Työpaikka on työntekoa varten. Siellä ei tarvitse ystävystyä kenenkään kanssa , ei hankkia rakastajaa. Ainoastaan tehdä hommansa mahdollisimman hyvin. Työntekijä joka käyttää työnantajan aikaa sekstailuun tai toisten työntekijöiden iskemiseen on häiriötekijä, joka tuo työpaikkaympäristöön jännitteitä, mitkä eivät sinne kuulu.Loppupeleissä viulut maksaa työnantaja. Röyhkeimmät jo paneskelevat toimistossaan piristääkseen itseään kun työ ei maistu tai motivoi.
Asian ydin on lyhyesti tämä: Kilpailu on kovaa. Moni tarvitsee töitä tälläkin hetkellä. Jos työt ei maita, tai muut asiat kiinnostavat enemmän - ole hyvä ja lähde. Mahdollisten saaneerausten aikana ensimmäisenä lähtöpassit saavat juuri nämä "pelimiehet" ja "pelinaiset". Jokainen palkkaa mieluummin järkevää ja ahkeraa porukkaa kuin tuuliviirejä ;siis ihmisiä jotka eivät hallitse tunteitaan. Siis erota työtä ja vapaa-aikaa. Turha elää siinä illuusiossa etteivät "sutinat" paljastu. Ne paljastuu. Aina. Ja uskottavuus ammattitaitoisena työntekijänä on mennyttä.
Asian ydin on lyhyesti tämä: Kilpailu on kovaa. Moni tarvitsee töitä tälläkin hetkellä. Jos työt ei maita, tai muut asiat kiinnostavat enemmän - ole hyvä ja lähde. Mahdollisten saaneerausten aikana ensimmäisenä lähtöpassit saavat juuri nämä "pelimiehet" ja "pelinaiset". Jokainen palkkaa mieluummin järkevää ja ahkeraa porukkaa kuin tuuliviirejä ;siis ihmisiä jotka eivät hallitse tunteitaan. Siis erota työtä ja vapaa-aikaa. Turha elää siinä illuusiossa etteivät "sutinat" paljastu. Ne paljastuu. Aina. Ja uskottavuus ammattitaitoisena työntekijänä on mennyttä.
Vastaukset 91
Vanhimmat
ei suoritus, ennen työpaikalla puhuttiin omista asioista ja viihdyttiin. ei sen ole pakko olla mykkäkoulu. minä pidän huolta että omassa työpaikassa voi edes puhua.
Tässä on aiheena "työpaikkaromanssit". Vuorovaikutuksesta tai työpaikalla puhumisesta ja yleisestä työympäristön viihtyvyydestä ei siis ole kysymys. Ellei mielestäsi sitten "työpaikkaromanssit" ole osa yleistä työviihtyvyyttä.
iskeä työkamunsa, perustaa pikku-perheen ja kattella toista 24 tuntii vuorokaudessa. Luulis että on armottoman raskasta. Itte en ainakaan kykenisi tohon. Paras on, jos ne puoliskot löytyis jostain muualta, esim. jos erotaan, niin pystyykö tekemään töitä yhdessä asiallisesti ja ilman konflikteja. Vaikka olisi kuinka aikuinen, niin ihminen on inhimillinen ja osoittaa paljon asiaa sanattomalla viestinnällä!
Sinä ilmaisit asian juuri niin kuin se on! Miten voi olla niin työkeskeinen (tylsä) ihminen, ettei vapaa-ajalla ole sosiaalista meininkiä tarjolla, vaan pitää tukeutua työympäristön sosiaalisen vuorovaikutuksen tarjontaan.
itse seurustelen miehen kanssa, joka on samassa työpaikassa kuin minä. meillä on pieni lapsikin.
kysyit että "miten jaksaa ISKEÄ työkamunsa.." ei meillä kummallakaan ollut tarkoitus iskeä elämänkumppania juuri työpaikalta. minkäs sille voi kun se oikea sattui löytymään sieltä. eikä kaikki sekunnissa tapahtunut. ensin olimme pitkään työkavereita ja vasta sitten aloimme viettää vapaa-aikaakin yhdessä.
helposti jaksamme toisiamme, vaikka näemme kotona ja töissä. Onneksi töissä näemme vain harvoin. muuten voisi olla hankalampi tilanne. Meillä molemmilla on harrastuksia, joten emme me sen enempää toisiamme näe välttämättä kuin joku pari jonka molemmat osapuolet ovat eri työpaikoissa.
On totta, että erotilanne olisi erittäin hankala, kun molemmat on kerran samassa paikassa töissä. Mutta ei näitä asioita todellakaan kukaan etukäteen varmaan suunnittele, asiat vain tapahtuvat. Ei sitä voi tietää, mistä se tosirakkaus löytyy.
Ehkä asia kannattaa ajatella niin, että meillä samassa työpaikassa olevilla pareilla on enemmän haastetta pitää suhde tasapainossa. Meillä samassa työpaikassa oleminen ei ole ainakaan vielä osoittautunut huonoksi asiaksi. Onhan siinä paljon hyvääkin, kuten esim. yhteiset työmatkat!
Riippuu vähän olosuhteista!
Jos kaksi toisilleen luotua ihmistä tapaa työpaikalla, eivätkö he muka voisi alkaa seurustella, ehkä perustaa perheen?
Mitä jännitteitä siitä nyt syntyisi? Kyllä aikuisten on osattava hoitaa tällaiset asiat pois päiväjärjestyksestä ilman jännitteitä.
Mutta jos työaika menee lääppiessä tai paneskellessa, se on jo toinen juttu. Mutta siihenhän ei tarvitse mennä.
Mikä helvetti ihmisiä vaivaa?? Työ on työtä. Perustakaa sitä perhettä vapaa-ajallanne! Älkää enää ihmetelkö miksi me palkkaamme vastuullisiin hommiin mieluummin ihmisen jolla on pääkoppa ja perhe-asiat kunnossa, kun jonkun potentiaalisen lemmenkipeän "perheenperustajan", joka etsii kohtaloaan työpaikalta.
Enemmän kuin olosuhteista, se riippuu ASENTEESTA. Onko kaikki sallittava? Mihin raja vedetään? Jokainen vaikuttaa valintoihinsa asenteella, olivat olosuhteet mitkä tahansa. Tiettyjä rajoja ei ylitetä. Tietty välimatka ja korrekti käytös on joillekkin ominaista, toiset ei taas sisäistä sitä koskaan. Vaikka kävisi sata tapakäytöskurssia, niin jokaiselta työpaikalta se pelle löytyy.
Anteeksi tyhmyyteni arvoisa "Mieti hieman", en ymmärrä, mitä yrität sanoa.
