sinkuksi jäätyään pitäisi hoitaa kuntoon? Jos ajatellaan, että koti ja työpaikka löytyy.
Henkinen puoli?
Henkinen puoli?
Ensimmäinen asia jota
Anonyymi
27<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ihan koko elämä menee uusiksi.
Henkinen puoli oikeastaan on viimeinen asia, kun ihan normaalit arkiset asiat kannattaa laittaa kuntoon. Raha-asiat kannattaa miettiä tarkkaan, että ne sujuu. Työssäkäymisen sujuminen, ruokahommat, harrastukset, kaveri/ystäväsuhteet, perhesuhteet...ja asunnosta tarttee saada koti, se on tärkeää myös.
Kun noi on kunnossa, on helpompi jo kelata omaa mieltä. Kun perusasiat on kunnossa ja toimii, on helpompi kasata itselleen hyvä itsetunto itsestäpäin.
Noin minusta.😊
Riippuu tietysti varsin paljon mitä parisuhteen aikana on ollut kunnossa ja mitä ei.
Henkiset asiat sujuu parhaiten, kun talous ja budjetointi on kohdallaan ja koti järkätty kuntoon.
Ok. Itestä tuntuu, et henkinen puoli on suuritöisin kuitenkin.
No henkistä puolta kun lähtee perkaamaan, ei välttämättä sitten jaksa laitella muita asioita kuntoon. Siksi se ihan perus arki oltava kunnossa, että jaksaa ja saa annettua kunnolla aikaa sille henkisen puolen läpikäymiselle.
Itse en tajunnut tehdä niin ja sitten oltiinkin ihan rikki, kun oli kaikki muut asiat pollan lisäksi levallaan.🤔
Joo, se on jatkuva tie... ei tule valmista kai ikinä?
Minulla henkinen puoli lähti huikeaan nousuun eron jälkeen. Ero valtava helpotus.
Vaikka erostani on 10v niin aina ihmettelen miten joku yksi ainoa ihminen samassa talossa voi viedä kaiken energian ja aiheuttaa päähän kammottavan uupumustilan. Ehkä sitäkin enemmän ihmettelen miten oikein hyvästä ja rakkauden täyteisestä suhteesta voi tulla yli 20 vuoden yhteiselon jälkeen kaikkea muuta kuin hyvä ja rakkaudentäyteinen. Tai tiedän kyllä mistä johtui. Siinä oli kaikenlaista vastoinkäymistä mistä ex ei päässyt yli. Sitten tuli henkistä sairastumista ja muuta. Niihin ei hakenut apua ja se vaikutti toimintakykyyn tehdä mitään.
Ts. jos sinusta henkinen puoli on suuritöisin, hae ihmeessä siihen "muuttoapua". Jos et innostu ihan terapiasta, ainakaan alkuun, niin mene psykiatrian sairaanhoitajan luokse. Tärkeintä on ihan aina pitää huolta omasta hyvinvoinnista, koska muuten voi huonosti 🤷♀️
Mulla alkaa olla polla levällään nyt jo. Kaikki on hyvin, kun saa olla yksin tai lasten kanssa. Toisen naamataulu jo ärsyttää.
Miten toisesta ihmisestä voi tulla sellainen, että tekee mieli loitota? Vaikka lähestyy hymyillen..
No eron jälkeen toinen ärsyttää, kohta oma itsensä ärsyttää ja käy läpi vaikka mitä tunteita. Mutta nekin on elettävä läpi, ennenkuin pääsee käymään koko menneen suhteen läpi.
Ja sitä huomaa, ettei ole se ihminen mikä oli ennen suhdetta, eikä se mikä oli suhteessa, kyllä se oma identiteetti taas pitää vaan kaivaa uudelleen, mutta siihen kannattaa antaa aikaa. Hosuminen vaan sotkee...
Siten, ettei pidä huolta omasta henkisestä eikä fyysisestä hyvinvoinnista. Ihminen muuttuu entiseksi vastakohdakseen.
Omanarvon tunto kuntoon. Ero syö aina tavalla tai toisella itsetuntoa ja on jonkinlainen pettymys. Pitää siis rakastua itseensä uudelleen, pitää kuherruskuukausi itsensä kanssa. Tehdä asioita joista nauttii ja uudistua. Mennyt pitää käsitellä ja hyväksyä ja päästää irti. Siinä alkuun. Emotional selfcare!!
Onhan se pettymys, jos asioita ei saa kuntoon vaan pitää erota. Raskainta varmaan juuri se pettymys, etteikö tämän parempaan pystytty.
