Taustaa vähän: ollaan oltu kavereita yli kymmenen vuotta. Yritettiin seurustella, mutta se sattui huonoon aikaan (minulle tuli töissä burn out ja miehellä oli käsittelemättömiä ongelmia joka aiheutti sen, ettei hän puhunut mistään mikä vaivasi) ja päädyttiin eroon minun aloitteestani. Pysyttiin silti kavereina, koska ollaan tykätty viettää aikaa toistemme kanssa ihan. Tuosta kokeilusta on nyt 2-vuotta aikaa.
Kävimme nyt loppuvuodesta miehen patoumat erosta ja suhteesta vihdoin läpi - hänen aloitteestaan. Minä särjin hänen sydämensä ja vaati häneltä todella paljon korjata sitä. Hän myös myönsi, että on edelleen kiinnostunut minusta, mutta ettei ole yhtä kiinnostunut kuin silloin oli. Ja ettei halua välillemme mitään, koska pelkää kaiken toistuvan, eikä hän kestä sitä. Tällöin olimme ihan kavereita, jotka näkivät pari kertaa viikossa eri harrasteiden ja kahvittelun tiimoilta - kuten ennenkin ollaan tehty.
Nyt ollaan oltu paljon tekemisissä toistemme kanssa tänä vuonna ja olen yöpynytkin hänen luonaan. Ollaan aika lailla kaikki vapaa-aika yhdessä. Nyt tässä parin kuukauden aikana kaikki on muuttunut ja hän on alkanut käyttäytymään kuin olisimme yhdessä. Pitää kädestä kiinni lenkillä, pyysi jättämään tavaroita luokseen eikä siirrä niitä piiloon, vetää kainaloon, tekee ruokaa, pyytää viereen nukkumaan jne. Jos en jää hänen luo yöksi, hän tulee minun luokseni.
En ole uskaltanut ottaa puheeksi asiaa, haluaisiko hän vielä yrittää. Tiedän kyllä, että hänen kaverinsa ovat huomanneet jonkun viettävän aikaa hänen luonaan ja ovat kyselleet asiasta.
Kehtaanko nostaa kissan pöydälle, vai odotanko hänen aloitettaan? Kuitenkin minä hänen sydämensä niin pahasti rikoin (sattui ero siis minuunkin, mutta hän oli ollut minuun ihastunut paljon palavammin jo pidemmän aikaa) niin en haluaisi rikkoa lisää ja pelkään, että kysymällä repisin vanhoja haavoja auki.
Minä haluaisin kuitenkin vielä yrittää. Meillä on mennyt nyt paljon paremmin kuin silloin kun yritimme seurustella. Mies ei jännitä tai ahdistu kosketuksesta, uskaltaa puhua ja on normaali itsensä - mitä viimeksi ei osannut olla. Ja senkin kuulin vasta jälkeenpäin, että johtui huonoista kokemuksista. Olin luullut, että johtui minusta.
Kävimme nyt loppuvuodesta miehen patoumat erosta ja suhteesta vihdoin läpi - hänen aloitteestaan. Minä särjin hänen sydämensä ja vaati häneltä todella paljon korjata sitä. Hän myös myönsi, että on edelleen kiinnostunut minusta, mutta ettei ole yhtä kiinnostunut kuin silloin oli. Ja ettei halua välillemme mitään, koska pelkää kaiken toistuvan, eikä hän kestä sitä. Tällöin olimme ihan kavereita, jotka näkivät pari kertaa viikossa eri harrasteiden ja kahvittelun tiimoilta - kuten ennenkin ollaan tehty.
Nyt ollaan oltu paljon tekemisissä toistemme kanssa tänä vuonna ja olen yöpynytkin hänen luonaan. Ollaan aika lailla kaikki vapaa-aika yhdessä. Nyt tässä parin kuukauden aikana kaikki on muuttunut ja hän on alkanut käyttäytymään kuin olisimme yhdessä. Pitää kädestä kiinni lenkillä, pyysi jättämään tavaroita luokseen eikä siirrä niitä piiloon, vetää kainaloon, tekee ruokaa, pyytää viereen nukkumaan jne. Jos en jää hänen luo yöksi, hän tulee minun luokseni.
En ole uskaltanut ottaa puheeksi asiaa, haluaisiko hän vielä yrittää. Tiedän kyllä, että hänen kaverinsa ovat huomanneet jonkun viettävän aikaa hänen luonaan ja ovat kyselleet asiasta.
Kehtaanko nostaa kissan pöydälle, vai odotanko hänen aloitettaan? Kuitenkin minä hänen sydämensä niin pahasti rikoin (sattui ero siis minuunkin, mutta hän oli ollut minuun ihastunut paljon palavammin jo pidemmän aikaa) niin en haluaisi rikkoa lisää ja pelkään, että kysymällä repisin vanhoja haavoja auki.
Minä haluaisin kuitenkin vielä yrittää. Meillä on mennyt nyt paljon paremmin kuin silloin kun yritimme seurustella. Mies ei jännitä tai ahdistu kosketuksesta, uskaltaa puhua ja on normaali itsensä - mitä viimeksi ei osannut olla. Ja senkin kuulin vasta jälkeenpäin, että johtui huonoista kokemuksista. Olin luullut, että johtui minusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletteko taas yhdessä?
Kyllä ollaan, uskalsin ottaa asian esille.
No mitä muuta toi nyt on kuin seurustelua? Ei sitä varmaan tarvitse alkaa pakonomaisesti määrittelemään, asiat menevät kuin menevät jokatapauksessa. Noista parisuhdestatuksista piittaamatta. Sanat ja asiat ovat eri asia.
Varmaan parempi kysyä suoraan. Jos se mietittyttää. Jos ahdistuu eikä pysty siitä puhumaan niin tuskin on valmis mihinkään suhteeseen muutenkaan.
Kyllähän tuo nyt seurustelulle vaikuttaa. Mutta tuo jos kertaalleen sanonut ettei halua mitään. Eikö sitten vain itse uskalla ottaa puheeksi jos on muuttanut mieltään tai odottaa että ymmärrät muutenkin käytöksestä .
💔 joku vie mieheni, palsta Pirkko 💔