Olen saanut sen kuvan että usko perinteisiin jumaliin oli pikkuhiljaa heikentynyt, jolloin kristinusko pikkuhiljaa täytti syntyneen arvotyhjiön.
Miksi kristinusko syrjäytti pakanuuden Rooman valtakunnassa?
Anonyymi
72245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Rooman valtakunta hajosi monikulttuurisuuteen.
Kristinusko vain yksinkertaisesti oli niin paljon parempi vaihtoehto ihmisille.
Millä tavalla? Kreikkalaiset ja roomalaiset selittivät luonnonilmiöt ja sairaudet ilman jumalia.
Perustelut?
Koska olivat yhtä tyhmiä kuin sinä. Pakanuutta ei idiootti 'syrjäytetty'; kirkko tukahdutti sitä rajusti polttamalla esimerkiksi Aleksandrian kirjaston. Vihaamasi muslimit pelastivat monia tieteen kannalta tärkeitä jumaluudet lopulta kumonneita Aleksandrian kirjastoon kuuluneita teoksia kääntämällä niitä arabiaksi.
.....kirkko tukahdutti sitä rajusti polttamalla esimerkiksi Aleksandrian kirjaston. ......
Väärä tieto, Lue oikea tieto tästä: "Keskiajalta on peräisin väitteitä, joiden mukaan kalifi Umar olisi Egyptin valtauksen yhteydessä vuonna 640 määrännyt kirjaston poltettavaksi.[7] Tähän legendaan liittyy myös klassinen dilemma. Umarin kerrotaan sanoneen, että mikäli kirjat ovat sopusoinnussa Koraanin kanssa, ne ovat turhia; jos ne puolestaan ovat ristiriidassa sen kanssa, ne ovat valheellisia ja ne tulee hävittää. Erään version mukaan papyruksilla olisi tämän jälkeen lämmitetty kaupungin kylpylöitä. Tarina kirjaston tuhosta tunnetaan ensi kertaa kolmen 1200-luvun arabioppineen kirjoituksista.["
Oli miten oli. Kaikki abrahamilaiset uskonnot tukahduttivat pakanuutta. Himmler halusi valistaa tyhmiä saksalaisia tästä, mutt pensseliviiksi kielsi. Karjalaiselle pistettiin Laatokan rannalla miekka kurkulle lähes tuhat vuotta sitten ja kysyttiin, että uskotko hyvällä vai pahalla. Ei kaikki toki alistuneet täysin. Oikeastaan mongoolithan olisivat tuhoneet kaikki aabrahamiset uskonnot ilman Berke-kaanin kääntymistä pyllistelijäksi. Ihme miten suuri sotapäällikkö uskoi esimerkiksi profeetan halkaisseen kuun kahtia.
Luontokeskeisen elämäntavan tuhoaminen kristinuskon ja islamin avulla johti lopulta kapitalismiin, kommunismiin ja niiden kautta ylläpidettyyn ihmiskunnan sukupuuton aiheuttavan saasteiden ja kemikaalien kulutusjuhlaan. Valitulle kansalle islami oli esimerkiksi Saladinin ja Berke-kaanin aikoina evoluution näkökulmasta selviytymisstrategia. Berken olisi pitänyt usko ettei mikään aabrahamilainen moralismi ole totta.
Markkinoinnista siinnä oli kyse.
Iankaikkinen elämä on lyömätön lupaus jota ei tarvitse koskaan lunastaa.
Väärin. Väkivallasta. Tarpeeksi moni väkivaltainen myös ensin nieli Berke-kaanin tavoin sonnan. Mongooli-kaani nyt ainakin tiesi paremmin, vaikka lopulta 'uskoi'.
Vedenpitävä luokkajako, joka ei antanut köyhille ja orjille mitään mahdollisuuksia,
Kristinusko antoi kaikille ihmisarvon ja tasa-arvon, kunhan vain otti sanan vastaan, siksi juttu levisi helposti.
Tosin organisoitunut katolinen kirkko palautti valtaan päästyään vanhan hierarkisen Rooman systeemin takaisin.
Nykyiset helluntailaiset ihailevatkin myyttistä alkukirkkoa, ja pitävät Paavin kirkkoa antikristuksen eli saatanan seurakuntana.
Miksi ne( te ? ) kristityt sitten ovat harjoittaneet niin paljon väkivaltaa ja ryöstämistä jne. muita kohtaan ristiretkillään, noitavainoissaan ym. ym.? Onko se sitä ihmisarvon korkeinta veisuuta?
Kristinusko antoi kaikille i-h-m-i-s-a-r-v-o-n, oho mikä väite. Ihmisarvon nimissäkö kristityt tappoivat ja ryöstelivät ristiretkillään ja noitavainojaan harjoittivat yms. yms. yms. Sekö oli ja on se ihmisarvon korkea veisuu?
Luetun ymmärtäminen.
Siis kristinusko antaa kaikille ihmisarvon. Sen sijaan katolisen kirkon organisaatio jatkoi nimenomaan Rooman vallan häikäilemätöntä sotapolitiikkaa. Ja joidenkin kristillisten lahkojen mielestä Paavin kirkko on pelkästään valheellinen ja saatanasta.
Mutta eivätkö ne kaikki ortodoksit, katoliset, juutalaisetkin ja muut, ole kuitenkin kristittyjä? Elleivät, ovatko esim. lestadiolaiset kristittyjä ja jos eivät niin mitä lajia he ovat?
Mutta miksi kaikille ihmisille sen ihmisarvon antavat kristityt ovat niin paljon tappaneet ja ryöstäneet muita? Siis siis ja siis, vaan kun ei anna...
Juutalaiset eivät todellakaan ole kristittyjä, eroa on kuin öljyllä ja vedellä. Juutalaisten jumala on Saatana. Juutalaiset taas pitävät kristittyjä Saatanan palvelijoina jotka pitää tappaa.
Luehan Talmudia.
Hölynpölyä. Raamatussa kirjaimellisesti Pietari väittää jumalan tappaneen rahassa pihtailleet. Ilman Berke-kaanin kääntymystä islamiin ei mitään aabrahamista uskontoa nyt olisi.
