Ovatko palstanaiset tyytyväisiä?

Ätmi siellä naisena kitisee.

Tuo on wuppis-tädin lausunto.

Olet siis sitä mieltä, että miehet ovat surkeita rakastajia parisuhteessa.

Anonyymi kirjoitti:

Olet siis sitä mieltä, että miehet ovat surkeita rakastajia parisuhteessa.

Nainen haluaa aina jännyyttä elämään, siksi.

Ota k&k-mies

Anonyymi kirjoitti:

Ota k&k-mies

Ei o tullut vielä sellaista vapaata vastaan. Tässä sitä vain olla möllötetään ja suklaata menee korvikkeena. Onneks ei kiloihin vaikuta, verisuoniin ehkäkin.

Sinkkuna kuuluu pidättäytyä.

Kai se kuuluu naiseuteen että aina pitää olla tyytyväinen, oli asiat miten hyvänsä. Aina on kaikki ihanasti ja jos ei ole niin joogaamalla sekin hoituu.

Anonyymi kirjoitti:

Kai se kuuluu naiseuteen että aina pitää olla tyytyväinen, oli asiat miten hyvänsä. Aina on kaikki ihanasti ja jos ei ole niin joogaamalla sekin hoituu.

Jaa, no kyllä mulla on elämässäni aika monta asiaa, joihin en ole mitenkään erityisen tyytyväinen. Tämä seksiasia kuitenkin on ihan ok näinkin. Ainahan kaikki voisi olla paremmin, mutta erinomainen soolo on parempi kuin keskinkertainen duo. Joogaa en harrasta.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, no kyllä mulla on elämässäni aika monta asiaa, joihin en ole mitenkään erityisen tyytyväinen. Tämä seksiasia kuitenkin on ihan ok näinkin. Ainahan kaikki voisi olla paremmin, mutta erinomainen soolo on parempi kuin keskinkertainen duo. Joogaa en harrasta.

Eipä ole minullakaan miehenä paljon hätää koska kaikki on erittäin ok anyhow ja jos jokin olisikin huonosti niin olisin jo korjannut sen eli aina on kaikki OK. Mikään ei voi olla koskaan huonosti, you know.

Unelmanainen, tuollaisen haluaisin kylmien naisten sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä ole minullakaan miehenä paljon hätää koska kaikki on erittäin ok anyhow ja jos jokin olisikin huonosti niin olisin jo korjannut sen eli aina on kaikki OK. Mikään ei voi olla koskaan huonosti, you know.

Itse en voi sanoa asioiden olevan aina ok. Elämä heittää aina välillä eteen kaikenlaista ja sitten joutuu ehkä kokoamaan koko paletin uudelleen. Omassa elämässäni ainakin on asioita, jotka eivät enää koskaan tule olemaan ok. Niiden kanssa täytyy sitten vaan elää, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Itselläni kun ei ainakaan ole sellaisia taikoja, jolla voisin noita korjata.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en voi sanoa asioiden olevan aina ok. Elämä heittää aina välillä eteen kaikenlaista ja sitten joutuu ehkä kokoamaan koko paletin uudelleen. Omassa elämässäni ainakin on asioita, jotka eivät enää koskaan tule olemaan ok. Niiden kanssa täytyy sitten vaan elää, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Itselläni kun ei ainakaan ole sellaisia taikoja, jolla voisin noita korjata.

Voihan se olla että naisellakin on jokin ei-ihanaa eli ehkäpä se on silloin jopa haasteeellista.

Anonyymi kirjoitti:

Voihan se olla että naisellakin on jokin ei-ihanaa eli ehkäpä se on silloin jopa haasteeellista.

Aika erikoista tehdä tästä(kin) sukupuolikysymys. Ei elämä juuri ketään täysin vastoinkäymisiltä säästä ja aika kova sekä kylmä ihminen saa olla, jos mikään ei koskaan lyö maahan.