"Onko kaikki sallittava?" Ei tietenkään. Työpaikalla tehdään töitä. Seurustelu hoidetaan vapaa-ajalla. Minä tarkoitin aiemmassa viestissäni suunnilleen tätä: Jos kaksi työkaverusta huomaavat vetoa toisiinsa, miksi he eivät voisi vapaa-ajallaan viettää aikaansa yhdessä, seurustella, suunnitella tulevaisuutta? En ymmärrä, mitä se "Pomolle" ja muillekaan kuuluu, mitä he tekevät VAPAA-AJALLAAN. Työaikana toistensa kimpussa nuohoamista, haaveilua tms en ole koskaan hyväksynyt, pahoittelen ellei se edellisessä viestissäni tullut tarpeeksi selkeästi esille.
"Mihin raja vedetään?" No, minä vetäisin sen siihen, että asiallisia keskusteluja tyyliin "kumpi käy kaupassa" tai "mitä tänään syödään" voi seurusteleva työpari TAUOILLA käydä, mutta ei sen enempää. Ei halailuja, lääppimisiä, sylikkäin istumista, paneskelua jne. Kun tauko on ohi, ollaan pelkkiä työtovereita. Ja jos SE ei onnistu, niin sitten kilometritehtaalle, kuten nämä Pomot ja Esimiehet ja mitkä lie ovat tässä ketjussa ehdotelleet.
Tämän kysymyksen sävy on mielestäni ollut hiukan negatiivinen. On yritetty kieltää työpaikkaromansseja koska JOTKUT eivät pysty hoitamaan sitä kunnolla. Tämän politiikan mukaan pitäisi KAIKILTA kieltää myös alkoholin juominen ja autoilu!
Kokeilkaapa kääntää asenne positiiviselle puolelle: Eikö työpaikkaromanssit tulisi sallia, koska JOTKUT pystyvät klaaraamaan nämä tunneasiat järjellä? (Älkääkä vaan väittäkö, ettei ole ihmistä, joka ei järjellä voi ajatella kun tunteet jyllää).
Sun firmaas en tulisi töihin vaikka minulla onkin pääkoppa ja perheasiat kunnossa...
Onneksi minulla on itsellä firma jonne töihin hakeutumisen esteenä ei ole "lemmekipeys".
Sinulla ei yksinkertaisesti olisi mitään mahdollisuuksia päästä tänne töihin. Eikä kenelläkään muullakaan joka näkee työhön tulon esteenä sen että täytyy unohtaa "lemmenkipeys" (niin kuin sen ilmaisit).Jaksamista omaan yritykseesi , sitä on varmasti helpompi pyörittää (homma pitää hanskassa)kun työntekijämäärä on 1-2 toisin kun silloin kun työntekijämäärä ja liikevaihto pyörii isoissa luvuissa.
ystävällisyys kaikille sekä miehille ja naisille tasapuolisesti ei ole flirttiä !
MUISTA SE IKÄSI TAI ET OLE KAUAA POMO !
meillä töissä pomo tulkitsee toisia aivan vapaasti ja ilkeämielisesti.
TÖISSÄ ON PAKKO PUHUA SEKÄ MIESTEN ETTÄ NAISTEN KANSSA !
jos pomo tulkitsee kaiken ystävällisyyden ja iloisuuden, naurun jne. flirtiksi niin:
PARASTA MENNÄ TUTKITUTTAMAAN POMON OMA KALLO EIKÄ TULLA UHKAILEMAAN EPÄLUOTETTAVAN HUONON TYÖNTEKIJÄN MAINEELLA !
pomo ottaisi itsekin jos saisi, mutta kun vilkaisee peiliin näkee kilometrin päähän miksei sutina käy.
JOSKUS TYÖSSÄ VOI TODELLAKIN IHASTUA, MUTTA ON OLEMASSA JÄRKEVIÄ AIKUISIA IHMISIÄ JOTKA HALLITSEVAT NEKIN TUNTEET !
työssä joutuu käsittelemään muitakin ja monelaisia tunteita ja työtoveruussuhteita.
JOTKUT TYÖKAVEUUSSUHTEET OVAT HELPPOJA, IHMISET OVAT YSTÄVÄLLISIÄ JA TULEVAT HELPOSTI TOIMEEN KESKENÄÄN !
jotkut työtoveruussuhteet vaativat enemmän panostamista jotta työ sujuisi eikä aiheuttaisi turhaa stressiä. löytyy ehkä joku työntekijä joka pystyy laukaisemaan jännitteitä esim. huumorin avulla.
MUTTA SITÄ EI PIDÄ TULKITA FLIRTIKSI, TÄLLAINEN VIATON "KASKUILU" SAA TYÖYHTEISÖN VOIMAAN PAREMMIN JA SIITÄ PÄÄSEVÄT OSALLISIKSI KAIKKI JA JOKAINEN SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA.
ellei pomo tiedä että työkaverit saavat myös ystäväystyä keskenään, hänen on aika:
MENNÄ KOULUTUKSEEN !
ystävällinen ilmapiiri on hyvä sekä työyhteisölle että asiakkaille. kun työyhteisö voi hyvin, voivat kaikki hyvin ja ennenkaikkea he jaksavat asiakastyössä !
HAPANNAAMA EI TARVITSE OLLA !
vaikka on ystävällinen ja kiva se ei merkitse että nussitaan joka suuntaan !
MIKÄLI TYÖPAIKKA PITÄISI OLLA HAPANAAMOJEN LUVATTU PARATIISI, NIIN TEHKÄÄ SIITÄ LAKIEHDOITUS !
JA EIKUN POLIISI VALVOMAAN !
Edelleen: onko lukutaidossa vikaa???? Teemana on työpaikkaromanssit. Ei ystävällisyys. Taidat olla niitä ex-työntekijöitä joita ei palkkaa enää itse perkelekkään (koska ovat yksinkertaisesti sössiviä persoonia joilla tunteet ailahtelee asiattomuuksiin nollasata sataan sekunnissa, eikä kyetä näkemään tai haluta tajuta mistä on kysymys.)Onnea työkkärijonoon, sillä tuolla asdenteella sinne päädyt, ellet jo siellä ole. Siellä jonossa on mukava sitten flirttailla . Ja miettiä mitä eroa on työpaikkaromansseilla ja ystävällisyydellä asiakkaita kohtaan.
"on olemassa järkeviä ja aikuisia ihmisiä jotka hallitsevat ne tunteet" sinä kirjoitit. No tässä sulle tieto joka saattaa sua järkyttää: KAIKKI EIVÄT OLE VALITETTAVASTI JÄRKEVIÄ JA AIKUISIA!Totuus on että työpaikkasuhteet on lisääntyneet ja tuoneet tullessaan uusia ilmiöitä joita työnantaja maksaa työtehon laskemisen muodossa, kun sitten ex-rakkaat mököttävät keskenään, tulee avioeroja jne.
TÄYSIN KYVYTÖN POMOKSI !
samalla koneella lähetät itseäsi tukevia viestejä, näinkö toimit työyhteisössäkin.
itsevaltias joka tukee itseään omilla viesteillään.
