Niin. Olen vajonnut aika alhaiselle tasolle. Minua on petetty. Miesystäväni petti minua usein, milloin kenenkin kanssa, poimi baarista yhden illan juttuja ja sitten taisi olla muutama vakipanokin, minä sellainen muiden joukossa. No, sain selville, yhden vakipanon numeron. Soitin kyseisen rouvan miehelle ja kerroin, että vaimosi on pettänyt sinua jo useamman vuoden. Sanoin, etten tiedä, vaikka heillä olisi sopimus ns. avoimesta suhteesta. Joka tapauksessa halusin säilyä anonyymina. En halunnut kertoa nimiä. Sanoin vain, että kysy vaimoltasi. Toivottavasti he selvittävät asiansa. Minä jatkan omaa elämääni. Olen petetty, haavoittunut, mutta nyt jo irti pettäjästä, nuolen haavani .... ja alan taas pitää elämästäni.
Tiedän, että moni ihmettelee, miksi puutuin pettäjärouvan seksiseikkailuihin. No, ehkä siksi, että minusta tuntui, että hän kajoaa minun omaisuuteeni ja halusin sen loppuvan. Säälin myös sitä miestä, jota rouva pettää, koska säälin myös itseäni.
Olin myös erittäin VIHAINEN!
Miten te rakkaat lukijat suhtaudutte tähän? Saanko purkaa pettymystäni ja vihaani näin?
Tiedän, että moni ihmettelee, miksi puutuin pettäjärouvan seksiseikkailuihin. No, ehkä siksi, että minusta tuntui, että hän kajoaa minun omaisuuteeni ja halusin sen loppuvan. Säälin myös sitä miestä, jota rouva pettää, koska säälin myös itseäni.
Olin myös erittäin VIHAINEN!
Miten te rakkaat lukijat suhtaudutte tähän? Saanko purkaa pettymystäni ja vihaani näin?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Sait aikaan taas myrskyn tällä palstalla,mutta mä sitä mieltä että toi käräyttäminen ihan paikallaan joskus,siinäpäs miettivät ..itse en olisi uskaltanut sitä aikoinaan tehdä..
Jos tunsit pakottavaa tarvetta soittaa jollekin, olisit soittanut suoraan tälle toiselle naiselle.
tälle toiselle naiselle, mutta ei vastannut. Oli juuri menossa miesystäväni kämpille.
Sehän nainen tiesi jo,,mutta mies ei tiennyt...
Monet varmasti saavat ilmiantajilta haluamiaan tietoja, ei siinä mitään. Onhan sekin keino saada huomiota ja tuntea itsensä tärkeäksi. Mutta kukaan ei käräyttäjistä pidä, eivät edes ne, jotka heistä hyötyvät.
Tuskinpa "käräyttäjä"kerjääkään mitään tykkäämistä tai huomiota,vaan purkaa sen hetkistä tunnetta ,eli yleensä vitutusta ja vihaa...
Mutta, haluaisitko itse olla se petetty, jota petetään vuosikaudet.
Toisinaan ainoa, joka ei tiedä pettämisestä mitään, on se jota petetään!
Minä en missään tapauksessa haluaisi tietää, jos mieheni pettää.
Nyt elämä on suhtkoht mallillaan. Aina on kuitenkin mahdollista, että mieheni on minua pettänyt.
Jos joku nyt soittaa minulle ja sanoo,että katselepa miehesi perään, niin tämä perhe-elämän levollisuus olisi tipotiessään. Kaikki olisi pilalla. Hirveä henkinen riepotus edessä. Selviäisikö siitä edes terveiden kirjoissa.
Niin kauan, kun en tiedä mitään, elämä kulkee latuaan. Toisinaan on riitaa ja toisinaan hyviä hetkiä.
Älkää tulko tätä pilaamaan.
Jos käräyttää, ei se tekijä kuitenkaan ole käräyttäjä, vaan ne toiset osapuolet, jotka eivät kunnioita ja rakasta omia puolisoitaan niin, että pysyisivät uskollisina.Huutia pettäjille ja kaikki maailman kärsimykset päälle!
yhteistä tämän pettäjärouvan kanssa.... mahdollisesti sama tauti. Ja, niin voi olla myös pettäjärouvan miehellä.
Toi tauti juttu
Pitäisikö minun ottaa uudelleen yhteyttä sen rouvan mieheen. Jos hän haluaisi lisätietoja tms??? Enhän kertonut mitään nimiä. Vai annanko heidän nyt vain itse selvittää asiansa? Mutta, hetkeäkään rouvan mies ei ihmetellyt eikä epäillyt asiaa. Aivan kuin olisi saanut vain vahvistuksen sille mitä jo tiesi. Ainoa mitä kysyi oli motiiviani, miksi soitan.
Nyt vaan annat olla ja jatkat elämääsi,nokka tulevaisuuteen ...laita piste sille tarinalle...
Ihan oikein teit! Olisin tehnyt tilanteessasi samalla tavalla. Älä anna kusettaa itseäsi ja pidä puolesi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Hyvää kesän odotusta sinulle, tv. nainen myös.
Hyvin tehty! Olisin itse toiminut täysin samoin! Toista ei petetä ilman seurauksia!
että se ei meinannutkaan mitään sille omalle miehelle. Jospa niillä on ns. avoin avioiliitto. Ja te molemmat ootte niitten narreja. Harmittaa sinun puolesta. Oot kai jo jättänyt sen paskahousun?
Kyllä olen sitäkin tästä avioparista. Paska juttu! Mutta oli avioparilla kuin avoin suhde tahansa, se ei tarkoita sitä, että pitää tunkea pilaamaan muiden suhteet!!
"Tiedän, että moni ihmettelee, miksi puutuin pettäjärouvan seksiseikkailuihin. No, ehkä siksi, että minusta tuntui, että hän kajoaa minun omaisuuteeni ja halusin sen loppuvan."
Tämä kertookin aika paljon. Miehesi on sinun omaisuuttasi? Onko tuo sinusta itsestäsi terve ajattelutapa?
... koska halusin vähän suoraviivaistaa asioita. Olin itse sitoutunut siihen ihmiseen.