Anonyymi kirjoitti:

Aika erikoista tehdä tästä(kin) sukupuolikysymys. Ei elämä juuri ketään täysin vastoinkäymisiltä säästä ja aika kova sekä kylmä ihminen saa olla, jos mikään ei koskaan lyö maahan.

Ero taitaa olla vain siinä miten asian ilmaisee. Naiset harvoin myöntävät että mikään olisi pielessä, jokin saattaa vain olla muiden ihmisten takia lievästi haasteellista.

Anonyymi kirjoitti:

Ero taitaa olla vain siinä miten asian ilmaisee. Naiset harvoin myöntävät että mikään olisi pielessä, jokin saattaa vain olla muiden ihmisten takia lievästi haasteellista.

Aika usein miehet kyllä patoaa tunteitaan enemmän. Rehellisesti sanoen en ole kuullut koskaan aikasemmin kenenkään sanovan, että miehet puhusivat enemmän ja suoremmin ongelmistaan. Sinällään olis varmasti hyvä jos puhuisivatkin, koska miehillä niitä solmuja tuntuu tosiaan enemmän olevan. Voisko sitten kuitenkin olla, että naiset purkavat usein niitä juttujaan avoimemmin, eivätkä ne pääse kasvamaan niin suuriksi. En tiedä.

Se kyllä pitää paikkansa, että hatvemmin ongelmia ainakaan tuntemattomille myönnetään. En tosin koe miesten tekevän tota yhtään sen enempää, kun naisetkaan. Lähes jokainen ihminen pitää kulisseja yllä ulospäin ja sisällä oleva voi nähdä ne todelliset ongelmat. Se täytyy kuitenkin sanoa, että eipä seksi omassa elämässäni edes pääse kategoriaan "ongelmat". Siellä on niin paljon menetystä, sairautta, kuolemaa, ikävä, jne. että seksielämä on hyvin triviaali "ongelma" niiden juttujen rinnalla.

Anonyymi kirjoitti:

Aika usein miehet kyllä patoaa tunteitaan enemmän. Rehellisesti sanoen en ole kuullut koskaan aikasemmin kenenkään sanovan, että miehet puhusivat enemmän ja suoremmin ongelmistaan. Sinällään olis varmasti hyvä jos puhuisivatkin, koska miehillä niitä solmuja tuntuu tosiaan enemmän olevan. Voisko sitten kuitenkin olla, että naiset purkavat usein niitä juttujaan avoimemmin, eivätkä ne pääse kasvamaan niin suuriksi. En tiedä.

Se kyllä pitää paikkansa, että hatvemmin ongelmia ainakaan tuntemattomille myönnetään. En tosin koe miesten tekevän tota yhtään sen enempää, kun naisetkaan. Lähes jokainen ihminen pitää kulisseja yllä ulospäin ja sisällä oleva voi nähdä ne todelliset ongelmat. Se täytyy kuitenkin sanoa, että eipä seksi omassa elämässäni edes pääse kategoriaan "ongelmat". Siellä on niin paljon menetystä, sairautta, kuolemaa, ikävä, jne. että seksielämä on hyvin triviaali "ongelma" niiden juttujen rinnalla.

Ainakin täällä monet miehet myöntävät olevansa yksinäisiä ja onnettomia. On vaikea kuvitella että sama anonyymi tunnustus tulisi joskus joltain naiselta.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin täällä monet miehet myöntävät olevansa yksinäisiä ja onnettomia. On vaikea kuvitella että sama anonyymi tunnustus tulisi joskus joltain naiselta.

Paha sanoa. Itse en voi tollasta tunnustaa, kun en koe olevani onneton tai yksinäinen. Nytkin on pikemmin sellanen olo, että vihdoin mä saan istahtaa ja olla hetken aivan rauhassa. Tänään on ollu taas ihan liikaa meteliä ja touhua, mutta ei siitäkään oikeestaan sovi valittaa. Monin tavoin mun elämäni on enemmän, ku uskalsin koskaan ees haaveilla. Kuten sanoin niin toki on asioita, jotka voisivat olla paremminkin. Osa niistä liittyy ihan vaan tähän maailman tilanteeseen, joka alkaa osin pikkuhiljaa nyppiä, mutts se nyt on kaikille sama. En tiedä pitäiskö sitä sitten pyytää anteeksi, ettei ole yksinäinen eikä onneton.

