Parisuhde on keinotekoinen rakenne, joka on vastikään perustettu patriarkaalisen (ja siis myös keinotekoisen) avioliiton raunioille. Merkit viittaavat siihen, että pitkäaikaisella parisuhteella ei ole tulevaisuutta Suomessa, missä naisen lisääntyminen on hänen omassa vallassaan.
Naisen luonnollinen malli on sykli: ihastus, raskaus, synnytys, imetys, vieroitus, ihastus, ... Siksi lukuisissa tutkimuksissa on todettu naisten taipumus kyllästymiseen. Valitettavasti luonnollinen kyllästyminen on ristiriidassa vallitsevan "parisuhdeuskonnon" kanssa, ja naisen haluttomuus on medikalisoitu häiriöksi.
Miehen luonnollinen sykli on: pane aina, kun vain voit. Patriarkaatti sitoi miehen lapsiin ja antoi "raiskausoikeuden". Naisen emansipaatio on vienyt pohjan pois myös miehen parisuhderoolilta.
Arvaankin, että tulevaisuuden suhteet ovat lyhytaikaisia hurahduksia, ja ihmiset elävät valtaosan elämästään itsenäistalouksissa.
Naisen luonnollinen malli on sykli: ihastus, raskaus, synnytys, imetys, vieroitus, ihastus, ... Siksi lukuisissa tutkimuksissa on todettu naisten taipumus kyllästymiseen. Valitettavasti luonnollinen kyllästyminen on ristiriidassa vallitsevan "parisuhdeuskonnon" kanssa, ja naisen haluttomuus on medikalisoitu häiriöksi.
Miehen luonnollinen sykli on: pane aina, kun vain voit. Patriarkaatti sitoi miehen lapsiin ja antoi "raiskausoikeuden". Naisen emansipaatio on vienyt pohjan pois myös miehen parisuhderoolilta.
Arvaankin, että tulevaisuuden suhteet ovat lyhytaikaisia hurahduksia, ja ihmiset elävät valtaosan elämästään itsenäistalouksissa.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Kiitos näkökulmasta.
Itse olen pitkän parisuhteen ja eron jälkeen innostunut eettisestä monisuhteisuudesta, jota myös polyamoriaksi / ihmissuhdeanarkiaksi kutsutaan.
Tiedän, että tämä suhdemalli on yleistynyt Suomessa viime vuosina. On jotenkin helppo hengittää, kun kaikki osapuolet tietävät, että kaikilla on oikeus ja mahdollisuus tavata muitakin ja harrastaa näiden kanssa seksiä. Tällä tavalla olen paljon avoimempaa, mukavampaa ja heittäytyvämpää seuraa. Seksuaalisen kipinän katoamisesta ja kumppaniin kyllästymisestä on kyllä kokemusta monen vuoden ajalta. Ei siinä intohimo palannut, vaikka kuinka vanhoja valokuvia katseli.
"Ei siinä intohimo palannut, vaikka kuinka vanhoja valokuvia katseli."
-Joo, se vaatii molemmilta kykyä ja taitoa pitää suhde jatkuvasti sellaisena eläväisenä ja yhteistyö mielekkäänä. Kun aletaan vetäytyä nurkkiin murjottamaan ja ainoa puhe on moi, joko lapset menis nukkuu, monelta tänään pääset kotiin, käytkö kaupassa kotimatkalla tyyppiseksi alkaa jutut olla juteltu. Ja kipinää yhtä paljon kun karstaisessa tulpassa.
Parisuhde; 30 -vuotinen sota.
Ootpa kova sotimaan, säälin puolisoasi.
Totta. Itsekin hengitän paljon paremmin ns sinkku tyyppisessä elämässä. Kaikki suhteet joissa on asuttu yhdessä tai ovat muuten olleet tyyliin kaikki työn ulkopuolinen aika yhdessä on ollut kuormittavaa ja stressaavaa.
Nykyinen suhteeni on omissa talouksissamme elämistä, tavataan kun siltä tuntuu yms. Tätä on kestänyt vuosia ja on parhaimpia suhteitani ikinä.
Täysin riidatonta, kun toisen naama ei ala kyllästyttämään jne. Seksikään ei ala kyllästyttämään, kun muuten kyllästyn uuteen kumppaniin melko nopeastikin.
Nykyihminen arvostaa vapautta, kun katsoo sinkkutalouksienkin määrää.
Eniten harmittaa miksi aikaisemmin halusin yhteistalouteen naisen kanssa, kun erillään olo on paljon mielyttävämpää.
