Hei, minulla on elämän myötä tullut käsitys, että minun täytyisi aina olla vahva ja pitää tunteeni kurissa, sisimpäni piilossa. Valheellinen vahvuus. Nyt olen asian alkanut tiedostaa, mutta huomaan tilanteissa edelleen valitsevan kuin automaatiolla tämän vahvan roolin, ja oikeaa sisintä on hankala saada/tuoda esiin. Mikä avuksi tällaiselle vahvuuteen sairastuneelle, en halua enää naamioita kantaa, vaan elää täyttä elämää omana itsenäni.
Sairastunut liikaan vahvuuteen
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt mie kyllä romahdan. Ei vaan, vakavasti ottaen, en halua vähätellä vahvuuden ongelmaa. Kärsin siitä itsekin osittain. Ehkä pitää vaan välillä huomata, että asiat suttaantuu vaikkei niin hyvin kaikessa onnistuisikaan. Itse me monesti ollaan itsemme pahimpia vihollisia ja toimitsijoita, ankaria itsellemme. Pikku romahduksen väliin, toisaalta olisihan se ihanaa, jos olis semmoinen ihminen johon hädän hetkellä tukeutua, luottaa.