Kyllä tympii tämä mieletön nykyajan työelämä. Pitäisi puristaa viimeisetkin mehut työnantajan voitoksi, itse saamatta juuri mitään muuta kui sydänhalvauksen ja depression. Ja missä ovat ne "hienot", kovapalkkaiset ammatit todellisuudessa? Kyllä varmaan josain it-aloilla, teknisissä töissä ja teolisuuden vuorotyössä miesvaltaisilla aloilla voidaankin kehua palkoilla, mutta entäs muut työt?
Itselläni on ylempi korkeakoulututkinto, mutta en yllä edes AKAVA:aan kuuluvien jäsenten keskituloon, en edes suomalaisten miesten keskiansioihin. Nettopalkka on Hesan kalleuteen nähden surkea, ei siitä juuri säästöön jää -ei ainakaan ostella asuntoja eikä taloja. Kaukana ovat mysö kesämökit, moottoriveneet ja ulkomaanmatkat. Silti pomo pitää palkkausta asiantuntijatehtävissä normaalitasoisena. Just joo...
Lehtien palstoilla nuoret naiset etenkin kehuvat hankkivansa jonkun 20-30 tmk/kk josain ihme assistentti-projektihommissa. Luulisi, että moisiin tuloihin pääsee vasta isommat pomot. Uskoako vai ei...
Sitten on tämä naurettavan irvokas työnhaku: olen koettanut vaihtaa työpaikkaa haastavampien töiden ja paremman palkan toivossa. Kas, olen päässyt haastatteluun, mutta jo haastattelussa on käynyt ilmi, että työnantaja etsii ns. yli-ihmistä. Mistähän sellaisia löytävät? Ja esim. hesarin sunnuntainumeron työpaikkasivuilla on aina haastatteluja eri firmojen nimitetyistä pomohenkilöistä. Kaikki he ovat tekstistä päätellen ilmeisesti sitten näitä yli-ihmisiä. Puhuvat ainakin siihen malliin, että työ on ainoa asia elämässä, ja että miten valtavan nopeasti ura on edennyt. Huh...Joko nuo puhuvat paskaa, tai sitten ovat todella sellaisia, enkä sitten kadehdi.
eli työelämä on mennyt p..kaan suuntaan. Mieletön kiire, ylimitoitetut vaatimukset, ainakin arkielämän palkkataso todellisuudessa surkea. Ja stressi heijastuu sitten varsinkin ruuhka-Suomessa kaikkialle elämään: liikenteeseen, kaduille, kauppoihin, perheisiin jne -ja rikostilastoihin lopulta...Mieletöntä. Hitto, ettei ole uskallusta tarpeeksi ottaa loparit, muuttaa jonnekin pohjoiseen luonnon keskelle mökkiin -vastalauseeksi tälle meiningille!
Itselläni on ylempi korkeakoulututkinto, mutta en yllä edes AKAVA:aan kuuluvien jäsenten keskituloon, en edes suomalaisten miesten keskiansioihin. Nettopalkka on Hesan kalleuteen nähden surkea, ei siitä juuri säästöön jää -ei ainakaan ostella asuntoja eikä taloja. Kaukana ovat mysö kesämökit, moottoriveneet ja ulkomaanmatkat. Silti pomo pitää palkkausta asiantuntijatehtävissä normaalitasoisena. Just joo...
Lehtien palstoilla nuoret naiset etenkin kehuvat hankkivansa jonkun 20-30 tmk/kk josain ihme assistentti-projektihommissa. Luulisi, että moisiin tuloihin pääsee vasta isommat pomot. Uskoako vai ei...
