jo yli 15km enkä ollut havainnut lainkaan liukkautta. Eli kyseessä ei ollut pääkallokeli. Siinä alamäessä oli todennäköisesti valunut päivällä sulamisvesiä ja sitten se oli jäätynyt, mikä selittää mustan jään.
Millenniaalien asenne paistaa selvästi läpi tuosta, kaikki on aina muiden syytä ja syytetään opasteita eikä tunnusteta että itse tuli mokattua.
Moposkootteri ja auto on ihan erilaisia ajoneuvoja, jos et ole mopolla liukastunut, ei se merkitse mitään autoon siirryttäessä. Siksihän niille on eri kortitkin, koska ovat oleellisesti eri ajoneuvoja.
Talvella nyt vaan voi olla monenlaista keliä ja siihen on varauduttava. Kokemattoman kuskin paras ennakointitapa on alentaa nopeutta ja kannattaisi jossain sopivassa paikassa, vaikka jääradalla kokeilla luiston hallintaa, jarrujen käyttäytymistä liukkaalla, yms. että tulisi edes vähän kokemusta ja toimintamalleja selkäytimeen.
Kannattaa muistaa, että jo 40 km/h = 11,1 m/s.
ytuota nopeutta, niin siinä voi renkaiden pito loppua kesken ja auto lähteä hallinnasta.
Ja noin voi käydä hyvilläkin renkailla, huonoilla renkailla käy muuten samoin, mutta huonoilla renkailla se rajanopeus, jolla auto lähtee hallinnasta, on alempi kuin hyvillä renkailla.
En sinänsä vastaa kysymykseen mutta minulla on tapana laittaa pieni, siis erittäin pieni veto päälle kurvin 'puolivälin' jälkeen. Teen näin etu ja takaveto autolla. Oma auto on etuveto ja työauto on takaveto. Toisin sanoen auto menee haluttuun suuntaan kun on veto päällä.
Tuliko autoon pahoja vaurioita vai selvisitkö säikähdyksellä?
Puuta päin meni. Etupuskuri irtosi, keula mäsäksi kulmasta. Ei se ollut iso kolaus, vauhti ennätti tippua sen verran. Turvatyynyt eivät lauenneet. Mutta lunastukseen meni selkeesti, kasko voimassa. AP
Sitten kun on jo putkassa, on jo melko myöhäistä jarrutella...
"Onko vastaavassa tilanteessa aina turvallista jarruttaa ABS:illä jos siis kuulee nastojen vingunnan ja pito on ihan siinä siinä."
On se, etenkin tuoreelle kuskille. Pitää seistä hampaat irvessä sen jarrupolkimen päällä, sillä se potkii sinnikkäästi takaisin, ja pitää ohjata samalla.
Riittävän pitkän jäärataharjoittelujakson jälkeen osaa puskemisen taltuttaa mm käsijarrulla tai kaasulla, riippuen tilanteesta ja riippuen siitä onko etu/taka/nelivetoinen.
Ensimmäiseksi kytkin pohjaan manuaalivaihteisella autolla, jolloin moottori ei siellä vänkää vastaan jarrutuksessa, vaan jarrut voivat toimia mahdollisimman tehokkaasti.
Sitten joskus, kun sähköautot yleistyvät, korjaavatko ne samalla tämänkin ongelman ?
Parhaimmillaanhan sähköauto voitaisiin tehdä niin, että jokaiselle pyörälle on oma sähkömoottorinsa, ja mikroprosessori laskee kullekin moottorille syötettävän tehon ja sen, vetääkö moottori eteenpäin, vai toimiiko sähköisesti ohjattuna jarruna, ladaten samalla akkua.
mikroprosessori taas saa tiedot:
1) kaasu- ja jarrupolkimelta, kuinka paljon niitä painetaan
ja
2) ohjauspyörän asennon.
Samalla perinteinen tasauspyörästö joutaisi tekniikan museoon.