MENE HOITOON !
kirjoituksestasi näkee että sinä tulkitset vaarallisella tavalla, kuten sanoit ed. kirjoittajan olevan työkkärijonossa.
jatka vain näin toivottavasti ylempäsi havaitsevat sinut.
kuulut vain rotaksi rottalaumaan !
häpeä !
Puhut Pomo asiaa!!!!!
Työpaikkaromanssi on oma juttunsa, muut työpaikan väliset suhteet asia erikseen..
Mielelläni teksin töitä kanssasi, ehkä teenkin ;)
Minäkin tunnen sinut! Olet se työntekijä joka sai lähteä kun ei tiennyt kuinka ihmisten kanssa käyttäydytään ja missä sopivaisuuden ja hyvän käytöksen rajat menevät. Turhaa sinä katkeruuttasi täällä kiljut. Tulet varmaan saamaan uuden työpaikan....jostain Timbuktusta. Onnea valitsemallesi tielle.
Mitä hävettävää kyseisellä "pomolla" on? Mielestäni hänen kirjoituksensa ovat osuvia ja tosia. Hävetköön nämä kiljuvat inisijät jotka todennäköisesti ovat työkkärijonossa asiattoman käytöksensä vuoksi.
Keskustelun aiheena on työpaikkaromanssit. Kumma ettei siitä saa sanoa mielipidettään suoraan, ilman että haukutaan rotaksi tai toivotetaan "mene hoitoon".....kenelläköhän tässä oikein viiraa ja pahasti?
liian usein ollaan monien syyttömien kimpussa olettamalla jotakin. siksi teen vain työni enkä oleta mitään "romansseista" kunhan tekevät työnsä ja sillä siisti.
väsyn työssä siihen että aina joku olettaa jonkun olevan suhteessa jonkun kanssa, siihen juoruiluun sitä aikaa sitten kuluukin.
tällä palstalla tapahtuu paljon ylilyöntejä komeroissa nussimisesta, ja jokainenhan tietää että nykytyöpaikoilla joutuu tekemään työtä.
miksi ihmeessä pohtia jotain romansseja kun aika ei siihen riitä. ei se jokainen silmänisku tarkoita jotain. äläkä taas lähde pohtimaan taka-ajatuksia. niitä ei ole. faktat faktoina. "Luulot ja oletukset" eivät kuulu hyvän työpaikan ilmapiiriin !
Joka tapauksessa flirttailu miesten ja naisten välillä häiritsee yhteistä (tiimityötä ainakin, johon kuuluu myös raskaita töitä)työpanosta, siitä ei päästä mihinkään. Kaikki eivät kuitenkaan ole mukana siinä flirtti-tiimissä ja kauheaa jos jollakin flirtti-tiimiläisistä on vielä jonkinlainen nokkamies- tai tiiminvetäjä - asema! Kokemuksesta tiedän että loput työkaverit saavat juosta häntä koipien välissä ja kieli pitkällä jotta työt tulevat tehtyä. SIIS HÄIRITSEE, KOKEMUKSESTA TIEDÄN.
Okei, aivopesunne tuottaa tulosta, alan vähitellen tuntea itseni vakuuttuneeksi, että elämäntoverin "nappaaminen" työpaikalta on rumaa.
OK.
Mistäs vanhapoika sitten kultansa löytää? Kertokaapa se, viisaat.
Moikka Armin! Ei kyse ole aivopesusta vaan ihan järkevästi muistuttamisesta minkä vuoksi työpaikalla ollaan. Ei naimassa vaan hommia paiskimassa. yleensä ne, jotka paiskii hommia joutuu tekeen vielä niitten lusmujenkin työt, jotka kuluttaa työaikansa haaveillen. sehän tässä on ikävää. Kyllä vanhatpojat löytää seuraa muualtakin kuin duunipaikoista, älä ole yhtään huolissasi. Ei elämä tai elämänkumppanin etsintä saa rajoittua työpaikkareviirille. Sitäpaitsi, mietippä Armin tätä: suhde saattaa olla mielenkiintoisempi kun kumppanit työskentelee eri alalla tai työpaikassa. Onpa muutakin keskusteltavaa kuin yhteiset työasiat! onnea kumppanin etsintään, pidän peukkua sulle täällä ja uskon että löydät omasi: onhan minuakin (aika mörökölli) onnistanut ja se on jo pieni ihme!!
Ensteks: kuka väitti, että MINÄ olen elämänkumppania vailla? :)
Toiseks: Sanoit: "Kyllä vanhatpojat löytää seuraa muualtakin kuin duunipaikoista". Sano yksikin sellainen paikka.
Sä oot niin kova inttämään, että saat kiksit tosta inttämisestä. Hupaisaa!mutta rasittavaa....pitemmän päälle.Siis häivy.
Arvasinhan minä! :))
Sulle pitää vissiin rautalangasta vääntää..?
Toisen kunnioitus oli sitten tyopaikalla yai kotona kuuluu asiaan.
Kohteliaisuus ja ystavallisyys pitaisi olla itsestaan selva kasite.
Flirttailu ja liian "laheinen" yhteistyo eivat sovi tyopaikalle. Joka ei tuota ymmarra joutuu tavallisesti maksamaan siita liian kalliin hinnan, valitettavasti.
Hiukkasen alykkaamat ottavat koetusta opikseen (jos ovat tarpeeksi onnekkaita saamaan uuden mahdollisuuden) Tyhmimmat eivat opi koskaan.
Olen seurustellut työkaverin kanssa, eikä paneskeltu työaikana, vaihdettiin katseita ja oli jännää.. muut ei tiennyt siitä aluksi. Kyllä se onnistuu jos niin haluaa. Kun erottiin kaikki meni ihan ok. Ja työt ei kärsinyt mitenkään. Ja pomokin tiesi, mutta ei ollut mitenkään syytä puuttua asiaan, koska se on jokaisen yksityisasia. Pomot on vaan kateellisia....
On kyllä sulla oikein aihetta pullistella kun iskit työkaverisi ja maltoitte olla paneskelematta työaikana! Pitäskö silittää päätä ja antaa suffelia?
noin kovasti, kun joku onnistuu viemään keskiraskaasti kriminalisoimasi työpaikkaromanssin läpi noin puhtaasti? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta sellaisiakin ihmisiä on.
tiedät varmaan mihin!!!
No jo on aihetta revitty!
Mitä pirua toisten suhteet muille kuuluu.
Pomot ovat niin huolissaan, koska työntekijät saavat saman työpaikka edun, kuin heillä on ollut jo aikojen alusta. On saaneet piiat ja muut palkolliset kyytiä.
Nyt kun siihen on kahden ihmisen yhteinen halu ja lupa, Se pitäisikin olla rumaa ja kiellettyä.
Työpaikalla paneskelu taitaa kuitenkin olla enemmän näiden pikku pomijen harrastus, kuin työntekijöiden.
Itse rakastuin mieheeni 16 vuotta sitten työpaikalla!
