hei
tänään oli normaali aamu jolloin menin töihin ja
tiesin että mummuni oli tosi huonossa kunnossa
sairaalassa(elinaikaa annettin muutama päivä),
mutta se puhelinsoitto muutti nyt kaiken..
Äitini ilmoitti että mummo on nukkunut pois..
en voinut tehdä töitäni loppuun,ajattelin niitä
viimeisiä kertoja mitä mummon luona kävin.
Lähdin käveleemään vessaan ja itkin jonkin aikaa
kunnes äiti soitti ettei voi olla töissä enään,
lähdin kotia äitini ja matkan varrelta otimme kyytiin nuoremmat sisarrukseni koulusta.
Että sellaista...elämä on tälläistä surullista
kun omainen kuolee,etsi hyvä tyttö jota rakastaa ja rakastaa sinua ja elä onnellisena loppuun asti...ne olivat mummoni viimeiset sanat minulle.en edes olisi voinut ajatella että olisin sanonut viimeisen sanan mummolle..ajattelin että kerkeän vielä hyvästellä.
Nytkin tuli tippa linssiin kun kirjoitan tätä ja
samalla muistelen mummoani miten hän on ollut
tukenani perheessäni,kirjoitan kyllä runon mummon
hautajaisiin...sen olen velkaa mummolle.
tänään oli normaali aamu jolloin menin töihin ja
tiesin että mummuni oli tosi huonossa kunnossa
sairaalassa(elinaikaa annettin muutama päivä),
mutta se puhelinsoitto muutti nyt kaiken..
Äitini ilmoitti että mummo on nukkunut pois..
en voinut tehdä töitäni loppuun,ajattelin niitä
viimeisiä kertoja mitä mummon luona kävin.
Lähdin käveleemään vessaan ja itkin jonkin aikaa
kunnes äiti soitti ettei voi olla töissä enään,
lähdin kotia äitini ja matkan varrelta otimme kyytiin nuoremmat sisarrukseni koulusta.
Että sellaista...elämä on tälläistä surullista
kun omainen kuolee,etsi hyvä tyttö jota rakastaa ja rakastaa sinua ja elä onnellisena loppuun asti...ne olivat mummoni viimeiset sanat minulle.en edes olisi voinut ajatella että olisin sanonut viimeisen sanan mummolle..ajattelin että kerkeän vielä hyvästellä.
Nytkin tuli tippa linssiin kun kirjoitan tätä ja
samalla muistelen mummoani miten hän on ollut
tukenani perheessäni,kirjoitan kyllä runon mummon
hautajaisiin...sen olen velkaa mummolle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otan osaa ja toivon voimia ja jaksamista sinulle.
Mummo on tärkeä ihminen meille monille, itsellänikin ollut koko lapsuuden ja nuoruuden tukena ja yritän parhaani mukaan näyttää kiitollisuuteni hänelle. Sinulla on varmasti paljon hyviä muistoja mummostasi, ja henkimaailman kautta hän tulee aina vaikuttamaan elämääsi. Elämä jatkuu kaikesta tuskasta huolimatta.
Toi viesti kosketti mua tosi paljon... Oma pappa kuoli kaks viikkoo sit...En ollu käyny kattoon sitä moneen kuukauteen, piti mennä seuraavana päivän kattoo sitä..Mut ku tulin koulust äiti tuli ja sano et pappa on kuollu.. En tajunnu ensin, en halunnu uskoo et se on käyny olin parii päivää sit saanu tietää et sil on syöpä ja elinaikaa vähän..Tuntu pahalta, mummi sano et olihan pappa ehtiny edeltävänä pv.n hyvästelee kaikki rakkaat.. Mut ei mua.. Musta tuntu et olin huono ihminen ku en ollu käyny kattoon sitä, joka tapaukses yritin lohduttaa pikkusiskoo koska se otti sen tosi raskaast ensin, seuraavana pv.n se oli jo täysin toipunu, mä taas en saanu nukuttuu,oli pakko olla pois koulusta.. Huomenna on hautajaiset, tuntuu ihan hirveelt et nään sen viimisen kerran..
Mummo oli varmasti onnellinen teistä...
kävin äsken laskemassa lipun pois,olin niin tarkka
että lippu tuli hienosti hartialle ja ei koskenut
maata..taitoin lipun hienosti ja pistin kaappiin.
Mummoa on niin ikävä....en tiedä miten pappa jaksaa,pitäisi huomenna tai ylihuomenna mennä katsomaan pappaa.
Ymmärrän kipusi. En voi sanoa, että tietäisin, mitlä sinusta tuntuu, mutta ymmärrän. Olen tänä vuonna haudannut jo kaksi isovanhempaani ja viimeinenkin on todella heikossa kunnossa.
Itke, ikävöi, muistele, puhu. Ei tuohon auta kuin aika. Ja joku viisas on joskus sanonut, että ihminen ei lakkaa olemasta niin kauan kuin joku hänet muistaa. Mummuni, mummini ja ukkini kulkevat aina sydämessäni ja pappalle koitan soittaa mahdollisimman usein. Sukulaiset ja ystävät ovat paras tuki tällaisena hetkenä. Ja perhe, varsinkin lapsuuden perhe. Kyllä meillekin suurin lohtu on ollut lapsuuden perheessä toisistamme ja serkuksista toisillemme. Kun toinen ymmärtää sanatta tunteen.
Minä sanoin mummulleni viimeiseksi, että nähdään loppiaisena. Minä näinkin silloin mummuni, kun haettiin ruumis sairaalan kappelista hautausmaan ruumishuoneelle. Minä en saattanut mummulle runoa hautajaisiin kirjoittaa, olin liian rikki. Enkä vieläkään pysty. Se tulee sitten, kun sydän sen jaksaa.
Voimia sinulle ja perheellesi. Päivä vain ja hetki kerrallansa...