Valo tanssii varjot sen helmoinaan. Pitkinä aaltoilevina helmoina. Varjot kintereillä kuin vaeltava kansa vailla mitään nimeä. Huojuen, notkuen ja huokaillen. Kumartavat millon länteen, milloin itään ja välillekin. Varjo on valon uhka, mutta myös sen lepopaikka. Kumpaakaan ei olisi ilman toista.
Piilota minut
Anonyymi
4<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onneksi täällä joku kirjottaa muutakin kuin shaissea.
Samaa mieltä
Joskus valo sokaisee, varjosta voi löytyä valaistuminen.
Päivänpaiste ja menninkäinen.