"Luterilaiset" virret vastaan "vapaakirkollinen" musiikki

Hyvä että on monipuolista hengellistä musiikkia! Kyllä virret ovat minun makuuni ja hengellisyyteeni ylivoimainen ykkönen mutta vapaiden suuntienkin musiikkiperinteessä on paljon kaunista ja syvällistä hengellistä laulustoa. Olenkin monesti ajatellut että vapaiden suuntien (esim. vanha "Hengellinen laulukirja" on teologialtaan paljon parempi kuin vapaiden suuntien oppiteologia. Tämä kyllä pätee aika monienkin kirkkokuntien suhteen. Ehkä laulujen ja virsien runoilijat ovat kokeneet jotain syvälle menevömpää kasvamista keskivertojulistajien enemmistöön verrattuna tai sitten vain ahjoissa koetelluista ja teologisesti kestävistä lauluista/virsistä muodostuu ajan saatossa kansan kestosuosikkeja.

Sen sijaan Radion Dein edustamasta nykyaikaisesta "biisikristillisyydestä" en pidä lainkaan. Niissä sanoituksetkin ovat kovin keveitä ja viihteellisiä ja teologia on ohutta. Saattaa olla kyse esim. pelkkien muutaman fraasin toistamisesta koko laulun ajan. Pidän sellaista nykyaikaista "biisitehtaiilua" kevythengellisyytenä. Eikä siinä auta vaikka trubaduurilla olisi lierihattu trendikkäässti päässä kenollaan. Nykymusiikin osalta vain aniharvoin kuulee enää oikeasti hyviä hengellisiä tekeleitä.

No ei oikeastaan vetävät, mutta ehkä kuitenkin jotenkin kuunneltavat?
On toki niin, että isossa maailmassa on populaarimusiikin keinoin toteutettua uskonnollisille markkinoille tarkoitettua musiikkia.
Tai musiikin jäänteitä, jotka ovat ajalta ennen brändäystä. Ja elävät ko. maissa tuotettujen musiikkien parissa.
Toinen asia on tietenkin se, että ev.lut kirkoissa on urut. Ja niiden suhteen asia on, että ihmiset joko pitävät niiden äänestä tai eivät pidä.
Parhaimmillaan urut kait ovat ns. seremonian eri osien tehostamisessa. Esim. sisääntulossa voisi pauhata tuomipäivän pasuunat. Ja erilaisten osien välivaiheissa voisi olla ns. korkeakirkollista urkujen pauhua. Sekä ulos mennessä joku oodi ilolle tyyppinen mega pauhaava biisi.

Joku sanoi jossain viisaasti että mikä on hengellisen laulun kriteeri? "Se pitää voida laulaa myös hautajaisissa" !!

Kotiseurakunnassani oli -70 luvulla kanttori, joka oli väitellyt tohtoriksi vanhoista koraalivirsistä. Hän viihdytti seurakunnan väkeä mm. leirikeskuksessa juhannusjuhlilla ja muulloinkin soittamalla hanurilla tuttuja virsiä niiden alkuperäisessä muodossa, joka oli paljon nopeatempoisempi. Samanlaista tempoa kuuli joskus vanhoissa länkkäreissä, joissa oli kuvattu kirkonmenoja.
Hänen mukaansa hidas laulutapa tuli Suomeen 1700 luvulla, kun kirkot olivat hämäriä ja ihmiset huonoja lukemaan. Virsiä piti yksinkertaistaa ja alkaa venyttämään.

Hänellä oli tapana virsi-illan päätteeksi ilmoittaa, että lauloimme koko illan alunperin saksalaisia juomalauluja, joista useimpiin Lutter oli kirjoittanut hengelliset sanat. Lutterin mukaan yhtään hyvää sävelmää ei pidä jättää saatanalle.

Oli siinä mummuille sulattelemista. Vai oliko sittenkään?

1.
Suo, Herra, sama Henki meille
kuin annoit kerran apostoleille.
Hän heidät johti vaarain teille
rohkeina viemään sanaa kaikille.
He veivät armokutsun maailmaan,
Henkesi auttoi siihen uskomaan.

2.
Siis anna saman Hengen yhä
ohjata kaikkialla työtäsi,
ja kutsu vielä, Herra pyhä,
työntekijöitä valtakuntaasi.
On paljon kypsynyttä eloa,
vaan vähän väkeä on pellolla.

3.
Kun itse käskit, Herra, meitä
työntekijöitä työhön anomaan,
niin kasvojasi ethän peitä,
vaan riennä seurakuntaa kuulemaan.
Me saamme luottaa lupaukseesi,
tänäänkin täytät pyynnöt kansasi.

4.
Hengellä väkevällä täytä
sanasi uskolliset saarnaajat.
Työnäky jälleen heille näytä,
kun into pettää, voimat uupuvat.
Kun pyhää nimeäsi saarnataan,
niin saatanalta voima murretaan.

5.
Suo, että avun Siion saisi
uhrisi väkevästä voimasta,
se voima kansat vapahtaisi
ja päästäisi ne valheen vallasta.
Oi saavu, Herra, itse auttamaan,
Henkesi tulta heitä päälle maan.

6.
Maan kylmät, synkimmätkin loukot
valaise sanallasi kirkkaiksi,
ja kaukaistenkin kansain joukot
tuo yhteen pyhään seurakuntaasi.
Myös Israelin kansaa paimenna,
Kristusta tuntemaan se johdata.

7.
Näin hoida, Herra, kirkkoamme.
Henkesi anna yhä uudestaan
myös rohkaisemaan nuoriamme
työhösi, paimenvirkaan astumaan.
Suo, että aikain halki kansasi
kaikille toivon sanaa kantaisi.

”Vanhoissa virsikirjan virsissä on usein hyvät sanat mutta ns. vapaakirkollisessa musiikissa on sen lisäksi myös vetävä melodia…”

Hienoa on se, että myös hengellisellä puolella käytetään monipuolisesti eri musiikinlajeja. Jokaisella niistä on paikkansa.

Itse tosin en juuri tykkää kovin iskelmällisistä jutuista, mutta ymmärrän toki että valtavirta tykkää.

Mooseksen laulu, suoraan Raamatusta:

"22 Minun [Jahve] vihani on syttynyt,
sen liekki yltää syvyyksiin saakka.
Se kärventää maan ja sen sadon,
kalvaa vuorten perustukset.
23 Minä kasaan heille
onnettomuuksia onnettomuuksien päälle,
kulutan heihin kaikki nuoleni.
24 He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon,
kulkutauti korjaa heidät.
Minä lähetän heidän kimppuunsa
raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä.
25 Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka
ja kodeissa kauhu.
Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon,
niin sylilapsen kuin vanhuksen."

Tämä on sisällöltään oikeanlaista teologiaa. Monet virret, esim. "Jumalan kämmenellä" eivät millään tavoin perustu Raamatun sanomaan vaan ovat jyrkässä ristiriidassa raamatullisen teologian kanssa.