Joo. On tämä sinkkuelämä niin auvoista ja mukavaa että mikään ei saa mua enää mihkään parisuhteeseen,jossa joutuu tekeen kompromisseja ja huomioimaan toista. Ai että on ihanan itsekästä elämää. Kukaan ei ahdistele ja vonkaa seksiä kun en kaipaa enää sitäkään. En viitsi ees nähdä sillointällöin,tai soitella,seki liian sitovaa. Elän elämäni onnellisinta aikaa nyt. Saan olla oma itseni,ja just sellainenku olen. Voiko parempaa olla🤩
Tämä on se muoto mihin tulevaisuudessa pyrin. Jälleen yksi parisuhdekokeilu päättyi, kun en jaksa olla "säännöllisesti" yhteydessä ja vapaat pitäisi viettää toisen kanssa.
On lohduttavaa lukea tätä ketjua, kun koen itseni hyvin itsekkäästi , etten osaa "normaalia" parisuhdetta.
Kyllä. Monasti liian tiivis yhdessä eläminen alkaa saastuttamaan elämää myös mustasukkaisuuden nousulla alitajuntaan. Kun suhde on jo alunperinkin etäistä ja omaa yksityiselämää suosivaa, niin mustasukkaisuuskaan ei nosta päätään.
En ymmärrä miksi pitäisi väkisin viettää aikaa ja olla sietävinään sellaista elämäntyyliä mitä toinen haluaa ja itse ehkä ei, sillä suurinosa parisuhteista on elämäntapa mieltymyksiltään epäsuhtia.
Toisille voi olla vaikka museot elämää suurempi juttu ja toiselle vaikka kalastus. Kun näille asioille annetaan tilaa vapaammassa suhteessa ne eivät nouse myöskään jatkuviksi riidan aiheiksi kumman mieliteko onkaan sitä "parempaa" vapaa-ajan käyttöä.
Ilman muuta kannatta noilla ajatuksilla pysyä sinkkuna.
Ymmärsit väärin. Olen etäsuhteessa elävä ei sinkku. Ja sinun harmiksesi tämä kuvio kelpaa jopa naisellenikin :D
Olisko vaan niin et kaikista ei ole parisuhteeseen.
Onneksi on toisenlaisiakin.
No minusta ei ainakaan ole.
Olen nainen, enkä missään nimessä halua lapsia, parisuhdetta, situitumista yhteen ihmiseen.
Enkä katso olevani mitenkään "viallinen" tai kummallinen tai tuomittava.
Olen aina ollut skeptinen sitä ajatusta kohtaan, että ihminen olisi ns. yksiavioinen.
Kun katsoo valtaosaa parisuhteita, mitä huomaa; pettämistä, riitaa, kyllästymistä, vapauden kaipuuta, puolet solmituista avioliitoista päätyy eroon muutamassa vuodessa. Ollaan onnettomia ja etsitään lohtua muualta.
Sitten pitäisi hypätä jossain terapioissa ja parisuhdeneuvonnoissa yms. epätoivoisesti yritttämässä koota raunioista uutta.
Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Olen aina ihmetellyt sitä että sinkkuutta arvostellaan.
Nyt ihmettelen et miksi sinkut arvostelee parisuhteissa olevia.
Miksi tällaista vastakkaisasettelua pitää luoda.
Eikö jokaisella ole se oma tahto elää sellaista elämää kuin haluaa.
Jonkinlaisia parisuhteita saattaa olla ollut läpi historian, myös eläinkunnassa kun lytyy sellaisia.
Sen sijaan avioliitto on täysin keksitty konstruktio, ihminen on ainoa eläin joka solmii avioliiton.
Avioliitto on perinne. Avioliiton vastustaminen on kommunismia
seksi on normaali tila ja aviolliiitto se on epänormaali.
Samaa mieltä.
No maailma on muuttunut paljon vaikkapa 20 vuodessa, puhumattakaan pitemmällä aikavälillä, mutta ihmisten kasvatus ja kulttuuritottumukset jaaraa perässä erisukupolvien ristikkäisyyden takia.
Ns. tarvekumppanuuden aika on ohi ja yksilölähtöinen kumppanuus tulossa tilalle. Se yksilölähtöinen kumppanuus ei vaan noudata enää samoja lainalaisuuksia kuin tarvekumppanuus.