Jumala on kaikille sama paitsi jos olet fundamentalisti.
Nykyään saa olla varovainen ettei sotke mielenrauhaa digirauhoilla jnejne
Yritä ottaa rauhallisesti. Muistathan mennä taas Sunnuntaina jumalanpalvelukseen?
Kuuleppa urpo, se on jumala joka palvelee minua.
Asein ja murhaamallahan kristinusko levitettiin. Usko tai kuole oli mottona.
Hirvittävän määrän kristityt murhasivat ihmisiä jotka eivät tahtoneet alistua uskon nimissä tunkeutuville rosvoille ja valloittajille.
Höpö höpö. Vertaapa vaikka kristinuskon ja islamin ensimmäistä 300 vuotta, niin huomaat kyllä eron.
Paavi on nykyään ihan liian pliisu - juuri nyt kun tarvittaisiin vanhanajan kovia otteita.
Minkälaisia otteita?
Paavi on fundamentalisti.
Aabrahamilaiset pukeutumissäännöt ja monet muut pykälät on jo Hammurabin laissa.
Ja mihin näitä vanhanajan oppeja tarvitaan?
Kaikkialla saarnataan ja moniin kristillisiin oppeihin sisältyy oppi, jonka mukaan kuolleita syntisiä kidutetaan iankaikkisen piinan liekeissä ja että heidän lyhyen maallisen elämänsä aikana tekemiensä rikkomusten vuoksi heidän on kestettävä ikuista kärsimystä
Eräs valistunut teologian tohtori sanoi kerran: "Helvetin marttyyrien näkeminen lisää vanhurskaiden ikuista onnea. Kun he näkevät siellä omanlaisensa, joiden tilanne on niin kauhea, kun he itse ovat niin korkeassa asemassa, heidän autuutensa moninkertaistuu."
Jos helvetti on IKUISTA, ON LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOOKO IHMINEN JUMALAA VAI PAHOLAISTA.
Tämä saatanallinen IKUINEN helvettioppi on pilannut kristinuskon maineen lopullisesti.
Jos ihminen tulee uskoon vain helvetin pelosta, tässä opetuksessa on jotain kovin pahaa.
Pelko ei ole oikea motiivi tulla uskoon.
Miten voi ylipäätään olla tällaisen julman opin kannattajia? Millaisia seuraajia he ovat, jotka hyväksyvät tällaisen julmuuden?
Jos suhtautuu vakavasti Jumalaan, joka IKUISESTI kiduttaa uhrejaan, tällaisen uskonnon kannattaja on pelkkä zombi, joka noudattaa käskyjä suuressa pelossaan.
Rajoitettu määrä syntejä, rajoittamaton rangaistus.
Vuonna 1945 tutkijat löysivät joitakin varhaisia juutalaiskristillisiä kirjoituksia. Kaksi vuotta myöhemmin maailma kuuli Kuolleenmeren kääröistä, jotka muuttivat Raamatun historiaa. Varhaiset kristityt ja juutalaiset noudattivat Jeesuksen opetuksia - mukaan lukien käsitys ylösnousemuksesta. Tästä löytyy useita esimerkkejä muinaisista lähteistä.
Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".
Onko mahdollista, että varhaiset kristityt uskoivat jälleensyntymiseen? Vaikka jotkut saattavat pitää tätä ajatusta uskomattomana, useat kristilliset lähteet (mukaan lukien Raamattu) viittaavat siihen, että vuosisatoja sitten oli yleistä uskoa, että ihminen ei tule maan päälle vain kerran, vaan useita kertoja.
Vuonna 553 jKr. Konstantinopolin toisessa konsiilissa todettiin, ettei jälleensyntymisen ajatuksella ollut sijaa kristillisessä kirkossa. Vaikka jälleensyntymistä ei virallisesti hylätty tässä konsiilissa, niiden varhaiskirkkoisien teokset, joita syytettiin jälleensyntymisen opettamisesta, kiellettiin. Vuosi 553 jKr. merkitsi jälleensyntymistä koskevan keskustelun päättymistä kristillisessä yhteisössä. Kun otetaan huomioon, että reinkarnaatio ei ole nykyään kristinuskossa tyypillisesti opetettava oppi, voidaan olettaa, että tämä konsiili kutsuttiin koolle ratkaisemaan kristittyjen ja ei-kristittyjen välinen riita reinkarnaatiosta ja sitä täydentävistä ajatuksista. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaikka kristillinen kirkko hylkäsi ajatuksen jälleensyntymisestä oppina, koska sen uskottiin olevan ristiriidassa ruumiillisen ylösnousemuksen opin kanssa ja heikentävän Kristuksen lunastusuhrien tarpeellisuutta, monet varhaiskristilliset teologit, kuten Valentinus ja Basilides Aleksandrialainen, uskoivat siihen. Monet kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen kristityt teologit, kuten pyhä Justinus Marttyyri, eivät kuitenkaan uskoneet jälleensyntymiseen eivätkä opettaneet siitä.
Reinkarnaatio-oppi kiellettiin, koska se antaa ihmisille valtaa. Reinkarnaatio oli ristiriidassa niiden muutamien piispojen ja diakonien pyrkimysten kanssa, jotka tunsivat, että heidän yksin tulisi jakaa totuus kansanjoukoille. Tätä autoritaarista kuristusotetta vahvistaa oppi "yksi mahdollisuus - yksi elämä", koska henkilö, joka virheellisesti päätti ajatella itse ja hylkäsi hierarkian auktoriteetin, ei saisi toista tilaisuutta oikaista asioita, jos hän arvaisi väärin. Hierarkian kanta on, että ikuinen kadotus ilman ehdonalaista vapautusta olisi niiden peruuttamaton kohtalo, jotka uskaltavat kyseenalaistaa hierarkian auktoriteetin."
Pelon kautta voi hallita, ja pelon kautta voi saada ihmiset tekemään, mitä haluaa. Yksi elämä, yksi mahdollisuus, sitten joko ikuinen helvetti tai ikuinen taivas.
Kristinuskossa on myös erityinen piirre: usko kaikki, älä kyseenalaista mitään. Myöskään julmuutta ei siis voida kyseenalaistaa.