Opiskelin ja olen nyt pomo itsekin. En pidä seuralaispalvelua, mutta jos siellä joku tapaa sen oikean, ei ole minun tehtäväni kytätä. Seuraan kaikkien työpanosta ja huomaan puutteita myös niiden panoksessa joilla on kotiasiat ja päät kunnossa.
Älkää kiristäkö pipoanne jonnin joutavalla!
Hauskaa katsella tätä keskustelua... Äkkiseltään käy mielessä että teistä yksikään ei taida olla töissä "ihan oikeesti" - työtahti on nimittäin nykyään sellanen että siinä ei ehdi ketään enää vilkuilemaan, toisin kun joskus kymmenen tai viistoista vuotta sitten.
Tosi on, jos se varsinainen työn tekeminen ei maistu: limahousut kilometritehtaalle! Iljettää työskennellä jossain sairaan erotisoituneessa työympäristössä. Vapaa-aikaan kuuluvat touhuilut eivät sovi työpaikoille!!!
varsinkin pikkujoulu aikaan viime vuonna olleet keskustelut palkan noususta naimalla pomoa-- saivat voimaan pahoin. Perheelliset, missä on parisuhteen kunnioitus!
siis pomo sutinoi työntekijän kanssa,ompa kiva kattella sitä ku ne tapailee jossain käytävillä ja suunnittelee jotain "illanviettoa" kyseinen työntekijä on vielä joku työsuojelu ihminen tai jotain sellasta eikö se nyt oo vähän moraalitonta jo meidän muitten työläisten kannalta? Siis sittekun tulee esim. joku kiusaamis asia jne.niin tietää kyllä kuka on kenenki puolella...taitaa siinä vaiheessa pomo ja työsuojeluihminen vetää yhtä köyttä..Varsinki kun toi pomo on sellanen et jos joku ei miellytä niin sille sitte kaikki paska hommat jne.
Tähän viestiin oli aivan pakko vastata, siis tietenkin työaikana tehdään työtä sehän on nyt ihan selviö varmaan kaikille.
Ja minusta siinä, että jos omalla työpaikallaan rakastuu ei ole mitään pahaa.
Sinä taidat olla vain kateellinen niille, jotka uskaltavat näyttää tunteensa myös työaikana.
Mutta tietenkin jos rakastuu/ihastuu niin sellainen käytös, joka häiritsee työntekoa on tuomittavaa.
Mutta jooh hanki elämä :)ja mikäs sen ihanampaa kuin rakastuneet ihmiset työpaikalla,
ainahan sitä voi pomona huomauttaaa asiasta,
jos asia vaikuttaa työsuoritukseen.
Kukaan ihminen ei voi kuitenkaan omille tunteilleen mitään.
Omaa käytöstään voi kuitenkin säädellä :)
Pomo puhuu asiaa. Meillä töissä oli esimies/alais suhde. Ja siitä kärsii koko työyhteisö. vaikka suhde on jo tiettävästi loppu. asiasta on jo useampi vuosi mutta se vaikuttaa yhä. Molemmilla oli kumppanit, toisella jopa vaimo. Vaimo vielä samassa yrityksessä. Esimies suosii tätä tyyppiä yhä,eikä kykene tasapuolisuuteen.Ylin johto ei asiaan tarttunut silloin , eikä asialle tehty mitään. Huomaamme nyt vuosia jälkeen , että asia tulee vaikuttamaan ja puhuttamaan varmaan niin kauaa kun kyseiset henkilöt ovat yrityksessä.
Kun....Tämä kuolematon lause todellakin pitää paikkansa. Voi ihme että ihmiset on kateellisia. Moni on löytänyt elämänkumppanin työpaikalta. Tuttavapiirissäni on useita perheitä missä puolisot ovat tavanneet työn merkeissä. Sehän on yhteiskunnallisestikin hyvä juttu, uusia veronmaksajia syntyy jne.
Sehän vaan lisää työtehoa ja mielenkiintoa kun on vähän "säpinää". Jos kyse on vapaista ihmisistä niin mitä pahaa siinä voi olla? Ei ihastuminen katso paikkaa tai aikaa. Työpaikkaromanssi ei todellakaan tarvitse merkitä sitä että "paneskellaan" kulman takan ja sipistään nurkissa. Asia voidaan hoitaa tyylikkäästikin matalalla profiililla ja töiden kärsimättä.
Kaikille katkeroituneille ja kateellisille hyvä neuvo: "löysätkää kravattianne ja höllentäkää sitä päätänne kiristävää vannetta"!
Se on totta että työpaikoilla on kateellisia ihmisiä.
Itselläni oli suhde esimieheen eikä ollut mitään ongelmaa,me vain osattiin pitää suhde salassa,kukaan ei siitä tiennyt töissä.
Sitten vasta kun esimies vaihtoi työpaikkaa,kerroin että me ollaan yhdessä,kun en enää jaksanut salata
Enää en ole hänen kanssa,mut se miksi en ole enää hänen kanssa on poistunut keskuudestamme,ehdittiin sentään olla yhdessä yli 10 vuotta.
Nyt on sitten uusi haku päällä,olenhan vielä nuori nainen.
kyllä työ aika kuluu ainakin miehillä juoksenteluun kaveri porukassa .eivät he varmaan ole työpaikka seurustelua. meidän työyhteisössä ainakin menee kolmen koplalta useita tunteja päivässä juoruiluun. työt kuitataan viikonloppu ylitöillä. tuotanto päälikkö ei puutu mihinkään tosi asiaan. vain kolmen kopla saa tehdä mitä vaan vaikka vedellä toisia p.
me muut kärsimme tästä suosimisesta. tätä on jo tapahtunut kolme vuotta.
yksi työntekijä istuu konttorissa noin 4-5 tuntia päivässä salarakkaansa luona (tiedossa meillä kaikilla heidän seurustelunsa) päälikkö vastaa vain siihen että mitä kyttäätte ja nauraa ivallisesti jatkunut jo vuosia.