Minusta henkilökohtaisesti tämä yksilökohtainen kumppanuus olisi ajatuksena mielekkäämpi. Se toinen olisi siinä vierellä koska haluaa, ei siksi että tarvitsee minulta jotain. Entinen hinausnaru ohjaisi vaan kulkemaan samaan suuntaan. 😃 Narun saa katkaista ja silti kumpikin liikkuu, eikä jää kököttämään paikoilleen sormi suussa. 😀
Oliko tuo joku varjoliitovertaus taas. Menkää muualle.
No ei... tarkoitin, ettei ketään tartte hinata perässä, ennemmin se olis sitä, ettei eksy erilleen. 😊
Minä arvelen että tulevaisuudessa eletään yhä useammin erillissuhteissa ja suhteet kestävät keskimäärin seitsemisen vuotta.
W.
Meillä kestänyt kolmattakymmenettä vuotta💕
Olis se vaan ihana vanheta yhdessä. Elää sellaisessa tasapainoisessa hyväksyvässä ja huolehtivassa suhteessa. Sellaisessa missä vaikeudet voitetaan eikä paeta toisiin syleihin.
Juuri näin mutta kun naiset kaipaavat elämää suurempia tunteita niin tasapainoista suhdetta ei pääse edes syntymään.
Nainen oon ja tiedän mitä haluan. Ei vaan löydy yhteen aidosti sitoutuvaa hyvää miestä.
Älä kurppaannu niin alkaa löytymään
Kyllä sitä väkisinkin ikääntyy ainakin kroppa.
sivusta ...
Jos kurppaantuminen on se iso ongelma niin ei se sitten ole aidosti yhteen sitoutumista.
Mieleltäni oon edelleen nuori ja leikkisä. Sellainen elämänmyönteinen ja iloinen.
Sinkkuna saa kurppaantua hyvillä mielin ja onnellisesti kurppaantumistaan ihaillen ja siitä nauttien ja tuollaisella kurppaukkohuutelijalla ei tarvii silmiänsä ja mieltänsä saastuttaa. Ai autuutta!!🤩
Miksi pitää huolehtia?
Minulla yksi ex-mies huolehdittuna. Toinen "erillismies" nyt. Aivan tarpeeksi tulee huolehdittua vanhojen vanhempien asioista, aikuisten lasten asioista, ystävien kovin vaikeista asioista ja tietysti erillismiehenkin asioista. Tulisin hulluksi yhdessä asuvan miehen kanssa.
Tasapainoinenkaan suhde ei ole lähellekään aina tasapainossa. Jokaisella on elämässä vaikeuksia, ja muita tapahtumia, jotka horjuttavat omaa sekä kaikkien läheisten tasapainoa. Riippuen tietysti paljon persoonallisuudesta miten vahvasti kokee kaikki mitä eteen tulee. Vaikka kumppani on rinnalla, häneen ei voi ripustautua. Jos itsellä on stressiä, huolta ja muuta etenkin samaan aikaan kuin kumppanilla, niin etäisyys on läheisyyttä parempi valinta - ainakin itselleni. Muuten energiatasot tyhjenee ja oma tarkoitukseni on pysyä suhdekykyisenä, työkykyisenä ja nauttia elämästä.
Joskus myös nuo toiset sylit liittyvät omien vaikeuksien voittamiseen. Ei siis pakenemista ollenkaan. Ja vaikka olisikin pakenemista niin se liittyy oleellisesti ihmisen selviytymiseen. Ei siitä kannata ketään tuomita. Parempi selviytyä kuin olla selviytymättä, eikö niin?
Pohdittiin exän kanssa tuossa , että jos meidän välinen maantieteellinen etäisyys ei olis niin suuri ja se olis lyhennettävissä järjelliseen mittakaavaan niin me varmasti oltais edelleen yhdessä. Meidän suhde kun toimi kaikilta muilta osin hyvin, paitsi sen yhteisasumisen. Molemmat kun ollaan sellasia, että kaivataan omaa aikaa ja mahdollisuutta tehdä omia juttuja ihan rauhassa. Yhteiseloon ja "laatuaikaan" yhdessä jaksaa just ja just panostaa viikon verran ja sitten kaipaa vähän etäisyyttä. Me ollaan molemmat oltu sinkkuja tän kolme vuotta eron jälkeen. Kummallakaan ei ole ollu minkäänlaista viritystä tässä välissä. Varmasti palattais yhteen, jos se vaan olis jotenki järkevästi järjestettävissä.
Elinkeinottelijat jakoi senkin tavallista parempiin luonnollisiin, joista ei enää saa selvää. Jalostuksella on kovempi hinta tilipäivänä.
