Ajattelin vain kysellä sellaista, että mistä te ihmiset niitä ystäviä saatte?
Itse olen parikymppinen vastikään sinkkuuntunut tyttölapsi pääkaupunkiseudulta. Eronjälkeiset rilluttelut tuntuu olevan nyt ainakin enimmäkseen ohitse. Enemmän tai vähemmän itsetuhoiset yhdenillanjutut ja sitoutumiskammoisuus tuntuvat alkavan nyt olla menneisyyttä ja positiivinen elämänasenne alkaa voittaa.. Tuntuma on, että nyt voi katsella elämää ihan kirkkain silmin ja ehkä joskus jopa rakastua uudestaan, sitä en kuitenkaan hae, vaan annan huomisen pitää huolta itsestään..
Ongelmana vaan on se ystävien puute. Suurin osa ystävistä kun oli yhteisiä exän kanssa, ja minun ollessani se paha ihminen ja jättäjä asettuivat sitten exän puolelle.. eipä kai niitä sitten voi ystäviksi sanoakaan. Muutama ystävä on, mutta näilläkin ongelmia omissa ihmissuhteissaan, aika paljon vanhempia, joilla lapset ja omat perhejutut joten ei niin paljon aikaa muulle... Työkaveritkin ovat aika paljon vanhempia, joten sieltä ei seuraa kauheasti löydy. Enempää harrastuksia en kaipaa, ja ne vähät ovat aika paljon yksin tehtäviä juttuja... mutta joskus kaipaisin seuraa baariin, tai vaikka kahville tai muuten vain shoppailemaan. En ole mikään pintaliitäjä vaan kiinnostunut ihan kaikenlaisista ihmisistä, lähiöpubit kelpaavat ihan hyvin juttelemiseen. Joskus toki tekee mieli tanssiakin :)
Mitä sitten ystävältä vaadin? No, jollakin laillahan kemioiden on hyvä kohdata. Eniten arvostan ehkä nimenomaan positiivista elämänasennetta. Se ei tarkoita ainaista iloisuutta, ainoastaan sitä, että pyrkii yleensä vastoinkäymisistäkin melko pian etsimään ne hyvät puolet ja jatkamaan elämää eteenpäin.. Toisen ihmisen arvostaminen on myös tärkeää. Pidän kyllä kuuntelemisesta, mutta ihminen, joka puhuu vain itsestään eikä ole lainkaan kiinnostunut toisesta, ei ole mieleistäni seuraa.
Yleensä se, että on maailmanmenosta tai ainakin jostakin kiinnostunut eikä mielettömän ujo, että saa suunsa auki... No, mielestäni nämä vaatimukset nyt eivät hirveitä ole. Olut ja ruoka voisi kyllä maistua, mitään tiukkapipoja en kauheasti kaipaa :)
Niin, siihen alkuperäiseen kysymykseen: mistä niitä sellaisia ystäviä saa?? Ilman ulkonäkö- ja kokorajoituksia, ilman ikärajoituksia ( tosin tottahan se ikä aina jotakin merkitsee, parhaat ystäväni ovat kyllä paljon minua vanhempia... )?
En ole mitenkään erityisen ujo ja yleensä ihmiset minusta pitävät ainakin työympäristössä.
Pitäisikö sitä vain lähteä joogaamaan ja yrittää jutella jollekin pukuhuoneessa ( mikä mulle kyllä tuntuu aika vieraalta ajatukselta ) ?
Jatkuvasti en ole yksinäinen ja parisuhteessa ollessani tämä tällainen ei edes tuntunut yksinäisyydeltä... sinkkuna vaan kaipaisi vähän enemmän ystävien seuraa.
Itse olen parikymppinen vastikään sinkkuuntunut tyttölapsi pääkaupunkiseudulta. Eronjälkeiset rilluttelut tuntuu olevan nyt ainakin enimmäkseen ohitse. Enemmän tai vähemmän itsetuhoiset yhdenillanjutut ja sitoutumiskammoisuus tuntuvat alkavan nyt olla menneisyyttä ja positiivinen elämänasenne alkaa voittaa.. Tuntuma on, että nyt voi katsella elämää ihan kirkkain silmin ja ehkä joskus jopa rakastua uudestaan, sitä en kuitenkaan hae, vaan annan huomisen pitää huolta itsestään..