Tässä on keskustelijat antaneet mielipiteitään työpaikkaromanssikeskusteluun. Monet näyttävät puolustelevan työpaikkasuhteita sillä että ovat löytäneet elämänkumppaninsa työpaikaltaan. Se on hieno asia. Työpaikkaromanssilla tässä yhteydessä yleensä ymmärretään "romanssina" lyhytkestoista sutinaa jossa kohde vaihtuu kun ihastus haihtuu. Joillekin kuulemma on tärkeää saada huomiota vastakkaiselta sukupuolelta pysyäkseen kivassa vireessä . Monta kertaa kyseessä on harmitonta toisen huomioimista ja piristämistä, mutta valitettavasti yhtä monta kertaa mopo karkaa käsistä ja tuloksena on mykkäkouluja ( eräässä työpaikassa työympäristö sai kärsiä vuosia "kylmästä sodasta" kahden ex-rakkaan kesken, kun työpaikkaromanttiset tunteet loppuivatkin toiselta osapuolelta ja toinen koki itsensä loukatuksi), sairaslomia ( työpaikkarakkaus rakastuukin tosissaan kohteeseen, joka suhtautui kevyenä ihastuksena tilanteeseen, josta johtuen hylätty soitti toisen puolisolle, joka puolestaan masentui vakavasti ja harkitsee tällä hetkellä eroa), no joo noita tosia "kauhutarinoita" tosiaan riittäisi palstan verran. Tärkeää on muistaa pitää katse kiinni pallossa (töissä) sekä hyvä motto lienee "älä syö omasta kuormasta". Kuitenkin on hienoa että työpaikoilla on näitä oikeasti mukavia työkavereita jotka omalla pyyteettömällä huomaavaisuudellaan helpottavat työtaakkaa ja heidän kanssaan on ilo työskennellä heidän myönteisestä asenteestaan johtuen.Se ei aina edellytä suukottelua tai halailua! Kiitos tässä yhteydessä työpaikkani reiluille työkavereille jotka tosiaan ovat sekä reiluja että kavereita. Eivät luojan kiitos "ihastuksia".
pari kertaa erehdyin lähestymään työtoveriani ja nyt kadun sitä.
Työasiat ja henkilökohtaset asiat pitää pystyä pitämään erillään.
Tosin eräs kusip** esimieheni ei tunnu tätä ymmärtävän.
Mieheni on esimiesasemassa/firman yksi omistaja ja hänellä on tapana olla erittäin ystävällisissä ja läheisissäkin väleissä työntekijöihinsä. Tämä on kuitenkin joskus käsitetty väärin, sillä eräskin nainen hyppi jo minunkin silmilleni kiimoissaan miestäni kohtaan.
Nainen puhui minusta pahaa vaikkei kunnolla tuntenutkaan ja valitti, kun "pilasin" heidän firmansa risteilyt (eli mieheni firman...) tulemalla kutsusta mukaan.
Kyseinen henkilö pyrki pahoittamaan aina mieleni kun olin paikalla ja vihjaili, etten edes tunne miestäni kunnolla. Muutenkin käytös oli erittäin epämiellyttävää.
Leikkiessään korvaamatonta tämä nainen lääppi tökerösti miestäni muka kohentamalla tämän vaatetusta (jopa kun olin itse paikalla) tai kohdistamalla keskustelun ainoastaan tälle, ei sanaakaan minulle.
Mielestäni tilanne jossain vaiheessa meni liian pitkälle ja sanoinkin siitä miehelleni. Juttu kärjistyi siihen, kun mieheni suuttui tähän naiseen erään kaljaillan yhteydessä (jonka mieheni tietysti maksoi kaikille). Silloin tämä vanhempi levinnyt epäsiisti yksinhuoltaja, joka on vastenmielinen kaikkien tuntemieni miesten ja naisten mielestä, sai tuta kuka on pomo ja kuka määrää ketäkin.
Nainen jättäytyi sairaaksi seuraavalla viikolla ja sitten palasi sitten muina naisina sorvin ääreen. Nyt hän ilmeisesti puhuu paskaa sekä miehestäni että minusta, mutta antaa puhua.
Työpaikan asiat eivät kuulu minulle niin kauan kun yksityisiani eivät kuulu työpaikan työntekijöille. Kun raja ylitetään, en itse säästele kiipijöiden tunteita. Ei tämäkään nainen säästellyt minun tunteitani. Toivon vilpittömästi, että nainen tajuaa lähteä itse kun vielä voi. Hän ei osaa käyttäytyä eikä tajua, missä vaiheessa on syytä lopettaa.
Mistä päättelit, että "myös" on nainen. Heh.. rauhoitu hyvä ihminen.
Oliko tuo äskeinen minulle? Minä en liiemmin lukenut kenenkään "myös"- nimimerkin viestejä, joten asia on minulle aivan sama. Kommenttini ei liittynyt häneen millään tavalla.
Työskentelin vuosia sitten työyhteisössä, jossa kaksi keski-ikäistä naista olivat ottaneet jonkinlaisen pikkupomojen roolin (olivat olleet perustamisesta asti työntekijöinä yksikössä,mutta johtajat vaihtuneet).Oli juuri valittu uusi johtaja kun minut palkattiin. Johtaja oli asiantunteva ja jokasuhteessa järkevänoloinen mies. Oli pöyristyttävää kuunnella kun nämä kaksi haahkaa haukkuivat koko ajan johtajaa ja punoivat seuraavan tyylisiä juonia: "joo, sitten kun on ne työntekijöiden pirskeet niin alasti pompitaan siellä ja otetaan kuvia, kun sillä (uudella johtajalla) on varmaan tosi mustasukkainen akka,hähhähhää." Kyseinen johtaja ei, luojan kiitos, käynyt kun kääntymässä noissa juhlissa. piti puheen ja ystävällisesti poistui kiireisiin vedoten (aivan ihastuttavan vaimonsa kera!). Sitten alkoivat akat juoruamaan ilkeästi "kuinka voi olla noin mustasukkainen akka tollaki, voi helvetti!"
Itse otin loparit viikko tapahtuman jälkeen. Sain uuden työpaikan ja terveet työkaverit. Kyseinen johtaja vaihtoi linjakkaasti myös entiseen työpaikkaansa sopivan ajan kuluttua. Tajusi varmaan hän saman kuin minäkin: kaikenlaisia hulluja sitä voi työntekijöissäkin olla, mutta paras häipyä mahd. nopeasti jos joutuu sellaisten kanssa työskentelemään. Kuvailemani kokemuksen myötä uskon siis että kaikenlaisia älyttömyyksiä työpaikalla voi sattua sellaisten ihmisten toimesta, joiden paikka olisi jossain aivan muualla kuin vastuullisissa ammateissa. Ehkä juuri kyseisen tapauksen myötä arvostan nykyisiä työkavereitani uudessa valossa todella korkealle ja osoitan sen heille kunnioittavalla käytöksellä ja kohteliaisuudella. Sillä ajattelen aina silloin tällöin: "onneksi minulla on tämä työpaikka näiden ihmisten kanssa, muutoin olisin vielä siellä todennäköisesti seuraavana uhrina niiden työpaikkahaahkojen hampaissa!" Kiitollisuudella nykyisille työkavereilleni kirjoittanut Hanna
Tunnen varmaan tuon yhden kirjoituksen tapauksen eli ämmän joka puhuu paskaa kaikista ja vonkaa pomoaan, vaikka on niin ruma, ettei kukaan koske vapaaehtoisesti. Terkkuja Keski-Suomeen.
ainakin joka naista työpaikalla ja loput ajat sättäilen (jos aikaa jää)
Kaikista karmeimpia on työpaikoissa nämä ikuiset vonkaajat, jotka omasta mielestä ovat ah, niin aistikkaita ja sexyjä. Häiritsevät toisia tekemällä tikusta asiaa ja aiheuttamalla kiusallisen olon. Tuosta alla olevan "minä harjaan" kirjoituksesta tuli inhon kylmät väreet,oli ilmeisesti tarkoitettu vitsiksi, mutta ei naurattanut. Tiedän miltä tuntuu kun yövuorossa saa puhelun (työaikana asialliselta) työkaverilta (ukkomies,2 lasta)joka kännissä puhuu "kuinka mä oon halunnu ja ihaillu sua jo pitkään" . Sitten kun kerrot työpaikalla että kyseinen hemmo on koko ajan hikisenä liimautumassa sinuun aina kun tilaisuus, niin muut työntekijät tokaisevat tympääntyneinä: niin, se onkin sellanen "pillunkyylääjä" ja kännissä kaikille soittelee, ei siitä kannata piitata. Puutteessa vaan on piruparka.