Tiedän, ettei ketään voi eikä saa omistaa. Eikä ketään voi pakottaa rakastamaan itseään. Minä rakastin sitä miestä täysillä ja hän sanoi myös tuntevansa sen, että rakastan, niin sanoin kuin teoin. Hän antoi myös ymmärtää että olen hänelle tärkeä ja seksi oli ihanaa (aivan kummllekin). Kyllä silloin voi ja saa odottaa edes jonkinlaista kunnioittamista ja tunteiden huomioon ottamista. No, vanha fraasi, niin makaa kuin petaa pitää paikkaansa. Puhuttiin eilen puhelimessa ja hän kertoi avoimesti että "elämä on ihan kuollutta" sen jälkeen kun jätin hänet.
Mutta, minua lohduta tämä eikä sekään, että hänellä on omat tunne-elämänsä ongelmat ja siksi helppo nakki jopa pervoille aviopareillekin.
Lähinnä herättelin sitä ajatusta, että oikeastihan miehesi itse päätti pettämisestään. Sen vuoksi on minusta täysin turha lähteä syyttämään tai käräyttelemään muita. Miehesi pettämiseen on syyllinen vain miehesi itse - ei se nainen, kenen kanssa hän sinua petti.
Selitä, kuinka toiminta, johon tarvitaan kaksi ihmistä, olisikin vain toisen "syy"? Saivarrellen voidaan tosin mutkistaa asioita ja todeta, että se toinen ei ollut ko. petetylle uskoton. Fakta on se, että kakkonen aina mahdollistaa pettämisen.. Kun ihan järjellä miettii. Muutoin kyseessä tumputus, ja sitä ei voi oiken pettämiseksi laskea..
ulkopuolisen elämään on tabu. Minä kuitenkin inhoan sitä, että petetään ylipäätään. Jos inhoan sitä miehessäni, inhoan sitä myös tässä pettäjärouvassa. Mitä enemmän tällaisia pettureita riittää, sitä enemmän on särkyneitä sydämiä :(
Lähdetäänpä liikkeelle alusta - siis seksistä. Kun kaksi ihmistä harrastaa seksiä, kumpikin ovat siinä omasta halustaan. Siis jos kyseessä ei ole raiskaus. Tällöin he harrastavat seksiä yhdessä.
Onko seksi väärin? Ei tietenkään seksi lähtökohtaisesti ole väärin. Seksihän on jopa suotavaa. Ilman seksiä ei tule lapsiakaan. Kun siis kaksi ihmistä harrastaa seksiä, ei kumpikaan tee sinänsä mitään väärin.
Sitten laajennetaan tarkastelua. Toinen ihmisistä on varattu. Jos hän on sopinut puolisonsa kanssa, ettei käy vieraissa, hän pettää sopimuksen. Hän siis tekee väärin. MUTTA ei se toinen osapuoli edelleenkään tee muuta kuin harrastaa seksiä. Ei hän tee mitään väärin. Ei ole hänen asiansa alkaa arvioimaan muiden ihmisten moraalia ja tekemään moraalisia päätöksiä muiden puolesta. En minäkään lähde estämään muiden ihmisten tekoja, vaikka ne olisivat minusta moraalisesti väärin. (Laittomuudet ovat vähän eri asia.)
Eli vaikka pari yhdessä harrastaa seksiä, pettäminen katsotaan kummallekin osapuolelle erikseen. Jos toinen on vapaa, ei hänellä ole sitoumuksia kenellekään - paitsi yhteiskunnalle, eli lakeja ei saa rikkoa. Jos taas molemmat ovat varattuja, kumpikin on vastuussa vain omalle puolisolleen - ja vain hänelle.
Lähtökohtani on siis se, että jokainen pitää oman pesänsä puhtaana eikä sotkeennu muiden pesiin. Se, että käy panemassa jonkun toisen miestä, ei ole sinänsä väärin. Ei voida olettaa, että ihminen olisi moraalisessa vastuussa teoistaan jokaiselle maailman ihmiselle. Hän on ensisijassa vastuussa itselleen ja sen jälkeen niille ihmisille, joiden kanssa hänellä on sopimus tai luottamus. Jos taas ajatellaan, että ihminen on vastuussa kaikille maailman ihmisille, niin kenen moraalin mukaan eletään?
Sain nyt kirjallisen luvan olla välittämättä tuntemattomien ihmisten parisuhteista; minähän vapaana harrastan vain seksiä..
Tähän asti olen elänyt elämääni periaatteella, että varattu ihminen on varattu, ei minulle käytössä edes seksiin.
Tulipa kiirus korjata vuosien "saamatta jäämiset".
Jotenkin jaksan - olen sitten kai naiivi ja sinisilmäinen! - uskoa siihen, että minulla on moraalinen vastuu valinnoistani ja niiden aiheuttamista seuraamuksista vaikka ne eivät olisi rikosoikeudellisesti sanktioituja.
Kakkosella ei siis tarvitse miettiä muita kuin itseään.. Kylläpä tästä yhteiskunnasta tulee mukava paikka elää! Lapsetkin voimme suoraan kasvattaa siihen, että jos ei jossain teossa ole rikoksen aspektia, niin kaikki on sallittua.
Vauhdikasta kevättä ja kesää kaikille sinkuille. Me ei tehdä väärin, kun varattuja jahdataan, siispä metsälle!
Ole hyvä vaan, ymmärsit kirjoitukseni pointin. Ei sinun tarvitse miettiä jonkun sinulle tuntemattoman ihmisen moraalia. Ajattelepa esimerkiksi yhden yön suhteita. On paljon ihmisiä, joiden mielestä yhden yön suhde on väärin. Sinä rikot heidän moraaliaan vastaan, jos siitä huolimatta harrastat yhden yön suhteita. Välitätkö heidän moraalistaan? Et välitä, eikä sinun tarvitsekaan.
Moraalikin on kuin se kuuluisa persereikä. Jokaisella on omansa. Jokainen elää oman moraalinsa mukaan. Jos sinusta on moraalisesti väärin olla varatun kanssa, niin sitten on. En minä lähde sanomaan, että sinun pitäisi olla varatun kanssa. Mutta koska sinulla on oikeus elää oman moraalisi mukaan, salli sama muille. Älä lähde tuomitsemaan muita oman moraalisi mukaan, jos et halua sinua itseäsi tuomittavan.
