Aviokriisini aikana rakastuin mieheen, joka sanoi, että olen hänen elämänsä nainen. Kerroin hänelle avoimesti, että haluan ensin selvittää asiani mieheni kanssa, mutta että minulla on tunteita häntä kohtaan. Lupasi odottaa, ei pelottanut sairastamani masennus, ei mikään. Sitten kun kerroin että tunteeni häntä kohtaan olivat muuttuneet vakavammiksi, hän ilmoittikin haluavansa olla vain kaveria, vaikka se kuulemma särkikin myös hänen sydämensä. Tämä tuli aivan yllätyksenä. Hänen exänsä oli juuri mennyt kihoihin, liekö sillä vaikutusta. Exänsä painosti kovasti naimisiin, taloa ostamaan ja vauvoja tekemään. LIekö mies kokenut tunnustukseni jotenkin ahdistavana?
Nyt olen eronnut miehestäni, välimme ovat oudot. Toisaalta mies tuntuu olevan kiinnostunut, toisaalta pelkäävän. Itselläni on tunteita jäljellä, mutta en uskalla sanoa sitä hänelle. Ylpeyteni ja pelko uusista pakeista estää.
Pitäisikö riskeerata?
Nyt olen eronnut miehestäni, välimme ovat oudot. Toisaalta mies tuntuu olevan kiinnostunut, toisaalta pelkäävän. Itselläni on tunteita jäljellä, mutta en uskalla sanoa sitä hänelle. Ylpeyteni ja pelko uusista pakeista estää.
Pitäisikö riskeerata?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No silläkin on paljon vaikutusta kuinka kauan se mies joutu odottaan sua, ja kuinka paljon siihen sattu se että rakastu sellaseen joka olikin varrattu.
Vaikka kuinka ajattelee, että haluaa odottaa toista, niin ei sitä kestä loputtomiin. Mä tiedän ton omasta kokemuksesta, koska itse rakastuin hirmusesti yhteen tyttöön jonka kanssa nähtiin päivittäin, mutta jonka en tienny olevan varattu. Se tieto sitten repi mut ihan palasiksi.
Jos nyt yhtäkkiä saisin kuulla, että senkin puolelta on tunteita mua kohtaan, ettei se koskaan ollukaan ihan ykspuoleista, en tiedä miten suhtautusin siihen tietoon. Toisaalta se olis ihanaa jos se ajattelis noin. Oon vieläkin siihen rakastunu enkä ole päässy siitä yli. Mutta toisaalta, aikaa on menny jo ehkä liian kauan, oon joutunu odottaan ehkä jo liian kauan ja muhun on sattunu jo ehkä liian paljon että pystysin ja uskaltasin alkaan enää seurusteleen...
Se ei ole muuttunu mihinkään, että haluiin sen vieläkin, mutta aika on ehkä tehnyt tehtävänsä siinä mielessä, että on ehkä liikaakin tottunut ajatukseen ettei toista saa :(
ei vie minnekään. Jos olet tosissasi, niin ota yhteyttä. Turha sitä on odottaa, että jotain tapahtuu, jos ei itse tee mitään!T.juuri pakit saanut N
Voithan sinä tunteistasi kertoa, ethän sinä kuitenkaan naimisiin ole häntä suoraan pyytämässä. Jos menee wituiks, ni ainakin yritit. Onko sinulle siis tärkeämpää olla hänen kaverinsa ja toivoa parempaa, vai yrittää toteuttaa toivetta ja mahdollisesti saada siipeen? Jos todellakin menee wituiks ni saatat jopa päästä asian yli ja aloittaa uuden jahdin uuden saaliin perässä, mikäli tunnet sellaiseen tarvetta. Muuten saatat jämähtää tilanteeseen, jossa tunteesi vie mies, jonka kuvitelmissasi luot, mutta jota et ikinä uskalla saada.