Ongelmana vaan on se ystävien puute. Suurin osa ystävistä kun oli yhteisiä exän kanssa, ja minun ollessani se paha ihminen ja jättäjä asettuivat sitten exän puolelle.. eipä kai niitä sitten voi ystäviksi sanoakaan. Muutama ystävä on, mutta näilläkin ongelmia omissa ihmissuhteissaan, aika paljon vanhempia, joilla lapset ja omat perhejutut joten ei niin paljon aikaa muulle... Työkaveritkin ovat aika paljon vanhempia, joten sieltä ei seuraa kauheasti löydy. Enempää harrastuksia en kaipaa, ja ne vähät ovat aika paljon yksin tehtäviä juttuja... mutta joskus kaipaisin seuraa baariin, tai vaikka kahville tai muuten vain shoppailemaan. En ole mikään pintaliitäjä vaan kiinnostunut ihan kaikenlaisista ihmisistä, lähiöpubit kelpaavat ihan hyvin juttelemiseen. Joskus toki tekee mieli tanssiakin :)
Mitä sitten ystävältä vaadin? No, jollakin laillahan kemioiden on hyvä kohdata. Eniten arvostan ehkä nimenomaan positiivista elämänasennetta. Se ei tarkoita ainaista iloisuutta, ainoastaan sitä, että pyrkii yleensä vastoinkäymisistäkin melko pian etsimään ne hyvät puolet ja jatkamaan elämää eteenpäin.. Toisen ihmisen arvostaminen on myös tärkeää. Pidän kyllä kuuntelemisesta, mutta ihminen, joka puhuu vain itsestään eikä ole lainkaan kiinnostunut toisesta, ei ole mieleistäni seuraa.
Yleensä se, että on maailmanmenosta tai ainakin jostakin kiinnostunut eikä mielettömän ujo, että saa suunsa auki... No, mielestäni nämä vaatimukset nyt eivät hirveitä ole. Olut ja ruoka voisi kyllä maistua, mitään tiukkapipoja en kauheasti kaipaa :)
Niin, siihen alkuperäiseen kysymykseen: mistä niitä sellaisia ystäviä saa?? Ilman ulkonäkö- ja kokorajoituksia, ilman ikärajoituksia ( tosin tottahan se ikä aina jotakin merkitsee, parhaat ystäväni ovat kyllä paljon minua vanhempia... )?
En ole mitenkään erityisen ujo ja yleensä ihmiset minusta pitävät ainakin työympäristössä.
Pitäisikö sitä vain lähteä joogaamaan ja yrittää jutella jollekin pukuhuoneessa ( mikä mulle kyllä tuntuu aika vieraalta ajatukselta ) ?
Jatkuvasti en ole yksinäinen ja parisuhteessa ollessani tämä tällainen ei edes tuntunut yksinäisyydeltä... sinkkuna vaan kaipaisi vähän enemmän ystävien seuraa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, kun olisikin kuvailemasi kaltainen ystävä.
Itse paikkakuntaa vaihtaneena (OULU) toivoisin löytäväni ystäviä täältäkin päin.
Mutta niinhän se on, että ei niitä ystäviä joka oksalla kasva.
missä päin asustelet? sovin suunnilleen antamaasi kuvaukseen :) asun itse pääkaupunkiseudulla..itse olen muuttanut muualta ja kaipailisin ystävää..
Kuulostaa tutulta.. Olen parisuhteessa elävä kakskymppinen tyttö. Opiskelukamuja on muutama mut ei ketään sellaista kunnon ystävää jonka kanssa viettäisi vapaa-aikaa. Ystäviä ei tosiaan kasva joka oksalla ja tuntuu vaikeelta löytää sellainen ihminen jonka kanssa hyvin synkkaa. Tai sit mä oon liian nirso, hahhah..:) No anyway jos kiinnostaa tutustua niin mulle voi laittaa mailia osoitteeseen:
[email protected].