Anonyymi kirjoitti:

Paha sanoa. Itse en voi tollasta tunnustaa, kun en koe olevani onneton tai yksinäinen. Nytkin on pikemmin sellanen olo, että vihdoin mä saan istahtaa ja olla hetken aivan rauhassa. Tänään on ollu taas ihan liikaa meteliä ja touhua, mutta ei siitäkään oikeestaan sovi valittaa. Monin tavoin mun elämäni on enemmän, ku uskalsin koskaan ees haaveilla. Kuten sanoin niin toki on asioita, jotka voisivat olla paremminkin. Osa niistä liittyy ihan vaan tähän maailman tilanteeseen, joka alkaa osin pikkuhiljaa nyppiä, mutts se nyt on kaikille sama. En tiedä pitäiskö sitä sitten pyytää anteeksi, ettei ole yksinäinen eikä onneton.

Ei pidä pyytää anteeksi mutta on ihmeellistä että kirjoitusten perusteella maailmassa ei ole yhtäkään yksinäistä, saati onnetonta naista. Luulisi että anonyyminä voisi sen kertoa mutta kai se menestyminen on niin tiukassa että tunnuksia ei tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä pyytää anteeksi mutta on ihmeellistä että kirjoitusten perusteella maailmassa ei ole yhtäkään yksinäistä, saati onnetonta naista. Luulisi että anonyyminä voisi sen kertoa mutta kai se menestyminen on niin tiukassa että tunnuksia ei tehdä.

Ehkä he vellovat yksinään siinä pahassa olossaan. En osaa sanoa. Sen tosin osaan sanoa, että jos itselläni on paha olla niin en istu palstailemassa vaan teen jotain. Enkä nyt siis tarkota, että tekisin jotain sille pahalle ololleni. Sille kun ei usein pysty mitään tekemään. Se on vaan pakko surra pois ja aika auttaa. Tarkotan, että teen jotain. Siivoan, menen jumalattoman pitkälle lenkille, tai sitten vaikka istun ja pelaan jotain. Oleellista, että se homma vie voimia ja/tai harhauttaa tehokkaasti mun ajatukseni. Palstailu olis mulle ihan liian passiivista toimintaa pahan olon edessä. Ei se harhauttais mun ajatuksia mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä he vellovat yksinään siinä pahassa olossaan. En osaa sanoa. Sen tosin osaan sanoa, että jos itselläni on paha olla niin en istu palstailemassa vaan teen jotain. Enkä nyt siis tarkota, että tekisin jotain sille pahalle ololleni. Sille kun ei usein pysty mitään tekemään. Se on vaan pakko surra pois ja aika auttaa. Tarkotan, että teen jotain. Siivoan, menen jumalattoman pitkälle lenkille, tai sitten vaikka istun ja pelaan jotain. Oleellista, että se homma vie voimia ja/tai harhauttaa tehokkaasti mun ajatukseni. Palstailu olis mulle ihan liian passiivista toimintaa pahan olon edessä. Ei se harhauttais mun ajatuksia mihinkään.

Ehkä miehet ovat jollain lailla avoimempia. Tuskin tosielämässä mutta ainakin jos anonyyminä on siihen mahdollisuus niin he kertovat asian kuten se on. Naiset ovat liian järkeviä ja hiihtävät sen olotilan pois...

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä miehet ovat jollain lailla avoimempia. Tuskin tosielämässä mutta ainakin jos anonyyminä on siihen mahdollisuus niin he kertovat asian kuten se on. Naiset ovat liian järkeviä ja hiihtävät sen olotilan pois...