Mitä hyötyä sinkuista on yhteiskunnallisesti.
Kevätpupuja ovat.
He maksavat veroja. Varsinkin kulutuksestaan he maksavat usein suhteessa enemmän veroja, kuin pariskunnat. He kuluttavat myös usein vähemmän yhteiskunnan palveluita. Onhan noita hyötyjä yhteiskunnalle.
Oletko vajaa?
Johan on raunio.
Varhaisessa yhteiskunnassa 1. miehet sortivat naista ja 2. naisen toimeentulo ja lapsen saattaminen fertiiliin ikään huonosti onnistui ilman miehen elatusapua.
A. Oli avioliiton kaltainen yhdessäolo, mutta se oli monivaimoinen. B. Kristillinen kulttuuri toi yksivaimoisen ihanteen ja C. yhteiskunnan vaurastuminen ja tulontasaus on vähentänyt yksiavioisuudenkin välttämättömyyttä. D. Naisten koulutus on tehnyt tarpeettomaksi miehen elättäjänä.
Meillä on kuitenkin muinaisuudesta periytyvät geenit, joten taipumus perhekeskeisyyteen nykyisistä seikoista huolimatta on edelleen olemassa, ja on pitkälle tulevaisuuteenkin. Vaikka perhekeskeisyys koko ajan vähenee, ei se toki ole kuolemassa.
Esihistoriassa riitti lapsen huolehtiminen 5 vuoden ikään, sen jälkeen riittävän omatoiminen yhteisön jäsen.
<<Esihistoriassa riitti lapsen huolehtiminen 5 vuoden ikään, sen jälkeen riittävän omatoiminen yhteisön jäsen.<<
Haiskahtaa feministiseltä historiantulkinnalta, niin kuin kreationistisillakin opeilla on omansa. Feministiset selittäjät tekevät ideologiaansa sopivista lyhytaikaisista ja harvinaisista sukulais- ja asumisjärjestelyistä tavallisia.
Kyllä nämä meillekin kulttuuriantropologian opiskelijoille ovat vallan tuttuja, mutta meille tuli myös selväksi, mitkä ovat harvinaisia.
Sinkut ovat perheistä lähtöisin eli ei kuitenkaan aivan luonnollinen tila.
Perheet ovat heidät kasvattanut maailmaan.
Se mitä ihminen haluaa olla ei tarvitse suuria puolustuspuheita.
Siksi tämä jauhaminen on yhtä tyhjän kanssa.
Aloittajan käsitys, että sinkkuus on luonnollinen tila, perustuu tietämättömyyteen. Ei koskaan koko ihmiskunnan historiassa, eikä serkuillamme ihmisapinoilla sinkkuus ole ollut luonnollinen tila. Se on poikkeustila, koska se tuottaa vähemmän jälkeläisiä kuin liitto.
Sinunhan sitä biologiaa piti tuntea. Jo ihan ihmisen lisääntymisbiologia kertoo sen, että yksiavioisuus ei ole ihmisen luonnollinen malli. Toki jotkut yksilöt ovat voineet sitäkin harrastaa, mutta meidän oma biologiamme kertoo selvästi, ettei se ole ollut "normaalia". Naisen koko kuukautiskierto ja salattu ovulaatio ovat kehittyneet tarkoituksellisesti salaamaan lapsen isän henkilöllisyys ja näin takaamaan lapselle kaikkien naisen kanssa paritelleiden miesten suojelu. Jos parisuhde ja yksiavioisuus olisivat ihmisen luonnollisin olotila, niin ihmisellä olisi ihan samanlainen kiima-aika kuin monilla muillakin eläimillä. Sinkkuus, sikäli kun sillä tarkoitetaan yksinään elämistä, ei ole se mihin me olemme kehittyneet. Me olemme laumaeläimiä. Jälkeläisten tuoton ja selviämisen turva, siten miten se on ihmisen biologiaan koodattu, on lauma. Monille kuitenkin nykyään kelpaa paremmin kuin hyvin, että se oma "lauma" ei asu saman katon alla. Jälkeläisen selviämisen näkökulmasta lauman virkaa osittain hoitaa nykyään monesti yhteiskunta.
Poikkeuksellisesti vastaan tähän. En ole koskaan sanonut, että yksiavioisuus olisi normaali, vaan nimenomaan moniavioisuus.