Ei pelosta vaan rakkaudesta - tämän pitäisi olla sanoma.
Jos minä olen pelastunut ja nautin ikuisuudesta taivaassa, kun taas kaikki ne, jotka olivat minun läheisiä ja jotka eivät ole pelastuneet, kärsivät helvetissä? On parempi olla helvetissä heidän kanssaan ja kärsiä yhdessä kuin "nauttia" taivaasta, kun rakkaani kärsivät samaan aikaan. Jos joku rakastamasi ihminen kärsii kauheasti, voitko silti nauttia elämästäsi täysillä, vaikka oletkin tässä maailmassa. Silloin kysymys myötätunnosta ei nouse esiin. En voi rakastaa jotakuta, jota pelkään, enkä voi pelätä jotakuta, jota rakastan.
Pelkästään se, että et rakasta Jumalaa, on riittävä syy joutua ikuisesti helvettiin. Voitko rakastaa jotakuta, kun tiedät, että hän lähettää ikuiseen kidutukseen kärsimään? Kärsimyksen täytyy tietysti olla kuin rangaistus, mutta sitten saa taas uuden mahdollisuuden. Rangaistuksen kautta oppii jotain. Jopa julmat vanhemmat antavat lapselleen toisen mahdollisuuden, mutta eivät tässä tapauksessa.
Valtion rajat jakavat ja rajoittavat uskontoa. Jos ihminen syntyy rajan tällä puolella, hänen on pakko omaksua paikallinen usko. "Se on perinne. Esi-isämme harjoittivat tätä uskoa. Älkää siis rikkoko ikuisia perustuksia", sanovat perinteen innokkaat vartijat. Jos vilpitön ihminen, joka janoaa etsiä Absoluuttista Totuutta, valitsee ei-valtiollisen uskonnon tutkimushenkensä toteuttamiseksi, hänet leimataan välittömästi luopioksi. Tällainen on surullinen todellisuus.
Mutta sallikaa minun kysyä teiltä, oi täydelliset hengellisyyden asiantuntijat, mitä tekemistä sielun luonteella (uskolla) on perhetraditioiden kanssa, sen alueen kanssa, johon olen pukenut ruumiini, jonkun esi-isäni uskon kanssa ja niin edelleen? Aina lisääntyvä pyrkimys hengelliseen täydellisyyteen on ainoa tekijä, joka määrää ihmisen uskonvalinnan. Koska Totuuden etsijä ei ole tuntenut riittävää puhtautta tietyssä uskontunnustuksessa, hänellä ei ole ainoastaan oikeus hylätä uskontunnustusta, vaan hänen tulisi tehdä niin rehellisyytensä ja vilpittömyytensä luonnollisena seurauksena. Todellinen etsivän työn henki edellyttää ennakkosympatioiden ja -vastaisuuksien puuttumista. Tavoitteena on ainoastaan todellisen näkemyksen saavuttaminen hengellisestä todellisuudesta, ja matkalla tähän tavoitteeseen meidän on jätettävä huomiotta kaikki mahdolliset uskonnolliset ennakkoluulot, jotka vain luovat esteitä tielle kohti absoluuttista totuutta. Jos ihminen pakotetaan harjoittamaan uskontoa, johon hän ei syystä tai toisesta tunne luottamusta, hän ei koskaan ala elää aidosti hengellistä elämää. Hengellisen elämän perustana ovat luja usko ja vastustamaton vetovoima tiettyä uskontoa kohtaan. Mutta kumpikaan näistä ei tule esiin ihmisessä, jos häntä varoitetaan esi-isien perinteestä kertovilla kertomuksilla.
Kaikki määräytyy motivaation puhtauden mukaan. Jos ihminen on aidosti vilpitön, häntä ei koskaan vietellä halvalla imartelulla, jota joku Jumalan palvelijaa imitoiva huijari harjoittaa. "Te olette siunattua Jumalaa kantavaa kansaa! Voimamme on pyhän uskon linnake, ja te olette Jumalan valittu kansa. Kristus kärsi sinun puolestasi! Sinulla ei ole oikeutta pettää Hänen kirkkoaan!" - jatkuvasti mitä erilaisimpien (ja joskus vastakkaisten) kirkkokuntien saarnatuoleista. Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, miettikää vain näitä sanoja. Se on todellakin oppikirjaesimerkki psykologisesta zombifioinnista, jossa painostetaan ihmisen isänmaallisia tunteita. Spekuloimalla ihmisen omallatunnolla ja myötätunnolla hänet pakotetaan tulemaan jonkin lahkon jäseneksi, ja häntä muistutetaan jatkuvasti siitä, että "Kristus kuoli puolestasi" tai että "tämä on se usko, jota isänne kantoivat kunnialla sydämessään". Näiden niin sanottujen kirkkojen keskuudessa keskustellaan myös epätavallisen laajasti aiheesta "maailmanloppu", josta Kristus evankeliumissa kielsi jopa apostoleja puhumasta sanoen, ettei kukaan tiedä tätä aikaa (Mt.24:36). Mutta sekä ortodoksiset että uudet kirkot jättävät itsepintaisesti huomiotta tämän Jeesuksen Kristuksen käskyn.
Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö voisi omaksua myös heidän uskoaan, ja ehkäpä pelastuisin ikuisesta helvetistä, ja maailmanloppu olisi minulle menestys? Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko ovat yhteensopimattomia.
Vaikka meillä ei ole epäilyksiä monien nykypäivän kristittyjen hyvistä aikeista, emme voi koskaan hyväksyä heidän ... tapojaan painostaa ihmisiä, sillä se on yksilön peiteltyä hyväksikäyttöä ja yksinkertaisesti sanottuna alkeellista zombisointia. Vaishnavismi tarjoaa vilpittömien ihmisten harkittavaksi autenttisen kuvauksen sielun asemasta, Jumalasta, tiestä täydellisyyteen ja täydellisyydestä itsessään, joka on krishna-preman (jumalallisen rakkauden saavuttaminen epäitsekkäänä itsensä antamisena Herralle). Mutta aito Vaishnava ei koskaan anna painostaa itseään millään tavalla pelaamalla ihmisen tunteilla ja heikkouksilla. Kehotamme kaikkia uskontokuntia saarnaamaan rehellisesti. Jos teillä ei ole mitään sanottavaa, on parempi olla sanomatta mitään kuin toistella perehtymättömälle yleisölle, että Kristus kuoli puolestamme tai että meidän on uskottava niin ja näin, koska bolsevikit ampuivat oikeamielisen tsaari Nikolain. Järkevälle ihmiselle on täysin selvää, että saarnaaja alkaa loukata ihmisen tunteita silloin, kun hänellä ei ole muuta sanottavaa, mutta jos saarnaaja ei tee muuta, hänen uskonnollaan ei ole muuta sanottavaa.