Syötkö lihaa? Jos syöt, teet väärin. Pitäisikö jonkun vegaanin vainota sinua sen vuoksi?
.., että moraali ei ole ainoastaan henkilökohtainen asia, vaan että yhteiskunnassa on tietyt kirjoittamattomat sekä yleisesti sovitut moraalisäännöt.
Mielestäni on kylmän pinnallinen vertaus yhdenyön jutun ja avio-/avoliiton välillä. Yleinen käsitys lienee edelleenkin se, että uskottomuus ei ole hyväksyttävää parisuhteessa, ellei pari keskenään siitä toisin sovi. Uskoisin myös, että suurin osa ihmisistä - eikä pelkästään moraalisista syistä - pitää varatun kanssa suhteilua moraalittomana.
Länsimaisen moraalikäsityksen mukaan ihmisillä on vastuu tuntemattomienkin ihmisten "hyvinvoinnista". Tätä opetetaan jo lapsille koulussa.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Tahdot ihmisten ajattelevan asioita vain oman moraalin näkökulmasta, yhteisesti sanktioimattomista moraalisista valinnoista viis.
Koulukiusaaminen on hyvä esimerkki moraalin ulottumisesta myös "syyttömiin ulkopuolisiin". Koulukiusaamiseen on puututtu vaikuttamalla niihin, jotka eivät osallistu konkreettisesti kiusaamiseen, mutta ovat "yleisönä". Tällaisia passiivisia kiusaajia ei rangaista, mutta moraalisesta näkökulmasta he mahdollistavat kiusaamisen.
Sinun ajatus on siis se, että moraali yksilöidään henkilökohtaiseksi ja irrationaaliseksi suhteessa yhteiskuntaan. Eli, elämme miettien vain sitä, että emme syyllisty varsinaiseen rikokseen; inhimillisen kärsimyksen aiheuttaminen sallittakoon.
En todellakaan ymmärtänyt "pointtiasi" etkä sinä vastannut siihen, mitä kysyin. Ruokavalioni muuttuu persereiän jälkeen aika samannäköiseksi kuin sinun tai kenen muun tahansa.. Huomaan, että pystyt kyllä esittämään konkreettisia esimerkkejä "pinnallisista" valinnoista, mutta ihmisyyteen liittyviä esimerkkejä et esitä koskaan. Miksi näin?
Tuomitsemista ei voi olla, jos moraali on jokaisen henkilökohtainen valinta, eikö niin? On siis erittäin kyseenalaista sanoa jonkun tuominneen toisia, tai että minut tultaisiin tuomitsemaan.
... kollektiivisesta vastuusta on puhuttu esim. silloin, kun lapset käyttäytyvät huonosti. Sama pätee myös aikuisiin!!!!!!!
Olen jossain aikaisemmassa viestissä jo sanonut, että laittomuuksia ei saa tehdä. Laithan ovat kirjoitettuja moraalisäännöksiä, joita jokaisen on noudatettava. Tärkeää on se, että ne ovat yhteisesti sovittuja. Sen sijaan kirjoittamattomia sääntöjä on paljon. Ne voivat olla erilaisia eri puolilla Suomea. Sen vuoksi noiden kirjoittamattomien sääntöjen kanssa on oltava varovaisia. Se, mikä pätee jossain, ei pädekään toisessa kaupungissa. Sen vuoksi kirjoittamattomien sääntöjen mukaan ei voida lähteä tuomitsemaan muita - tai siis voihan aina mielessään tuomita, muttei sitä tuomiota pidä lähteä käytännössä toteuttamaan.
Esimerkkinä kirjoittamattomasta säännöstä olkoon jo aikaisemmin mainitsemani esiaviollinen seksisuhde. Sinusta kyseessä on pikkujuttu, mutta jollekin toiselle se voi olla hyvin suuri asia. Lain mukaan kuitenkin eletään, ja laissa esiaviollinen suhde on sallittu. Sen vuoksi niidenkin, joiden mielestä se on väärin, on sallittava muille oikeus harjoittaa esiaviollista seksiä.
Vaikka olen kirjoittanut jokaisen oman moraalin tärkeydestä, on minulla yksi tärkeä periaate: itselleen saa tehdä mitä vaan, mutta muiden elämää ei saa tarpeettomasti haitata. Tämä sääntö minulla estää sen, että lähtisin oman moraalini mukaan kontrolloimaan muita.
Vaikka kuinka väittäisit, että on olemassa yhteinen moraalikoodisto, on kuitenkin niin, että moni itsestään selvänä pidetty asia ei olekaan niin selvä. Otetaan esimerkiksi seksiuskollisuus. On pareja, joilla on avoin suhde. On pariskuntia, joissa molemmat pettävät usein, mutta kumpikaan ei nosta siitä haloota. En minä tiedä, ovatko he onnellisia vai eivät, mutta ei se minua kiinnostakaan. Jos he haluavat niin elää, niin eläköön. He tekevät haittaa vain itselleen ja keskenään toisilleen. Ei kuulu minulle, mitä he tekevät.
Otetaan esimerkiksi mainitsemasi kollektiivinen vastuu lapsista. Sinun mukaasi länsimaisessa kulttuurissa ihmisellä on vastuu myös tuntemattomien lapsista. Moraalisesti ajateltuna voi olla näin, mutta käytännössä tuota vastuuta on vaikea toteuttaa. Onhan jokaisella vanhemmalla kuitenkin se viimeinen sana omasta lapsesta. En minä voi mennä kasvattamaan naapurini lapsia, jos hän kasvattaa niitä minusta huonosti. Minusta jokaisella aikuisella pitäisi olla tiettyyn rajaan saakka oikeus ojentaa vieraitakin lapsia tarvittaessa. Laki kuitenkin kieltää sen, joten laki tavallaan menee minun moraalini ohi.
"Huomaan, että pystyt kyllä esittämään konkreettisia esimerkkejä "pinnallisista" valinnoista, mutta ihmisyyteen liittyviä esimerkkejä et esitä koskaan. Miksi näin?"