Eli että mielestäni oudoksi on mennyt työnteko joissakin työpaikoissa kun kaikki pitää sallia: sekä työpaikkaromanssit että niitä väkisin vonkaajat. Paskamaista varmaan nuorille harjoittelijoille tulla tällaseen töihin. Älkääkä sanoko että te ilmoitus työsuojeluvaaltutetulle,yms, koska tosipaikan tullen kaikki asettuu tämän hauskan työpaikan "sonni,porsas sekä apina" taakse ja jäät yksin syytöksinesi. Siis paras niellä seksistinen mulkkumaisuus. Että kyllä on ihanaa työskennellä aikuisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Juuri tuo kun pitää vääntää tikusta asiaa saa hermot menemään.
Vaikka ei ole mitään työhön liittyvää asiaa, niin pitää tulla jauhamaan
yhdestä sun toisesta muusta asiasta... Onhan sitä toisaalta kiva katsella
ja naurekella näille, jotka tuovat itseään esille...tuntuu olevan toisilla siihen
pakonomainen tarve.
Mut onhan se niin, että jos sosiaalinenpuoli on kondiksessa, niin ei työpaikka
ole silloin ihmissuhteiden leikkikenttä.
"Jos sosiaalinenpuoli on kondiksessa , niin ei työpaikka ole silloin ihmissuhteiden leikkikenttä". Juuri näin. Kunpa se olisi jokaiselle työntekijälle yhtä selvää. Ilmeisesti työhaastattelussa tulevaisuudessa on tämäkin asennoituminen selvitettävä psykologisella testillä (niitähän löytyy) että säästyy kaikenlaisten pässinpäiden palkkaamiselta ja juuri tuolta mitä yksi työntekijä kuvasi, että työrauhaa törkeästi rikotaan, mutta työntekijän on kestettävä piina, koska muu työyhteisö sallii sen.
Kaikkien työntekijöiden kohdalla tulisi kiinnittää psykologisiin ominaisuuksiin riittävästi
huomiota, sekä esimiesten että muiden.
Meidän firmassa kun nämä esimies-tehtävät jaetaan tyyliin "per*että nuolemalla".
Paikat eivät edes tule hakuun firman sisällä,vaan ne päätetään jossain kabinetissa.
En tiedä mihin ominaisuuksiin henkilöitä valittaessa kiinnitetään huomiota,
ilmeisesti ei ainakaan psykologisiin. Sen vuoksi epäpäteviä yksilöitä päätyy
vastuullisiin tehtäviin. Riittää kun on taitava kieleltään...
Kommenttisi kyllä kuvaa totuudenmukaisesti sitä, mihin on työhönottohaastatteluissa menty: sosiaalista lahjakkuutta arvostetaan niin paljon, että supliikkityypit vetää pitemmän korren. Erityisen vaativissa tehtävissä onneksi kylmä näyttö (CV, entiset työpaikat ja niissä suoriutuminen, vakuuttavat suositukset,jne) estää moisen ja pätevyys työssä on tärkein kriteeri. Monta kertaa on myös tullut havaittua tämä, että työntekijä joka hallitsee työnsä 100% ei välttämättä ole hyvä puhumaan tai vitsailija, mutta hänen erinomainen työn jälki puhuu puolestaan ja kaikki haluaa palkata juuri tämän ihmisen, ammattilaisen, omaan ryhmäänsä. Toki on näinkin että saattaa olla kiistatta lahjakkain joku alallaan, mutta on luonteeltaan niin erikoinen (veemäinen) että viidakkorumpu pärisee ja on palkattava toiseksi paras, yksinkertaisesti siitä syystä että on työskenneltävä tiiminä. Ja totta on tuokin mitä sanoit, että esimiehiä myös katsastettava. Toisaalta esimiesasema on nykyään kovin "tuulinen paikka" eli kerran kun "ryssit" niin vaihtoon menet.
Mitä enemmän valtaa annetaan työpaikoilla kaikille näille ihmissuhdepelleille,
sen enempi persuu*silleen asiat vaan menee. Ja kuka maksaa viulut viime kädessä ...
duunarit...se alin kerros.
Miksei miehesi anna ko.henkilölle potkuja jos kerran on esimies ja firman omistaja? Mikä estää kun tilalle tulijoita varmaan olisi.
Niinpä. Kun työntekijää ei niin vain irtisanotakkaan. Laki on työntekijän puolella viimeiseen asti. Ja samoin yleinen mielipide, jonka voitte tältäkin palstalta lukea: työpaikkaromanssit on hieno juttu. Työpaikkaromanssit ei ketään oikeasti vahingoita. Työpaikalta voit iskeä elämänkumppanin itsellesi.Näin hulluksi on meininki mennyt.Ja yhtään ei saisi rajoittaa tai arvostella tai pistää vastuuseen, kas,jos niin teet, niin silloin olet paska -kyttä -pomo!
En tiedä miksei mieheni anna ko. naiselle kenkää, tai oikeastaan...tiedän: nainen on työssään pätevä. Kaljalla tosin istuu liiaksikin iltaisin ja vonkuu miestäni mukaan muka työasioista puhumaan. Siinä sitten puidaan myös mieheni suhdetta minuun. Kyllä ottaa päähän.
Mieheni oli erottamassa naista mutta nyt homma on kai hieman rauhoittunut sen kapakkaepisodin jälkeen. Eipähän nainen tule liian lähelle miestäni ja minua noin henkisesti. Töissä tehdään työtä eikä puhuta vapaa-ajan asioista.
Tämä tanttapa jatkaa edelleen pahanilmanlinnun projektiaan, nyt hän vaan jauhaa sontaansa muille työntekijöille. Aina löytyy uhreja ja aina on vielä yksi, jonka voi käännyttää puoleensa. Huh, kun näenkin tuon naisen ja hänen rasvoittuneen kapean katseensa...Se on kuin saaliin vainonneen kissaeläimen ilme. Ei tapoja, ei kohteliaisuutta, ei empatiaa. Vain halua satuttaa.