Kopernikaaninen vallankumous uskonnollisissa näkemyksissä
Maailmassa on monia uskonnollisia käsitteitä. Ne kiertävät kiertoradallaan keskeisen Totuuden ympärillä ja kilpailevat toistensa kanssa ylivallasta. Kristityt uskovat, että pelastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen kautta, muslimit Muhammedin kautta…
... Kukin uskonto tarjoaa pyhiin kirjoituksiinsa ja pyhimysten ilmestyksiin perustuen oman käsityksensä Jumalasta ja jumalallisesta maailmasta. Srila Sridhar Maharaj sanoi: "Ihminen liittyy tiettyyn uskontoon sisäisen pyrkimyksensä ja totuuden janonsa mukaan.
Jumalalla on lukemattomia avatareita, jotka laskeutuvat tähän maailmaan paikan, ajan ja olosuhteiden sekä ihmisen henkisen tarpeen ja kyvyn havaita Totuus mukaan. ... Tämä on uskonnollisten perinteiden alkuperä.
Jumala esitetään yleensä universaalisen äärettömän suuruuden ruumiillistumana. Syvempi tarkastelu paljastaa jumalallisen läsnäolon kaiken läpäisevän. Nämä ovat Absoluutin ilmenemisen äärimmäisiä puolia. …
...
Jos hyväksymme ajatuksen uskonnollisesta moniarvoisuudesta, siitä seuraa loogisesti kysymys - kuinka lähellä tämä tai tuo käsite on totuutta? Toisinajattelija teologi John Hick kirjoittaa Vatikaanille lähettämässään kirjeessä seuraavaa: "Teosentrismi, joka sallii uskonnollisten näkemysten moninaisuuden, avaa tien Kristuksen maailmaa korkeampiin maailmoihin. Näin päädymme uuteen paradigmaan, joka kieltää Kristuksen uskonnollisen maailmankaikkeuden keskipisteenä ja vahvistaa sen sijaan Jumalan. Tämä ajattelujärjestelmä on yhtä mullistava kuin kopernikaaninen näkemys, jonka mukaan maailmankaikkeuden keskus ei ole maapallo vaan aurinko. Kaikkien uskontojen, myös kristinuskon, kiertoratojen keskipisteenä on Absoluuttinen Totuus, Jumala, perimmäinen transsendentti todellisuus.
Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä
Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.
Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.
Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.
Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.
Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen
Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.
Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.
Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.
Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.
Vanhan uskomuksen mukaan jänis nukkuu silmät auki. Sitä on pidetty vertauskuvana ylösnousseesta Vapahtajasta, joka ei kuollessaan nukkunut ikuiseen uneen.
Sittemmin pääsiäispupu on valjastettu lelu- ja makeisteollisuuden symboliksi. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa pääsiäispupu on saanut joulupukkia muistuttavan lahjojen tuojan roolin.
Englannin easter ja saksan Oster juontuvat samasta vanhasta kevään jumalan nimestä. Ne poikkeavat monista muista eurooppalaisista kielistä, joissa juurena on juutalaisten pääsiäinen, hepreaksi pesah, esimerkiksi ranskan Pâques.
Pääsiäisenä tuntuvat menevän perusasiat sekaisin. Uskomukset kertovat munivasta pupusta ja kukostakin. Toisaalta Keski-Euroopassa jänis hoitaa pääsiäisenä samaa tehtävää kuin joulupukki. Se jakelee hyvätapaisille lapsille ja aikuisille munia.. Kuva: Yle / Laura Mainiemi
Pääsiäismuna
Kananmunat, samoin kuin kanat, tiput ja jänikset, ovat syntymän ja elämän symboleja.
Pakanauskonnoissa munan ajateltiin olevan taikakalu, jonka Eostrea-jumala munii. Vastalahjaksi tästä taikakalusta annettiin värjättyjä munia.
Yhden kristillisen tulkinnan mukaan munan kuori symboloi Vanhaa testamenttia, joka kätkee sisäänsä Uuden testamentin, jota taas symboloi munan sisus.
Keltuaisen väri on tärkeä pääsiäisen väri, vaikka munat alun perin värjättiinkin ylösnousemuksen värisiksi eli punaisiksi. Suomessa on suosittu munien keittämistä sipulinkuorien kanssa, jolloin ne värjäytyvät punaruskeiksi. Maailmankuuluja ovat Fabergén koristeelliset pääsiäismunat, joita kultaseppä Fabergé apulaisineen teki pääosin Venäjän keisariperheelle.
Tiput
Keltainen poikanen liittyy munan merkityksiin kuten kevääseen ja uuteen elämään.
Pääsiäiskukko
Kukkoa on käytetty kirkkotaiteessa valppauden ja kestävyyden vertauskuvana. Kukko on monien kirkontornien ja kellotapuleiden huipulla. Kukko havahdutti laulullaan Pietarin, joka oli juuri kieltänyt Jeesuksen kolmesti.
Perustuuko kristinusko pakanallisiin uskontoihin?
Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Rooman valtakunta käsitti suurimman osan Välimeren ympärillä sijaitsevasta alueesta, mukaan luettuna osia Italiasta, Kreikasta, Egyptistä ja Juudeasta. Monet erilaiset uskonnot kukoistivat tuolloin ja tuossa paikassa - pakanalliset uskonnot, juutalaisuus ja kristinuskon alkeet.