En ymmärrä pätkääkään, mitä tuolla haluat sanoa.
Sinulle länsimaiset, mahdollisesti kristilliset moraalisäännökset ovat itsestään selviä. Sen sijaan minä en ole kristitty - vaikka olenkin syntyperäinen suomalainen. Monet ihmiset perustelevat moraaliaan Jumalalla ja Raamatulla. Minulle moiset perustelut ovat täysin kestämättömiä. Sen vuoksi olen vuosien varrella kyseenalaistanut paljon ns. itsestään selviä säännöksiä. Minulle moraali on jotain muuta kuin kirjasta luettua, ja hyväksyn harvan asian vain siksi, että "se nyt vain on niin". Tästäkin syystä olen pohtinut paljon pettämistä ja uskollisuutta parisuhteessa. (En tarkoita tällä, että sinä olisit omia sanojasi perustellut Raamatulla.)
En missään vaiheessa ole tarkoittanut, että ihminen saisi tehdä ihan mitä vain. Kirjoitinhan yllä, ettei muita saa haitata. Ratkaisevaa onkin se, mitä "muut" tässä tarkoittavat. Minulle se tarkoittaa ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä. Aikaisemmissa viesteissä olen jo kertonut, etten voi jokaisessa teossani ottaa huomioon minulle tuntemattomien ihmisten moraalia. Tämä johtuu siitä, että jokaisella on loppujen lopuksi oma moraalinsa. Vaikka toimisin ns. yleisesti hyväksyttyjen moraalisäännösten mukaan, rikkoisin aina jonkun yksityistä moraalia. Kun syön lihaa, rikon jonkun moraalia vastaan. Kun ammun jäniksen, rikon jonkun moraalia. Kun harrastin esiaviollista seksiä, rikoin jonkun moraalia. On siis mahdotonta olla rikkomatta jonkun moraalia. Sen vuoksi ihmisen on loppujen lopuksi luotava oma säännöstönsä, jonka mukaan elää. Toki se säännöstö on usein sopusoinnussa ns. yleisen moraalin mukaan.
Nyt sinä ilmeisesti väität, että varattuun sekaantuminen on yleisen moraalisäännöstön mukaan kiellettyä. Onko se varmasti? Jos järjestettäisiin kansanäänestys, saisiko tuo ajatus riittävästi ääniä, jotta se voitaisiin katsoa olevan yhteinen suomalainen sääntö? Mutulla sanon, ettei saisi. Ehkä yli puolet noin ajattelee, mutta uskon että suurehko osa ajattelee myös toisin: ns. pettämiskumppani ei ole vastuussa petetylle puolisolle. (Ajattelin tuoda tämän taas esille, kun tästähän koko pohdinta lähti liikkeelle.)
Näillä palstoilla selitellään uskottomuutta deterministisesti, kausaalisesti ja toisinaan jopa funktionaalisesti. Nyt siis vuorossa moraali vs. moraalittomuus. Tiedätkö mitä käsitteet loppujen lopuksi pitävät sisällään?
Meidän kulttuurissa on yksiavioisuus – se lienee kaikilla tiedossa – ja joissain kulttuureissa moniavioisuus on sallittua. Yhteiskuntamme juuret ovat kieltämättä kristinuskossa ja mm. ihmisoikeusjulistuksessa nämä arvot näkyvät myös. Onko se huono asia? Aikoinaan uskottomuus oli aviorikos, nykyään se on käsitteenä yhteiskunnassamme ”vanhanaikainen”. Tämä suoraa seurausta siitä, että avioliiton purkaminen on huomattavasti helpompaa kuin alun perin sääntöjä laadittaessa. Yksiavioinen kulttuurista juontaa juuret uskottomuuden tuomitsemiselle. Oletettavasti valtaväestö tukee tätä ajatusta, koska polygamian puolesta ei ole ollut koskaan esim. poliittisia keskusteluja saati tarvetta muuttaa lainsäädäntöämme. Erittäin harva pyytää edes vihkikaavan muuttamista, vaikka se tänä päivänä on mahdollista; esim. että uskollisuuslupaus jäisi pois. Jotkut ottavat uudemman kaavan, jossa pois jää ”kunnes kuolema teidät erottaa”.
Etiikka ja moraali liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa. Etiikka on lähes kaikille helposti ymmärrettävissä oleva asia. Se arvioi henkilökohtaista hyvää ja pahaa, sekä samalla oikeaa ja väärää ihmisen käyttäytymisessä. Moraaliin puolestaan sisältyy kulttuuriarvot, yksilön ja yhteisön eettiset käsitykset, arvostukset ja normit. Moraali tarkoittaa myös yhteiskunnan vakiintuneita tapoja.
Moraali ei koskaan ole "yksityisasia". Moraali vaatii aina sitoumuksilta vilpittömyyttä. Uskoton kumppani tietää pettämisen olevan väärin ja käyttää kausaalisuutta "perusteena" toimia moraalin vastaisesti. Mutta enemmän kuin sinä arvioit, niin ylipäänsä uskottomuus ei ole suotavaa; se mielletään seurauksena ongelmiin jne., mutta juuri se kertoo, että sitä ei hyväksytä. Emme perustele ja selittele ”hyviä” tekoja, vain huonoja.
Kolmasosapuoli perustelee omaa valintaansa deterministisesti, aloittamalla tarkastelun siitä hetkestä, kun hän astui kuvioon mukaan. Kolmas osapuoli usein kokee itsensä ulkopuoliseksi koko tilanteessa. Voiko näin olla, koska kaikki haluamme pitää kiinni ihmisoikeuksista, joissa korostetaan jokaisen psyykkisen ja fyysisen terveyden suojelemista. Onko joku sitä mieltä, että uskottomuus ei satuta? Kyseessähän on luottamuksen menettäminen; sekä kumppaniin että ihmiseen yleensä. Emme yleisesti ottaen hyväksy esim. työpaikoilla tapahtuvaa panettelua, mustamaalaamista tai luottamuksen pettämistä. Onko parisuhde siis lainsuojattomassa asemassa, koska siihen ei tarvitsekaan soveltaa samoja periaatteita kuin muihin ihmissuhteisiin?
