Oisko joku muukin halunnu syntyä erikansalaiseksiku suomi? Ei oöe mitää hienoa syntyä pienen sukupuuton partaalla olevan vähemmistökansan pariin joka kärsii venäjä-usa etupiirijaosta.
Lottovoiton sijaan puhuisim huonosta sattumasta tai jopa kirouksesta.
Lottovoiton sijaan puhuisim huonosta sattumasta tai jopa kirouksesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voit muuttaa muualle ja hakea mieluisan maan kansalaisuutta.
Eise enää auta, olisin silti suomalainen joka on muuttanu kansaan x.
No sitten et voi muuta kuin jatkaa uikutustasi.
Miten toi "vähemmistökansaan kuuluminen" ja "venäjä-usa etupiirijako" näkyy käytännössä sun elämässäsi. Itse en huomaa mitään ja olis kiva tietää.
Juurettomuus eli ei koe kuuluvansa mihinkään. Usa-venäjä napaisuus maailmassa, mutta suomessa ei voi kuulua kumpaankaan tulematta vihatuksi toisissa piireissä.
Kukaan ei pidä puoliani koska suomalaisia on kärpäsen paskan verran maailmassa, täysin omillaan henkisesti ja identiteetiltään.
Kävelin eilen keskustassa ja ainut lippu mitä koko itäisen kaupungin sisällä liehui oli ruotsin lippu. Olemme varmasti jo osa ruotsia tai jotain muuta maata vaikka näytelmä jatkuu yhä.
No meillä on sitten hyvin eri kokemukset. Itselläni on erittäin vahvat juuret, enkä tunne itseäni yhtään juurettomaksi. En myöskään ole ikinä kokenut tarvetta kuulua kumpaankaan blokkiin. Minulta ei ole myöskään ikinä edellytetty puoleni valitsemista. Työn kautta minulla on suhteita molempiin suuntiin, eikä se ole aiheuttanut mitään ongelmia. En ole kokenut vihaa kummastakaan suunnasta.
En myöskään koe olevani mitenkään vailla suojaa tai jossain erityisessä suojelun tarpeessa. En ole myöskään kokennut, etteikö suomalaisuudestani olisi välitetty. Päinvastoin siitä on ollut monesti hyötyä. Suomalaisena minulla on automaattisesti ollut hyvä maine täysin vailla omia merittejäni. Suomalaisuus ja Suomi on myöskin usein tehnyt minusta kiinnostavan, vaikka ihmisenä olisinkin ihan jotain muuta.
Se näkyy varmaan kun katsoo peiliin, josta näkyy kalmukinpuolikas siperialainen.
Minä elän ulkomailla, elänyt jo vuodesta 2007.
Olen edelleen Suomen kansalainen, mutta en tunne itseäni suomalaiseksi. En kyllä miksikään muuksikaan.
Kansalaisuutta en ole vaihtanut sillä siitä ei ole minulle mitään käytännön hyötyä eikä se määrittele minua minkälainen ihminen olen.
Kun on ollut kauan pois, sitä muuttuu väkisinkin. En tunne enää sopivani joukkoon Suomessa. Kun välimatka on tarpeeksi pitkä, alkaa nähdä asioita eri silmin. Se mikä joskus Suomessa asuessa oli itsestään selvää, ei enää sitä ole. On oppinut katsomaan kriittisesti. En ala luetella mitä tässä tarkoitan, koska se olisi omiaan vain nostattamaan turhaa älämölöä.
Se valtavan hyvä puoli maailmalla elämisessä on, että se avaa silmät näkemään kuinka laaja maailma on, kuinka joku Suomi on vain pieni postimerkin kokoinen pläntti jossain. Ei koko maailma vaan kuuluu omalta pieneltä osaltaan valtavaan värkkääseen kokonaisuuteen.
Siltä kun suomalaiset on taipuvaisia sulkemaan silmänsä ja käpetymään omaan pikku maailmaansa ja kääntämään selän kaikelle mitä eivät tunne eivätkä ymmärrä. Silmälaput silmillä kaikelle mitä on erilaista ja pelottavaa.
Turha sitä syntyperäänsä on hävetä. Pitää vain elää silmät ja sydän auki, ennakkoluulottomasti.
Terv. nainen maailmalta
Jaahas, tosielämän vadelmavenepakolainen.
Tuo on ihan ymmärrettävä olotila. Olet syntynyt väärään kansallisuuteen, eli olet transkansalainen. Oletko jo tunnistanut mikä todellinen, henkinen kansallisuutesi on?
Joka tapauksessa voit varmaan hakeutua johonkin "ulkomaalaisena Suomessa" -ryhmäterapiaan. Sinänsä pahempia ongelmia ei pitäisi olla, koska Suomi yhteiskuntana on avoin ja suvaitsevainen eikä ole mitenkään rajattua millainen pitäisi olla ollakseen suomalainen. Vain sen verran, että ruotsalaisia emme ole (paitsi transruotsalaiset) ja venäläisiksi emme tahdo tulla. Tuo määritelmä nyt kuitenkin pätee valtaosaan maailman ihmisistä.