Uskonnollinen synkretismi - erilaisten ja joskus jopa ristiriitaisten uskomusten ja käytäntöjen yhdistäminen - oli yleistä. Kyseessä oli "kahvila-uskonto", joka riehui. Eri jumalat ja uskonnot sulautuivat toisiinsa ja erkanivat toisistaan koko ajan.
Ensimmäisen vuosisadan aikana kukoisti satoja mysteerikultteja. Mysteerikultti oli salainen uskonto, johon kuului jumalan (tai jumalien ja jumalattarien) palvonta. Monet näistä olivat pelastusjumalia, joiden riitteihin ja rituaaleihin kuului kasteet, jumalan lihan ja veren symbolinen syöminen ja ylösnousemuksen ympärillä järjestetyt juhlat.
Kristinuskon ja pakanuuden yhtäläisyyksiä
Kristinusko on saattanut alkaa mysteerikultina, tai se on saattanut omaksua vain osan näiden kulttien uskomuksista ja käytännöistä. Muinaisilla pakanallisilla kulttuureilla oli yhteisiä käsityksiä jumalista.
Ensinnäkin, mitä pakanuus on?
Ensin on määriteltävä kristinusko ja pakanuus. Pakanuudella on erilaisia määritelmiä riippuen siitä, keneltä kysytään. Jotkut sanovat, että pakanuus on mikä tahansa uskonto, joka ei kuulu abrahamilaisiin uskontoihin (islam, kristinusko tai juutalaisuus), kun taas toiset sanovat, että pakanuus on uskonto, joka noudattaa moniuskontoista näkemystä ja pyrkii elvyttämään esi-isiemme vanhoja tapoja. Pakanuus on sateenvarjotermi, eli se kattaa monenlaisia uskontoja, mm: Wicca, uuspakanuus, asatru, kelttiläinen jälleenrakennus, alkuperäiskansojen perinteet, helleeninen pakanuus, druidous, noituus ja paljon muuta. Toiset taas sanovat, että pakanuus vastaa satanismia, mikä ei pidä paikkaansa, mutta kuten sanoin aiemmin, kaikki riippuu siitä, keneltä kysytään.
Seuraavaksi: Mitä on kristinusko?
Kristinusko on yksi kolmesta suuresta maailmanuskonnosta ja yksi abrahamilaisista uskonnoista. Sen juuret ovat Lähi-idässä, ja sen alku ulottuu Aabrahamin aikaan. Tämä uskonto perustuu löyhästi Pyhään Raamattuun, joka on kokoelma ikivanhoja kirjoja, jotka eri uskonnolliset ryhmät ovat valinneet ja laatineet Kristuksen ajoista lähtien. Kristinusko on myös sikäli kattotermi, että kristinuskon haaroja on satoja, mm: Katolilaisuus, baptismi, luterilaisuus, metodismi, kreikkalaisortodoksisuus, seitsemännen päivän adventismi, episkopaalisuus, Jehovan todistaja, mormonit, helluntailaisuus ja monet muut. Kristinuskon haarasta riippuen tiettyjä Raamatun kirjoja ja jaksoja noudatetaan hartaammin kuin muita.
Mitä yhteistä näillä kahdella on?
Aurinkopäivä pyhä päivä
Mitä muita symboleja käytetään messussa ja katolisessa kirkossa, ja niillä on esikristillinen muinainen alkuperä? Se, että katolisessa messussa (samoin kuin muissakin kristinuskon haaroissa) sunnuntaita kutsutaan pyhäksi päiväksi, melkeinpä vahvistaa, että esikristillinen auringonjumalan palvonta on keskeinen osa kristinuskoa. Miksi aurinkopäivä olisi pyhä päivä? Voisitte sanoa, että Vanhan testamentin mukaan Jumala otti tuon päivän lepopäiväkseen luotuaan maailman ja ihmisen jne. Mutta eihän Jumala ole se, joka nimesi tuon päivän auringonpäiväksi?
Pyhä vesi, kasteet jne.
Entäpä pyhä vesi? Pyhä vesi on vettä, jonka pappi tai kirkon virkamies on siunannut. Miksi vesi on osa kristillistä käytäntöä, kun kirkko usein tuomitsee luonnon? Vesi on yksi luonnon peruselementeistä, jota palvottiin esikristillisinä pakanallisina aikoina. Pakanat uskoivat, että vedellä oli "puhdistava" voima, ei vain fyysisesti vaan myös henkisesti ja hengellisesti. He "puhdistuivat" pyhissä lähteissä, joissa ja kaivoissa.
Tämä käytäntö siirtyi kristinuskoon pyhän veden, ristiäisten ja kasteiden muodossa. Eikö muuten Pyhän Hengen läsnäolo riittäisi puhdistamaan ihmisen synneistään? Tähän voidaan esittää väite "no, vesi on symbolinen". Ja mistä tämä symboliikka on peräisin? Olimme pakanoita tuhansia vuosia pidempään kuin kristittyjä, ja nämä käytännöt ovat liian syvällä DNA:ssamme, jotta ne voitaisiin pyyhkiä pois uudella uskonnolla tai sen puutteella.
Äiti Maria ja äitijumalatar
Äiti Marian, Pyhän Äidin, käsitteen käsittelemiseksi - useimmat pakanalliset ihmiset palvoivat Äiti-Jumalatarta (tai useampia). Tärkeimpänä esimerkkinä muinaisen Egyptin jumalatar Isis kuvattiin usein poikansa Horuksen kanssa. Horus oli aurinkojumala Osiriksen lapsi, ja Horus otti aurinkojumalan aseman Osiriksen kuoleman jälkeen (kuulostaako tutulta?). Isistä palvottiin äitijumalatarena tuhansien vuosien ajan. Tämä on vain yksi monista esikristillisten kulttien äiti-jumalatarista, mutta yksi, jota Äiti Maria-pyhä lapsi -käsite heijastaa.
Muinaisista pakanallisista paikoista tuli kirkkoja.