Asiaa voidaan tarkastella myös moraalin vastakohdasta käsin. Moraalittomana pidetään asioita, jotka koskevat sivullisiakin; ne järkyttävät yleistä keskinäistä luottamusta yhteiskunnassa.
Puhuit lasten kasvatusvastuussa. Ensisijainen vastuu kodilla, mutta jokaisella on vastuu pyrkiä estämään tuntematontakin lasta joutumasta vaaraan; esim. ottaa kiinni jo on juoksemassa auton alle. Tämänkin lienee jokaisen moraali kertoo oikeaksi toiminnaksi. Niin ikään jokaisella on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos epäilee tai tietää lapsen tulevan kaltoin kohdelluksi. Rikosoikeudelliseen vastuuseen ei joudu, jos ilmoituksen jättää tekemättä (ellei kyseessä räikeä laiminlyönti), mutta moraali velvoittaa. Tätäkään tuskin kukaan kyseenalaistaa.
En edelleenkään ole tuomitsemassa ketään. Kyseenalaistan pinnallisen ja kaksinaismoralistisen ajattelun. Vertaus esiaviollisesta seksisuhteesta muutamn vuosikymmenen myöhässä.. Sitäkään ei enää moralisoida, koska avoliitot yleistyvät koko ajan. Esiaviollisen seksin pitämin moraalittomana on outo vertaus siinäkin mielessä, että ihminen ei yleensä millekään taholle tai toiselle ihmiselle anna lupausta, tai sitoudu pidättäytymään seksisuhteista ennen avioliittoa.
Tiedän, että alttruismi on kuolemassa sukupuuttoon ja egoismi valtaamassa enemmän ja enmmän tilaa. Mutta kyllä uskoisin, että tässäkin asiassa jossain vaiheessa "tulee pää vetävän käteen". Tiettyyn rajaan asti kaikki kestänemme sen, että oma napa se tärkein napa. Mutta mikä on se viimeinen hinta turhasta inhimillisestä kärsimyksestä? Onko katkeruus ja satuttamisen halu jonain päivänä ihmisen "uusi moraali"? Miksi enenevissä määrin puhutaan inhimillisitä arvoista, jos suurin osa ihmisitä pitää niitä "väärinä"?
Sinulla on hieno periaate: itselle saa tehdä mitä haluaa, mutta muiden elämää ei saa tarpeettomasti haitata. Periaatteen tasolla se sinulla lienee vain, sillä käytännön läheiset kannanottosi eivät sitä tue.
Kiitos, että kirjoitit sen, mitä itsekin ajattelen, vaikka kiireissäni puhuin sydämestä.
Mutta, sydänhän on ajatusten ja asenteiden kuvaannollinen tyyssija.
Ihanaa, että on vielä järkeviä ihmisiä olemassa!
"Näillä palstoilla selitellään uskottomuutta deterministisesti, kausaalisesti ja toisinaan jopa funktionaalisesti. Nyt siis vuorossa moraali vs. moraalittomuus. Tiedätkö mitä käsitteet loppujen lopuksi pitävät sisällään?"
Tarkkaan ottaen noiden sanojen merkitys on minulle vähän hämärä. Osittain sen vuoksi koko viestisi jäi hieman hämäräksi.
"Vertaus esiaviollisesta seksisuhteesta muutamn vuosikymmenen myöhässä.. Sitäkään ei enää moralisoida, koska avoliitot yleistyvät koko ajan."
Otin sen esille juuri siksi, että se nykyään on yleisesti hyväksyttyä. Se on yhteiskuntamme moraalin mukaan jo oikein. Löytyy kuitenkin ihmisiä, joiden mielestä se edelleen on väärin. Esimerkiksi ex-vaimoni isä piti esiaviollista seksiä vääränä. Kun hänelle selvisi, että me sitä harrastimme, hän loukkaantui. Hänen tyttärensä siis loukkasi häntä toiminnallaan. Olisiko meidän pitänyt olla harrastamatta seksiä, vaikka meidän moraalimme sen salli? Vai teimmekö oikein, kun harrastimme seksiä, vaikka samalla loukkasimme tyttöystäväni isää? Erityisesti, olisiko minun pitänyt ottaa isän tunteet huomioon, ja missä määrin? Oikeastihan päätös oli tyttöystäväni. Hän itse päätti harrastaa esiaviollista seksiä. Minä autoin toteuttamaan päätöksen. Olenko siis osasyyllinen siihen, että isä loukkaantui?
Minusta tuossa on pitkälti samaa kuin pettämisessä. Yksi ihminen pettää, toinen auttaa pettämisessä ja kolmas on petetty. Kuka on vastuussa ja kenelle?
En ole missään vaiheessa puolustellut uskottomuutta. Olen vain koko ajan lähtenyt siitä, että ei ole kolmannen osapuolen tehtävä olla tuomitsemassa pettäjän touhuja puolisolleen. Se on mielestäni pettäjän ja hänen puolisonsa välinen asia. Siksi siihen ei muiden pidä puuttua. On olemassa ihmisiä, jotka eivät hyväksy pettämistä eivätkä koskaan pettäisi. Siitä huolimatta he saattavat olla varatun kanssa. He erottavat nämä kaksi asiaa toisistaan.
Voi olla parasta, että keskustelu yleisestä moraalista loppuu osaltani tähän. Minulta loppuvat rahkeet :)
(Olen saattanut käyttää sanaa moraali silloinkin, kun pitäisi puhua etiikasta, mutta ymmärtänet asiani siitä huolimatta.)
Ei sitten käsitteitä enempää.. Lähinnä ne siinä siksi, että ihmisillä on PAKONOMAINEN TARVE SAADA PERUSTELLA ASIOITA; ja yleensä niitä negatiivisia asioita. Ja selittely vaihtuu eri osapuolilta kysyttäessä.
Mutta muutama pieni lisäkysymys.
Pitäisikö kaikkia inhimillisiä suhteita kohdella samoin?
Vai onko parisuhde todellakin se, minkä kohdalla myös "ulkopuoliset" ihmiset voivat olla välittämättä kanssaihmisistään? Jos näin on, niin eikö se oli kaksinaismoralismia?
