sairastaa syöpää jota ei voi parantaa ja nyt ei aikaa enää paljoa jälellä.. hän on ollut aina mun ns. tuki ja turva sekä neuvoja että kannustaja aina sekä huumori sama. Nyt pelottaa miten tästä eteenpäin kun vaan itkettää ja mikään ei kiinnosta...
miten jaksaa eteenpäin
poikani
51487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
raskas asia. Itse olen jo menettänyt veljen , isän ja äidin, mutten sentään lapsiani.
Se tuntuu jo ajatuksenakin niin kauhealta, ettei siihen oikein sanoja tahdo löytyä, vaikka miten olis halu olla tukena.
Mutta elämän on jatkuttava ja niin se jatkuukin, vaikket sitä varmaan tässä tilanteessa oikein usko!
PS. Luin Valituista Paloista, että talidomidia on käytetty toisinaan menestyksekkäästi epätoivoisten syöpien hoidossa, joskin harvoin, mutta silti voisi kysyä lääkäreiltä asiasta!
Kirjoittele, jos jaksat, koetetaan olla kuulolla!
elämä on pelkkää tuskaa...!! olen itsekkin jo menettänyt ainoan veljeni sekä rakkaan isäni ja nyt tämä poikani todennäköinen menetys ja avioero parivuotta sitten. Yhdestä toipuu niin lisää tulee... toivottavasti tyttöni jaksavat tämän veljen menetyksen sekä muut.. On meinaan vaikeaa kun täytyy yrittää olla itkemättä tai tehdä se tytöiltä piilossa sillä heille en ole voinut asian todellisuutta viel paljastaa...
Elämä ei ole oikeudenmukaista ja tilanteesi on tosi raskas. Hae siihen keskusteluapua, jolloin voit kertoasen kaiken mitä haluat kertoa jälkeenjääville. Itselle apuna on ollut pappi, terapeutit, mutta sinun pitää löytää omat lohduttavat ihmiset. Tärkeää, että saat kaiken loppuun, voit lähteä rauhassa. Onneksi sinulle on annettu se aika. Lapseni lähti yllättäen ja kesken jäi niin paljon. Kerro kaikille kuinka paljon olet heitä rakastanut, se on kuultava. Surussa on rakkaus puhtaammillaan.
Kerro miten tärkeä hän on ollut sinulle.
Kerro että kaipaat kaikkia hyviä hetkiänne.
Kerro kaikki se mikä pitääkin ennenkuin hän on mennyt. Silloin se on jo liian myöhäistä katua kertomatta jättämistä.
Ei kenellekään mielestäni anneta suurempaa taakkaa minkä ,jaksaa kantaa. Omakohtaisia kokemuksia läheisten ja rakkaitten pois menosta,sairauden ja äkkipoistumisen kautta on.
Puhumalla,puhumalla,ja puhumalla, siitä minä selvisin. Välillä kirjoitin tuntemuksiani,kysymyksiä miksi näin,pengoin ja pyörittelin tapahtumaa monelta kantilta,kyselin ja vastailin kirjoitin vihkoon ylös.Ja ajankanssa
oppi aina käsittelemään ja ymmärtämään, että minun on jaksettava,ja kun ympärilläni oli myös oma perhe ,heidän vuokseen oli jaksettava.
Kirjoittaminen jäikin harrastukseksi, ja teen sitä vielä tänäänkin. Juhliin jopa pyydetään runoja esim:synttärisankarista tekemään.
Tiedän tunteen ja jaksamista se vaatii,mutta voimia sulle.Kokeile kirjoittamista,sopiiko sinulle! Asioita on mielestäni helpompi käsitellä,kun ne on tallennettuna.Parhaat ystäväni saivat lukea tuntemuksiani,ja niitä sitten yhdessä pohdittin.Tämä on lyhykäisyydessään
minun selviytymis keino.