Monet vanhimmista katolisista kirkoista ja luostareista rakennettiin muinaisten pakanallisten paikkojen päälle. Näissä paikoissa pakanat palvoivat jumaliaan ja esi-isiään, ja kun kirkko otti vallan, se usein purki pakanatemppelit ja korvasi ne kirkoilla. Ajatuksena oli, että pakanoiden olisi helpompi kääntyä, jos he voisivat edelleen palvoa pyhillä paikoillaan. Joitakin näistä pakanallisista patsaista ja symboleista voi yhä nähdä vanhimmissa kirkoissa.
https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
Saattaa olla yllättävää, että suuri osa kristinuskosta on peräisin Intiasta. Itse asiassa vuosisatojen ajan lukuisat historioitsijat ja viisaat ovat huomauttaneet, että hindulaisuudella ei ole ainoastaan hallitseva vaikutus kristinuskoon, vaan monet kristityt rituaalit voisivat suoraan lainata hindujen ( Vedic ) Intiasta.
Kristuksen ja kristittyjen pyhien vertaaminen hindujen opetuksiin
Ranskalainen historioitsija Alain Danielou oli huomannut jo vuonna 1950, että "suuri määrä tapahtumia, jotka ympäröivät Kristuksen syntymää - kuten se liittyy evankeliumiin - kummallisesti muistutti meitä Buddhan ja Krishnan legendoista." Danielou lainaa esimerkkeinä kristittyjen kirkon rakennetta, joka muistuttaa buddhalaisen Chaityan; tiettyjen varhaisten kristittyjen lahkojen tiukka asketismi, joka muistuttaa Jainin ja buddhalaisten pyhien askeettisuutta; pyhän veden käyttö, joka on intialainen käytäntö, ja sanan "Amen", joka tulee hindujen (sanskrit) " OM: sta ".
Toinen historioitsija, belgialainen Konraad Elst, huomauttaa myös, että "monet varhaiset kristilliset pyhät, kuten Roopan Hippolytus, saivat intiimiä tietoa brahmanismista". Elst jopa lainaa kuuluisaa Saint Augustinea, joka kirjoitti: "Me emme koskaan lakkaa katsomasta Intiaan, jossa monia asioita ehdotetaan ihailuksi."
Valitettavasti amerikkalainen intianttinen David Frawley sanoi "toisen vuosisadan jälkeen kristilliset johtajat päättivät irtautua hindulaisista vaikutuksista ja osoittaa, että kristinusko alkoi vain Kristuksen syntymällä". Siksi monet myöhemmät pyhät alkoivat brändättää brasminit "heretiksi" ja Saint Gregory asetti tulevaisuuden suuntauksen julkisesti tuhoamalla hindujen "pakanalliset" epäjumalat.
Suuret intialaiset viisaat, kuten Sri Aurobindo ja Sri Sri Ravi Shankar, Art of Livingin perustaja, ovat usein huomauttaneet, että tarinat, jotka kertovat kuinka Jeesus tuli Intiaan aloitettavaksi, ovat todennäköisesti totta. Sri Sri Ravi Shankar toteaa esimerkiksi, että Jeesus toisinaan toi oranssin viittauksen, hindu-symbolin maailman luopumisesta, joka ei ollut tavanomainen käytäntö juutalaisuudessa.
"Samalla tavalla", hän jatkaa, "Virgin Mary katolisuuden palvonnassa luultavasti on lainattu Hevian hovin kultti Devi". Myös kelloja, joita nykyään synagogissa ei löydy juutalaisuuden hengissä, käytetään kirkossa, ja me kaikki tiedämme niiden merkityksen buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa tuhansia vuosia, jopa tähän päivään saakka.
Itse asiassa hindulaisuuden permeävä vaikutus tuntuu menevän paljon aikaisemmin kuin kristinusko. Amerikkalainen matemaatikko A. Seindenberg on esimerkiksi osoittanut, että matematiikan muinaiset Vedic-tiede Shulbasutras muodostavat matematiikan lähteen Babylonian antiikissa maailmassa Kreikalle: "Shulbasutras-aritmeettisia yhtälöitä käytettiin havainnoissa Babylonialaisten kolmio ja Egyptin pyramidien rakentaminen, erityisesti hautajaismaali, pyramidin muodossa, joka on tunnettu vedis-maailmassa ".
Myös tähtitieteessä Indus-laakso on jättänyt yleismaailmallisen perinnön, joka määrittää esimerkiksi solstiktien päivämäärät, kuten 18. vuosisadan ranskalainen tähtitieteilijä Jean Sylvain Bailly totesi: "Tähtien liikkuvuus, joka oli Hinduiden laskema 4500 vuotta sitten, ei poikkea edes minuutin kuluttua pöydistä, joita käytämme tänään. " Ja hän päättelee: "Tähtitieteen hindujärjestelmät ovat paljon muinaisempia kuin egyptiläiset, vaikka juutalaisetkin saavat hinduja tietonsa."
Hindu vaikutus antiikin Kreikkaan
Ei ole myöskään epäilystäkään siitä, että kreikkalaiset antoivat voimakkaasti "Induksesta". Danielou toteaa, että Dionyson kreikkalainen kultti, joka myöhemmin tuli Bacchusin roomalaisten kanssa, on shaivismin haara: "Kreikkalaiset puhuivat Intiasta Dionysoksen pyhimmäksi alueeksi ja jopa Aleksanteri Suuren historioitsijat tunnistivat Intian Shivan Dionysuksella ja mainitsivat Puranan päivämäärät ja legendat. " Ranskan filosofi ja Le Monden toimittaja Jean-Paul Droit kirjoitti hiljattain kirjassaan The Inget of Forgetfulness, että "kreikkalaiset rakastivat niin paljon intialaista filosofiaa, että Demetrios Galianos oli jopa kääntänyt Bhagavad-gitan."
On ihme, että teitä kidutetaan ikuisesti, jos ette usko. Jos lapsesi ei usko sinua, alat kiduttaa häntä ja vielä ikuisesti?
Hindu vaikutus antiikin Kreikkaan
Ei ole myöskään epäilystäkään siitä, että kreikkalaiset antoivat voimakkaasti "Induksesta". Danielou toteaa, että Dionyson kreikkalainen kultti, joka myöhemmin tuli Bacchusin roomalaisten kanssa, on shaivismin haara: "Kreikkalaiset puhuivat Intiasta Dionysoksen pyhimmäksi alueeksi ja jopa Aleksanteri Suuren historioitsijat tunnistivat Intian Shivan Dionysuksella ja mainitsivat Puranan päivämäärät ja legendat. " Ranskan filosofi ja Le Monden toimittaja Jean-Paul Droit kirjoitti hiljattain kirjassaan The Inget of Forgetfulness, että "kreikkalaiset rakastivat niin paljon intialaista filosofiaa, että Demetrios Galianos oli jopa kääntänyt Bhagavad-gitan."
