Olen laihduttanut kahdeksan viikkoa ja painoa on lähtenyt kuusi kiloa. Tavoitteena on enää neljän kilon painonpudotus. Toivon, että se on saavutettu toukokuun loppuun mennessä. Kun edistyy, kun alkaa oppia oikean ruokailutahdin, kun alkaa ymmärtää nälän ja syömisen himon eron, on laihdutus jo aika helppoa.
Yritän syödä tarpeeksi ja riittävästi proteiineja, mutta olen myös nauttinut niistä hetkistä kun kehoni ei ole vaatinut ruokaa. Syöminen lisää syömishimoja. Aikaisemmin söin valtavan kokoisen lounaan töissä ja töiden jälkeen ruuan himo oli taas valtava. Nykyään syön kevyen lounaan, terveellisiä välipaloja ja täyttävän iltaruuan. Mietin myös tarkkaan määrän mitä syön sen sijaan että nuolisin kattilan pohjaa myöten tyhjäksi. Olen myös huomannut, että kannattaa syödä monipuolisesti ja kehitellä erilaisia aterioita niin ruokailu on osa elämää (jopa nautinnollinen hetki) eikä mikään kitukuuri.
Laihdutus vaatii sitoutumista ja pitkäjännitteisyyttä. Ennen kaikkea se vaatii mielestäni oman heikkouden hyväksymistä. Jos kiellät sen "toisen minän" joka haluaa herkutella, hän valtaa sinut ennen kuin huomaatkaan. Jos yrität ystävällisesti mutta vankasti taivutella tätä toista minää tahtoosi, sinä onnistut.
Olen syönyt laihdutuksen aikana pitsan, kakkukahvit, suklaata ja alkoholiakin olen kerran nauttinut. Se on kuitenkin vain elämää.
Ja nuo satunnaiset hetket eivät ole se punainen lanka, jonka mukaan kuitenkin etenen.
On ihanaa herätä aamuisin kun pääsee tervehtimään vaakaa ja peilissä näkyy -vau- vyötärö (tosi hieno sellainen)!
Tsemppiä kaikille muillekin. Tekin onnistutte!
Yritän syödä tarpeeksi ja riittävästi proteiineja, mutta olen myös nauttinut niistä hetkistä kun kehoni ei ole vaatinut ruokaa. Syöminen lisää syömishimoja. Aikaisemmin söin valtavan kokoisen lounaan töissä ja töiden jälkeen ruuan himo oli taas valtava. Nykyään syön kevyen lounaan, terveellisiä välipaloja ja täyttävän iltaruuan. Mietin myös tarkkaan määrän mitä syön sen sijaan että nuolisin kattilan pohjaa myöten tyhjäksi. Olen myös huomannut, että kannattaa syödä monipuolisesti ja kehitellä erilaisia aterioita niin ruokailu on osa elämää (jopa nautinnollinen hetki) eikä mikään kitukuuri.
Laihdutus vaatii sitoutumista ja pitkäjännitteisyyttä. Ennen kaikkea se vaatii mielestäni oman heikkouden hyväksymistä. Jos kiellät sen "toisen minän" joka haluaa herkutella, hän valtaa sinut ennen kuin huomaatkaan. Jos yrität ystävällisesti mutta vankasti taivutella tätä toista minää tahtoosi, sinä onnistut.
Olen syönyt laihdutuksen aikana pitsan, kakkukahvit, suklaata ja alkoholiakin olen kerran nauttinut. Se on kuitenkin vain elämää.
Ja nuo satunnaiset hetket eivät ole se punainen lanka, jonka mukaan kuitenkin etenen.
On ihanaa herätä aamuisin kun pääsee tervehtimään vaakaa ja peilissä näkyy -vau- vyötärö (tosi hieno sellainen)!
Tsemppiä kaikille muillekin. Tekin onnistutte!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienoa IsaBella, että olet noin hienosti päässyt lähelle tavoitettasi! Tsemppiä sinulle viimeiseen rutistukseen! Voisitko mahdollisesti laittaa tänne yhden/pari esimerkkiä ruokapäiväkirjastasi, jos sinulla sellainen on?