Onko todellakin kolmaspyörä ulkopuolinen suhteessa? Hänellä ei kenties ole suoraa vastuu suhdetta petettyyn, mutta yleisellä tasolla ajatellen. Eikö yhteiskunta pyri siihen, että jokaisen yksilöllisyyttä, fyysistä ja psyykkistä terveyttä on suojeltava eikä sitä saa tietoisesti vahingoittaa. Ja tuo on selkeästi kirjattu lakiin..
Uskottomuus on kuitenkin aihe, joka tulee aina herättämään enemmän ja vähemmän tunteisiin osuvaa keskustelua. On myös hiukan mennyt puurot ja vellit siinä sekaisin, että uskottomuutta pidetään seurauksena, vaikka tosiasiassa se on yksilön oman päätäntävallan piirissä. Ja että ikään kuin ajatellaan että ongelman poistamiseen ainoa "oikea" keino on pettäminen. Jos näin olisi, niin eikö silloin petettykin kuuluisi ottaa samaan "terapia"makaamiseen? Yksikään parisuhde ei pidemmän päälle ole "turvassa" arkistumiselta. Erotaan, kun ei tunnu enää kivalta jne. Ikäviä on ne luvut, jotka kertovt siitä, kuinka moni eronnut on kuitenkin katunut eroaan.
Ihmissuhde näyttää olevan nykyaikana kulutushyödykkeen kaltainen. Ei tarpeellinen, kiva saada pitää jossain vaiheessa, helppoa vaihta uuteen, kun se on "vanhanaikainen". Yhteiskunta muuttuu ja säädettyjä lakeja ja asetuksia joudutaan aika-ajoin tarkistamaan. Onko nyt se aika, kun lapsia pitäisikin alkaa opettamaan siihen, että vastuussa olet vain itsestäsi; muista sinun ei tarvitse välittää. Olemmeko valmiita sellaiseen maailmaan?
Pakonomainen tarve saada perustella asioita? Minä olen käsittänyt saman asian tarpeeksi löytää asioille syyt. Olen tutkijaluonne, ja siksi minulla on tapana keksiä syitä tapahtumille. Minulle ei useinkaan riitä, että tiedän, MITÄ tapahtuu. Minun pitäisi tietää, MIKSI tapahtuu.
"Pitäisikö kaikkia inhimillisiä suhteita kohdella samoin?
Vai onko parisuhde todellakin se, minkä kohdalla myös "ulkopuoliset" ihmiset voivat olla välittämättä kanssaihmisistään? Jos näin on, niin eikö se oli kaksinaismoralismia?"
En ole tarkoittanut, että parisuhde olisi periaatteessa mitenkään erikoinen siinä mielessä, että sitä pitäisi kohdella erityistapauksena. Kyllä ihmisen pitää ottaa kanssaihmiset, kutsuttakoon heitä vaikka lähimmäisiksi, huomioon. Luulen, että mielipiteemme eroavat enemmän sen suhteen, keitä pidetään lähimmäisinä. Minulle lähimmäiseni todellakin ovat lähimmäisiäni - niitä ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä. Olen esimerkiksi hyvin huono syttymään muiden ihmisten hädälle jossain toisessa valtiossa tai maanosassa. Sen sijaan ne ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä, merkitsevät minulle hyvinkin paljon. Saatan myös auttaa jotain tuntematonta ihmistä, esimerkiksi vanhusta kassien kantamisessa.
Jos siis on pettäjä, petoskumppani ja petetty, niin mielestäni petetty ei ole petoskumppanille niin läheinen, että hänen tunteitaan pitäisi ajatella. Tai oikeastaan ajatukseni lähtee siitä, että petoskumppani voi sysätä vastuun pettäjän niskaan. Itse asiassa tarkentaisin tuota ensimmäistä virkettä seuraavasti: Petetty ei ole petoskumppanille niin läheinen, että hänen tunteitaan voisi ajatella. Koska pettäjä tuntee petetyn, on pettäjän vastuulla toimia niin, ettei loukkaa petettyä. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos petoskumppani tuntee pettäjän. Tällöin heidän välillään on jonkinlainen yhteys ja vastuut sen mukaiset.
Ajatteluni voi hyvin tuntua kylmältä. Se kuitenkin lähtee enimmäkseen siitä, että petoskumppani ei voi tietää. Hän ei voi tietää, millainen suhde oikeasti on. Hän ei voi tietää, haluaako petetty tietää petoksesta vai ei. Pettäjä tietää nuo asiat paremmin, ja siksi päätösvalta pitäisi olla pettäjällä. Nyt siis tarkoitan sekä itse petostapahtumaa että erityisesti pettämisestä kertomisesta.
Kun petoskumppani, tai joku ulkopuolinen, menee ns. käräyttämään tuntemattomalle petetylle, hän ottaa aika ison vastuun. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, haluaako petetty tietää petoksesta. Vaikka hän ehkä haluaakin hyvää, hän saattaa puuttua petetyn elämään tavalla, joka vain huonontaa petetyn elämää.
Ymmärrän hyvin sen, että monet ihmiset eivät halua sotkeentua varattuihin. Enemmän kritisoin sitä, että ensin ollaan petoskumppani ja sitten lähdetään sotketaan petetyn ja pettäjän elämää käräyttämällä. Nimenomaan tuo käräyttäminen on minusta asia, joka ei missään tapauksessa kuulu sille kolmannelle. Vielä vähemmän se kuuluu neljännelle, eli toiselle petetylle. Minusta se on toisten elämään sotkeutumista.
Selvensikö tämä ajatuksiani lisää?
Ja moni on varmaan samaa mieltä. Jos kumppani kertoo pettäneensä, petetty yleensä haluaa myös tietää MIKSI? Ja se lista on yleensä se klassinen: ongelmia suhteessa, arkistunut tai vähäinen seksi. Siis kaikki se, minkä voi itsestään ulkoistaa, mutta harva kyseenalaistaa sitä, että pettäjällä on vastuu suhteen ongelmista myös. Silloin, kun sanotaan, että onkin rakastuttu toiseen, ei voi enää kysyä syytä.