Silloin kannattaa puhua selvemmin, eikä pelkästä sinkkuudesta. Itse sanoisin, että mikään varsinainen "avioisuus" ei ole normaali olotila ihmiselle. Ehkä nykyinen polyamoria on jollain tasolla lähimpänä sitä ihmisen luonnollisinta mallia. Tosin muinaiset ihmiset tuskin ovat tehneet keskenään monimutkaisia sopimuksia siitä kuka harrastaa seksiä kenenkin kanssa. Ehkä enemmän niin, että tässä on nyt tämä tietty lauma ja kanssakäyminen vaihtelee.
Höpö höpö... psnomies siittää sinkkuna helposti melkomoisen lauman jälkeläisiä. Avioliitossa hän on sifotyu yhteen naiseen.
Nykyaikana kyllä, mutta ihmiskunnan historian mittakaavassa panomiehenä oleminen on ollut huono lisääntymisstrategia. Pelkkä paneminen kun ei ole riittänyt saattamaan yhtään jälkeläistä lisääntymisikään.
On siinä täytynyt joku suodatin olla, muutenhan ihmiskunta olisi sukurutsaisena jo tukahtunut.
No ... katsopas luontoa. Ihan joka lajilla ne "suodattimet" siellä on. Ei niiden elukoiden tarvii erikseen sopia ketä ne panee. Täysikasvuiset tuppaavat monesti lähtemään omille teilleenkin.
Sukulaisseksi on eliökunnassa, myös imettäväisillä, aivan tavallista. Miksi se ihmiskunnassa olisikin vaarallista?
<<Ei niiden elukoiden tarvii erikseen sopia ketä ne panee.<<
Miks sit ihmisten tarttis?
<< Täysikasvuiset tuppaavat monesti lähtemään omille teilleenkin.<<
Eiks sit ihmisetkin usein tee silleen?
Puhuit alkuihmisten laumassa elämisestä. Eläinkunnassa laumassa elävät eläimetkään ei hässi miten sattuu ristiin, esim.leijonilla vain alfauros. Ei-kiinteässä laumassa elävät tosiaan lähtevät omille teilleen, mutta tässä puhuttiin laumassa elävistä ihmisistä. Hajuaisti lienee ollut yksi " suodatin". Suosittelen muuten perehtymään sukuratsan kantaa degeneroiviin vaikutuksiin.
<Jälkeläisen selviämisen näkökulmasta lauman virkaa...<<
Luonnontieteissä ei ole näkökulmia, on vain kaikille yhteisiä faktoja.
Eläinlauman naaraat ovat voittopuolisesti johtajauroksen jälkeläisiä. Myös ne ovat johtajauroksen seksikumppaneita. Koska geenejä tulee myös muualta, ei synny alapopulaatiota, jossa jotkut geenit häviävät. Geenivirta toimii edelleen, eikä degeneroitumista tapahdu.
Samoin ei ihmisellä muutama sukulaisseksi sulje geenivirtaa.
Siis täh? Niinhän mä just sanoin. Miksi muinainen ihminen olis tarvinut yhtään sen kummempia sopimuksia, kuin mikään muukaan eläin? Emme me ole olentoina oikeasti yhtään sen kummempia, kun ne muutkaan. Vaikka vähän oudosti käyttäydymmekin.
Mikään ihmisen biologiassa ei viittaa muinaisen ihmisen eläneen haaremissa. Edelleen naisen kuukautiset ja piilotettu ovulaatio ovat kehittyneet salaamaan jälkeläisen isyyden. Jos ihminen olisi elänyt haaremissa, moista sopeumaa ei olisi syntynyt.
Oletkohan luullut viittaustani minun sanomakseni? Se juuri on väite jota VASTAAN olen biologian perusteella.
Seka sosiologiassa että biologiassa piilo-ovulaatio selitetään naisen keinoksi estää miestään jakamasta resurssejaan useammille naisille, kun miehen pitää läsnäolollaan varmistaa, että on isä.
Feministinen selitys on, että varhainen yhteisö olisi ollut matriarkaalinen ja miehet olisivat alistuneet matriarkan johdettaviksi, koska jokainen saattoi olla isä. Tällainen järjestys on todella ollut, mutta se on harvinainen. Paljon, paljon tavallisempi on ollut miehen johtama haaremi.
Naisen mitokondrio-DNA:sta ja miehen Y-kromosomin DNA:sta voidaan laskea, että kivikaudella yksi mies saattoi 17 naista raskaaksi (!). Feministinen toive naisen kultakaudesta syntyi ennen, kuin opittiin sekvensoimaan DNA:ta. Tosiasiassa mies on aina terrorisoinut ja alistanut naista aina nykyaikaan asti, jolloin se kehittyneimmissä maissa on jo alkanut helpottaa.