Minusta raskainta oli se, ettei ex halunnut erota. Ei myöntää mitään, ei hoitaa itseään. Ei laittaa asioita kuntoon. Hän ei kyennyt. Eikä myöskään hakemaan apua. Eikä häntä voinut pakottaakaan siihen. Ongelmien kieltäminen kun poistaa ongelmat..
Tämähän se on kaiken a ja o. Oma nuppi ja oleminen kuntoon, ettet kanna kaikenmaailman turhia taakkoja mukanasi ja seuraavaan suhteeseen.
Parut ensin pari viikkoa, oikein piehtaroi sydänsuruissa ja sitten aloita tuo itsesi rakastaminen. Tarvitset hyviä juttuja, iloa ja hemmottelua- mitä se sitten sinulle onkaan!
Ei jäädä sinkuksi! Vaikka läpi harmaan kiven, mutta ei sinkuksi!
Eiköhän se kannata nopeesti joku laastari ettii, että näkee vielä kelpaavansa. Tai miksei ihan saman tien uus vaan vanhan korvaajaksi. Jos sä vuodeksikki jämähät sinkkuutees, siinähän oot ja pysyt melko todnäkösesti loppuelämäs.
Eihän tässä kellekkään kelpaa.
Kotivakuutukset, sähkösopimukset ja käytännön asiat, niihin saa kivasti uppoamaan aikaa. Itselläni oli suuritöisin homma koittaa ettiä uuteen kotiin huonekalut ja kodin tavarat, kun melkein kaikki jäi exälle. Haasteellista oli , kun rahaakaan ei ollut. Seuraavaksi oli ohjelmassa laastarisuhde, mutta oli aika tarttuvaa teippiä niin oon sen kanssa vieläkin. Henkinen puoli oikeasti pahin juttu. En uskaltanut pysähtyä ajattelemaan, otin eron sen verran raskaasti .Olisi pitänyt viettää aikaa enemmän ystävien kanssa ja ehkä pyytää neuvoja ja apuakin
"Minusta raskainta oli se, ettei ex halunnut erota. Ei myöntää mitään, ei hoitaa itseään. Ei laittaa asioita kuntoon. Hän ei kyennyt. Eikä myöskään hakemaan apua. Eikä häntä voinut pakottaakaan siihen. Ongelmien kieltäminen kun poistaa ongelmat.."
Näin minullakin.
Olin vielä niin hullu että suostuin hoitamaan hänenkin asioitaan kun itse ei kyennyt!
Oli kaksi lasta ja yksi vastentahtoisesti hoidettava aikuinen lapsi. Kun sitten leikkasin itseni vain irti vaivasi omatunto; miten se pärjää? En voinut kuitenkaan olla äiti aikuiselle miehelle.
Koti jäi minulle ja lapsille koska minä sen olin perinyt isovanhemmiltani ja oli yksin minun nimisssäni. Työssä kävin ja talous oli ja on kunnossa, sillä puolella ei mitään ongelmaa.
Uutta suhdetta en missään nimessä voinut ajatellakaan! Olen eron jälkeen elänyt yksin ja lapset alkaa olla pois pesästä. Vanhempi asuu muualla opiskelujen takia ja pian lähtee nuorempikin.
Ero oli valtava helpotus henkisellä tasolla. Valtava taakka nostettiin harteiltani vaikka meillä ei ollut esim. väkivalta- tai pettämisongelmaa. Ei myöskään alkoa mukana kuvioissa. Kumppani vain oli täysin väärä . Sitä en ala tässä sen enempää ruotimaan. Sen verran kuitenkin että psyykkinen kuorma oli niin valtava etten olisi selvinnyt pahasti masentumatta jos olisin jatkanut.
Kaikkihan riippuu siitä minkälainen suhde on ollut, mitä on tapahtunut, minkälaisia tunteita on kuvassa mukana..... Kyllä ne läpi on käytävä, ei ne häviä minnekään ja sen taakan vie mukanaan mahdolliseen seuraavaan suhteeseen.
Eron jälkeen on paljon stressiä eri tasoilla mutta elämä tasoittuu ja tavallinen arki alkaa ennemmin tai myöhemmin!
Ja puhuminen jollekin toiselle henkilölle joka jaksaa kuunnella auttaa paljon. Myös erittelemään omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja löytämään ratkaisuja. Avaamaan solmuja.
" Sen verran kuitenkin että psyykkinen kuorma oli niin valtava etten olisi selvinnyt pahasti masentumatta jos olisin jatkanut."