Oletettavasti kolmannelle pyörälle kerrotaan samaa kausaalisuus ketju, mikä johti pettämiseen tai rinnakkaissuhteeseen. Tässä on vain mielenkiintoinen ihmisyyteen liittyvä seikka, mitä kukaan ei oikeastaan ole koskaan täällä ottanut esille.
Lähimmäisyys käsite on itse kullakin äärettömän laaja. Monelle - toisin kuin sinä itsestäsi kerroit - joku katastrofi jossain päin maailmaa herättää halun yrittää auttaa ongelmien kompensoimisessa ja hyvän elämän palauttamisessa. Olemme valmiita tukemaan ventovieraita ihmisiä silloin, kun heillä on vaikeaa, emme suinkaan pyri toiminnallamme aiheuttamaan heille lisää inhimillistä kärsimystä.
Toisin on kolmansien osapuolten kohdalla; ainakin sen perusteella, millä he selittelevät itselleen ja muille valintansa ryhtyä varatun kanssa suhteeseen. Heille on siis todennäköisesti kerrottu suhteen ongelmista, ei siis yksin pettäjän. Ja tällöin tämä petetty kumppani ei ole enää "tuntematon", eikä kolmaspyörä ulkopuolinen. Mutta kolmaspyörä lähtee suhteeseen varatun kanssa, vaikka ymmärtää kyllä hyvin sen, että rinnakkaissuhde ei koskaan korjaa parisuhdetta, vaan aiheuttaa enemmän ongelmia. Ja ne ongelmat eivät suinkaan rajoitu petettyyn, vaan myös suhteessa oleviin lapsiin.
Toiminnallaan kolmaspyörä hyväksyy siis sen, että häneltä voidaan samalla tavalla viedä pois mahdollisuus tulla kohdelluksi inhimillisenä olentona kuin mitä hän tekee petetylle.
Tätä lähinnä tarkoitin sillä, että parisuhde on "lainsuojattomassa" asemassa verrattuna muihin inhimillisiin suhteisiin. Ja tästä näkökulmasta kolmasosapuoli on vain laskelmoiva ja tunteeton ihminen. Tunteet löytyvät kyllä sitten, kun omalle kohdalle sattuu sama tilanne.
Käräyttäminen on todellakin kaksi teräinen miekka. Kysyä voi, kumpi loppujen lopuksi satuttaa enemmän. Se, että saata rehellisen mahdollisuuden valita millaisen elämän ja kumppanin haluat, vai sen, että saatat todellakin vuosia olla petoksen ja valehtelun kohde. Uskon, että jokainen ihminen toivoo tulevansa kohdelluksi mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja rehellisesti. Vai miksi ylipäätänsä kasvatamme lapsia jo siihen, että ei saa valehdella? Miksi katkomme ystävyyssuhteita valehdelleisiin ihmisiin? Miksi työpaikoilla kieroilevat työntekijät laitetaan kuriin?
Niin, kyllä minäkin haluaisin tietää MIKSI parisuhteilla ei ole samanlaista arvoa kuin muilla ihmissuhteilla? Miksi on hyväksytympää – olivat perustelut sitten mitkä tahansa! – kohdella petettyjä huonommin kuin muita "kärsiviä" ihmisiä? Miksi emme hauku alkoholisteja, vammaisia, syöpäpotilaita, psyykkisesti sairaita kuten petettyjä? Näihin minä olen täällä joskus vastausta pyytänyt..
Sitten aloinkin miettiä, MIKSI ei saa vastausta. Siitä syystä ilmeisesti, että kolmasosapyörä kyllä tietää tekevänsä väärin ja senkin, että ei mikään oikeuta häntä puuttumaan kenenkään yksityisasiaan; ja sitähän parisuhde on siinä eläville ihmisille. Vasta-argumenttina tulee tietenkin, että pettäjä päättää itse omasta elämästään jne., että se siis onkin vain pettäjän yksityisasia. Tällä päättelyllä ei siis rinnakkaissuhdekaan ole kenenkään yksityisasia, vaan siihen saa puuttua ihan niin kuin parisuhteeseenkin. Käräyttää, kertoa kolmannesta pyörästä jne. Parisuhteen yksityisyyden poistaminen merkitsee siis samaa rinnakkaissuhteelle.
Sanoit, että ajattelet ja käsittelet asioita kylmästi. Onko se yksi keino välttää joutumasta ajattelemaan asioita suurempana kokonaisuutena? Ihmismieli on siitä kummallinen asia, että poimimme yhteiskunnasta yksittäisiä ongelmia ja vaadimme niihin selityksiä ja ratkaisuja. Mutta jos hetkeksi alkaa niitä syy-yhteyksiä hakea, niin eikö esim. nuorten ongelmakäyttäytyminen ole merkki meidän aikuisten epäonnistumisesta? Tai, oikeammin.. Epäonnistuminen on harvoin tietoista. Aikuiset tekevät tieten asioita, jotka aiheuttavat ongelmat. Siis vihaammeko lapsiakin niin paljon, että voimme lähettää heidät maailmaan, jossa oma etu vain ratkaisee? Että ihmissuhteet ovat vain kulutushyödykkeitä`
Jos joku on joskus vieraillut lasten psykiatrisella osastolla, niin tulee monta uutta MIKSI kysymystä entisten lisäksi. Lapsella on tiettyyn ikään asti ainoat keinot selviytyä ihmissuhteissa vaistot ja tunteet. Ne ovat vain kaikkein herkimmät ihmismielen elementit. Kun vaistot ja tunteet tuhoutuvat, on aikuisten maailmaa mahdotonta ymmärtää ja siksi psyyke hajoaa.
Mutta nämä on niitä pohdintoja, jotka menevät liian syvälle. Uskon, että jos edes hiukan enemmän uskaltaisimme katsoa asioita tarkemmin ja laajemmin, voisimme tehdä monenlaisia valintoja elämässämme toisin.
"Ja tästä näkökulmasta kolmasosapuoli on vain laskelmoiva ja tunteeton ihminen. Tunteet löytyvät kyllä sitten, kun omalle kohdalle sattuu sama tilanne."