Ihminen on hyvin sosiaalinen eläin. Joukossa on silti yksinäisiä, osa omasta halustaan, osa muuten. Sinkkuus ei ole luonnollinen tila.
Se että sinä olet sosiaalinen ei tarkoita että kaikki ovat.
Jotkut osaa parisuhteen, jotkut ei. Ihminen on laumaeläin kuitenkin.
Nykyisen talousjärjestelmän ja yhteiskuntamallin perusyksikkö edelleen perhe, jo pitkät asuntolainatkin sitouttavat pitkiin parisuhteisiin. Isot autot, elintarvikkeiden pakkauskoot...
Parisuhde on niin monimutkainan asia ettei teidän kannata miettiä sitä koska ette ole koskaan seurustelleet. Miehet ei usein kestä parisuhteen rasituksia ja naisen oikkuja ja vaatimuksia eikä sitä vastuuta mikä tulee jos lapsi tehdään. Miehelle helpointa on aina erota koska ovat sisimmissään pelkureita ja jättävät naiselle raskaimman taakan eli lapsen kasvatuksen.
Piilotettu ovulaatio, miehen kannatti panna naista kaikissa kuukautiskierron vaiheissa. Nämä rakkaushormonit sitten sitouttivat yhteen. Noin viisi vuotta on ajateltu parisuhteen kestäneen esihistoriallisissa oloissa, kunnes jälkeläinen omilla jaloillaan. Aika hyvin pätee nykyajan suhteisiinkin tämä aikajänne. Tietenkin nykyään erona omaisuus ja pidentynyt lapsuus, jotka saattavat pitää yhdessä ensihuuman jälkeen enemmänkin kaveruuspohjalta.
Monia hypoteeseja evoluutiopsykologiassa tästä. Esihistoriallisen ihmisyhteisön solidaarisuutta on ajateltu ylläpidetyn piilotetulla ovulaatiolla siten, että koska naisen parittelu jakautui kiiman puuttuessa tasaisesti, isyys ei ollut tiedettyä. Tästä seurasi yhteisön yhteishuoltajuus, joka taas edesauttoi jälkeläisten henkiinjääntiä. Kyseenalaista miten isyys ylipäätään tuolloin yhdistettiin yhdyntään.
Niin, miehienhän pitäisi olla nyt onnensa kukkuloilla, kun hyvinvointiyhteiskunta on ottanut heiltä elättäjän roolin kannettavakseen. Naisille lapset ovat aina olleet miehiä tärkeämpiä. Paljon miehiä jää tietenkin täysin osattomiksi perhe-elämästä. Mutta jos se miesten biologian mukaista, kenelläänhän ei pitäisi olla valittamista. Naiset pärjäävät paremmin ilman parisuhdetta kuin miehet.
Kun on ollut kauan kestäneessä parisuhteessa ja eron jälkeen ollut vuosia yksin ja pitänyt siitä, niin tuntuu että pelkkä kaverisuhde olisi paras ratkaisu. Haaveena on asua, kun ikää tulee lisää enemmän, isomalla porukalla yhdessä. Jokaisella olisi oma tilansa ja keittiö ja muut tilat yhteisiä. Luin tällaisesta ratkaisusta missä eri ikäiset sukulaiset asuivat yhteistaloudessa.
Suhteen luominen on vaikeaa, kun luottoa vaikea synnyttää. Tuntunut, et kaikki yritykset lopulta kariutuvat ymmärryksen puutteeseen. Paljon olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja tulevasta, suhteilu ei tunnu kovin houkuttelevalta nyt? Vaikea uskoa, et tapahtuisi kolahtamisia omalla kohdalla. Enempi pettymyksiä koettuna viime aikoina.
Tunteilu ei tunnu ajankohtaiselta itselle, järjellä mennään kohti uutta tuntematonta. Ehkä olen vaikea ihminen, ku tämä tuntuu entistä vaikeammalta itsellekin uskoa hyvän syntymiseen suhde mielessä, monien pettymysten jälkeen. Sinkkuna parempi, tuntuu uskottavammalta itselle. Olen varmaan huono ihminen, ku näin ajattelen?
Jep ja lapsista kasvaa murhamiehiä jo teini-iässä vapaina patriarkaatin sorrosta, kurista ja ikeestä.
Sairasta
Seksissä ei ole mitään sairasta . Seksi on luonnollinen vietti