Hyvähän pomojen on puhua: halutaan olla kavereita ja valitellaan kuin tylsää on yksin matkustaessa hotellissa ja kuin mukavaa olisi kahdestaan käveleskellä ja sitten kysyä, että kiinnostaisko lähtä mukaan. Ja kun ei kiinnosta, siitä valitellaan suureen ääneen kaikille mahdollisille. Ymmärrän kyllä, että ihmiset jokainen ovat erilaisia ja minun huumorintaju on varmasti erilainen kuin pomoni. Mutta. Hän unohtaa sen pienen eron: hänellä on valta erottaa minut, ei päinvastoin. Joten ei siinä voi olla edes kaveri, syvemmästä suhteesta nyt edes teorian tasolla puhumattakaan. Varsinkaan kun ei kiinnosta. Että sille pomolle joka tämän aloitti: menkääpäs itseenne ja antakaa alaisten tehdä työtä. Opetelkaa muutama siisti vitsi: sekin auttaa jo paljon.
Ahdisteleva pomo? Seksuaalinen häirintä. Ja esimies vaihtuu hyvin nopeasti. Tästä esimerkkinä Ahteen tapaus. Tällaista ei suvaita enää. Sen verran on tunkua esimies-paikoille, että on varaa valita muitakin kuin niitä, joilla ei housut pysy jaloissa tai näpit kurissa työaikana.
Ongelma on että kiusanteon, esim. seksuaalinen häirintä yms., osoittaminen
on vaikeaa, jos ei ole selviä todisteita. Nopeasti ollaan tilanteessa
että on sana sanaa vastaan, ja ketäköhän siinäkin tilanteessa uskotaan.
Kynnys lähteä valittamaan on muutenkin korkea.
Voi olla esim. asuntovelkaa tai leimautumisen pelko.
Ja faktahan on että vaikka miten asiasta valitat niin leima jää otsaan,
riippumatta oletko oikeassa vai et, tai miten valituksen lopulta käy.
Isoissa konserniyrityksissä ei ole enää oikeita pomoja ollenkaan; kaikkien työntekijöiden pomot ovat siellä etelässä - Hesassa! Ja oikein isot pomot luulevat tietävänsä mitä täällä ympäri Suomea työpaikoilla tapahtuu ! Moni kunnon työntekijä (ahkera, lojaali työnantajalle, vanhempi) saa potkut kun henkilökuntaa vähennetään, mutta nämä luuserit, itserakkaat, rakastuneetkin kuuluvat tähän sarjaan, saavat jäädä koska he joillakin käsittämättömillä keinoilla osaavat näyttää pätevää sinne Helsingin herroille! Ja hehän uskovat.
Miten edellinen viesti liittyy työpaikkaromansseihin?
Meillä on duunissa nelikymppinen yh, joka on niin munankipeä, että työpaikan illatsuissa tunkee jokaisen miehen syliin. Eipä tämäkään tapaus ole mikään missi, ja huono luonne rumentaa entisestään. Kaikkia naisia haukkuu seläntakana, itsestään ei löydä mitään vikaa. Jopa oman pojan vaimo haukutaan, samoin pomot ja kollegat.
Ja vielä asiakaspalvelussa töissä...huh huh.
Taisitpa pirruuttas laittaa kyseisen viestin ja niin sait nämä peruskansallisen ilottomat ja kateelliset suomalaiset kertomaan mitä työpaikalla kuuluu tehdä ja mitä ei!
Antakaa hyvät ystävät niiden "säpinöiden" elää, sillä ilman "säpinöitä" ei olisi myöskään meitä ja sitten tulee vasta työnteko! Menikö se noin, vai päinvastoin!?
Et ilmeisesti vaivautunu lukemaan kun ekan kirjoituksen, sillä kuulut näihin työpaikkanussijoihin, joiden mielestä "antakaa säpinöiden elää" muista viis.Aika asiallisia ja mielenkiintoisia kommentteja on tullut, paitsi muutama "iloton ja kateellinen" kuten sun oma lapsellinen kommentti!Kasvat itsellesi aivot, saat kylkiäisenä keskittymiskyvyn (esimerkiksi lukea ajatuksella toisten kirjoitukset) Tervemenoa säpisemään, mutta älä pliis tule mun duunipaikkaan .
Aivan selkeästi huomaa kirjoittajista että jakaannutaan kahteen leiriin: he, joiden mielestä on hyvä pitää työpaikasta romanttiset tilanteet erillään ja sitten nämä joiden mielestä se on sopivaa. Mun mielestä tällä palstalla voi kertoa omista työpaikkaromansseista , siis ah kuinka ihanaa se on, noissa muissa yhteyksissä. Niitä kokemuksiahan riittää,kuten huomaatte jos jaksaa niitä lukea. Onko liikaa pyydetty, että tekisitte niin ja antaisitte niiden ihmisten vaihtaa ajatuksiaan tässä, joiden mielestä sellainen käytös ei duuniin sovi tai jotka ovat työssään joutuneet sellaista harrastavien takia kärsimään. Tämä saattaa tietty olla liikaa pyydetty, kun yleensä "tunteella elävät ja ajattelevat" ihmiset ovat todella itsekkäitä, väliäkö muista kun itsellä on kivaa ja saa säpistä toisten jaksamisen kustannuksella.
Ihan jokaisessa työpaikassa on niitä naisia, joille miespomo on jotain elämää suurempaa. Kun on esimiesasemassa, voi surutta käyttää hyväkseen bimboja jos niin haluaa, sillä niitä löytyy aina. Ei ole väliä, onko pomolla vaimoa, lapsia tai tyttöystävää, oletetaan, että kun äijät saa sänkyyn ihan miten vaan.
Parempaa keinoa tehdä itsestään pelle ei olekaan kuin yrittää pillulla uralla eteenpäin. Kyllähän moni mies veivaa jotain pikkulunttua huvikseen, mutta siihen se sitten jääkin. Herrojen saunailloissa naureskellaan niille sihteereille ja assareille ym. ihan avoimesti.
Itse en palkkaa yhtään sellaista naista, jolla on hame vesirajassa ja silmä vilkkuu, koska työnteosta ei tahdo tulla mitään kun huulipunaa pitää olla lisäämässä joka hetki pomon ilmestymisen varalta. Lumput menkööt kaduille töihin, siellä ratkaisevat muut avut kuin ahkeruus ja älykkyys.
Vosuilua työpaikoilla kutsutaan nykyään "työpaikkaromansseiksi". Ja löyhämoraalisia hutsuja "salarakkaiksi". Ja yleensä osapuolet kylläkin noissa työpaikoilla useimmiten ovat varattuja joten ÄLKÄÄ viitsikö HOKEA etteikö erotisoitunut työsuhde vaikuttaisi työntekoon tai että se joissain "olosuhteissa" muka olisi hieno asia.