Monet länsimaalaiset ja kristilliset historioitsijat ovat yrittäneet kumota tämän Intian vaikutuksen kristittyihin ja antiikin Kreikkaan sanomalla, että se on länsi kautta arialaisen hyökkäyksen ja myöhemmin Intian suurlähetystön, joka vaikutti Intian tähtitieteeseen, matematiikkaan, arkkitehtuuriin, filosofiaan eikä päinvastoin. Mutta uusia arkeologisia ja kielellisiä löytöjä on osoittanut, ettei koskaan ollut ayaani-hyökkäystä ja että Saraswati-kulttuurin muinaisesta vedis-sivilisaatiosta on jatkuvuus.
Esimerkiksi Vedaat, jotka muodostavat nykypäivän hindulaisuuden sielun, ei ole koottu 1500-luvun eKr., Koska Max Muller päätti mielivaltaisesti mutta saattaa palata 7000 vuoteen ennen Kristusta ja antaa hindulaisuudelle runsaasti aikaa vaikuttaa kristinuskoon ja vanhoihin sivilisaatioihin joka edeltää kristinuskon.
Siksi meidän on oltava tietoisia ja kiinnitettävä huomiota läheisiin yhteyksiin kristinuskon ja hindulaisuuden välillä (antiikin Vedic-kulttuuri), jotka sitovat heidät pyhään veljeyttään. Varmasti tunnustettu kristillinen ja länsimaalainen tutkija voi ymmärtää, kuinka maailman ihmiskunnan peruskulttuuri on vedokas asianmukaisen tutkimuksen avulla.
6. vuosisadalla Kristuksen jälkeen, jolloin Bysantin keisari Justinianuksen hovissa hautautui pirullinen salaliitto, joka PITI IHMISKUNNAN VANKINA väärän käsityksen vallassa elämän ja kuoleman todellisuudesta 1 400 vuoden ajan. Sitä edeltävinä sukupolvina jälleensyntyminen oli kristillisessä kirkossa vielä kiistaton tosiasia.
Näiden uskonnollisten kiistojen aikana jälleensyntyminen ei ollut kertaakaan keskustelun aiheena. Sitä pidettiin perusdogmana, jota vuoden 451 konsiili jopa vahvisti. Kuka olisi silloin voinut kuvitella, että kristillinen teologia muuttuisi niin olennaisesti, kun Justinianus nousi Itä-Rooman valtakunnan valtaistuimelle vuonna 527, ja millaisia syvällisiä seurauksia seuraavat vuosisadat sen seurauksena saisivat?
https://owlcation.com/humanities/The-Mythic-Origins-of-Christianity-True-or-False
Alkuperä.
Perustuuko kristinusko pakanallisiin uskontoihin?
Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Rooman valtakunta käsitti suurimman osan Välimeren ympärillä sijaitsevasta alueesta, mukaan luettuna osia Italiasta, Kreikasta, Egyptistä ja Juudeasta. Monet erilaiset uskonnot kukoistivat tuolloin ja tuossa paikassa - pakanalliset uskonnot, juutalaisuus ja kristinuskon alkeet.
Uskonnollinen synkretismi - erilaisten ja joskus jopa ristiriitaisten uskomusten ja käytäntöjen yhdistäminen - oli yleistä. Kyseessä oli "kahvila-uskonto", joka riehui. Eri jumalat ja uskonnot sulautuivat toisiinsa ja erkanivat toisistaan koko ajan.
Ensimmäisen vuosisadan aikana kukoisti satoja mysteerikultteja. Mysteerikultti oli salainen uskonto, johon kuului jumalan (tai jumalien ja jumalattarien) palvonta. Monet näistä olivat pelastusjumalia, joiden riitteihin ja rituaaleihin kuului kasteet, jumalan lihan ja veren symbolinen syöminen ja ylösnousemuksen ympärillä järjestetyt juhlat.
Kristinuskon ja pakanuuden yhtäläisyyksiä
Kristinusko on saattanut alkaa mysteerikultina, tai se on saattanut omaksua vain osan näiden kulttien uskomuksista ja käytännöistä. Muinaisilla pakanallisilla kulttuureilla oli yhteisiä käsityksiä jumalista. Kristinusko on saattanut omaksua nämä ajatukset ja soveltaa niitä Jeesukseen. Näyttää täysin mahdolliselta, että Jeesus Kristus alkoi taivaallisena jumalana, sitten hänestä tuli allegoristen tarinoiden hahmo ja lopulta häntä pidettiin historiallisena henkilönä, joka oli todella olemassa.
Tässä artikkelissa käsitellään sitä, miten Horus-, Mithra- ja Attis-jumalia palvoneilla mysteerikultilla oli heistä uskomuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin Jeesusta Kristusta palvovilla kristityillä.
Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?
Kristinuskon "Kristus" on saattanut olla vain yksi taivaallinen jumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.
Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).
Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään suuntautuvan liikkeensä; sitten se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se aloittaa liikkeensä pohjoiseen.
Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.
Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.
Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.
Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.
Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.
Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:54).
Varhaiskristillinen kirkko tunnusti nämä yhtäläisyydet. Kristityt apologeetat Justinus Marttyyri (100-165 jKr.) ja Tertullianus (160-220 jKr.) kommentoivat kristillisten uskomusten, riittien ja rituaalien yhtäläisyyksiä mysteeriuskontoihin. He kuitenkin katsoivat, että nämä yhtäläisyydet olivat paholaisen tekosia, sillä heidän mukaansa paholainen oli asettanut nämä yhtäläisyydet kristinuskon häpäistäväksi.