Sitten on tämä naurettavan irvokas työnhaku: olen koettanut vaihtaa työpaikkaa haastavampien töiden ja paremman palkan toivossa. Kas, olen päässyt haastatteluun, mutta jo haastattelussa on käynyt ilmi, että työnantaja etsii ns. yli-ihmistä. Mistähän sellaisia löytävät? Ja esim. hesarin sunnuntainumeron työpaikkasivuilla on aina haastatteluja eri firmojen nimitetyistä pomohenkilöistä. Kaikki he ovat tekstistä päätellen ilmeisesti sitten näitä yli-ihmisiä. Puhuvat ainakin siihen malliin, että työ on ainoa asia elämässä, ja että miten valtavan nopeasti ura on edennyt. Huh...Joko nuo puhuvat paskaa, tai sitten ovat todella sellaisia, enkä sitten kadehdi.
eli työelämä on mennyt p..kaan suuntaan. Mieletön kiire, ylimitoitetut vaatimukset, ainakin arkielämän palkkataso todellisuudessa surkea. Ja stressi heijastuu sitten varsinkin ruuhka-Suomessa kaikkialle elämään: liikenteeseen, kaduille, kauppoihin, perheisiin jne -ja rikostilastoihin lopulta...Mieletöntä. Hitto, ettei ole uskallusta tarpeeksi ottaa loparit, muuttaa jonnekin pohjoiseen luonnon keskelle mökkiin -vastalauseeksi tälle meiningille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä, että sinäkin olet herännyt todellisuuteen.
Vaihda sinäkin työtä ajoissa.
(joo, ei se niin helppoo ole, mutta...)
Työn pitää olla edes jollain tavalla mielekästä.
Poltat vain kynttilöitä molemmista päistä.
Jokatapauksessa tsemppiä kevääseen.
Minulla ei ole yliopistokoulutusta kuin yhden appron verran. Varsinaista ammattitutkintoakaan ei löydy. Ikää on noin 30 v. ja työhistoriaa takana noin 8 v.
Palkka on kuitenkin 20 000 markan tietämissä ja oli välillä reippaasti parempikin. Kyse on siis kuukausipalkasta, johon ei liity mitään iltalisiä, urakkakorvauksia tms. provikoita.
Työkin on kaiken lisäksi minulle lähes unelmatyötä. Ei muuten kuulu sarjaan "josain it-aloilla, teknisissä töissä ja teolisuuden vuorotyössä miesvaltaisilla aloilla"
Kuulostaa ehkä soopalta, mutta kyllä joillakin aloilla pääsee 20 000 palkoille, jos on hyvä työntekijä, enkä tarkoita sillä elämänsä uhraamista työlle, vaan suht. normaalia työtahtia.
Luonnon keskelle muuttamisesta olen kanssasi samaa mieltä, mutta ensin pitää saada sen verran rahaa, että saa sen mökin ja perunamaan.
Tee vain se mikä täytyy, sovita askeleen pituus
oikeaksi sekä kirjoita koneella vain yhdellä sormella. Ei pidä uskoa mitä sunnuntain hesarissa
lukee työelämästä ja työpaikpista. Hesari on ja kuuluu näihin hengen-muokkaus-koneistoihin.
Ihmiset itse vaikuttavat ehkäpä eniten siihen minkälaiseksi työelämä muodostuu. Kukaanhan ei pakota töissä käymään väkisin. Voipi tietysti olla, että "liian" korkea-asteinen tutkinto antaa turhia odotuksia työelämän suhteen kun huomaa ettei kaikki menekkään aina niinkuin olisi pitänyt. Palkasta on turha valittaa, jos kerta ansaitsee parempaa palkkaa niin tottahan silloin helposti löytyy se parempi palkkainen homma. Ja tiedoksi vaan ilmeisesti maisterismiehelle, että on pakko olla myös keskiarvon alapuolella olevia palkkoja jos kaikilla ei ole sama palkka. Kannattaisi ehkä alkaa säästämään pikkuhiljaa rahaa eikä olettaa, että kaikki napsahtaa kohdalleen automaattisesti kun vaan on koulusta paperit ulos saanut. Äläkä yritäkkään olla liian rehellinen työhaastatteiluissa.