Et sitten tainnut ymmärtää pointtia. Muista naisista en osaa sanoa, mutta itselleni palstailu ja ongelman kertominen anonyyminä ei auttaisi yhtään mitään. Se olis ihan yhtä tyhjän kanssa. Jos mun todella tarvii joku asia purkaa niin otan puhelimen käteeni ja soitan ystävälle, siskolle tai vaikka äidille. Aiemmin soitin muuten aina isälle ja purin sydäntäni. Tai no en nyt ehkä ihan joka asiassa. Voisi myös olla, että ottasin ja menisin itkemään suruani jonkun edellä mainituista riesaksi, oli korona tai ei. Ajatus siitä, että joku tuntematon jossain palstalla vois jotenkin auttaa mun oloani, on mulle täysin vieras. Kuten sanottu, niin tällänen pelkkä passiivinen kirjottelu ei myöskään autais viemään mun ajatuksiani pois siitä asiasta. Ennemmin vaikka sitten joku uus peli tohon koneelle ja hakkaan sitä muutaman viikon niin eiköhän se siitä. Ainakaan ajatukset ei enää pyöri siinä jutussa. Itselleni pohtiminen ja vellominen on se vihonviimenen asia mikä auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Et sitten tainnut ymmärtää pointtia. Muista naisista en osaa sanoa, mutta itselleni palstailu ja ongelman kertominen anonyyminä ei auttaisi yhtään mitään. Se olis ihan yhtä tyhjän kanssa. Jos mun todella tarvii joku asia purkaa niin otan puhelimen käteeni ja soitan ystävälle, siskolle tai vaikka äidille. Aiemmin soitin muuten aina isälle ja purin sydäntäni. Tai no en nyt ehkä ihan joka asiassa. Voisi myös olla, että ottasin ja menisin itkemään suruani jonkun edellä mainituista riesaksi, oli korona tai ei. Ajatus siitä, että joku tuntematon jossain palstalla vois jotenkin auttaa mun oloani, on mulle täysin vieras. Kuten sanottu, niin tällänen pelkkä passiivinen kirjottelu ei myöskään autais viemään mun ajatuksiani pois siitä asiasta. Ennemmin vaikka sitten joku uus peli tohon koneelle ja hakkaan sitä muutaman viikon niin eiköhän se siitä. Ainakaan ajatukset ei enää pyöri siinä jutussa. Itselleni pohtiminen ja vellominen on se vihonviimenen asia mikä auttaa.

Minä taas en kertoisi läheisille muuta kuin hyvät kuulumiset ja anonyyminä valittaisin kaikki murheet. Tuskin niitä kukaan edes lukee mutta ajattelen että ne on kuitenkin pistetty ilmoille ja joku voi tarttua niihin jos haluaa. Eipä ole kukaan halunnut mutta silti...

Anonyymi kirjoitti:

Minä taas en kertoisi läheisille muuta kuin hyvät kuulumiset ja anonyyminä valittaisin kaikki murheet. Tuskin niitä kukaan edes lukee mutta ajattelen että ne on kuitenkin pistetty ilmoille ja joku voi tarttua niihin jos haluaa. Eipä ole kukaan halunnut mutta silti...

Ehkä se suurin ero sitten onkin tuossa. Ehkä nainen purkaa murheensa jossain muualla kuin palstalla. En tiedä, mutta ainakin tämän naisen kohdalla se menee noin. Jos mulla on paha olla niin en mä edes vietä aikaani yhdelläkään palstalla. Tämä kun tosiaan on itselleni silloin ihan liian passiivista. En myöskään katso telkkarista sarjoja enkä elokuvia, enkä koko telkkaria ylipäänsä. Se on liian passiivista. Pelata voin, se kun vie ajatukset muualle. Jos mulla on paha olla, niin mä teen koko ajan jotain. Pysähdyn vasta, kun pahin on ohi.

Ai miten niin? Silloin kun on tyytyväinen on hyvin aikaa palstailla. Ei tarvitse juoksennella treffeillä tai käyttää kaikkea vapaa-aikaansa pyöriäkseen toisen kintereillä.