Voi olla, että kolmas osapuoli on vain tunteeton ihminen. Usein kuitenkin on niin, että hänellä on tunteet. Juuri siksi hän sekaantuu siihen varattuun. Hän on itse ihastunut tai jopa rakastunut. On vaikea sanoa ei ihmiselle, johon on rakastunut, vaikka tuo kyseinen ihminen olisikin varattu. Tässä tilanteessa kyseinen ihminen siis asettaa oman hyvinvointinsa petetyn edelle.
Olen miettinyt petoskumppania myös tavallaan aseena. Jos pettäjä ei pettäisi hänen kanssaan, hän pettäisi jonkun muun kanssa. Ajattele asiaa niin, että murhatapauksessa pistooli ei ole syytettynä eikä syyllinen, koska ilman sitä murhaaja käyttäisi jotain muuta asetta. Toisaalta tämä ajattelutapa ei ole kovin kantava, koska jos kukaan ei olisi petoskumppani, ei kukaan voisi pettääkään. Lisäksi petoskumppani harvemmin on aivoton.
"Käräyttäminen on todellakin kaksi teräinen miekka."
Minun vastustamiseni käräyttämistä kohtaan johtuu tiedon puutteesta, kuten jo aikaisemmin kirjoitin. Jos olisi varmaa, että petetty olisi onnellisempi saatuaan kuulla petoksesta, olisin käräyttämisen puolella. Uskon kuitenkin, että joskus pettämisen jälkeen pettäjä voi parantaa tapansa. Tällöin suhde voi jatkua onnellisena. Petetty on tietämätön ja onnellinen. Jos hän saa tietää petoksesta, onnellisuus menee siinä. Tuossa tilanteessa on minusta parempi, ettei asiasta kerrota. Tämän vuoksi petoskumppani, joka ei tunne petettyä, ei minusta ole oikeutettu kertomaan. Vaikka pettäjän ja petetyn suhde päättyisikin, voi petetty olla onnellisempi, jos ei tiedä petoksesta. Tässäkin tilanteessa kertominen on turhaa ja jopa haitallista.
Käräyttäminen on erityisen törkeää siinä tilanteessa, että pettäjä lopettaa petossuhteen. Tällöinhän kyseessä on yleensä kosto.
"Sanoit, että ajattelet ja käsittelet asioita kylmästi. Onko se yksi keino välttää joutumasta ajattelemaan asioita suurempana kokonaisuutena?"
En ajattele asioita omasta mielestäni kylmästi, mutta ajattelutapani joistain asioista voi tuntua kylmältä. Otetaan esimerkiksi vaikka muutama kuukausi sitten tapahtunut tsunami. Minä en tuntenut siitä surua. Yhtään tuttuani ei siellä kuollut. Käytännössä kyseinen tsunami aiheutti elämääni korkeintaan olemattoman muutoksen. Kyse ei ole siitä, että kieltäisin tapahtuneen. Kyse on siitä, etten minä vain tunne myötätuntoa minulle tuntemattomien ihmisten kuolemasta. En tiedä, olenko pienenä katsonut liikaa uutispätkiä maailman sodista ja hädästä, vai mistä tuo johtuu.
Sen sijaan tunnen myötätuntoa jokapäiväisessä elämässä. Jos näen ihmisen hädässä tai jos joku tuttuni suree, myötäelän todella voimakkaasti. Sellaiset tapahtumat koskettavat minua. En koe tarpeelliseksi kantaa huolta kaikista maailman asioista. Kannan huolta niistä asioista, jotka koskettavat minua. Vaikken tunne myötätuntoa tuntemattomien ihmisten hädälle, tunnen erittäin voimakasta myötätuntoa läheisteni surulle. En siis ole tunteeton.
En tietenkään halveksi minulle tuntemattomia ihmisiä tai tunne heitä kohtaan vihaa. En toivo heille pahaa. Olen jotenkin tiedostanut, että pystyn tekemään vain rajallisen määrän. Sen vuoksi keskityn lähipiiriini.
Vihaa saa tuntea, se ei ole väärin! Jos tulee petetyksi on kaikenlainen surutyö, myös viha ihan oikein. Tottakai pitää käräyttää! Paskaa tuo toisen yksityisyyteen puuttumisen rumuus, pettäminenhän se vasta onkin yksityisyyden loukkaamista! Kertokaa jos tiedätte ja tuntekaa jos suruttaa ja vihastuttaa pettäminen!
Tane hei,
ihmisen perusolemukseen jo, ennen kuin sen annetaan turtua, kuuluu ettei toista saa satuttaa fyysisesti eikä henkisesti!!!!!
Se on kirjoitettu ihmisen sydämeen.
Olen sinkku, mutta olen aina pitänyt periaatteenani, että ukkomiehiin en sekaannu.
Sen verran pidän varani. Ja, syy on koska pidän avioliittoa arvossa, enkä halua mennä sitä ehdoin tahdoin rikkomaan, en kenenkään avioliittoa.
Mielenkiintoinen nimimerkki sinulla? Oletko itse analysoinut kirjoituksiasi, vai onko joku antanut sinulle tuon nimen?
Sinunlaisia ystäviä pitäisi jokaisella naimisissa olevalla naisella olla ainakin pari..
Että joku valaisi uskoa ihmisissä olevaan hyvään.. Kaikesta huolimatta.
Nyt taas jaksan ihailla kevät päivää tänään =) Aurinkoa sinunkin mieleen ja erityisesti siihen sydämeen!
Käyppä sitten kaikki muutkin läpi, jotka kirjoittavat samalla tavalla.. Aikas moni..
Tässä koko ketjussa sinun viestisi oli sieltä typerimmästä päästä. Vastasin ihan yhtä typerästi. Luepa vaikka tuosta ylhäältä, miten asioista voi kirjoittaa fiksustikin. Enkä tarkoita itseäni, en lähde nyt omaa fiksuuttani arvioimaan.
Teit oikein. Ihmissuhteilla ei leikitä, ja jos leikkiin lähtee niin varautukoon siihen, että kiinni jäämisesä saa "maksaa".
Teit oikein. Jos puolisoni pettäisi minua salaa ja joku kertoisi siitä minulle, olisin kiitollinen. Miksi tuhlaan omaa elämääni ja energiaani moiseen ihmiseen, joka ei minua arvosta.