Joissain suurimmissa yrityksissä on alettu tiukentaa työskentely direktiivejä. Työntekijöiden sekaan palkataan "yrityskonsultteja" jotka duunailevat puolesta vuodesta vuoteen samoja duuneja muiden kanssa tarkkailen työntekijöiden toimia. Lopuksi antaa raportin esimiehille mitä kentällä kukakin duunaa ja miten. Aika moni työpaikkapiru ja limanäppi tulee kokemaan yllätyksen, varsinkin jos on tarvetta saneerata porukkaa veks. Sitä kun on kentältä "konsultilla" mustaa valkoisella matskua vuoden ajalta niin kyllä se jotain kertoo. Konsultiksi palkataan yleensä henkilö puolueettomalta maaperältä, eli sitä ei niin vain hurmatakkaan.Tulee kuulemma yleistymään työpaikoissa, joissa tuottavuus laskenut ja epäillään huonoa yhteistyökykyä osasyyksi. Oleppas varuillasi työpaikkapaneskelija!
Kuulehan, kyllä tuo alkuperäinen teksti oli niin karrikoidusti ja rajoja hipoen vedetty etten siitä muuta voinut ajatella, kuin sen minkä kirjoitin. Monessa työpaikassa olen ollut mukana, mutta nämä "nussimiset" ja "panemiset" ovat jääneet näkemättä meikäläiseltä. Siististi työpaikalla ihastuneet ovat "säpinänsä" hoitaneet; silmäpelit, salaperäiset hymyt yms. on huomattu. Jos vakavampaa on tullut ovat siirtyneet ilmeisesti kotisoffalle tms., koska työpaikan nurkissa en ole heitä tavannut eikä toisaalta ole kiinnostanutkaan.
ps. Olen hyvässä työpaikassa, joten ei ole tarvetta vaihtaa uuteen.
kuulehan itse, ymmärrät varmaan, että vaikka olet "monessa työpaikassa mukana ja nussimiset ja panemiset ovat jääneet näkemättä" niin se ei tarkoita etteikö sellaista tapahtuisi. Riippuu työpaikasta.Tosin kirjoitit kuinka olivat siirtyneet kotisoffalle, hieman ristiriitaista tekstiä. Joten jos sinulla ei ole mitään kokemusta tai oikeasti uutta sanottavaa ko. teemaan niin miksi yleensä vaivauduit, terveisiä voi lähetellä tuossa toisessa foorumissa.
ei mitenkään ristiriitaista, siis en ole tavannut kyseistä touhua työpaikoillani JA ilmeisesti ovat ihastuneet siirtyneet kotisoffille kenellä tarvetta siihen on ollut!
Meillä ollut organisaation muutoksia joita pari konsulttia on vetänyt. Kiertelivät puolisen vuotta osastolla (kylläkin ihan avoimesti konsultteina)ja tarkkailivat touhuja (mm.tupakkahuone hyvä paikka kommunikoida). Tulos:joukko irtisanottuja ja uudet tuulet puhaltaa. Että näin.
Mielestäni viestisi oli yksi tämän ketjun asiallisimpia ja parhaimpia. Pienet "sutinat" eivät häiritse toisten työntekoa, kunhan jokainen vaan tuntee rajansa ja hoitaa asiansa tyylillä.
Itseäni ainakin pieni flirtti piristää, ja auttaa jaksamaan, kun pitää väsyneenä motivoida itsensä uuteen työpäivään. Sen ansiosta "jopa" viihdyn työpaikassani, vaikka työ onkin välillä todella raskasta. Mikään ei piristä niin, kuin pieni hymy siltä erityiseltä ihmiseltä.
Kiitos, myönteisestä palautteestasi ja hyvää kevään jatkoa!
Jos rakkaus tai ihastus tai ystävä löytyy työpaikalta, miksei siitä sitten voisi tulla mitään?! ihmeellistä! Siellä on helppo tutustua ihmisiin... kunhan työt ei häiriinny!!!!!!!!!! :D
keksitkö ihan itse tuon viisauden? että voi ihastua jos työt ei häiriinny. onneksi olkoon ja kiitos paljon kun vaivauduit jakamaan sen meidän kaikkien kirjoittajien kesken. Mutta lue ensin muidenkin kirjoittajien kommentit, taisit kirjoittaa saman tuossa alkupäässä ketjua tai ainakin tuota samaa fraasia ovat jo monet jankanneet ilman kykyä laajempaan pohdiskeluun.
ookoo :D :D hihi!
Ei työn tarvitse pelkkää tylsää puurtamista olla.Kyllä siihen väliin voi vähän säpinää lisätä
kaikki tällaiset "ei tarvitse ystävystyä kenenkkään kanssa"on suoraan sanotuna peestä.
Kyllä työssä työkaverien kanssa tulee ja pitää olla hyvät ja mukavat suhteet.Siis mitä tylsempi työ sitä enemmän vuorovaikutusta työntekijöiden välillä ja kaikki hommat luistaa paljon paremmin.
Se on koettu ja tutkittu juttu.
Tässä ketjussa muutamat ovat koettaneet todistella ettei työpaikkaromansseista tule mitään muuta kuin harmia. Entäs sitten tämän ketjun viestit?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001141&posting=22000000007984049
Vaikka sanalla "harmi" voidaan tietysti käsittää mitä vain... :-)
Löysit sitten yhden tuollaisen esimerkin. Hienoa. Romanssi on eri asia kuin pitkäkestoinen ihmissuhde. Luitko muuten nuo aikaisemmat kohteet, nimittäin tämä käsite tarkennettu aikaisemminkin.
Aivan, taisinkin lukea jotakin sellaista. No, pannaanpas uusi kyssäri tohon alle...
OK, romanssit ovat eräiden mielestä kiellettyjä ja tuomittuja. Entä sitten nämä pitkäkestoiset ihmissuhteet? Saako teidän (romanssivastaisten)mielestänne sitten aloittaa sellaisen työpaikalla?
Romanssivastaiset ja romanssinpuolesta? Repe, sä vedät aihetta sellaiseen suuntaan joka ei liity keskusteltavaan asiaan mitenkään. Aiheena on ollu tää, että miten lyhytkestoiset säpinät vaikuttaa työilmapiiriin.
Lyhyt vastaus: Ei mielellään sotketa yksityiselämää ja työasioita. Silloin menee puurot ja vellit sekaisin yleensä.Eli, jos vain on mahdollista jossain muualla intiimejä ihmissuhteita harjoitella ja aloitella niin mieluummin jossain muualla kun työpaikalla.
Sorry, poistun heti tästä lyhytkestoisia säpinöitä käsittelevästä ketjusta ja avaan uuden ketjun pitkäkestoisille säpinöille. Anteeksi viellä kerran että yritin sotkea keskusteluanne sivuraiteille. Ei ollut meininki!
Jep.Lukekaas tältä palstalta kirjoitus aiheesta "naiset nuo" kirjoittanut make. Ja tulkaa sitten sanomaan kuinka mukavaa on kun duunissa on kavereita ja säpinöitä. Voi jee.
Kyllä tiimissä ainakin työ kusee ja pahasti jos joillakin siinä olevista on seksisuhde keskenään. Sekasin menee hommat.