Myös kristinuskon sisällä on ristiriitoja. Eri lahkot taistelevat toisiaan vastaan ylivallasta ja oikeellisuudesta: "ainoastaan meidän lahkon kautta pelastus tulee, kaikki muut joutuvat ikuiseen helvettiin". Vaikka kaikki on yhtä suurta kristinuskoa.
Myös muut abrahamilaiset uskonnot ovat kaikki haarautuneet pienemmiksi lahkoiksi.
Kristityt eivät tiedä oman uskonnon alkuperä?
Brahmapuri eli Brahman kaupunki. Tämä Brahman kaupunki on hyvin
samankaltainen kuvauksissaan, Srimad Bhagavatamin yhdeksännessä laulussa on kuvaus siitä, HYVIN SAMANKALTAINEN, KUIN MITÄ KUVATAAN RAAMATUN VIIMEISESSÄ LUVUSSA, JOHANNEKSEN ILMESTYKSESSÄ, JUMALAN KAUPUNKINA.
Hyvin samankaltaisia kuvauksia, joten päätelmä on, että on todennäköistä, että se, mitä kristityt kutsuvat Jumalaksi? Todennäköisesti tässä tarkoitetaan Brahmaa, eli tämän aineellisen maailman luojaa, eikä niinkään tuota Korkeinta.
Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.
Kristityt ilmeisesti palvovat maailmamme luojaa, joka on puolijumala, eikä Jumala.
Brahma-samhita - (kirjaimellisesti "Brahman rukousten kokoelma"), yksi Gaudiya Vaishnavismin tärkeimmistä kirjoituksista. "Brahma Samhita sisältää tämän maailmankaikkeuden luojalta, Brahmalta, Jumalalle osoitetut rukoukset, jotka Brahma lausui luomisen alussa. Brahma Samhitan tekstiä pidettiin vuosisatojen ajan kadonneena.
Aika omaksua muinaista tietoa
Sivilisaation elämä on syklistä. Egypti, Rooma, Kreikka - kuinka monta esimerkkiä tarvitaankaan osoittamaan, että sivilisaatioita syntyy ja kuolee. On tullut sivilisaation aikakausi, jolla on taipumus omaksua menneisyyden saavutukset kohtaamiensa haasteiden, tarpeidensa ja tehtäviensä vuoksi.
Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.
Totuus paljastuu eläville olennoille siinä määrin kuin ne voivat havaita sen paikan, ajan ja olosuhteiden mukaan. Se ilmenee eriasteisesti Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka ilmoitettu Totuus on sama kaikille, se saa sen muodon, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään eri versioina, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. …
Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka sallii kompromissin maallisten pyrkimysten kanssa.
Erilaiset koulukunnat syntyivät vain puolustamaan yksilöllisiä pyrkimyksiä, jotka olivat ainutlaatuisia heidän yksilöllisen maailmankäsityksensä vuoksi, mutta jotka olivat toivottoman rajallisia ja johtivat väistämättä myös yhteenottoihin ja riitoihin.
Tämä on synnyttänyt monia uskonnollisia ja filosofisia näkemyksiä, joita voidaan virallisesti kutsua vedalaisiksi sampradayoiksi (lahkoihin kuuluviksi kiistanalaisiksi opeiksi ja uskomuksiksi).
Vaikka nämä ajattelijat esittävät hypoteesinsa ja näkemyksensä järjestelmällisesti ja tieteellisesti, kaikki heidän ponnistelunsa johtavat vain siihen, että heidän puolueensa, ryhmittymänsä tai yhteisönsä jähmettyvät yhä enemmän lahkolaisuuteen ja ahdasmielisyyteen. Tästä syystä kaikki nämä uskonnolliset tai filosofiset ennakko-oletukset eivät voi tuoda meitä lähemmäksi universaalia harmoniaa, yhden absoluuttisen Totuuden tuntemusta, koska tällaiset menetelmät vain rajoittavat havaitsemisen aluetta. Tällainen lahkolaismainen maailmankatsomus johtaa lakkaamatta pois pääideaalista, joka on yhden Absoluuttisen Todellisuuden tunteminen, ja harmonian sijaan se vain nostaa monia esteitä yhtenäisyyden ja tasa-arvon varjolla. Jos kuitenkin kysymme itseltämme, mikä on tämän tilanteen syy, huomaamme, että tällaiset lahkojen väliset ristiriidat johtuvat yksilöllisten taipumusten ja halujen eroista. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö nämä taipumusten erot kuuluisi elävien olentojen toiseen luontoon, jonka ne saivat muinaisina aikoina, kun niiden sydämet kääntyivät pois Jumalasta. Erilaiset koulukunnat syntyivät vain puolustamaan yksilöllisiä pyrkimyksiä, jotka olivat ainutlaatuisia heidän yksilöllisen maailmankäsityksensä vuoksi, mutta jotka olivat toivottoman rajallisia ja johtivat väistämättä myös yhteenottoihin ja riitoihin.
Ihan ilmaista tietoa täällä saa. Kun kaikki nykyään maksaa ja paljon.
Vai että ihan muinaisuudesta puhutaan.
Kristityt julistivat mm. kylpemisen saatanalliseksi rituaaliksi, rutto epidemiat yleistyivät pian tämän jälkeen.
Meinaatko, että Rooman kylpylät olivat jonkuntasoisia hygienialaitoksia joissa taudit eivät levinneet.
Vesi virtasi sisään ja pois kylpylöistä.
Koska kansa tajusi, että kristinusko on se ainoa oikea ja lopullinen päämäärä mitä ihmiset ovat aina hakeneet.
Mikä tekee kristinuskosta ”oikean”?
Ainoa joka tarjoaa syntien anteeksiannon ja ikuisen elämän.
Eiköstä sen muutaman Jeesukseksi mainitun pitänyt jo sovittaa kaikki ihmisen synnit, mutta sekös onkin vain huhupuhetta?
Miksi haluat elää ikuisesti?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18040817/kristinusko-ja-pakanuus--yhtalaisyydet-ja-erot
Nykyinen kristinusko on nykyaikainen mukautus jo olemassa olevista pakanallisista uskomuksista ja filosofiasta.
Miksi tätä ei tajuttu aikaisemmin? Ihmiskunta on lajina käytännössä identtinen kivikauteen verrattuna.