Tuon perinteisen tasauspyörästön suurin vikahan on se, että jos 1-3 pyörää ovat peililiukkaalla jäällä, niin silloin usein ei tule riittävää voimaa niillekään pyörille, jotka ovat pitävällä alustalla.
Luulisi, että tietotekniikan ohjaamilla sähkömoottoreilla päästäisiin parempaan tulokseen.
Petteri taas tuli päiväunia näkemään.
Uus auto alla. Huomasi kotiin ajaessa, että tietty arkuus ajamisessa nyt on. Ehkä hyvä, ehkä ei? Tuli ajettua esim. neljänkympin alueellakin mutkat kolmeekymppiä mittariin ihan vaistomaisesti, ettei vaan tee virheitä. En sentään motarille kiihdyttämisessä ja siellä ajossa huomannut arkuutta, mutta mutkat meni kyllä tosi varovaan. Hyvähän se että ajaa varovasti, mutta voiko sekin mennä överiksi? Toisaalta, jos joku stressaantuu vauhdista kiinni takapuskurissa ni antaa stressaantua. :)
Kait se on ihan luontainen suojareaktio, että koettuaan ulosajon ajaa extravarovasti? AP
Ennestään tuntemattomalla autolla kannattaakin ajella alkuun varovasti tunnustellen että miten se käyttäytyy, vaikka olisi enemmänkin ajokokemusta, kunnes alkaa tulla tuntumaa ja kokemusta siihen.
Uudella käytetyllä varsinkin ei ole vielä luottoa edes tekniikan kestävyyteen, varsinkin vanhemman auton kanssa kannattaa pitää mielessä, että jotain voi hajota esim. ruostevaurioiden takia milloin vaan, ennenkuin on tutkinut missä kunnossa auto itseasiassa on, ja ehkä korjannut mahdolliset puutteet.
On se vaan harmi, että kaikenmaailma luonnon suojelijat on kieltäneet jääradat järvien jäillä (jos niitä jäitä on edes joka talvi) . Itse tuli vietettyä kultaisella -80 luvulla talvisin melkein joka viikonloppu tunti tai pari jääradalla. Siellä turvallisesti hölmöillessä jäi ne liukkaan kelin niksit takaraivoon, ja esim. paljon kiistelty käsijarrun käyttö on pari kertaa pelastanut puskemisen penkkaan. Pitäskin saada valtion suosiollisella avustuksella yleisiä liukkaan kelin harjoitusratoja ympäri suomen jossa jokainen vois edes pari kertaa talvessa käydä turvallisesti kokeilemassa rajojaan ilmaiseksi. Itse asiassa se pitäisi määrätä pakolliseksi jokaiselle autoilijalle.
Samaa jäärataharjoittelua tuli tehtyä jo 70-luvulla ja siitä on ollut hyötyä läpi elämän.
Jos lähtee luistelemaan niin vieläkin osaa palauttaa auton hallinnan.
ABS:llä voi hyvin jarrutella kurvissakin, sillä vauhti alenee jonkin verran ja ohjattavuus säilyy vielä ainakin kohtuu nopeuksissa. Mutta ei ABS kesäkeliä kuitenkaan tee.
Ainakaan minun upeassa Audissani ei tarvitse tehdä mitään omia erillisiä liikkeitä, kun auto itsessään on saksalaisten nerokkaiden insinöörien takia täydellinen auto. Voin siis sillä ajaa kaasu pohjassa aina kelistä riippumatta.
Ostakaa siis te muutkin vain saksalaisen insinöörin kehittämiä autoja. Pysytte ojien välissä vauhdista huolimatta.
Liikaa vauhtia. Jarruta ennen kaarretta. Abs ei tee kesäkeliä. Mahdollistaa lievän ohjaamisen ehkä... Ei kannata tuudittautua väärään turvallisuuden tunteeseen. Vauhtia pois. Ennakoi.