Nimenomaan, psyykkinen kuorma on raskas. Masennus on myös tarttuvaa, vaikka kaikki eivät sitä tule ajatelleeksi. Ex oli mm masentunut, muttei hän sitäkään voinut myöntää. Itse yritin kerätä voimia eroon, ja se tapahtui heti kun nuorimmainen täytti 12v. En halunnut tilannetta, jossa ex alkaisi haluta 50/50 huoltajuutta, koska ei ollut 20 vuoteen tehnyt lasten eteen yhtään mitään. Paitsi ollut ennalta-arvaamaton, pelottava, kiusannut heitä. Eron jälkeen lapset vasta avautuivat väkivallasta. Lapset myös pyysivät, että hakisin eroa. Huh. Oli se kamalaa aikaa.
Taloudellinen puoli ehkä ainakin koska sinkkuna eläminen on kallista, parisuhteessa eläminen halpaa.
Miten tuonkin nyt ottaa. Itselläni päinvastoin. Eron jälkeen oli todella helpotus, että talouden voi pitää tasapainossa, ex ei sitä enää voinut horjuttaa.
Kyllä talous monella heikkenee eron jälkeen. Asunnon myynti, pienemmät asunnot, lapsista kulut ym. Mutta eihän se talous saa pääasia olla vaan henkinen hyvinvointi.
Mutta niin no jotkut ihmiset eivät pysty tulemaan yksinään toimeen sen takia ovat parisuhteessa koska ovat ns. luusereita koska eivät kykene tulemaan itsenäisesti toimeen.
Ja ampiaisia kitusiin aamiaiseksi, ampiainen kuin aamiainen.
Interlourcutrise listasi tuossa alussa aika hyvin.
Minulla tuli mieleen aluksi, että liikunta, se auttaa psyykkeeseen, uusien kumppanien löytämiseen ja jaksamiseen.
Tärkeämpi kuitenkin omalla kohdalla oli uni. Olin ilmeisesti eron jälkeen niin täynnä ardrenaliinia, että nukuin vain 3-4 tuntia yössä (enkä tuntenut oloani väsyneeksi). N kuukauden jälkeen marssin lääkärin puheille ja sain unilääkkeitä.
Useinkaan unen puutteen vaikutusta ei huomaa muuten kuin väsymyksenä, mutta sitten kun nukkuu taas normaalia unta huomaa, että mieli on paljon valoisampi ja jaksaa lähteä paljon paremmin lenkille ja pitää yhteyttä tuttaviin.
Riippuu pitkälti siitä mikä se lähtötila on. Kaikkihan siinä menee uusiksi, mutta ei kaikki tuota kaikille päänvaivaa. Jos eroa on jo ehtinyt pitkään tehdä mielessään, niin henkinen puoli ei välttis teetä juuri lainkaan työtä.
Itselleni ero oli valtava helpotus. Oli kevyt ja vapautunut olo. Pari ekaa viikkoa mä vaan nautin siitä ihanasta tilan tunteesta.
Se pitää pistää kuntoon ekaksi, mikä on akuutein puute. Käytännön jutut tietysti eli uusi asunto, sähköt, vakuutukset ja kaikki muut pakolliset kuntoon. Omat raha-asiat kuntoon. Pitkän suhteen jälkeen raha-asiat on voineet olla hyvinki symbioottiset, eli tilit pitää tarkistaa, poistaa mahdolliset käyttöoikeudet toisen tileihin, keskeyttää kaikki mahdolliset vanhat suoralaskutukset, poistaa itsensä mahdollisista vanhan asunnon laskutuksista, jne. Jos on töissä, niin tulopuoli on kunnossa, jos ei niin sitten niitä tuloja pitää jostain kehittää. Kun kaikki tollaset välttämättömät on kunnossa, niin kehittää itselleen mieluista tekemistä. Alottaa uuden harrastuksen tai jatkaa jotain vanhoja juttuja. Tekee sellasia asioita, joista itse pitää, mutta ei oo ehkä parisuhteessa tullut tehtyä. Hankkiin sen sohvan tai ison telkkari, jonka ite halus, mutta toinen ei halunnut. Tekee omasta kodista itsen näkösen. Ei tietenkään kannata tuhlata enempää, ku mihin on varaa, mutta sellasia jutuja, joista itelle tulee hyvä mieli ja joita oikeesti tarvii. Ottaa yhteyttä ystäviin tai hankkii uusia.
Itellä meni pikkuhiljaa eron jälkeen kaikki täysin uusiksi. Viis vuotta eron jälkeen olin muuttanut ihan toisaalle, opiskellut uuden työn, löytänyt uuden työpaikan, ostanut oman asunnon ja ekan ihan upouuden oman auton, ulkonen habitukseni oli hyvin toisenlainen, jne. Nyt kun katson taaksepäin niin se ero herätti mut eloon.